7 KULJETTAJAT MAISEMASSA
7.3 Pelinappulat
Näkökulmassani, hoivamaiseman pelkistymisessä, työntekijöiden toiveita kyetään ottamaan vähemmän huomioon työympäristöjä tehostettaessa. Nimesin luvun Pelinappulat sillä perusteella, että se kuvasi Eloxin työntekijöiden osaa osuvalla tavalla: kuljettajien työtä pystyttiin kätevästi ohjailemaan hiljaisin siirroin taloudellisten päämäärien saavuttamiseksi. Pelin luonteen voi ymmärtää varsin talouspainotteiseksi. Aloin miettiä tutkimushuomiota osana näkökulmaani ja yritin löytää aineistostani esimerkkejä, jotka tukisivat ajatustani helposti ohjailtavista työntekijöistä. Samalla näkyväksi tulivat työhön liittyvät epävarmuustekijät.
102
Johtolangoissani eli tutkimuskentän havainnoissani ja työntekijöiden kommenteissa tuli ilmi yrityksen voimakas työaikaohjailu. Oletusarvo näytti olevan suuri sille, että työntekijät mukautuisivat erilaisiin työtään koskeviin muutoksiin. Työpäivään saatettiin yllättäen lisätä ylimääräisiä tehtäviä, mikä vaati kuljettajilta joustamista. Jos esimerkiksi asiakkaalla oli yllättävä meno keskellä päivää eikä kuljetusajasta ollut tarkempaa tietoa, joko asiakkaalle tai kuljettajalle aiheutui ylimääräisiä käytännönjärjestelyjä. Eräs kuljettaja kertoi, että hänelle ilmoitettiin aikataulumuutoksista monesti vasta aamulla. Muutokset eivät aina olleet mieleisiä yllätyksiä, koska työ oli jo ennestään hektistä ja paineensietokykyä vaativaa.
’’ Toivoisi, ettei niitä yllätyksiä ihan joka päivälle satu. Muutenkin on jo tiukka aikataulu, niin sitten jos tulee yksi, kaksi tai kolme yllätystä, niin aikataulut mättää pahemman kerran.’’
(Kuljettaja)
Yllättävät työhön liittyvät lisätyöt saattoivat liittyä myös autojen huoltamiseen ja kunnossapitoon.
’’Voit käydä iltapäivällä korjaamolta hakemassa auton FGR-354, valmistui huollosta.’’
(Palveluohjaaja kuljettajalle)
Kuljettajilla näytti olevan paljonkin itsenäistä tilaa hoitaa asiakastilanteet omalla tyylillään ja sitoumuksellaan, mutta heillä ei näyttänyt olevan paljonkaan valtaa yrityksen päätöksenteossa.
Työntekijöiden omaa tilaa on tutkittu ja on tuotu esille, että vaikka työ mahdollistaa itsenäisen työotteen, se ei kuitenkaan tarkoita, että työntekijällä olisi valtaa päätöksenteon tai hallitsemisen mielessä (Siltala 2004, 11; Korvajärvi & Kinnunen 1996, 234). Tutkimusjaksoni aikana mieleeni piirtyi kuva vahvasta taloushallinnosta ja johdosta, joka teki päätöksiä kuulematta työntekijöitä.
Yrityksen hallinnon oli helppo siirrellä työntekijöitä työalueelta toiselle tai määritellä työntekijöiden toimintatapoja uudelleen yrityksen talouspäämäärien saavuttamiseksi.
Työntekijöiden toiveet saatettiin esimerkiksi ohittaa silloin, kun talouspäämäärät niin vaativat.
Talouspäämäärien saavuttaminen näyttäisi vaativan yrityksiltä nopeita reagointeja kulloisiinkin tilanteisiin. Eloxissa henkilöstön puolella oli varareserviä niukasti käytössä, sillä ylimääräistä työvoimaa ei kannattanut pitää. Työntekijän sairastuessa, hänen työnsä saatettiin jakaa muiden kuljettajien kesken kyseisenä sairaspäivänä. Tämä tarkoitti raskaampaa ja kiireempää päivää muille työntekijöille. Pahimmissa tapauksissa poikkeuspäivät jatkuivat viikkoja työntekijöiden sairastelun vuoksi. Tämä kuormitti työntekijöitä ja aiheutti uupumista ja turhautumisen tunteita.
’’ Taas tällanen viikko ettei tiedä yhtenäkään päivänä että moneltako pääsee himaan. Henri poissa ilmeisesti koko loppuviikon. ’’ (Kuljettaja)
103
Kuljettajien oli kyettävä mukautumaan kulloisiinkin tilanteisiin. Kuljettajat pystyivät toivomaan mieleistään työaluetta, mutta viime kädessä yrityksen hallinto päätti, mille alueelle ja milloin kuljettaja ohjattiin. Työalue saattoi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla.
’’Piti mennä Palvialaan mutta näköjään menen Huijalaan. Ensi viikolla sama homma.’’(Kuljettaja)
’’Ei hitto ei Perkkalan aluetta huomenna! Munhan piti mennä Tuirelaan. Tuleeko Tauno töihin huomenna? (…) Minne se sitten menee?’’ (Kuljettaja aamulla ajoreittivaihdoksista)
Ymmärtääkseni kuljettajien työtä ja työalueita voitiin vaihdella varsin vaivattomasti. Osa kuljettajista oli tottunut asiaan eikä asia vaivannut heitä. Jotkut jopa pitivät vaihtelevista työpäivistä.
’’Musta on ihan jees välillä vaihtaa aluetta. Tosin olisi mukava vaihtaa aina sellaiselle alueelle jonka tuntee ennalta.’’ (Kuljettaja)
Tämä oli kuitenkin harvinaisempaa, sillä yleisesti ottaen kuljettajat halusivat työskennellä tutulla työalueella eikä monikaan kuljettaja pitänyt uusille ajoreiteille menosta. Tutussa asiakasalueessa oli paljon hyviä puolia.
’’On se helpompaa, jos pääsee lähtemään aikaisin liikkeelle ja tietää osoitteet. Auton pakkaaminen kestää, jos ei tiedä mitkä lootat täytyy ottaa mukaan. (…) vakikuskit tietävät yleensä kaikki mahdolliset yllätykset reitin varrelta.’’ (Kuljettaja)
’’Eka kerta sil uudella alueella on yleensä se pahin kun edes se navi ei välttämättä näytä sitä oikeeta kohtaa ja sitten menee etsimiseks, kun ei osaa sanoa, että mikä talo se siinä kurvissa on… Onhan se hitaampaa tietty, sitten ne asiakkaat monesti kyselee, että missä se vakikuski on, jos satun menee myöhässä. Onneksi se on sellasta vaan sen ekan viikon ennen ku oppii reitin.’’
(Kuljettaja)
Työntekijöiden toimintaa valvottiin tarkasti ja työtä ohjailtiin taloushallinnosta. Palvelun talousnäkökulmasta kertoi työntekijöiden voimakas seuranta navigaattorien kautta. Autoihin asennettiin navigaatioseuranta, jonka kautta kuljettajien pysähdyksiä ja pysähdysten kestoja pystyttiin tarkkailemaan. Kun satelliittiseuranta aloitettiin, kuljettajille selvitettiin, että navigaatioseuranta tuli mukaan kuvaan toimistotyöntekijöiden työn helpottamiseksi. Tämä näytti pitävän paikkansa, sillä järjestelmästä näytti olevan paljon hyötyä toimistotyöntekijöille. Etuna oli esimerkiksi se, että asiakkaan tai kotihoidon soittaessa toimistohenkilökunta pystyi nopeasti tarkistamaan kuljettajan sijainnin ja arvioimaan kuljetusaikataulua.
104
Navigaatiojärjestelmään voi kuitenkin nähdä liittyvän myös toisenlaisen näkökulman:
järjestelmän avulla työntekijöitä pystyttiin valvomaan tarkemmin. Teknologia ja uudet valvontajärjestelmät ovat mahdollistaneet työntekijöiden tarkemman valvonnan ja työprosessien tehostamisen. Työntekijöiden työsuorituksia pystytään mittaamaan entistä tehokkaammin.
Teknisellä seurannalla kontrolloidaan työntekijöiden tehokkuutta ja ajankäyttöä sekä pystytään dokumentoimaan aikatauluviivästyksiä. (Julkunen 2008, 169–175.) Kun navigaatiovalvonta aloitettiin, kuljettajien ajallisia pysähdyksiä pystyttiin seuraamaan tietokoneen avulla.
Työntekijöille tiedotettiin, että asiakaskohtaisten pysähdysten tuli pysyä alle 6-8 minuutissa. Jos pysähdysajat ylittyivät, kuljettajilta saatettiin kysellä pysähdysten kestojen syitä.
Tietotekniset sovellukset ja elektroninen tarkkailu tarjoavat työnantajille uusia tarkkailun muotoja ja auttavat keräämään johdolle informaatiota, jolla tuotantoketjuista saadaan tehokkaampia. Palvelutyöt voivat olla rutiininomaisia, mutta niihin sisältyy erilaisia sisältöjä kuin teolliseen työhön. (Julkunen 2009, 175–177.) Nähdäkseni asiakkaisiin käytettävä aika tuli pitää mahdollisimman pienenä ja kuljettajan tuli vähentää ylimääräisiä taukojaan ja ajelujaan.
Navigaattoriseurannan heikkoudet liittyivät luonnollisesti siihen, että järjestelmä unohti hoivan yllätyksellisyyden, eli sen, että pidemmät pysähdykset reiteillä saattoivat johtua hoivakenttään luonnollisena osana kuuluvista sosiaalisista tilanteista, kuten asiakkaiden ylimääräisistä avuntarpeista. Navigaatiovalvonta oli yksi osoitus siitä, että kuljettajien työtä pyrittiin alistamaan ennalta suunnittelulle. Valvonta vaivasi joitain työntekijöitä. Kuljettajat olivat kokeneet kyselyt pysähdysten kestoista alentaviksi.
’’… taas meitä kytätään.’’ (Kuljettaja)
’’Luuleeko ne todella, että tässä tahallaan ympyrää ajellaan?!’’(Kuljettaja)
’’ Multa kysyy että missä kesti kun pysähdyin. Ei helvetti sentään siinä sitten sanoa että ihan kuule Nesteellä vessassa kävin’’ (Kuljettaja kyselyistä)
Toisaalta kuljettajat ymmärsivät navigaatioseurantajärjestelmää:
’’Jotkut kuljettajat on työaikana ajelleet omia ajojaan ja varmaan sen vuoksi eivät toimistolla luota kuskeihin. Kyllä sen silleen ymmärtää, että jotenkin pyrkivät valvomaan ajoja, mutta se ei sais kohdistua meihin vanhoihin kuskeihin.’’ (Kuljettaja)
Navigaatioseurantaa jatkettiin jossain määrin, eivätkä kuljettajat tienneet miten tietoja käsiteltiin.
Tehtävien toteuttaminen uudenlaisessa markkinavetoisessa toimintaympäristössä saa yhä useammin tuloksenteon olemuksen ja määrälliseen tulokseen pyrkimisen on nähty synnyttäneen
105
eräänlaisia kontrollien kierteitä (Julkunen 2008, 181 & Julkunen 2009, 177). Erilaiset kontrollien kierteet tulivat esille tutkimusaineistostani. Kuljettajista esimerkiksi tuntui, että heidän jokaista liikettään seurattiin ja että heidän työntekonsa kontrollointi ja valvonta olivat lisääntymässä.
’’… jos joku sattuu ottamaan ylimääräisen aterian mukaansa, niin se muistetaan seuraavassa kokouksessa mainita. Semmosta kyttäämistä enemmän joka asiassa.’’ (Kuljettaja)
’’Milloinhan asentavat valvontakamerat kylmiöihin?!’’ (Kuljettaja)
Kontrollin on sanottu lisänneen työn paineisuutta, mutta myös lähettäneen epäluottamuksen viestejä (Julkunen 2009, 178). Eloxissa osa kuljettajista toi esille, että he eivät kokeneet hallinnon luottavan kenttäväkeen tarpeeksi. Osaa pitkäaikaisista kuljettajista harmitti erityisesti se, että vaikka he olivat olleet töissä jo vuosia, he eivät silti kokeneet saavuttaneensa vakaata asemaa työyhteisössä. Työsuhteen sisälle oli syntynyt epäluottamusta:
’’Olen varmaan yksi pisimpään firmassa ollut työntekijä, mutta silti tuntuu, että mua kytätään.’’
(Työntekijä)
Uudessa kapitalistisessa toimintaympäristössä työntekijöiden ja yritysten välinen vastavuoroisuus ei enää toimi entisenlaisella tavalla. Työntekijät odottavat, että heidän ponnistelunsa palkitaan, mutta yritykset eivät välttämättä enää tarjoa varmuutta ja turvaa, vaan ovat rakenteellisesti epälojaaleja (Julkunen 2009, 179–180). Pelinappulana olo sisältää ajatuksen jonkun toisen tahon armoilla olosta. Työsuhteen rakentuminen markkinaperusteisessa hoivayrityksessä voi sisältää riskin epäluottamuksen rakentumisesta. Tiukat ohjailuperiaatteet näyttivät nakertavan työntekijöiden luottamusta, ja ennen kaikkea ne aiheuttivat epätietoisuuden tunteita.
Työntekijän ja työnantajan intressien välinen epäsuhta voi säteillä työntekijän arkeen silloin kun markkinakontrolli tulee lähemmäksi yksittäistä työntekijää (Julkunen 2009, 177–178).
Työaikojen muokkaukset vaikuttivat työhöntulo- ja lähtöaikoihin. Kun työalue vaihtui, saattoivat samalla myös työtunnit lisääntyä tai vähentyä. Markkinaperusteisuus kuitenkin vaikutti kuljetusalueiden kehittymiseen, ja jos myynti alueella tyrehtyi, ei kuljettajalle välttämättä ollut tarjottavissa töitä entiseen malliin.
Toisaalta taas yritys pyrki reagoimaan työtuntien uhatessa vähentyä ja järjesti kuljettajalle muuta työtä, esimerkiksi keittolan puolelta. Näyttäisi siltä, että myös työnantajan osa muuttuvissa markkinatilanteissa on hankala. Markkinaperusteisen toimintaympäristön radikaaleista puolista kertoi tutkimuskentälläni se, että yrityksen historiassa oli ollut aikoja, jolloin työntekijöitä oli
106
jouduttu irtisanomaan muuttuneiden talousnäkymien vuoksi. Jos esimerkiksi sopimus isomman kunnan kanssa loppui, tarkoitti tämä myös muutoksia myyntiin ja tätä kautta työntekijätarpeeseen. Eloxin yritystoiminnan kautta on mahdollista nähdä, että työskennellessään vahvasti markkinaperusteisessa ja myynnistä riippuvaisessa hoiva-alan yrityksessä työntekijä voi kokea työpaikkansa olevan jatkuvasti vaakalaudalla.
Lopuksi pohdin vielä kuljettajien ajatuksia epävarmasta asemastaan. Osa kuljettajista suhtautui tulevaisuuteensa yrityksessä huolestuneesti. Yrityksen tapa tiedottaa muutoksista oli osin epämääräinen. Toisaalta on muistettava, että tiedotuksessa saattoi ilmetä puutteita myös siitä syystä, että markkinaperusteisesti toimivan yritystoiminnan suunnittelu on jo itsessään haasteellista alati muuttuvissa kilpailuasetelmissa. Osa pelinappulana olosta saattoi tarkoittaa myös epätietoisuutta ja hämärtynyttä näkemystä siitä, miten yrityksellä ylipäänsä meni. Kun kuljettajat eivät päässeet osallisiksi vaikuttamisesta, saattoi yritystoiminta näyttää hämyiseltä.
Epätietoisuuden tunteet olivat varsin yleisiä työntekijöiden keskuudessa.
’’Muutoksista ei välttämättä enää etukäteen varoitella. Yhtäkkiä saattaa olla yksi alue vähemmän tai sitten enemmän. Se on aina yllätys.’’ (Kuljettaja)
’’En kyll yhtään osaa sanoa meneekö firmalla hyvin vai huonosti. Välillä kun kuulostaa siltä, ett menee tosi huonosti, ett duunit loppuu ja täytyy säästää joka asiassa, mutta kuitenkin toiminta on jatkunut jo vuosia tällaisena, että en sitten tiedä miten asia oikeasti on.’’
(Kuljettaja)
Saastamoinen (2010, 233–238, 243–245) kirjoitti uuden ajan työyhteisöjen muutoksista. Pelko irtisanomisesta ja huoli oman panoksen riittämättömyydestä liittyvät työsuorituksen intensiiviseen kontrolliin, ja työyhteisössä voidaan tietoisesti ylläpitää tietämättömyyttä siitä, mikä on esimerkiksi yrityksen saneerauksen tarve. Uudenlainen tapa hallita työntekijöitä liittyykin yksilöiden vastuuttamiseen. Työntekijät ovat uudessa järjestelmässä itse enemmän vastuussa menestymisestään ja riskienhallinnastaan. Ympäröivä toimintaympäristö voi tällöin muuttua epävarmemmaksi ja synnyttää sivutuotteenaan edellä mainitun oloisen neuroottisen ilmapiirin.
’’Kokouksen alussa käsitellään yleensä se kuukauden tulos. Monesti se on ookoo, mutta aina muistetaan lisätä, että tarvitaan jatkuvaa yrittämistä että saadaan tulos kasvamaan. Pitää olla tarkempi ja työajat pitäis pysyä samassa. Siitä tulee helposti sellainen olo, että ei taaskaan täysin onnistuttu.’’ (Kuljettaja)
’’ Sano mun sanoneen, ei niille mikään riitä.’’ (Kuljettaja)
107
Neuroottisen työilmapiirin ilmeneminen tukipalveluissa oli hyvin mahdollista, koska tällä hetkellä palveluyrityksiin kohdistuvat voimakkaat talouspaineet. Tukipalveluissa palveluyrityksiä saattavat johtaa henkilöt, joiden koulutustausta voi olla hyvinkin kirjava. Tähän nähdäkseni liittyy suuriakin työhyvinvoinnin riskejä, erityisesti jos vastuuhenkilöillä ei ole taitoa ja tietämystä perehtyä työsuojelulainsäädäntöön ja työhyvinvointitekijöihin, tai yleisiin vanhustyön tarpeisiin. Eloxissa työntekijät mainitsivat työympäristönsä epäkohdiksi esimerkiksi kommunikaatioon liittyvät haasteet, työhierarkkiset ongelmat sekä työn liiallisen aikapaineistamisen työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella.
Saastamoinen (2010) kuvasi muutosta ja kirjoitti, että pelolla johtaminen on lisääntynyt ja heikentänyt yhtenäisiä työyhteisöjä ja vaikeuttanut niiden kehittymistä. Pelolla johtaminen kuulosti olevan läsnä Eloxin hallinnossa.
’’Ei tässä hommassa kiitellä. Meilläkin työntekijät ovat tehneet paljon firman eteen, osa tullut sairaana töihin. Mutta ei sillä ole mitään väliä.’’ (Kuljettaja)
’’ Keittolan Elma laitettiin pihalle tuosta vaan. Näille ei ole väliä ollaanko talossa oltu vuosi vaiko kymmenen.’’ (Työntekijä)
Kuljettajien osaa pystyi tarkastelemaan pelinappulat-asetelmasta käsin, ja tutkimuskentällä liikkuessani kuljettajien rooli yrityskoneiston liikuteltavina ja ohjattavina osasina oli varsin selvästi havaittavissa. Markkinamekanismien lisääntyminen ja vahvistuminen hoivamaisemassa lisää työntekijöiden ohjailua ja vähentää heidän yksilöllistä huomioimistaan. Tällä on varmasti vaikutuksensa myös työntekijän työssä viihtymiseen ja työmotivaatioon.
108
8 KEHYSANALYYSI
Pystyin identifioimaan aineistosta kaksi kehystä, joiden avulla jaoin aineistoista tutkimushavaintoja erillisiin lukuihin. Lähtökohdaksi asetin yrityksen hallinnon ja asiakkaiden luona vierailevien työntekijöiden näkökulmien vastakohtaisuuden. Lisäksi pyrin kehystämään omia havaintojani tutkimuspäiväkirjastani, koska havaintoni auttoivat minua analysoimaan tilannekonteksteja, joita Goffman (1974) painotti omassa tuotannossaan.
Talouskehyksessä kiinnitin huomiota talouden näkökulman keskeisyyteen työntekijöiden puheissa, työssä ja työn organisoinnissa. Vastapainoksi koostin toisen kehyksen, jossa korostuivat hoivaan liitettävät näkökohdat ja työnpiiriin liittyvät näkökulmat inhimillisestä ja huolenpidollisesta hoivaympäristöstä. Kehysten välisissä ristiriidoissa kiinnitin huomiota talouden näkökulmaan kohdistuvaan kritiikkiin ja kysyin, mihin työntekijöiden kriittisyys suhteessa talousnäkökulmiin perustuu ja millä tavoin tämä ristiriita ilmenee aineistossani.