102 • niin & näin /
Gayatri Spivak on todennut, että tärkeintä
huono-osaisten, maailman sorrettujen auttamisessa olisi luopua ajatuksesta, että pystymme jotenkin edustamaan
(representoimaan) heitä. Tärkeämpää olisi miettiä, miten edustamme tai representoimme itseämme.
Outi Korhonen
siteeraavat CNN:n toimittajista ulkomi-nistereihin kaikenlaiset mediakasvot. Pai-nettua, institutionalisoitua ja retorista ar-senaalia on niin paljon, että kooveejuris-tin representaatioiden alle hukkuu kevy-esti se olematon (talous)poliittisten vaih-toehtojen kirjo, joita meillä sitten kylmän sodan vielä on.6
Ihmisoikeuksia ajetaan, koska niil-lä on hyvä maine ja niissä näyttäisi ole-van jokaiselle jotakin. Niitä siis ajetaan esimerkiksi joka kehitys- ja siirtymäta-louteen ja konfliktialueelle, mutta sitovi-na perille ajetaan vain ns. liberaalisia pe-rusoikeuksia – naiset, lapset ja/tai muu sosio-taloudellis-sivistyksellinen hömp-päaines jää sivuun tai korkeintaan
suosi-linto eivät ole poliittisesti tai tulonjaolli-sesti neutraaleja rakenteita. Niissä toteu-tuu tietty vaihtoehto8 ja vaihtoehdolla on suunta9. Se suunta on valta, vaan koovee-oikeus kavahtaa keskustelua tästä suun-nasta – marginaaliksi representoituna se voi väittää, että suuret linjat ja varsinkaan linjaukset subjektiivisina mielipiteinä ei-vät sille kuulu eikä se niille mitään voi.
Juuri tästä syystä objektiivisuuden, neut-raaliuden ja hallinnon ’hyvyyden’ väit-teistä tulee osa ongelmaa eikä niiden rat-kaisua, kuten Kennedy totesi10.
Maailmanpankin ja Maailman kaup-pajärjestön kaltaisissa regiimeissä on vii-dakkoiset ja tulkinnallisuudessaan jous-tavat normirakenteet. Niinpä järjestöt ja
Outi Korhonen (S.J.D., FL) väitteli oikeustieteen tohtoriksi Harvard Law Schoolissa 1999 kansainvälisen oikeuden alalta. Väitöskirja-tutkimukseen pohjautuva kirja International Law Situated (Kluwer 2000) käsittelee kansainvälistä oikeutta situaationa erityisesti kult-tuurin, historian ja yhteisön sekä etiikan ongelmien kautta.
Korhosen julkaisutoiminta suuntautui 1990-luvulla erityises-ti kansainvälisen oikeuden teoreeterityises-tisiin ja filosofisiin kysymyksiin.
2000-luvun julkaisutoiminta sen sijaan työstää kansainväliseen hallinnoinnin kysymyksiä kriisi- ja konfliktitilanteissa. Korhonen toimii tällä hetkellä vierailevana professorina Université Libre de Bruxelles’issa ja opettaa lehtorina Boston University Brussels’issa sekä kansainvälisen oikeuden dosenttina Helsingissä ja Joen-suussa. Korhonen on lisäksi nimitetty Valtiovarain Controller -toi-minnon lainsäädäntöasiantuntijaksi.
Outi Korhonen
tusmuotoiseksi koristukseksi. Syrjäytymi-nen, vieraantumiSyrjäytymi-nen, työelämän vakavat-kin ongelmat ja tulonjaolliset keskustelut eivät mahdu toimeenpanon agendalle.
Kansainvälisellä oikeudellahan ei ole toimeenpanovaltaa eikä sanktioita, väite-tään anteeksipyytävästi, mutta kooveeoi-keutta (esim. ihmisoikeuksia) ajavat EU, Maailmanpankki ja muut IFI:t käyttele-vät määritelmällisesti huomattavaa kuk-karonnyörivaltaa ehdollistettuine rahoi-tuksineen. Ja se on kovaa valtaa. Projek-teja tulee ja menee sen mukaan, kuka nie-laisee ne ja vain ne perusoikeudet, sen hyvän hallinnon sekä muut ehdot ja kor-vamerkit, joita rahanlahjoittajat ja -jaka-jat vaativat7. Perusoikeudet ja hyvä
hal-Aapo Rapi
104 • niin & näin /
niiden hallinnoimat kansainvälisen ta-louselämän osa-alueet voivat painottua erilaisten poliittisten tuulten suuntaan11. Ei ole niin, että nämä regiimit ja niiden kansainvälisoikeudellinen normisto olisi-vat välttämättä tai apriori konserolisi-vatiivi- konservatiivi-sia tai ultraliberalistikonservatiivi-sia kapitalismin väli-neitä. Niitä on työstetty ja käytetty myös toiseen suuntaan, kun on tiedostettu, et-tä normiston sisään rakentuu vaihtoehto-ja, jotka edellyttävät kannanottoja ja dia-logisuutta laajemmin myös kooveeoikeu-den soveltamisessa.12
Gaytri Spivak on todennut, että tär-keintä huono-osaisten, maailman sorret-tujen jne. auttamisessa olisi luopua aja-tuksesta, että pystymme jotenkin edusta-maan (representoiedusta-maan) heitä. Tärkeäm-pää olisi miettiä, miten edustamme tai representoimme itseämme13. Vallattomi-na neutreiVallattomi-na esiintyminen ei auta ketään ja tekee ’hyvästä hallinnoijasta’ itsetiedot-toman goljatin davidin vaatteissa. Hyvä esimerkki tästä – tiedostetusta ja tiedos-tamattomasta – goljatoimisesta davidin vaatteissa ovat kansainväliset, konfliktin-jälkeiset hallinnoinnit Balkanilta Kaak-kois-Aasiaan ja Irakiin14.
Esimerkkeinä Palestiina ja Irak Kooveeoikeuden lippulaiva Haagin kan-sainvälinen tuomioistuin on sitten 1970-luvun Länsi-Saharaa koskevan mielipi-teensä15 jälkeen terävöittänyt liberaalista humanitaarista argumentaatiotaan ja to-tesi käsitelleessään Israelin muurihanketta
ta ei käydä kovinkaan kuuluvaa väittelyä, se otetaan annettuna hyveenä kuten ih-misoikeudet yleensä. Liittouma siis voi verhoutua tähän kansainvälisen oikeuden tarjoamaan neutraaliin kaapuun (kansan oikeuteen määrätä itse asioistaan). Kysei-sen hyveen edistämiseksihän on YK:kin mukana tilanteessa lukemattomin pää-töksin väliaikaishallinnon ja nykyisen pinnallisdemokraattisen järjestelyn rulla-tessa fait accompli’na.18
Jürgen Habermas varoitteli pommi-tusten tauottua, että YK:n ja kansainvä-lisen, normistoa kunnioittavan yhteisön maine olisi kiinni nimenomaan näistä jäl-keisistä teoista19 – siitä miten esiinnymme nyt Irakin itsemääräämistä toteuttaessam-me eikä uhkuessamtoteuttaessam-me halveksuntaa Yh-dysvaltain unilateralismia vastaan. Em-me hyväksyneet ehkä sotaa mutta kiiruh-dimme kaikki paikan päälle kilpajuoksua (Pohjoismaat kärkijoukossa) Maailman-pankin ja USAidin jälleenrakennukselle lupaamat projektidollarit silmissä kiilu-en ja hkiilu-enkemme uhalla.20 ”Olemme tie-tenkin Irakin kansanvallan ja demokraat-tisten vaalien mahdollisimman pikaisen järjestämisen kannalla – saammeko nyt matkapuhelinverkon rakentamisprojek-tin?” Vähät väliä millainen demokratian
’irvikuva’ on mahdollinen maassa, jossa pääkaupunkiseudun alueilla on uusioni-miä kuten ”triangle of death”.21
Vaikka suurimmassa osassa Bagda-dia saati koko Irakia ei vielä voi kulkea edes luotiliivit päällä, kuitenkin kansain-välinen yleinen mielipide uskoo, että ky-hiljattain, että kansan
itsemääräämisoike-us on sitova ihmisoikeitsemääräämisoike-usnormi.16 Israelin pitäisi lopettaa palestiinalaisten telkeämi-nen muurin, vallitusten ja tarkastuspistei-den taakse bantustaneihin eikä talloa hei-dän itsemääräämisoikeuttaan. Palestiinan kansalla on oikeutensa eikä heidän kiis-tanalaisellekaan territoriolleen saa tehdä muurivallin kaltaista interventiota, joka vaikuttaa ja vaikeuttaa heidän elämäänsä monin tavoin. Liberaalin kooveejuristin selkäpiitä kaikenlaiset muurit kylmäävät – vaikka se ehkä viattomien akuuttia ve-renvuodatusta hidastaisikin – onhan vuo-desta -62 kuitenkin vain reilut 40 vuotta!
Yhdysvaltojen johtama liittouma hyökkäsi Irakiin samalla, Haagin tuomio-istuimen nyt kiveen kirjoittamalla oikeu-tuksella: Toteuttaakseen kansan itsemää-räämisoikeuden. Oikeutusta ei siis haettu itse puuttumisoikeudesta (intervention oikeutuksesta) vaan siitä, että kansan itse-määräämisoikeuden sitova normi oli to-teutettava Irakin kansan hyväksi. Väliai-kainen hallitsija Paul Bremer sääti miehi-tysvallan aikana Irakin kansaa sitovia la-keja kansainvälisoikeudellista valtuutusta siteeraten – myös toteuttaakseen ko. kan-san itsemääräämistä.17 Koska turvallisuus-neuvoston päätöslauselmaa ei aseellisten toimien ja sitä seuranneen miehityksen taustalla ollut, moni kuitenkin kyseen-alaistaa Yhdysvaltain toimet; sen sijaan it-semääräämisoikeutta ja sen toteutumista ei kyseenalaisteta.
Itsemääräämisoikeuteen itseensä si-sältyvistä vaihtoehdoista ja sen
politiikas-Aapo Rapi
seenalaisten sotatoimien tuloksena tullei-den (tiettyjen) ihmisoikeuksien, (erään-laisen) demokratian ja (hyvin rajoitetun) kansan (minkä kansan?) itsemääräämisoi-keuden saaminen Irakiin on hyvä asia ja jokainen toimija halajaa projekteja, kaup-pasuhteita ja maksimaalisen öljynpump-pauskapasiteetin rakentamisen asettamis-ta kaiken etusijalle. Siis – yllättävää kyllä – me tunnumme haluavan kaikkia samo-ja asioita kuin suurimmat rahoittasamo-jat Wa-shingtonin konsensuksen hengessä. Väit-telyä nyt rullaavan väliaikaishallinnon vaihtoehdoista ja itsemääräämisen suun-nasta ei näe: niin kauan kuin turvallisuus on lähellä nollaa, yhteiskunnallistaloudel-lista vaihtoehtokeskustelua pidetään jopa epäsopivana – totta kai liittouman jättä-mien sotilaiden ja niiden irakilaisten täy-dennysmiesten on tukahdutettava nuo ja nämä mielipiteet, agitaatiot ja muut so-raäänet; naisten ja lasten on myös paras pysyä sisätiloissa! Jälleenrakennuksen 55 miljardin dollarin pikaista käyttöä rahoi-tusta koordinoivien tahojen suuntaamalla tavalla ei kysellä.
Presidentti-diktaattori Saddam Hus-seinin hirmuvalta ihmisoikeusloukkauk-sineen oli hirveää – tosin silloinkin teim-me kovasti kauppaa – ja nytkin on Al Ghraibissa ym. laitoksissa häväisty van-keja systemaattisesti, pidätyksiä jatkettu määrättömästi ilman tuomioistuimia, uu-den hallinnon toimesta käytetty kidutuk-sia ja kaappaukkidutuk-sia,22 kuitenkin kaikki on paremmin... Ainakin kansainvälinen se-kaantuminen työskentelee ihmisoikeuk-sien, hyvän hallinnon ja kansan (kenen?) vallan puolesta. Onko vertailu tai arvos-telu siis tehtävä vain numerojen perus-teella? Onko kidutusta enemmän ennen vai nyt? Onko katuväkivaltaa enemmän vai vähemmän? Entä työttömyyttä, ime-väiskuolemia, syrjäytymistä? Mihin suun-taan kansainväliset toimijat normeineen ja projektiehtoineen vievät Irakia? Löy-tyykö vastaus tilastovertailuista? Tuskin.
Barbara Delcourt totesi, että Irakin kysymyksessä kansainvälisen vallan käyt-täjien argumentti samasti ’kansan’ suve-reenisuuden ja intervention toteuttami-sen yhdeksi simulaatioksi hyökkääjien tarpeisiin; suvereenisuuden kunnioitta-minen edellytti liittouman interventiota ja kansainvälistä puuttumista Irakin sisäi-siin asioihin.23 Epäilemättä tilastoja käyt-tämällä ihmisoikeusloukkauksien ja nä-ennäisdemokratian jatkuminen voidaan simuloida ihmisoikeuksien kunnioitta-misen ja ’kansan’ tahdon toteutukunnioitta-misen kanssa.
kaikissa merkittävissä rooleissa (Kosovo, Itä-Timor, Afganistan, Irak jne.). Ks. Korho-nen, O. & Gras, International Governance in Post-Conflict Situations (Helsinki 2001) ja myöhemmat julkaisut. Yleisemmin itsetut-kiskelun tärkeydestä kansainvälisen juristin toiminnassa, ks. Korhonen, Outi, Inter-national Law Situated. The Lawyer’s Stance Towards Culture, History and Community.
The Hague, London, New York 2000.
15. Neuvoa-antava mielipide: Advisory Opin-ion on Western Sahara (16 October 1975), International Court of Justice Reports.
16. Neuvoa-antava mielipide: Advisory Opin-ion on the Legal Consequences of the Con-struction of A Wall in the Occupied Pales-tinian Territory (9 July 2004), International Court of Justice Reports.
17. Artikla 26, Law of Administration for the State of Iraq for the Transitional Period (8 March 2004); ks. http://www.iraqcoalition.
org/cgi-bin/pfriendly.cgi?http://iraqcoali-tion.org/government
18. Ks. YK:n toiminta Irakissa erityisesti tur-vaneuvoston päätöslauselma 1483, jossa liittouman väliaikaishallinto hyväksyttiin (22. toukokuuta 2003) sekä muut pää-töslauselmat ja aloitteet; ks. http://www.
un.org/news/dh/infocus/iraq/chronology-02-04.htm
19. Habermas, Juergen, Interpreting the Fall of a Monument, 4 German Law Journal, Vol 4 no. 7, s. 701, 708. 2003.
20. Tanskahan järjesti sisäisen projektikonfe-renssin hyökkäyksen vasta edetessä kohti Bagdadia. Suomen osuuteen liittyen varo-vainen mutta rahamääriä esille tuova tiedote ks. esim. Ulkoasianministeriö (tiedotteet 22.10.2003), Ulkomaankauppaministeri Lehtomäki Irakin jälleenrakennuskonfe-renssiin (Tiedote 262/2003), jossa jälleen-rakennuskakuksi arvioidaan noin 55 mil-jardia dollaria seuraavan 4 vuoden aikana (19 näistä tulee lähinnä Yhdysvalloilta).
Mediassa esiintyi samoihin aikoihin myös monenlaista keskustelua siitä, miten Irakin jälleenrakennusdollareihin parhaiten pääsisi käsiksi ja kauppavaltuuskuntia kiiruhdettiin liikkeelle.
21. Eteläinen Bagdad ja Fallujah’n tienoo.
22. Ks. Ihmisoikeusloukkauksista uuden ira-kilaisen hallinnon aikana esim. Knowlton, Brian, U.S. Cites Array of Rights Abuses by the Iraqi Government in 2004, (New York Times, February 28, 2005); ks. myös Jehl, Douglas, Pentagon Will Not Try 17 G.I.’s Implicated in Prisoners’ Deaths (New York Times, March 26, 2005); myös MTV3 (STT – Reuters), Uusia sotaoikeudenkäyntejä Irakissa (12.05.2005) ks. http://www.mtv3.
fi/uutiset/irak 23. Ks. Delcourt (yllä).
24. Olen kirjoittanut aiemmin tästä ja yleisem-min ns. deferenssi- eli vastuunsiirtoanalyy-sistä esimerkkinä kansainväline oikeus esim.
Korhonen, O., On Strategizing Justiciabil-ity in International Law, Finnish Yearbook of International Law vol. X, 91 – 101. 1999, 2002 ja Korhonen, O., The Problem of Representation and the Iraqi Elections, Finnish Yearbook of International Law Vol.
XIV, 1- 13. 2003, 2005.
Kansainvälinen oikeus usein pesee kätensä moisesta väittämällä, että tulkin-toja voidaan toki tehdä mala fides – vil-pillisesti – mutta kansainvälisen oikeu-den toiminta vaatii tietenkin rehtiä peliä.
Mitä tämä bona fides -toimiminen kui-tenkaan voi olla, jos ei ole osallistumista, vaihtoehtodebattia ja kannanottoja? Kan-sainvälisten normien koko sisäisen poli-tiikan kirjon avaamista, vastuun siirtelys-tä luopumista ja oman agendan analyysia, katseen siirtämistä toisen kuvitelluista (si-muloiduista) tarpeista omaan identiteet-tiin ja omiin representaatioihin vieraissa käydessä.24
Viitteet
1. Ks. Esim. Henkin, L., Pugh, C., Schachter, O., Smit, P., International Law Cases and Materials. St.Paul, 1993 tai Ipsen, K., Völker-recht. München 1990.
2. Ks. Esim. Slaughter Burley, Anne-Marie, International Law and International Rela-tions Theory: A Dual Agenda, American J.
Int’l L. s. 205, vol. 87. 1993.
3. Todennäköisesti Bracton, Vol. 12 Coke’s Reports s. 63 fol. 6b (Harvard Law Schoolin Langdell-kirjaston pääsisäänkäynnin ylä-puolella oleva kaiverrus).
4. Ks. Delcourt, Barbara, ”Les modalités de gestion de l’après-guerre en Irak: des révéla-teurs intéressants des enjeux de pouvoir dans le ’Grand Moyen-Orient’”, teoksessa Karine Bannelier, Olivier Corten, Théodore Chris-takis et Pierre Klein, L’intervention en Irak et le droit international. Paris, Pedone, Cahiers internationaux no 19, 2004, s. 344-358; hän analysoi teosta Weber, Cynthia, Simulating Sovereignty. Intervention, the State and the Symbolic Exchange. Cambridge 1995.
5. Kennedy, David, The Dark Sides of Virtue.
Reassessing international humanitarianism.
Princeton 2004.
6. Kennedy, David, ”Background Noise? - the Politics Beneath Global Governance,” 21 Harvard International Review 3, 52. Summer 1999.
7. Ks. Rittich, Kerry, Recharacterizing Restruc-turing. Law, Distribution and Gender in Market Reform. The Hague, London, New York 2002.
8. Ks. Esim. Globaalin vapaakaupan piirissä:
Gathii, James Thuo, Re-Characterizing the Social in the Constitutionalization of the WTO: A Preliminary Analysis, Vol. VII Widener Law Symposium Journal. 2001, s.
137-172.
9. Ks. Kennedy (yllä).
10. Ks. Kennedy (yllä).
11. Ks. Gathii ja Rittich (yllä).
12. Erityisesti Gathii.
13. Spivak, Gaytri Chakravorty, Can the Sub-altern Speak?, in Colonial Discourse and Post-Colonial Theory. Toim. P. William & L.
Chrisman 1994, s. 82, 84.
14. Yleistän tässä tietoisesti monta hyvin eri-laista ja eritasoista hallinnointiratkaisua, joista vain eräissä kansainvälillä julkisilla järjestöillä on päävastuu. Kuitenkin kan-sainväliset juridiset henkilöt häärivät niistä
![Suomen kieli [Seitsemäs kansainvälinen fennougristikongressi Debrecenissä 27.8.-2.9.1990] näkymä](https://thumb-eu.123doks.com/thumbv2/9pdfco/1581299.116789/cover.webp)
