Reaktiovaihe

Päiväkirjoista piirtyy kuva koronapandemian alusta, jolloin koronasta haettiin tietoa ja yritettiin ymmärtää mistä on kyse. Omaa käsitystä muodostettiin sen hetkisen tiedon varassa. Uutisia

seurattiin alkuun kiinnostuneina. Vastaajat kiinnittivät huomiota koronapandemiasta tiedottami-seen ja tietolähteisiin.

”Opiskelin tänään wikipediasta viruksen olemusta. Haluaisin tietää, onko viruksilla jokin funktio, ovatko ne jollain tavalla välttämättömiä. Millainen on koronavirustau-din koko spektri oireettomasta fataaliin? Kuinka tartuttava koronavirus on? Ketkä tartuttavat? Mitkä tekijät vaikuttavat viruksen siirtymiseen ihmisestä toiseen? Kuinka pitkään virus elää hengitystien eritteissä? Mitkä tekijät lisäävät vakavia sairausta-pauksia ja kuolemia?” P4

”Näkökulmat ja mielipiteet ovat subjektiivisia, päiväkirjassa ne voivat sitä olla. Nyt ne ovat tuoreita, kun tilanne on vielä akuutti. Voi olla, että joskus koronakriisin jälkeen, tutkitun tiedon valossa, ajattelee toisin.” P5

Psyykkinen hyvinvointi kuormittui ja tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Vastaajilla tämä ilmeni siten, että korona väsytti ja turhautti. Sosiaaliset tunteet liittyivät tilanteisiin, joissa koettiin huo-noa omaatuntoa siitä, kun töihin oli vaikea keskittyä, tai kun oli opintovapaalla pandemian jyllä-tessä, vaikka terveydenhuollossa oli kriisitilanne, piti vapaapäivän opinnoista taikka lähti Uudel-tamaalta mökille, vaikka liikkuminen olikin jo sallittua. Rajoitustoimien aikaisista sosiaalisista kontakteista kuvattiin tulleen rikollinen ja syyllinen olo. Oman elämän korona-ajan hankaluuk-sista kiukuttelu hävetti, ja se tuntui itsekkäältä. Hoitohenkilökuntaa koskeva valmiuslaki aiheutti vastaajissa (n=5) kiukkua, huolta sekä epävarmuutta, ja valmiuslain arveltiin tuovan mahdollisia perhe-elämän haasteita. Valmiuslaki herätti myös huolen Suomen lainsäädännön muuttumi-sesta niin, että pakkotoimet voisi jatkossa ottaa entistä helpommin käyttöön. Eräs kuvasi arjen olleen työlästä ja pandemian aikaisen taloustilanteen aiheuttaneen perheessä huolta. Ilmeni, että pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset yllättivät. Globaalin poikkeustilanteen vaikutus maailman rauhaan huoletti, ja laajempien konfliktien synty nähtiin mahdollisena. Vastaajat eivät voineet tietää, mitä kriisi aiheuttaa tai kuinka se vaikuttaa maailmanpolitiikkaan tai talouteen.

Muutamassa päiväkirjassa kuvataan, kuinka omaa elämänhistoriaa ja elämän rajallisuutta joutui käsittelemään vakavasti ehkä ensimmäistä kertaa.

”Välillä nautin hidastamisesta ja välillä mietin, pitäisikö laittaa asioita kuntoon siltä varalta, että korona vie hengen. Miten lapset sitten pärjäävät ja miten voisin luopua

elämästä jo nyt? Koskaan ennen en ole joutunut yhtä vakavissani punnitsemaan täl-laisia asioita.” P7

Joidenkin vastaajien päätöksentekoa horjutti ympäristöstä tuleva paine esimerkiksi rajoitusten höllentämiseen liittyen. Vaikka itse olisi halunnut välttää sosiaalisia kontakteja, oli kieltäytyminen vaikeaa, koska ystävät eivät suhtautuneet kontaktien välttämiseen yhtä vakavasti. Toisaalta il-meni myös tilanteita, joissa ympäristö suhtautui rajoitustoimiin tiukemmin kuin vastaaja aiheut-taen hänelle ristiriitaisia tunteita.

Oma sairastuminen ei vastaajia juurikaan huolettanut. Enemmän oltiin huolissaan muista. Tämä ilmeni siinä, että läheisten sairastuminen pelotti enemmän kuin se, että itse olisi sairastunut ko-ronaan. Heräsi huoli haavoittuvaisessa asemassa olevista. Miten pärjäävät ikäihmiset, yksinäiset, kodittomat, lapset ja nuoret? Saavatko ikäihmiset riittävästi ymmärrettävää tietoa digiaikakau-della? Miten eettisesti perusteltua oli yli 70-vuotiaiden rajoitukset?

”Kenen vastuulla on päättää millaisen riskin yksilö ottaa ja kuinka mitataan tervey-den maksimointi ja hyvä elämä?” P7

Päiväkirjoissa usein toistuva huoli koski niitä lapsia ja nuoria, joille koti ei ollut turvallinen paikka.

Perheiden taloudellisten huolien, vanhempien mahdollisen alkoholinkäytön ja perhetragedioi-den pelättiin lisääntyvän. Kuvattiin, kuinka aika oli rankka lapsiperheille ja lapsille ja monet lapset olivat ahdingossa ilman aikuisten tukea ja kotona olevia perustarpeita. Oli huolta lasten ja nuor-ten koulunkäynnistä ja niistä, joille koulu oli se turvallinen paikka, kun koti ei ollut.

”Suurin huoleni poikkeusolojen aikaan on ollut lapsista. Monet suomalaiset ovat lo-mautettuja työstään ja lapset ovat kotona kotikoulussa. Kun vielä liikkuminen on hy-vin vahvasti suosituksilla rajoitettua, monet perheet viettävät keskenään aikaa koti-oloissa. Alkoholin kulutuksen määrän nousu on potentiaalinen skenaario lomautet-tujen tai muutoin kotona olevien vanhempien ja toki lapsettomienkin aikuisten kes-kuudessa. Tiivis kotona olo, mahdollinen alkoholin käytön kasvu ja esimerkiksi ta-loudelliset tai muut huolet ovat yhdistelmä, minkä pelkään useissa kodeissa olevan monien lasten arkea poikkeusolojen aikana. Huoli lapsien ja nuorten koulunkäyn-nistä on myös aiheellinen.” P1

Huolta aiheutti myös poikkeavan arjen ja kiireettömän hoidon alasajon vaikutus ihmisten mie-lenterveyteen ja fyysiseen terveyteen, kun jo lähtökohtaisesti on ollut vaikea saada aikoja tervey-denhoitoon. Potilaiden arveltiin putoavan kontrollien piiristä.

Nuorten naisministerien ja heidän perheidensä jaksamistakin ajateltiin:

”Sympatiani ovat hallituksen nuorten naisministerien puolella. He ovat todella ko-van paikan edessä ja jatkuvasti mediassa. Mitenköhän heidän perheensä voivat?

Toivon että he saavat mahdollisimman paljon tukea jaksamiselleen ja ehtivät hen-gähtää edes hiukan jossain välissä.” P2

Opintovapaalla olevat harkitsivat sen vapaaehtoista keskeyttämistä. Tuntui epäeettiseltä olla poissa töistä pandemian aikana. Oli halu auttaa, vaikka toisaalta haluttiin suojella omia perheitä ja läheisiä. Osalla vastaajista oli jo aikaa sairaalatyöskentelystä, ja he kokivat suurta epävar-muutta omista sairaanhoitajan taidoistaan. Epäiltiin, olisiko sitä kentällä kuitenkaan täysveroinen työntekijä auttamishalusta huolimatta.

”Olen pohtinut opintovapaan keskeyttämistä omasta halustani auttaa terveyden-huoltoa vaikeassa tilanteessa, mutta vaakakupissa painaa myös halu suojella omaa perhettäni ja läheisiäni.” P1

Olen myös työnantajalleni sanonut, että voin ihan vapaaehtoisesti siirtää opintova-paani aloittamista, mutta toistaiseksi sitä ei ole peruttu. Olen myös lukenut uuti-sista, että hoitohenkilökuntaa tarvittaisiin paljon ja että työvelvoite saattaa astua voimaan ja tätä varten hoitajat voisivat ilmoittautua jonnekin, että ovat valmiina tu-lemaan töihin. Minulle ei ole vielä selvinnyt, että minne pitäisi olla yhteydessä, jos haluaisi ilmoittautua vapaaehtoisesti töihin.” P3

Päiväkirjoissa kuvattiin, kuinka alun uutisinnostuksen tilalle tuli uutisiin turtuminen. Disinformaa-tion ja median epäsuotuisasta vaikutuksesta oltiin huolissaan. Median asiattoman linjan nähtiin luovan hysteriaa, vahingoittavan kansalaisten luottamusta asiantuntijoihin ja päättäjiin sekä li-säävän ihmisten ahdistumista ja näin mahdollisesti kuormittavan lisää terveydenhuoltoa. Osalla vaikutelma suomalaisesta mediasta muuttui, kun lehdissä kritisoitiin alan asiantuntijoita. Ilmeni, että syyllisten etsiminen ärsytti ja että ennusteiden uutisointi koettiin rasittavana. Uutisoinnin

ristiriitaisuus hämmensi vastaajia. Oman hyvinvoinnin tukemiseksi uutisia alettiin seurata vali-koivasti ja medialukutaitoon kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota omaa resilienssiä kuun-nellen. Suurin osa kirjoitti ajanjaksoista, joiden aikana välttivät seuraamasta uutisia vapaa-ajal-laan keskittyen niiden sijaan ihan muihin asioihin. Yhtä päiväkirjaa kirjoitettiin vain niinä päivinä, jolloin kurssin luennot pidetiin. Koronauutisten päivittäinen seuraaminen olisi kuormittanut hen-kisesti liikaa. Myös muilla oli päiviä, jolloin uutisia ei seurattu ollenkaan.

”Eilen en seurannut uutisia juuri ollenkaan, tänäänkin vain vähän. Alussa hain tie-toa. Yritin ymmärtää. Nyt on joku muu vaihe. Katsonpa telkkarista hömppäparisuh-deohjelmaa.” P4

”Olen seurannut uutisia aika valikoivasti. Välillä ne ovat täynnä sellaista negatiivista tunneoksennusta, että en yksinkertaisesti jaksa. Oma tunnetila on aika stabiili tällä hetkellä, miksi turhaan lietsoa huonoa fiilistä?” P5