Parisuhteen muodostamisprosessi

44

45 Mutta varmaan se parisuhteen muodostaminen, ei kannata

parisuhtee-seen ryhtyä jos- Väkisin, vain sen takia että se yhteiskunnassa olisi jonkin-lainen normi että ihmisen pitää olla jonkun toisen kanssa, niin sellaisen takia ei minun mielestäni kannata parisuhteeseen ryhtyä. Kyllä sinun pitää itse haluta sitä että olet jonkun kanssa. (H2)

Suurin osa osallistujista ilmaisee eksplisiittisesti, että heillä on voimakas halu olla parisuhteessa tai löytää kumppani mieluiten lähitulevaisuudessa. Yksi osallistujista kertoo toivovansa, ettei hä-nen haaveensa parisuhteen löytämisestä olisi niin suuri kuin se haastatteluhetkellä on, sillä haa-veen toteutumatta jääminen on ollut hänelle tuskallista. Ainoastaan yksi osallistujista on sitä mieltä, ettei hän kaipaa itselleen parisuhdetta. Hänkin kuitenkin kertoi olevansa valmis parisuh-teeseen, jos sopiva kumppani tulisi häntä sattumalta vastaan. Kyseinen osallistuja on siis myös avoin parisuhteen muodostamisen mahdollisuudelle, mutta ei erikseen kumppanin tarkoituksen-mukaiselle etsimiselle.

Kumppanin löytymisestä voimakkaasti haaveilevaa osallistujaa lukuun ottamatta osallistujat suh-tautuvat parisuhteettomuuteen melko neutraalisti. He tuovat esille, että parisuhteeton elämä voi olla hyvää ja tyydyttävää siinä missä parisuhteessa eläminenkin. Parisuhteeton elämä nähdään itselle mahdollisena vaihtoehtona. Osa osallistujista kuvaa sinkkuna olemista tavalla, joka on tul-kittavissa neutraalin sijaan myönteiseksi. Sinkkuna olemista ei pelätä, vaan se nähdään vaihtoeh-tona etenkin siinä tilanteessa, ettei sopivaa kumppania löydy parisuhdehalukkuudesta huoli-matta.

Minulle itselleni se sinkkuus ei ole mikään iso juttu. Tai että ihan- Tavallaan mielelläni olisin sinkku. [--] Mutta tosiaan minulle se ei ole mitenkään mi-kään ongelma millään tavalla ja ihan viihtyisin yksinkin jos tuntuisi siltä että ei löydy sopivaa kumppania. (H7)

Parisuhteen muodostamisprosessin aloittaminen vaatii osallistujien mukaan sopivan elämäntilan-teen, joka on osittain luomassa valmiutta parisuhteelle. Jos potentiaalisen kumppanin tapaaminen ajoittuu joko omassa tai kumppanin elämässä huonoon ajankohtaan, voi potentiaalinen suhde

46 kaatua jo ennen kuin se ehtii alkaakaan. Siispä ajoituksen ja ylipäänsä elämäntilanteen tulee olla jollain tapaa sopiva uuden kumppanin kohtaamiselle ja parisuhteen aloittamiselle.

Ja toki voi myös miettiä esimerkiksi elämäntilanteiden tasolla että jos on just kokenut jonkin kauhean kriisin tai jotain niin siinä tilanteessa ei ehkä ole se parisuhde siinä ensimmäisenä mielessä ja sen muodostaminen. Ja muutenkin joissain tilanteissa se itsensä etsiminen ehkä voi vähän tulla siihen tielle. Sekin tietysti varmaan riippuu aika paljon ihmisestä itsestään-kin. Ja siitä miten sitä itseään etsii ja semmoista. (H5)

Osallistujat kertovat pyrkivänsä aloittamaan parisuhteen vasta, kun tuntevat itse olevansa siihen oikeasti valmiita. Toive parisuhteesta ja sille sopivaksi katsottu elämäntilanne edistävät osallistu-jien valmiutta parisuhteen muodostamiseen. Monet osallistujista ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään tiettyä, tarkkaa pistettä, jonka saavutettuaan he voisivat sanoa olevansa val-miita parisuhteeseen.

Osallistujat liittävät parisuhdevalmiuteen esimerkiksi itsensä tuntemisen, hitaaseen tahtiin tapah-tuva harkitsemisen ja pohdinnan sekä jonkinlaiset nuoruuteen sijoittapah-tuvat kokemukset kevyeksi kuvatusta seurustelusta. Itsetuntemuksen merkitys on valmiuden kannalta suuri. Osa osallistu-jista kertoo vain tietävänsä milloin he ovat valmiita muodostamaan parisuhteen ja määritelevät tämän tietämyksen lähinnä jonkinlaisen varmuuden kokemukseksi. Osallistujat kuvaavat toiveen ja halun olla parisuhteessa, sopivan elämäntilanteen sekä ylipäänsä jonkinlaisen varmuutena ku-vattavan valmiuden muodostaa parisuhde toimivan alkusysäyksenä parisuhteen muodostamisen etenemisprosessille. Riittävän halukkuuden, sopivan elämäntilanteen ja valmiuden kokemuksen merkitys parisuhteen muodostamiselle nousee tämän tutkimuksen lisäksi esille esimerkiksi Had-denin, Agnew’n ja Tanin (2018) tutkimuksessa.

Osallistujien haastattelupuheista löytyy kuitenkin useampia edellä kuvatulle poikkeuksen muo-dostavia kuvauksia. Osallistujat vaikuttavat kuvaavan jonkinlaista yleistä kaavaa muodostaa pari-suhde kertoessaan vaiheista ennen kumppanin etsintää, mutta eivät silti ole välttämättä itse nou-dattaneet kyseistä kaavaa muodostaessaan itse omia parisuhteitaan. Tämä muistuttaa Bankerin,

47 Keastlen ja Allenin (2010) tutkimuksen tulosta: nuorille aikuisille voi olla haastavampaa kuvata juuri heidän omia parisuhteitaan kuin parisuhteita ylipäänsä. Tässä tapauksessa osallistujien voi olla helpompaa kuvata parisuhteiden muodostamisen yleistä kaavaa, normia, kuin omien parisuh-teidensa tyypillistä etenemistä.

Osallistujat kuvaavat löytäneensä itsensä parisuhteista myös aivan kuin heidän omaa, aktiivista toimijuuttaan kumppanin etsimisessä tai päätöksessä muodostaa parisuhde ei olisi ollut ollen-kaan. Tällaisissa tilanteissa kumppania ei ole välttämättä konkreettisesti etsitty eikä halukkuutta tai valmiutta parisuhteeseen ole suoranaisesti edes olemassa, mutta parisuhteeseen on silti pää-dytty. Myös Jamisonin ja Sannerin (2021, s. 855) tutkimuksessa nuoret aikuiset kuvasivat romant-tisten toimiensa tapahtuneen ikään kuin vahingossa, ilman varsinaisten tietoisten päätösten teke-mistä.

Pääosin parisuhteen muodostamisprosessin kaavamainen eteneminen kuitenkin noudattaa osal-listujien puheissa hyvin samankaltaista kaavaa parisuhteen etsimiseen liittyvän halukkuuden ja valmiuden löydyttyä. Ensimmäiseksi potentiaalinen kumppani kohdataan joko kasvokkain tai verk-kovälitteisesti deittisovellusten kautta. Osallistujat kuvaavat kumppaninetsinnässä tapahtuneita muutoksia, esimerkiksi kumppanin etsinnän väylien lisääntymistä teknologian kehittymisen myötä sekä kumppanin valitsemisen yksilöllistymistä yhteisön normien ohjailun heikkenemisen myötä.

Ehkä parisuhteista yleisesti voin sen verran vielä sanoa, että varmaan jos tässä katsoo 50, 60, 70 vuotta taaksepäin niin varmaan vähän muuttunut se- Tai ihmisten käsitykset parisuhteesta kun ennen ei ole ollut mitään tekniikkaa minkä avulla on voinut paria muodostaa. Että sitten jos on vaikka omat vanhemmat sanoneet että nyt on naapurin Yrjön tytär hyvä emäntä, että ota siitä vaimo, niin se on varmaan ollut monellekin sellainen asia että no nyt näin täytyy toimia. Ja sitten kun se emäntä tai isäntä tai mikä nyt sattukaan olemaan on valittu niin siitä on ollut sitten tosi tosi iso kynnys lähteä pois. Nykyäänhän ihmiset eroavat aika paljonkin että se ei

48 ole sinällään harvinaista vaikka olisi lapsiakin. Ennen ehkä on ollut

vaike-ampaa se kumppanin hakeminen, että jostain kesä- Juhannustansseista on voitu lähteä sitä etsimään. Nykyään on sitten netti pullollaan kumppa-niehdokkaita ja voi ihan maailmanlaajuisesti etsiä parisuhteita. [--] Mutta varmaan tässä ajan saatossa on hyvinkin paljon muuttunut tuo parisuh-demarkkina ja -elämä. (H2)

Osallistujat vertailevat toisiinsa kumppaniehdokkaan ensimmäistä kohtaamista verkkovälitteisesti ja kasvokkain. He tuovat esille molempien kohtaamismuotojen hyviä ja huonoja puolia ja arvioivat sitä, kumpi heille itselleen sopii paremmin. Osallistujien omien parisuhteiden ensikohtaamispaik-kojen ja samalla myös kumppanin löytymisen väylien kuvauksissa nousee esille erityisesti deitti-sovellus Tinder. Osallistujat ovat sekä etsineet että löytäneet aiempia ja nykyisiä kumppaneitaan Tinderin kautta. Kuten Hobbsin ym. (2017) tutkimuksessa, myös tässä Tinderiä käytetään pääasi-assa merkityksellisten ihmissuhteiden etsimisen välineenä.

Yksi osallistujista kuvaa nettideittailun olevan hänelle kasvokkaista vuorovaikutusta toimivampi vaihtoehto. Osallistujan mukaan kasvokkainen vuorovaikutus ei hänen mukaansa kuulu hänen vahvuuksiinsa. Emootioiden ja kokemusten esittäminen kumppaniehdokkaalle voikin olla helpom-paa verkkovälitteisesti kuin kasvotusten (Bargh, McKenna & Fitzsimons, 2002).

Tinderin hyödyntämisestä kumppaninetsinnässä on saatu alustavia tutkimustuloksia, joiden mu-kaan Tinderin käyttö johtaa vuoden sisällä todennäköisemmin vakituiseen suhteeseen kuin sen käyttämättä jättäminen. Tosin Tinderin käyttämistä tärkeämmäksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevat sovelluksen käyttäjän persoonallisuuden piirteet. (Erevik, Kristensen, Torsheim, Vedaa & Pallesen, 2020). Tutkielmani osallistujista valtaosalla on joka tapauksessa positiivisia kokemuksia Tinderin käyttämisestä: he ovat löytäneet Tinderistä kumppanin nopeastikin ja haluaisivat käyttää sovel-lusta myös tulevaisuudessa kumppanin etsimiseen, jos tarve etsinnälle syntyisi.

Tinderin hyödyntämistä kumppaninetsinnässä kuvataan toisaalta myös kielteissävytteisesti ai-noana mahdollisesti toimivana tai edes osallistujien tiedossa olevana kumppanin etsimisen

vaih-49 toehtona. Osallistujat kertovat halusta olla käyttämättä sovellusta ja kohdata sen sijaan kumppa-niehdokkaita tulevaisuudessa suoraan reaalimaailmassa. Yksi osallistujista haluaa jättää Tinder-sovelluksen käyttämisen ainakin vähemmälle, ellei kokonaan pois, vaikka haluaisikin löytää itsel-leen kumppanin mahdollisimman nopeasti. Hän haluaisi mieluiten löytää kumppanin oikeasta ar-jestaan, opiskeluistaan ja harrastustensa parista sen sijaan, että hyödyntäisi kielteisellä tavalla ul-konäkökeskeisiksi mieltämiään deittisovelluksia.

Tärkeimpinä kasvokkaisen ensikohtaamisen paikkoina mainitaan baarit. On otettava huomioon, että haastattelut pidettiin koronavirustautipandemian aikana, jonka vuoksi jotkut osallistujista mainitsevat, etteivät baarikohtaamiset ole ajankohtaisia. Osallistujat näkevät nettideittailun kas-vokkain kohtaamista turvallisempana vaihtoehtona terveyden kannalta. Nettideittisovellusten käytön tapaan myös baarikohtaamisia kuvataan itselle sopimattomina. Baarikohtaamiset eivät erään osallistujan mukaan ole hänelle luonnollinen tapa kohdata kumppaneita, joiden kanssa hän voisi muodostaa pitkän ja vakavan suhteen, vaan baarit sopivat paremmin lyhyiden ja kevyiden suhteiden etsimiseen.

Osallistujat kertovat, että heillä on ollut lyhyeksi jääneitä, esimerkiksi muutaman kuukauden pitui-sia parisuhteita, sekä vakiintumattomia, kevyiksi ja korostuneen seksuaalisiksi kuvailtuja kohtaa-misia. Yksi osallistuja kertoo, ettei etsisi uutta pidempää suhdetta, jos hänen nykyinen parisuh-teensa päättyisi. Kyseinen osallistuja etsisi ennemmin lyhyitä suhteita, joilta hän toivoisi seksuaa-lista kanssakäymistä ja vähäistä sitoutumista. Osallistujan toive on nuorille aikuisille tyypillinen lyhyitä suhteita kohtaan osoitettu toive, joka nousee esille myös Weitbrechtin ja Whittonin (2017) tutkimuksessa.

Tutkimuksissa toistuvat tulokset, joissa miehet ovat naisia innokkaampia harrastamaan kevyitä seksisuhteita ja naiset ovat miehiä todennäköisemmin sitoutuneessa pitkässä parisuhteessa (esim. Jonason, Hatfield & Boler, 2015). Haastattelemani nuoret aikuiset kertovat kokeneensa ly-hyitä suhteita, joita osa heistä kuvaa suoraan seksisuhteina. Ainoa selkeän negatiivinen kom-mentti lyhyisiin seksisuhteisiin tulee miespuoliselta osallistujalta, joka kertoo, ettei ole koskaan pitänyt ”yhden illan jutuista”.

50 Yhdellä osallistujalla parisuhteiden muodostamisprosessi on päättynyt varhaiseen tutustumisvai-heeseen, eikä tapailusuhdetta ole muodostunut. Kaikki osallistujat kuitenkin kuvaavat parisuhteen muodostumisprosessin jatkuvan kohtaamisen jälkeen tapailuvaiheella. Tapailu on kuin vakiintu-neen parisuhteen testaamista. Tapailuvaiheessa kumppaniehdokkaaseen tutustutaan, keskustel-laan molempien toiveista ja odotuksista ja ylipäänsä suunnataan ajatuksia kohti mahdollista yh-teistä elämää. Kaikki osallistujat, jotka kertovat olleensa vakiintuneissa parisuhteissa, arvioivat ete-nevänsä suhteissaan melko nopeasti tapailuvaiheesta vakiintuneeseen parisuhteeseen. Vauhdi-kas suhteen muodostaminen on osallistujista arveluttavaa, mutta nopealla etenemisellä suh-teessa voi olla myönteisiä seurauksia.

Minulla on yleensä suht nopeasti edenneet ne minun suhteet vaikka minä olen ollut silleen hitaasti mennään. Sitten on kuitenkin mennyt näin. Ja oi-keastaan tässähän se onkin se ongelma mitä nyt on alkanut miettimään, että ehkä minä en niin kuin. Että kun todennäköisesti kun ne ovat aina tulleet nopeasti ne tämmöiset ns. romanttisemmat tunteet ja sitten on totta kai niitä stressannut että mitäs vittua. Mutta sitten kun on toinenkin ollut että hei että hänelläkin on. Ja sitten siinä on mennyt, en osaa sanoa ajallisesti, joitakin viikkoja ehkä mennyt siihen että on ollut siinä sem-moista tapailua ja näin. Ja sitten se on vaan jotenkin ollut että sitten on vaan päätetty että hei eikös tämä olisi ihan sama olla silleen yhdessäkin.

(H1)

Osallistujien kuvauksissa on kuitenkin vahvasti esillä käsitys ripeän etenemisvauhdin mahdolli-sesti sisältämistä riskeistä. Nopean etenemisen katsotaan voivan johtaa liian nopeisiin ratkaisui-hin, esimerkiksi päätökseen muodostaa parisuhde ilman, että päätöstä olisi ehditty pohtia tar-peeksi pitkään. Tässäkin osallistujat peräänkuuluttavat itsetuntemuksen tärkeyttä. Parisuhteisiin liittyviä valintoja tulisi osallistujien mukaan pohtia riittävästi ja tarpeeksi pitkällä aikajaksolla.

Minusta tuntuu että jos minä siinä tapailun alussa ihastun hirveän voimak-kaasti siihen toiseen niin sitten minulla tulee sellainen että minä haluaisin mahdollisimman nopeasti sitten siinä tunneryöpyssä sitoutua ja tehdä

51 siitä virallista että nyt seurustellaan. Mutta sitten minusta tuntuu että se

tunnemyrsky jotenkin sokaisee minut ja minä en tavallaan harkitse sitä riittävän pitkään ja perusteellisesti vaan minä jotenkin ihan suuna päänä hyppään *siihen parisuhteeseen*. Nyt kun on jälkeenpäin miettinyt että näissä aikaisemmissa parisuhteissa on joko ollut niin että minä olen jolla-kin tasolla tiennyt että en halua pitkäaikaisesti sen kumppanini kanssa olla tai sitten että minusta on siinä hetkessä tuntunut että kyllä ehdottomasti, mutta en ole ehkä antanut itselleni riittävän pitkää harkinta-aikaa ja sitten se on lyhyessä ajassakin muuttunut silleen että no en minä ehkä halua.

(H4)

Osallistujien puheessa toistuu vastakkainasettelu emootioiden ja rationaalisuuden välillä. Pari-suhde voidaan muodostaa joko tunteet edellä ja vailla tarkkaa harkitsemista, tai rauhallisemmassa tahdissa, itsetuntemusta hakien ja tarkkaan pohtien. Tässäkin kohtaa, samoin kuin parisuhdeval-miutta pohtiessaan, osallistujat kuvaavat itsetutkiskelun ja rationaalisen pohdinnan tarpeelli-suutta. Emootioiden johdattamana toimiminen uhkaa rationaalisuutta, mutta emootiolla katso-taan kuitenkin olevan keskeinen merkitys päätöksentekoprosessissa. Osallistujat korostavat ratio-naalisuutta, mutta tunnepuoli tuodaan silti esille erityisesti niiden haastattelukysymysten koh-dalla, jotka käsitelevät yksittäisen kumppanin valintaa ja sitoutumista.

Sitten jos on yhtään epävarma niin sitten ei varmana kannata edes ruveta.

Että mistä tiedän niin kyllähän siinä on varmasti se että pitää aika paljon toisesta ihmisestä välittää että haluaa sen kanssa olla. Aika tunne- Tun-neasioita sitten varmasti. (H6).

No ehkä sitten myös siitä että pohtii jos- On pohtinut tai pohtii ihan omaa itseään ja miettii sitä että onko tavallaan- Onko mitään asioita mitä haluaa ensin itselleen selvittää ennen kuin lähtee parisuhteeseen. Jos ei ole niin sitten se on sillä selvä, hyvä juttu, mutta jos on niin sitten niitä rupeaa eka

52 työstämään ja miettimään. Ehkä se on semmoinen sekoitus sellaista

tie-toista asian pohtimista ja miettimistä ja toisaalta sellainen tunne että on valmis siihen. (H5)

Jokainen osallistuja toivoo parisuhteensa kestävän ihannetilanteessa heidän oman elämänsä lop-puun saakka. Jos parisuhde on riittävän hyvä ja siihen erään osallistujan sanoin ”luonnollisesti kuu-luvasta turbulenssista” selvitään onnistuneesti, toivotaan parisuhteen jatkuvan myös tulevaisuu-dessa. Osallistujat siis haaveilevat koko elämän pituisesta parisuhteesta. Parisuhteen pitkään kes-toon liittyvistä haaveistaan huolimatta osallistujat haluavat silti painottaa sitä, ettei parisuhteiden jatkumiseen suhtauduta naiivisti. Osallistujat haluavat tuoda esille tiedostavansa sen, että pari-suhteet voivat päättyä eroon, ja että näin usein tapahtuukin. Osallistujat tiedostavat erojen ylei-syyden, mutta toivovat, ettei heitä tyydyttävän parisuhteen tarvitsisi päätyä eroon.

No ihannetilanteessa loppuelämäksi, mutta sellainen- Nykytiedon valossa tiedän että se voi olla myös vaikeaa enkä itselle ole muodostanut mitään sellaisia paineita että pitäisi olla loppuelämä. Että on niin kauan kuin siinä on hyvä. Ja toivon mukaan siinä olisi hyvä loppuelämän, mutta jos ei ole, ei voi mitään. (H3)

Parisuhteen päättymistä ei kuitenkaan aina nähdä korostuneen epätoivottavana asiana, vaan te-rapeuttisen parisuhteen (Maksimainen, 2010) logiikan mukaisesti täysin ymmärrettävänä. Sink-kuna eläminen on parempi vaihtoehto kuin kumppanin kanssa parisuhteessa eläminen, jos itse ei ole tyytyväinen suhteeseen. Parisuhteesta on kyettävä päästämään irti, jos siinä oleminen ei enää tuo tyydytystä tai suhde ei palvele alkuperäistä tarkoitustaan.

Kyllähän sitä toivoo parisuhteelta että se kestäisi ihan sinne hamaan tap-piin asti ja loppuun asti vaikka- Tosin onhan se niin ettei kannata huonossa parisuhteessa roikkua että jos oikein on joka päivä hyvin karvasta kalkkia ja riitelyä niin silloinhan sitä kannattaa varmaan erota eikä vaan jatkaa sitä. (H2)

53 Vaikka kyllä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että ei ole tervettä

suh-tautua parisuhteeseen niin, että kuolen jos tulee ero. Minulla itselläni ei ole sellaista oloa, vaan tavallaan, olen tosi onnellinen suhteessani ja ha-luan että se jatkuu, toivon että se jatkuu, mutta sitten myös näen, että jos ei jatkuisi, niin se ei olisi maailmanloppu. Se olisi vaikeaa, kamalaa, kurjaa, mutta siitä pääsisi yli. (H7)

Parisuhteen muodostamisprosessi -teemassa osallistujat siis kuvaavat parisuhteen muodostu-mista useiden vaiheiden kautta. Kuvauksista muodostuu kaava parisuhteen muodostamisproses-sille, joka alkaa valmiudesta etsiä ja muodostaa parisuhde. Valmius syntyy esimerkiksi yksilöstä lähtevästä halusta löytää itselleen kumppani sekä elämäntilanteen ja ajoituksen sopivuudesta pa-risuhteen muodostamiselle. Parisuhdevalmiuden kokemisen jälkeen alkaa kumppanin etsintä ja potentiaalisen kumppanin kohtaaminen joko kasvokkain tai verkkovälitteisesti. Kumppaniehdok-kaan kohtaamisen jälkeen voidaan aloittaa tapailuvaihe, jossa kumppaniin ja yhteisen elämän mahdollisuuteen tutustutaan tarkemmin. Tapailuvaihe edeltää vakiintuneeseen parisuhteeseen sitoutumista. Viimeinen parisuhteen muodostamisen prosessin vaihe on joko muodostetun pari-suhteen jatkuminen tai sen päättyminen eroon.