Parisuhdetta uhkaavat tekijät

65 Kumppanin tulojen hyödyntäminen omien tulojen lisäksi nähdään taloudellisten asioiden hoita-mista helpottavana asiana. Kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa kyetään osallistujien mie-lestä helpommin tekemään isompia hankintoja kuin yhden aikuisen taloudessa. Investoinneista esille tuodaan erityisesti asumiseen liittyvät hankinnat asunnoista loma-asuntoihin. Kumppanei-den yhteinen talous ja ne rahalliset investoinnit, joita parisuhteessa halutaan tehdä, nähdään mer-kittävinä parisuhteeseen sitouttavina konkreettisina tekijöinä. Kumppanin taloudelliseen tukeen halutaan luottaa ongelmatilanteissa. Kuitenkaan toisesta ei haluta olla taloudellisesti riippuvaisia.

Omaa kumppania ei myöskään haluta tukea taloudellisesti loputtomiin esimerkiksi tilanteessa, jossa työtön kumppani ei halua etsiä itselleen töitä, vaikka pystyisikin työskentelemään.

Se tuntuu siltä että on sinulla on vaan rotta kotona mikä syö sinun raho-jasi, pelaa videopelejä sun muuta. Että jos ei niinku yritä edes siihen antaa omaa- Siivoa kotona tai muuta, niin kyllä se hyvin äkkiä alkaa käymään uuvuttavaksi. (H8)

Konkreettiset toiveet parisuhteelle -teemassa osallistujat esittävät konkreettisia toiveita, joiden he haluaisivat parisuhteessaan toteutuvan tai parisuhteensa mahdollistavan heille. Toiveet koskevat naimisiinmenoa, lapsia ja lemmikkieläimiä. Kahden aikuisen taloudellista tilannetta pidetään var-mempana kuin yhden, ja jollain tasolla yhdistetyt varat mahdollistavat suurempien hankintojen ja investointien tekemisen kuin yhden ihmisen tuloilla olisi mahdollista. Kumppanista ei kuitenkaan haluta olla taloudellisesti riippuvaisia. Kumppaneiden oletetaan tukevan toisiaan, mutta osallistu-jat eivät ole itse valmiita antamaan kumppanilleen taloudellista tukea raosallistu-jattomasti.

66 koskee asioita, jotka voivat uhata parisuhteen muodostamista, mutta osallistujat käsittelevät uh-katekijöitä myös muiden kysymysten kohdalla sekä jo ennen kymmenennen kysymyksen käsitte-lyä.

Osallistujien mukaan konfliktitilanteet voivat vaarantaa parisuhteen olemassaolon. Konfliktitilan-teista eniten mainintoja saa riitely. Riitelyyn suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta riitelyyn suh-taudutaan hyvin ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi ja sitä pidetään luonnollisena osana parisuh-detta. Toisaalta riiteleminen nähdään kuitenkin lähtökohtaisesti uhkana parisuhteelle, koska sen katsovaan voivan eskaloitua helposti.

Riitelystä tulee uhkatekijä kuitenkin vasta sitten, kun riitojen määrä nousee yli osallistujien nor-maaliksi mieltämän rajan. Osallistujat eivät tuo varsinaisesti esille sitä, kuinka monta kertaa tietyllä aikajaksolla riiteleminen ylittää luonnolliseksi mielletyn riitelyn rajan. Kyse on ennemminkin koke-muksesta: jos riitely tuntuu itsestä liian toistuvalta, se muodostuu parisuhteelle uhaksi.

Niin että huonossa mielessä perheenjäsen siinä mielessä että sitten myös uskaltaa testailla niitä rajoja tavallaan että, että sitten ehkä sanoo jo ra-jummin asioita juuri sen takia kun tietää että toinen ei lähde silti. Mikä on tietenkin sellainen kaksiteräinen miekka että, eihän sitä mitä tahansa saisi sanoa, että siitä niinku- Ei pidä käyttää niitä aseita mitä itsellä ehkä sitten olisi. (H7)

Osallistujien kuvausten perusteella parisuhteelle merkittäväksi uhaksi muodostuvan riidan ja hy-väksyttävän, osaksi parisuhteen luonnollista kulkua katsottavan riidan välille muodostuvaan eroon vaikuttaa riitojen määrän lisäksi se, saadaanko riita aidosti sovittua ja päästäänkö siitä yli.

Kumppanin kyky toipua konfliktitilanteista lisää parisuhdetyytyväisyyttä (Salvatore, Kuo, Simpson

& Collins, 2011). Seuraavassa sitaatissa onkin tyyppiesimerkki osallistujien toiveesta sille, että kon-flikteille täytyy saada jonkinlainen ratkaistu, jotta osapuolet voivat jatkaa parisuhteessaan rauhal-lisin mielin:

67 Jos tulee riitoja niin niistä päästään yhteisymmärrykseen eikä jää mitään

hampaankoloon, että kaikki pitäisi saada käytyä läpi ennen kun aletaan nukkumaan niin sanotusti. Koska se hyvin herkästi sitten jos alkaa nukku-maan, ei saa unta, alkaa miettimään niitä päässä. Sen takia ne asiat pitäisi saada käsiteltyä, että se. (H8)

Konfliktitilanteista väkivaltaa erottuu suoraan parisuhteen päättämiseen johtavana tekijänä ja se nähdään selvästi normaaliksi mielletystä riitelystä erillisenä ilmiönä. Tällainen eroon johtava väki-valta voi olla fyysistä tai henkistä, mutta osallistujat kuvaavat tarkemmin nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Väkivaltaisesta, erityisesti fyysistä väkivaltaa sisältävästä konfliktitilanteesta ei ole osal-listujien mielestä tarvetta toipua siten, että suhteessa voitaisiin jatkaa. Kumppaniin kohdistetun väkivallan kohdalla parisuhteen osapuolille ei toivota sinnikkyyttä ylläpitää suhdetta haasteista huolimatta. Parisuhde halutaan lopettaa välittömästi jo yhdestä väkivallanteosta, ilman mahdolli-suutta selvitellä tilannetta ja sopia asia niin, että suhde voisi jatkua.

Oli sitten kyse jostain pahoinpitelystä tai jostain muusta vaan- Mutta sitten siinä vaiheessa kun se alkaa olla vaaraksi sille toiselle osapuolelle henki-sesti tai fyysihenki-sesti tai millä tasolla tahansa niin siinä vaiheessa on minun mielestäni järkevää ruveta miettimään että onko silloin enää hyvä olla si-toutunut siihen toiseen henkilöön. (H5)

Omat ja potentiaalisen kumppanin huonot kokemukset parisuhderintamalla vaikuttavat erityisesti siihen, ettei parisuhdetta haluta edes lähteä muodostamaan, ei nyt eikä jatkossa. Lisäksi muiden ihmisten huonojen kokemuksien kuuleminen voi vähentää myös omaa halua muodostaa pari-suhde silloinkin, kun osallistujalla itsellään ei ole varsinaisia huonoja parisuhteeseen liittyviä koke-muksia. Useat osallistujat kuvaavat joutuneensa kohtaamaan pettymyksiä parisuhteiden saralla.

Ei ole semmoista oloa että tarvitsisi jos niin kun nykyinen suhde jotenkin kariutuisi, jostain syystä menisi, niin olisi vähän semmoinen fiilis ettei

68 jaksa enää lähteä rakentamaan mitään pohjaa. On kaksi kertaa

rakenta-nut semmoisen pohjan luottamukselle ja rakkaudelle, että ei enää niin kun tuntuisi siltä että jaksaa lähteä yrittämään. (H8)

Huonoista kokemuksista erikseen mainitaan kumppanin toimesta petetyksi tuleminen. Pettämi-nen voidaan määritellä rikkomukseksi, joka koskee pariskunnan yhteistä sopimusta emotionaali-sesta ja/tai seksuaaliemotionaali-sesta eksklusiivisuudesta (Fife, Weeks & Gambescia, 2008, s. 316). Pettäminen on siis käytännön tasolla tapahtuvaa teemassa kolme esitellyn ihanteellisen parisuhteen ominai-suuden, yhteisten pelisääntöjen noudattamisen, rikkomista. Kukaan osallistujista ei suoraan kerro, että heidän kumppaninsa olisi pettänyt heitä. Toiveita siitä, ettei koskaan joutuisikaan koh-taamaan pettämistä, tuodaan kuitenkin esille.

Väkivallan, erityisesti fyysisen sellaisen, lisäksi pettäminen tuodaan esille tekona, jota ei oltaisi val-miita antamaan anteeksi. Pettäneelle kumppanille ei haluta antaa uutta mahdollisuutta. Myös-kään aiemmissa parisuhteissaan kumppaniaan pettäneen ihmisen kanssa ei haluta olla parisuh-teessa. Osallistujien negatiivinen suhtautuminen pettämiseen ei ole poikkeuksellista, kuten ei ole tutkimusten mukaan myöskään pettäminen romanttisissa suhteissa: Markin, Janssenin ja Mil-hausenin (2011) yli 900 monogaamisessa heteroparisuhteessa olevan osallistujan tutkimuksessa noin joka viides henkilö koki jollain tavalla pettäneensä kumppaniaan.

Toiset ihmiset voivat siis muodostaa parisuhteelle uhan. Toiset ihmiset ovat potentiaalisia ihastu-misen kohteita tai tahoja, joiden kanssa kumppani voi pettää. Ihmisiin liittyviin uhkiin kuuluvat myös kumppanin perhe, suku ja ystävät. Jos kumppanin läheiset eivät ole myötämielisiä lähei-sensä kumppanille, voi suhde kariutua läheisten esittämien kumppania kohtaan kielteisten mieli-piteiden myötävaikutuksesta. Läheisten lisäksi myös muu sosiaalinen ympäristö voi muodostaa uhan parisuhteelle kaukaisempien ryhmäjäsenyyksien kautta. Esimerkiksi annetaan uskontojen ja kulttuurien määrittelemät seurustelunormit: uskonnot ja kulttuurit voivat määrittää sitä, kenen kanssa niiden jäsenten on soveliasta seurustella, uhaten näin parisuhteen muodostamista esimer-kiksi toiseen uskontoon kuuluvan tai eri kulttuuritaustan omaavan kumppanin kanssa.

69 Itseensä osallistujat eivät kuitenkaan liitä toisten ihmisten mielipiteiden vaikutusta parisuhteen muodostamisen prosessin kohdalla. Ainoastaan yksi osallistuja kertoo tilanteesta, jossa hänellä oli ollut jonkinasteinen konflikti vanhempiensa kanssa seurustelukumppaniinsa liittyen. Osallis-tuja toteaa, ettei vanhempien mielipiteellä ollut hänelle väliä, koska hän ei pyri miellyttämään heitä, ja hän oli myös kyennyt eksplisiittisesti ilmaisemaan tämän seikan vanhemmilleen. Muut osallistujat eivät kuvaa vastaavanlaisia konflikteja lähipiirinsä kanssa.

Parisuhde nähdään toivottavana ja positiivisena asiana. Osallistujat tuovat silti esille sen, että vaih-dantaan perustuvan suhteen (Clark & Mills, 1979, s. 12–13) tapaisesti kumppanit jäävät toisilleen velkaa esimerkiksi palveluksista: jos toinen hoitaa viikkosiivouksen, on toisen käytävä korvauksen-omaisesti kaupassa. Parisuhde ei ainoastaan anna, vaan myös ottaa. Parisuhteessa on myös teh-tävä uhrauksia ja kompromisseja, jotka eivät aina miellytä itseä.

Siinähän pitää tietysti tiedostaa sekin että ainahan se ei ole sellaista ruu-suilla tanssimista ja että olet siinä saajan puolella, vaan kyllähän se joskus voi olla tavallaan kuluttavaakin olla siinä parisuhteessa ja siinä pitää itse antaa jotakin. (H2)

Usea osallistuja tuo esille vastakkainasettelun työ- ja perhe-elämän vaatimusten välillä. Etenkin työhön tai koulutukseen panostaminen nähdään potentiaalisena uhkana parisuhteelle. Ranssi-Matikainen (2012, s. 55–56) toteaa väitöskirjassaan, että vaikka työ- ja perhe-elämän yhteensovit-taminen on ollut 2000-luvulla aiempaa helpompaa, koska valinnan mahdollisuuksia on enemmän, on valintatilanteiden lisääntyminen samanaikaisesti myös vaikeuttanut valintojen tekemistä. Osal-listujat epäilevät, että työhön tai koulunkäyntiin keskittymisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia pari-suhteelle: ”- jos haluaa niihin panostaa silleen ihan kunnolla täysillä niin sitten voi olla että ei välttä-mättä ole tilaa sille parisuhteelle.” (H5).

Työuupumuksella voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia parisuhteelle. Työuupumus voi esimerkiksi lisätä konflikteja kumppaneiden välillä. Puoliso voi kuitenkin myös olla työuupu-neelle tärkeä tukipilari ja uupumuksen käsittely voi esimerkiksi auttaa pariskuntia kehittämään

70 kommunikaatiotaan. (Salminen, 2021.) Tässä tutkielmassa osallistujat kuitenkin mieltävät työ-uupumuksen ainoastaan uhkatekijäksi parisuhteelle yksilön jaksamisen heikkenemisen vuoksi.

Parisuhteessa oleminen vaatii tilaa, aikaa ja jaksamista.

Sairastuminen ylipäänsä nähdään uhkana parisuhteen jatkumiselle. Vakavan sairastumisen pelä-tään muuttavan kumppania niin, ettei hänen kanssaan pystyttäisi enää jatkamaan suhdetta. Eri-tyisesti esille tuotiin mielenterveyden haasteiden luoma uhka. Omat mielenterveyden haasteet voivat olla kumppanille vaikeita ymmärtää ja niihin voi olla hankala suhtautua toista miellyttävällä tavalla. Omien mielenterveysongelmien lisäksi myös kumppanin mielenterveysongelmat koetaan parisuhteelle haastavina.

No tulee mieleen sellainen asia että nykyäänhän nuorillakin, hyvinkin mo-nia tiedän minäkin, keillä on vaikka jotakin, mielenterveyden kanssa on-gelmia. Sellaiset asiathan voivat olla toisille kovinkin raskaita ja hankalia.

Se voi sitten ajaa karille parisuhteen [--] (H2)

Etäsuhdetta, esimerkiksi eri kaupungeissa asumista, pidetään suhteelle uhkana. Etäsuhteeseen ei pääasiassa haluta ryhtyä ainakaan niin, että etäsuhde olisi suhteen muoto heti alusta saakka. Vä-liaikaisesti, rajatuksi ajaksi erilleen muuttamista esimerkiksi työn perässä pidetään parempana vaihtoehtona. Osa osallistujista on ollut etäsuhteessa. Joillekin osallistujille etäsuhde on ollut on-gelma ja merkittävä syy parisuhteen päättymiselle, toisille ei. Yksi osallistuja näkee etäsuhteen monille potentiaalisena ongelmana, mutta hänen oma suhteensa etäsuhteisiin ei ole haasteelli-nen, vaan ajamisinnolla ratkaistavissa oleva ongelma.

Taustatiedoissa tiedustellaan osallistujien seksuaalista suuntautumista, mutta osallistujat eivät muuten käsittelevät vain vähän seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä asioita. Seksuaalisuuden näh-dään voivan muodostaa haasteita parisuhteeseen kumppaneiden seksuaalisen halukkuuden eri-parisuuden vuoksi. Halujen määrä ei osallistujien mukaan aina kohtaa, mikä voi aiheuttaa kump-paneiden välille ongelmia. Väestöliiton vuoden 2016 Perhebarometrissa (Kontula, 2016, 84−85) halujen eriparisuus oli suomalaisten pariskuntien suurin seksiin liittyvä ongelma.

71 Osallistujien mukaan suhteen edetessä toisesta voi paljastua uusia asioita, jotka muodostavat uhan parisuhteen jatkumiselle. Paljastus ei välttämättä ole asia, jota kumppani olisi erityisesti pyr-kinyt salaamaan, vaan esimerkiksi tietty itselle epämiellyttävä luonteenpiirre kumppanissa vain alkaa nousta korostuneemmin esille sitä myötä, kun uuteen kumppaniin tutustuu paremmin. Pal-jastus voi olla myös jokin kumppanin henkilöhistoriasta esille kumpuava asia.

Teemoista viimeinen, parisuhdetta uhkaavat tekijät, koostuu edellä kuvatusti osallistujien mainit-semista uhkatekijöistä, jotka voivat estää parisuhteen muodostumisen kokonaan tai päättää jo muodostuneen parisuhteen. Uhkatekijöiksi muodostuvat konfliktitilanteet, pettämiskokemukset, etäsuhde, työn ja koulunkäynnin aiheuttama rasitus, seksuaalisten halujen eriparisuus, toisten ih-misten mielipiteet ja parisuhteen vaatimat uhraukset ja kompromissit. Uhkatekijöistä ainoat suo-raan eroon johtavat ovat väkivalta ja pettäminen, muuten ristiriidat voidaan pyrkiä ratkaisemaan kommunikaation avulla.

72