Prosessin, lopputuloksen ja yhteissuunnittelun arviointi

Prosessi sujui haasteista huolimatta hyvin. A&DO-ydintiimin kanssa työskentely oli hieno ja yhdistävä kokemus ja opetti paljon museoiden ja erityisesti

Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon tilasta ja tavoitteista. Oli mielenkiintoista tehdä yhteistyötä ja tutkia, miten ja millä laajuudella yhteissuunnittelua voidaan hyödyntää A&DO Labran sisällön suunnittelussa ja olisiko sillä myös vaikutusta tulevan Arkkitehtuuri- ja designmuseon saavutettavuuteen. Tämän kokemuksen pohjalta on hyvä lähteä kehittämään tulevan uuden museon yleisötyötä, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vuorovaikutusta.

Olen ollut fasilitaattorina työpajoissa aikaisemmin, mutta ensimmäistä kertaa suunnittelin kaiken itse ja toimin yksin fasilitaattorina. Voin siis sanoa, että tämä oli hyvin opettavainen kokemus. Taustatutkimus avarsi myös todella paljon Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon sekä museoissa oppimisen maailmaa.

Taustatutkimuksen ansiosta minulla on myös selkeämpi käsitys yhteissuunnittelusta.

Lopputulos on palautteen ja oman kokemuksen perusteella toimiva. Tampereelle A&DO Labra ei tänä vuonna pysähtynyt fyysisesti, mutta Lahteen päästiin kuin päästiinkin paikan päälle. Jo pystytyksen aikana monet ohikulkijat pysähtyivät kiinnostuneen näköisinä ja jäivät keskustelemaan omista kokemuksistaan liittyen lähiympäristöön, muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Lahdessa ollessaan A&DO Labra herätti todella paljon huomiota ja kiinnostusta ohikulkijoissa kuukauden ajan.

Voidaan sanoa, että A&DO Labralla vaikutettiin hankkeen ja valtakunnallisten vastuumuseoiden saavutettavuuteen vahvasti ja positiivisesti. Lahdessa

todistettiin myös, että neljäsluokkalaisten lisäksi aktiivisimmat vierailijat kontilla olivat eläkeläiset, mikä tarkoittaa sitä, että museoiden kannattaisi ottaa hyvin huomioon ikääntyvän väestön tarpeet tulevaisuudessa, koska väestönrakenne on muuttumassa merkittävästi vanhempaan suuntaan. Eläkeläisillä on myös eri tavalla aikaa kuin työssäkäyvillä aikuisilla osallistua museoiden tarjoamiin näyttelyihin ja tapahtumiin.

Kehitettäviä osa-alueita löytyy ja tulee varmasti löytymään vielä myöhemmin, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Valitettavasti joistain rakenteista, sisällöistä ja ideoista oli luovuttava budjetin takia, mikä vaikutti lopputulokseen jonkin

verran. Vaikeinta oli erityisesti yrittää säilytää kokonaisuudessa elementit, jotka palvelisivat vaativia ammattilaisia eli uuden etsijöitä. Odottamatonta, immersiivistä ja elämyksellistä näyttelysisältöä on vaikea lähteä luomaan pieneen tilaan pienellä budjetilla, kun odotukset ovat suuret. Koska vastaavaa ei olla tehty Designmuseossa eikä Arkkitehtuurimuseossa aikaisemmin, tavoitteena on koko ajan ollut se, että A&DO Labra voisi ottaa opikseen tästä vuodesta ja kehittää toimintaansa tuleville vuosille. Ensi vuonna on taas aika ihmettellä, tutkia, kokeilla ja leikkiä astetta kehittyneemmässä A&DO Labrassa.

Keskeisenä kysymyksenä opinnäytetyössä oli yhdessä suunnittelun kysymys.

Ensimmäinen tutkimuskysymys, mitä on yhteissuunnittelu ja millä tasolla sitä voi hyödyntää suunnittelussa, avautui kirjallisuuskatsauksen avulla. Tiedon jäsentäminen oli haastavaa, koska mielipiteitä ja näkemyksiä oli monia.

Pyrin kuitenkin parhaani mukaan vertaamaan tietoa ja tuomaan esille, mitä yhteissuunnittelu on ja millä tasolla sitä on mahdollista hyödyntää.

Yhteissuunnittelu on käyttäjän, muotoilijan ja tutkijan yhteistyötä, jossa käyttäjä toimii kokemuksensa asiantuntijana. Ideointi näiden kolmen tekijän välillä tapahtuu yhteistyössä. Yhteissuunnittelua on mahdollista soveltaa koko muotoiluprosessin ajan eri tasoilla. Yhteissuunnittelu voi olla pelkkä työkalu tai tekniikka, metodi tai ajattelutapa. Näitä tasoja voidaan toteuttaa yksin tai yhdessä ja tasot voivat olla osana muiden lähestymistapojen, kuten esimerkiksi empaattisen muotoilun työkaluja, tekniikoita ja metodeja. ¹⁴⁸

Toiseen ja tärkeimpään tutkimuskysymykseen, miten ja millä tasolla

yhteissuunnittelua voidaan käyttää hyödyksi kiertävän oppimisympäristön ja näyttelytilan sisältöjen suunnittelussa saatiin A&DO Labran muotoiluprosessin aikana. Johtopäätökset ja arviot yhteissuunnittelun hyödyntämisestä

oppimisympäristön ja näyttelyn sisältöjen suunnittelussa ovat seuraavanlaiset.

Hallitseva ja epävarma koronapandemian aika ja erilaiset rajoitukset muuttivat huomattavasti prosessin kulkua ja yhteissuunnittelun hyödyntäminen koko muotoiluprosessissa kävi haastavaksi mitä pidemmälle prosessissa mentiin.

Koronapandemian lisäksi resurssit vaikuttivat siihen, että yhteissuunnittelua ei voitu tehdä intensiivisemmin yleisön kanssa vaan yleisöä otettiin mukaan pistemäisesti.

Onneksi kuitenkin suurin yhteissuunnittelutyö tehtiin aivan prosessin alussa, koska yleisön hyvien ideoiden avulla päästiin viemään suunnittelua eteenpäin oikeaan suuntaan.

Todella moni oli kiinnostunut tulemaan DesignLab: Mini Jamiin ja osallistumaan yhteissuunnitteluun. Kaikkia halukkaita ei voitu edes ottaa mukaan vallinneen tilanteen takia. Voidaan siis päätellä, että aihe kiinnosti monia. Tästä huolimatta suunnittelua olisi voinut pyrkiä vielä viemään pidemmälle, jotta oltaisiin saatu myös ne henkilöt osallistumaan työpajoihin, jotka kokevat Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon sisällöt kaukaisiksi. Näitä niin sanottuja ei-kävijöitä museot yrittävät tällä hetkellä tavoittaa. Tosin miten realistista on saada henkilöitä osallistumaan, joita aihe ei juurikaan kiinnosta ja voiko se, että ei ole kiinnostunut aiheesta, vaikuttaa negatiivisesti lopullisiin tuloksiin? Osittain tämä kysymys voidaan ainakin huomioida niin, että kaikkien museoiden olisi hyvä ottaa mallia kuviosta 8, jossa empaattisella muotoilulla tutkijat pyrkivät menemään lähemmäs käyttäjiä. Museoiden olisi siis hyvä mennä museorakennuksen ulkopuolelle ja osallistua esimerkiksi tapahtumaan puhujan ja kuuntelija roolissa, johon tiedetään

148 Sanders & Stappers 2016, 25–30.

ei-kävijöiden osallistuvan. Tapahumassa voisi yhteissuunnittelua hyödyntäen pyrkiä saamaan erityisesti ei-kävijöiltä eritasoista tietoa: näkyvää, havaittavaa, äänetöntä ja piilevää. Tässä menetelmät, työkalut ja tekniikat riippuvat tietenkin käytössä olevasta budjetista, ajasta, osallistujista sekä tietenkin siitä, mihin kysymyksiin halutaan vastauksia.

Tämä oli tosin hyvä alku A&DO Labralle tässä aikataulussa. Ilman

Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon aktiivisia verkostoja voi olla, että työpajojen osallistujamäärä olisi voinut olla huomattavasti pienempi ja tulokset olisivat jääneet laihemmiksi. A&DO Labran suunnittelussa hyödynnettin yhteissuunnittelua kokonaisena ajattelutapana, työkaluna ja tekniikoina. Nämä tasot auttoivat testaamaan, millaista sisältöä oppimisympäristöön ja näyttelyyn voidaan saadaan aikaan ja tekivät projektista mielenkiintoisen sen takia, että yleisöjä kerättiin mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Tässä voisi olla vastaus siihen miten saadaan ei-kävijät kiinnostumaan. Ei-kävijät voidaan saada kiinnostumaan ottamalla heidät mukaan näkemään, mihin heillä on mahdollisuus vaikuttaa, ja käsitellä aiheita heidän näkökulmastaan sekä muokata käsiteltävää aihetta helposti lähestyttäväksi.

Vaikka työpajoihin osallistunut yleisö oli lähempänä äärikäyttäjäryhmää nimeltä tiedostavat kävijät, lopputuloksen perusteella empatiakartan avulla oli helppo samaistua myös toiseen ääripäähän eli ajanviettäjiin. Kaikista työpajoista oli

yhdessä todella paljon hyötyä, sillä hyviä ideoita saatiin paljon, mutta eniten hyötyä sisältöjen ideoinnissa oli empatiakarttatyöpajasta. Tämä johtuu varmasti siitä, että empatiakarttatyöpaja keskittyi suoraan siihen, mitä sisältöjä halutaan esille ja miten. Muista työpajoista oli hyötyä enemmän siinä, miten kokoelmaesineet otetaan mukaan kerrontaan, millainen suhde kokoelmaesineiden välillä on ja opetetaanko esineiden avulla vai esineistä. Räsäsen työpajassa hyödynnetyn pienoismallin avulla pystyttiin havaitsemaan moottoritiesuunnitelmasta sellaisia asioita, joita muuten ei olisi voitu nähdä, eli pienoismalli toimi hyvänä työkaluna ja tekniikkana syvemmän tiedon ja ideoiden tuomisessa esille.

Tuloksista voidaan nähdä se, millainen voimavara yhteissuunnittelun hyödyntäminen voi olla, kun suunnitellaan sisältöjä näyttelyyn. Jotta haluttua tietoa saadaan

kerättyä, kannattaa hyödyntää työpohjaa, jossa on selkeät raamit. Tyhjälle paperille on vaikeampi ideoida kuin osittain rakkennetulle tehtäväalustalle. Menetelmät kannattaa valita niin, että niillä saadaan vastaukset ennakolta asetettuihin kysymyksiin ja eritasoista tietoa saadaan mahdollisimman monipuolisesti.

Menetelmän valintaan vaikuttaa tietenkin myös käytössä oleva aika, budjetti ja osallistujat. On myös hyvä muistaa kiinnittää huomiota erilaisiin jännitteisiin käyttäjien, muotoilijoiden ja tutkijoiden välillä ja pyrkiä selviytymään niistä ottamalla huomioon lähestymistavat, menetelmät, roolit ja toiminnan ¹⁴⁹.

Uskon myös, että siitä on ollut vain ja ainoastaan etua, että osalla työpajoihin osallistuneilla henkilöillä on ollut pedagoginen tausta, koska he ovat osanneet

149 Steen 2011, 45–60.

KUVA 93. Kaupunkisuunnittelun rakennuspalikoilla rakentamista A&DO Labrassa 2021. Kuvaaja: Johannes Romppanen.

katsoa aiheita myös pedagogisesta ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Enkä usko, että hyvää ja tarkoituksenmukaista pedagogista sisältö olisi edes mahdollista suunnitella pelkästään yleisöjen kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun museo avaa ovet ulkopuolisille henkilöille yhteissuuunnittelutarkoituksessa ja suunnittelun kohteena ovat esimerkiksi pedagogisen näyttelyn sisällöt, mukaan kannattaa ottaa muotoilijoiden ja monipuolisen yleisön lisäksi pedagogeja.

Työpajojen lisäksi tehdyt haastattelut ja kyselyt olivat hyvä lisä erilaisen tiedon ja eri tavalla kerätyn tiedon keräämiseen. Ei-kävijät tavoitettiin haastattelemalla, mikä toi uutta tietoa heidän ajatuksistaan liittyen muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Haastattelut auttoivat ymmärtämään heitä ja heidän ajatusmaailmaansa paremmin. Olisi ollut myös hienoa päästä toteuttamaan testaus ja analysoida sen toimivuutta projektissa, mutta tämä jääköön seuraavaan kertaan.

Yhteissuunnittelu vaatii aikaa ja resursseja. Mitä enemmän ihmisiä on mukana, sitä enemmän on liikkuvia osia ja aikaa kuluu enemmän. Tästä huolimatta tulevaisuudessa yhteissuunnittelun intensiteettiä voisi lisätä mahdollisuuksien mukaan eri-ikäisten kanssa sekä yleisöjen kanssa, joilla on erilaiset motiivit museokäynneillä. Olisi hienoa nähdä enemmän näyttelyitä tai sen osia, jotka olisi vielä tiiviimmin suunniteltu yleisöjen kanssa, kuin mitä A&DO Labran kanssa tänä epävarmana aikana pystyttiin toteuttamaan.

KUVA 94. Kaupunkisuunnittelun rakennuspalikoilla rakentelua A&DO Labrassa 2021. Kuvaaja: Johannes Romppanen.

Kiitos Arkkitehtuurimuseon Marja Rautaharjulle, joka osasi yhdistää minut ja A&DO-ydintiimin yhteen. Kiitos A&DO-ydintiimille rohkaisevasta ja kannustavasta ilmapiiristä, johon oli turvallista ulkopuolisen tulla. Oli mukavaa työskennellä teidän kanssa tässä ainutlaatuisessa projektissa. Erityiskiitos Hanna Kapaselle, joka jaksaa

sädehtiä päivästä toiseen ja olla aina avuksi. Kiitos Hanna hyvistä keskusteluista ja tuesta koko matkan ajan.

Kiitos Antti Piriselle ja Virva Haltsoselle siitä, että olette kannustaneet ja auttaneet ajatusten kirkastamisessa muotoilu- ja kirjoitusprosessin aikana. Kiitos myös niille,

jotka ovat antaneet palautetta ja ideoita koko matkan aikana. Kiitos Hanna Kutvoselle hienoista kuvituksista, joiden ansiosta A&DO Labra heräsi aiva eri tavalla

eloon.

Kiitos perheelle ja ystäville tuesta.