havainnollisimpia haastatteluja. Kirjan teksteissä Foucault po-rautuu oman ajattelunsa taustoihin, erittelee vaikutteitaan ja selventää pyrkimyksiään. Samalla teos antaa valaisevan kuvan Foucault’n poikkeuksellisen vaikutusvaltaisesta intellektuaali-sesta urasta ja harvinaisen monipuoliintellektuaali-sesta oppineisuudesta.
Ajallisesti Parhaat kattaa Foucault’n uran 1960-luvun puolivä-listä aina hänen kuolemaansa saakka. Temaattisesti kokoelma ulottuu historiankäsityksistä Deleuzeen ja tiedon arkeologiasta itsetekniikoihin. Kotimaiselle lukijakunnalle räätälöitynä Parhaat sopii mainiosti myös johdatusteokseksi Foucault’n ajatteluun.
Vältä halpoja kopioita – nyt puhuu Michel Foucault.
WWW.NETN.FI/KAUPPA 040 721 4891
A J AT T E L E M I N E N E I L O H D U TA E I K Ä T E E O N N E L L I S E K S I . ”
Michel Foucault
PARHAAT
SUOMENTANEET TAPANI KILPELÄINEN, SIMO MÄÄTTÄ & JOHAN L. PII
NIIN & NÄIN -KIRJAT 2014 342 SIVUA
ISBN 978-952-5503-78-4
HINTA 39 €
(KESTOTILAAJALLE 34 €)
I
Kristinuskon ja Uuden testamentin lisä juutalaisuuteen oli anteeksianto. Jeesus Nasaretilainen kuoli, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi ian-kaikkisen elämän. Vaikka kristinuskon vapautusta aja-tellaan yleensä tuonpuoleisena, Jeesus voidaan nähdä radikaalina, vahvasti tämänpuoleisena yhteiskunnallisena toimijana.
Kolmas Mooseksen kirja opettaa velka-armahduksista riemuvuosina, jotka toistuvat joka viideskymmenes vuosi.
Riemuvuosien väliin jää seitsemän seitsenvuotisen sapatti-jakson kierto. Kirja ohjeistaa riemuvuosista seuraavasti:
”Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.”2
Aloittaessaan kutsumustyönsä profeettana – antiikin aikojen freelancerina – Jeesus kiinnittyi riemuvuosipe-rinteeseen. Hän luki ensimmäisessä julkisessa esiintymi-sessään Nasaretin synagogassa profeetta Jesajaa ja ilmoitti tulleensa täyttämään nämä sanat:
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”3
Opettaessaan Isä meidän -rukouksen Jeesus jatkaa vel-kojen anteeksiannolla:
”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”4
Jeesuksen tämänpuolinen aktivismi käy vieläkin sel-vemmin ilmi hänen kertomuksessaan armottomasta palvelijasta. Palvelija sai kuninkaalta anteeksi 10 000 ta-lentin velan, mutta sulki sen jälkeen oman palvelijansa vankilaan 100 talentin velan vuoksi. Kuultuaan tästä kuningas torui palvelijaansa ja pani tämän ankaraan vankeuteen, kunnes hän maksaisi koko velan. Jeesuksen mukaan ”[n]äin tekee minun taivaallinen Isänikin
teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljel-lenne anteeksi”.5
II
Entinen Wall Streetin meklari ja taloustieteilijä Michael Hudson on tuonut teoksessaan The Lost Tradition of Bib-lical Debt Cancellations esiin riemuvuoden yhteiskunnal-lisen merkityksen6. Hudsonin mukaan velka-armahdus oli pohjimmiltaan käytännöllinen ja maallinen toimin-tatapa, joka pyrki yhteiskunnan oikeudenmukaiseen hal-litsemiseen.
Ensinnäkin velkojen armahdus 50 vuoden välein auttoi sekä velallisia että velkojia suunnittelemaan ta-loudenpitoa. Toisekseen velkojen armahtaminen esti ve-lallisten ajautumisen velkavankeuteen ja yhteiskunnan hautautumisen velkataakan alle. Kolmanneksi velka-ar-mahdukset ehkäisivät vallan ylenmääräistä kasaantumista harvojen käsiin. Riemuvuoden tarkoituksena oli väestön omavaraisuuden ja yhteiskunnallisen koheesion vahvis-tamisen ohella myös yhteiskunnallisen oikeudenmukai-suuden vaaliminen.
Rooman imperiumissa luovuttiin velka-armahdusten perinteestä. Tämä merkitsi Hudsonin mukaan alkusoittoa kehityskululle, jonka myötä aristokraattien valta yhteis-kunnissa on kasvanut. Luopuminen velka-armahduksista on muuttanut omistussuhteiden dynamiikkaa eliittien hyväksi, ja velkojien yhteiskunnallinen valta on kasvanut.
Nykyajan aristokraatit ovat konsultteja, taloustieteilijöitä, byrokraatteja, poliitikkoja, lobbareita ja pankkiireita, joiden edessä kansalaiset ja valtiot ovat voimattomia.
Vaikka Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. kiel-lettiin koronkiskonta, valitettavasti myös kristinusko on unohtanut Lähi-idän velka-armahdusten perinteet. Hen-kilökohtainen käsitys hyvästä elämästä on korostunut sa-malla kun kristinuskon omat perinteiset tulkinnat oikeu-denmukaisesta yhteiskunnasta ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kristinusko tuomitsee ahneuden yksilön omi-naisuutena, mutta velan ja koronkiskonnan aiheuttamat rakenteelliset ongelmat jäävät Herran haltuun. Kuten valtavirtaisen taloustieteen, myös kristinuskon yhteiskun-nalliseksi tehtäväksi on jäänyt vallitsevan järjestyksen oi-keuttaminen.
III
Finanssimarkkinoiden sääntelyn purku viimeisten vuo-sikymmenten aikana on johtanut yksityisen velan
mer-Antti Ronkainen
”Ja anna meille
velkamme anteeksi” 1
3/2014 niin & näin 71
kittävään lisääntymiseen. Yksityinen velka on hallinnut useimpien OECD-maiden ja erityisesti anglosaksisten maiden taloudellista kehitystä 1970-luvulta lähtien.
Ennen 1930-luvun suurta lamaa Yhdysvalloissa yri-tysten velka oli kolminkertainen suhteessa kotitalouk-sien velkaan ja nelinkertainen finanssisektorin velkaan nähden. Finanssikriisin alkaessa tilanne oli kääntynyt päälaelleen: vuonna 2008 finanssisektorin velka oli noin 120 %, kotitalouksien velka 100 % ja yritysten velka 80 % suhteessa BKT:hen. Vaikka vastuulliset poliitikot ovat huolissaan euroalueen ja Yhdysvaltojen noin 100 % jul-kisesta velasta, harva kuitenkaan tietää, että molemmilla talousalueilla yksityistä velkaa on yli 300 % suhteessa BKT:hen.
Lukujen suuruusluokat kertovat merkittävästä yhteis-kunnallisesta muutoksesta. Sen sijaan, että valtiot ja yri-tykset velkaantuisivat työllistääkseen ja investoidakseen, tällä hetkellä velkaantuvat ennen kaikkea kotitaloudet ja pankit.
Vielä fordismissa työläinen saattoi kovalla työllä säästää itselleen rahat autoon. Nykyisin työläinen saattaa ostaa itselleen asunnon velaksi, ja hänellä on muutakin menetettävää kuin kahleensa. Velkaannuttaminen on myös uudenlaista yhteiskunnallista hallintaa: työläinen ei halua työttömäksi, sillä velanmaksun katketessa hän saattaa menettää myös kotinsa ja perheensä. Työläisten elintason kasvu on perustunut palkkojen nousun sijaan velkaantumiseen ja mahdollistanut samalla uuden finans-sirälssin valtaannousun. Nykyisin 40 prosenttia kaikesta maailman varallisuudesta on 147 firman hallinnassa.
IV
Mitä riemuvuosi tarkoittaisi finanssikriisin jälkeisessä maailmassa?
Pankkisektori tukee taloutta tehokkaimmin tarjoa-malla yrityksille rahoitusta investointeihin ja ihmisille lainaa asuntoihin ja muihin suuriin menoihin, kuten re-montteihin. Taloustieteilijä Steve Keen väittää, ettei suu-rinta osaa maailman nykyisestä velasta olisi koskaan pi-tänyt luoda, koska se on käytetty taloutta tukevan tuot-tavan toiminnan sijaan keinotteluun ja Ponzi-huijauk- siin. Keen on kirjoittanut Debtwatch Manifeston, jossa hän hahmottelee yksinkertaisia malleja yksityisen velka-taakan vähentämiseksi ja velkavetoisen keinottelun estä-miseksi kotitalouksien ja yritysten kustannuksella.7
Velkojen vähentämiseksi Keen on muotoillut idean mo-dernista riemuvuodesta (en. jubilee). Sen sijaan, että keskus-pankki painaa rahaa ja ostaa arvopapereita pankeilta8, rahaa painetaankin suoraan kotitalouksien ja yritysten tileille.
Ehtona on, että painettu raha käytetään ensin velkojen ta-kaisinmaksuun. Operaation seurauksena velallisten velat vähenevät ja velattomat saavat käteisruiskeen. Pankit eivät ajaudu konkurssiin, mutta niiden tulot vähenevät, koska velat ovat pankkien keskeinen tulonlähde. Ratkaisu va-pauttaa rahaa talouden kannalta tuottavaan toimintaan.
Toisekseen yritysrahoituksen luonnetta on muu-tettava radikaalisti. Keen ehdottaa ratkaisuksi ”jubilee-osakkeita”. Yhtiön listautumisen yhteydessä ostetut osakkeet samoin kuin jälkimarkkinoille myydyt osakkeet
toimivat kuten osakkeet nykyisin. Sen sijaan, kun osake myydään jälkimarkkinoilla toisen kerran, osake lakkaa olemasta 50 vuoden kuluttua myyntihetkestä. Tarkoi-tuksena on mahdollistaa nuorten ja innovatiivisten yritysten rahoittaminen, mutta estää velkavetoinen keinottelu yritysten osakkeilla. Ideana on tehdä velan ottaminen osakkeiden hinnannousun toivossa mahdolli-simman vastenmieliseksi.
Kolmanneksi on muutettava asuntolainaamisen luon-netta. Nykyisin asunnon saa henkilö, jonka kyky ottaa lainaa on suurin. Näin asuntojen hinnat nousevat yhä suurempien velkojen mukana. Keen ehdottaa asuntolai-nojen yhteyteen maksimivelkaa, joka ei riipu lainanot-tajan tuloista vaan ostettavan asunnon arvosta. Jos esimer-kiksi asunto tuottaa vuodessa 18 000 euron vuokratulot, asunnon ostamista varten ei saa myöntää yli 180 000 euron suuruista lainaa. Maksimivelan määräävä kerroin – tässä tapauksessa 10 – rajoittaa otettavan velan määrää ja hillitsee siten asuntojen jatkuvaa hinnannousua.
Keenin ratkaisut ovat reformistisia, eivät lopullisia.
Niiden tarkoituksena on vähentää finanssisektorin yli-valtaa suhteessa muuhun talouteen. Keenin manifesti on osoitus, että lähtökohtia oikeudenmukaisempaan yhteis-kunnalliseen hallintaan voidaan ammentaa Raamatun ja Lähi-idän kulttuurien riemuvuosiperinteen taloudellis-moraalisista ihanteista. Vaikka velkaa on tiettävästi ollut olemassa ainakin 5 000 vuotta, Vanhan testamentin maa-ilmassa ei tunnettu käsitteellistä erottelua velan ja koron-kiskonnan välillä. Esimerkiksi hepreassa, kreikassa tai la-tinassa ei ole erillisiä sanoja korolle ja koronkiskonnalle.
Viitteet & Kirjallisuus
1 Kolumni perustuu osin Joel Kaitilan kanssa kirjoitettuun pitem-pään artikkeliin, ks. Velka-armahdusten unohdettu perinne.
Revalvaatio, 12.4.2014. http://www.revalvaatio.org/wp/velka-armahdusten-unohdettu-perinne/
2 3. Moos. 25:10, vuoden 1992 Raamatun suomennos. Vuoden 1933 suomennos välttelee mahdollisesti kiusallisia omistussuh-teita ja orjien vapauttamista koskevia suoria mainintoja keskei-sessä riemuvuosia käsittelevässä jakeessa:”Ja pyhittäkää viideskym-menes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille.
Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.”
3 Jes. 61:1–2; Luuk. 4:17–19.
4 Matt. 6:12.
5 Matt. 18:21–35.
6 Teoksen voi ladata Michael Hudsonin kotisivuilta (http://
michael-hudson.com/wp-content/uploads/2010/03/HudsonLost-Tradition.pdf).
7 Mallit keskittyvät ainoastaan yksityisen velan hallintaan ja vähen-tämiseen. Keenin muotoileman modernin jubileen voi lukea kokonaisuudessaan osoitteessa http://keenomics.s3.amazonaws.
com/debtdeflation_media/2012/01/TheDebtwatchManifesto.pdf.
8 Vuoden 2008 jälkeen Yhdysvaltain, Englannin ja Japanin keskus-pankit ovat aloittaneet määrälliseksi keventämiseksi (Quantitative Easing) kutsutut elvytysohjelmat. Yhdysvaltain keskuspankki on ostanut arvopapereita ja velkakirjoja yli 3 000 miljardilla dollarilla, Iso-Britannian keskuspankki 375 miljardilla punnalla ja Japanin keskuspankki on ilmoittanut 2 000 miljardin dollarin ohjelmasta. Lisäksi Euroopan keskuspankki on varovaisesti ilmoit-tanut oman QE-ohjelman aloittamisesta.
3/2014 niin & näin 73
S
ääli, että Heidegger ohittaa Marxin tarkoi-tuksen liian nopeasti, yrittämättäkään omape-räistä kohtaamista. Ehkä televisiohaastattelun ohuus on ymmärrettävissä, samoin kuin Hei-deggerin halu puolustaa ajattelun tärkeyttä pelkän ”toiminnan” sijaan3. Heideggerin tokaisusta on tunnistettavissa hänen Marx-tulkintansa yleisluonne.Marx ja Heidegger ovat monista tärkeistä lähtökohdista samaa mieltä: ajattelun historiallisuus, filosofian poliit-tisuus, tarve muuttaa porvarillista ja liberalistista yhteis-kuntaa, muutoksen juurtuminen arkeen ja käytäntöihin.
Heidegger kuitenkin näkee Marxin (kuten kaikkien mui-denkin itseään edeltävien filosofien) jumittuvan metafy-siikkaan ja tulkitsee Marxia tästä näkökulmasta – oli se sitten oikein tai väärin.
Heideggerin käsitykset Marxista voidaan tiivistää kolmeen kohtaan. Ensinnäkin Heidegger lukee Marxia aikansa marxilaisuuden ja bolševismin taustahahmona.
Tällöin hän keskittyy lähinnä päivänpolitiikan ja maail-manhistorian kentällä esiintyvän ”marxilaisuuden” kom-mentointiin ja tiivistämiseen vertailukohteeksi ilmiöille kuten ”amerikanismi”, ”juutalaisuus” tai ”kansallissosia-lismi”. Toiseksi Heidegger liikkuu sekä Marxia lainaa-matta että nimeltä mainiten samoissa maastoissa hänen kanssaan analysoidessaan nykyihmisen ja -kulttuurin tilaa historiallisesti esimerkiksi vieraantumisen ja esineel-listymisen teemojen avulla. Kolmantena on Heideggerin ja Marxin erimielisyys historiallisen tapahtumisen luon-teesta ja siihen liittyen ajattelun ja toiminnan tehtävästä tapahtumisen muovaamisessa. Lyhyesti sanottuna Hei-degger näkee Marxin kysyvän oikeaa kysymystä – esi-kielellisen työn ja olemisen merkitystä ihmiselle – mutta vastaavan siihen väärällä tavalla, subjekti–objekti-jaon ja ihmistietoisuuden etusijan säilyttäen.
...vulgäärimarxistina
On luontevaa olettaa, että politiikasta, maailmanhisto-riasta, työstä ja työläisyydestä sekä kansallissosialismista
innostuva nuori Heidegger tutustuu Marxiin, jolla on aiheista paljon sanottavaa. Vieläpä niin, että Marxin sanoma on monin kohdin ensimmäinen vastaantuleva, yleensä Euroopassa ja erityisesti viime vuosisadan alun Saksassa. Aihetodisteet ennen 30-luvun loppua ovat kui-tenkin niukat. Heidegger ei juurikaan mainitse Marxia, marxilaisuuden tai bolševisminkin vain sivumennen. Hän ymmärtää marxismin ”vulgäärimuodossaan”, sellaisena kuin se karkeissa populaariesityksissä kuvataan. Heideg-gerin ”vulgääritulkinta” kuuluu, että ”amerikanismi” ja
”bolševismi” ovat ytimeltään samaa – yksi yltiöyksilöl-linen toinen yltiökollektivistinen yritys järjestää elämä teknologisesti niin, että päällimmäisenä on ihmisen hal-linnoiva asenne maailmaan.
Kuvaava on esimerkiksi rehtorikauden 1933–34 poh-dintoihin sisältyvä heitto, jonka mukaan ”vulgäärikansal-lissosialismi” on ”eettistä materialismia”, siinä missä mar-xilaisuus on ”taloudellista materialismia”4. Nämä kaksi materialismia Heidegger näkee kilpailijoina ihmisten sielusta. Marxismi asettaa talouden etusijalle kulttuurisen ylärakenteen määrittäjänä, ja vastaavasti vulgäärikansallis-sosialismi näkee luonteen (Charakter) kasvattamisen kult-tuurin perustekijänä. Viimeksi mainittu vieläpä vajoaa usein ajattelemaan biologiaa luonteen pohjana.
Samaan hengenvetoon Heidegger moittii sosialismia – niin marxilaista kuin kansallissosialististakin – pyrki-myksestä tasapäistämiseen ja näennäiseen luokkaerojen häivyttämiseen. Hän sättii opiskelijoita pintakiiltävästä veljeilystä työläisten kanssa sosialismin nimissä ilman aitoa sitoutumista yhteisiin tehtäviin ja yhteiseen hätään.
Opiskelijat kutsuvat itsensä työläisten rientoihin ja maanviljelijät vierailevat yliopistoissa – ja työt jäävät te-kemättä, ”pellot ja sato menevät pirulle”5. Kaiken aikaa 30-luvun poliittisissa kirjoituksissa Heidegger korostaa kriisin merkitystä tiedon ja toiminnan yhdistäjänä sekä vihollisen merkitystä suuressa hädässä käytävälle kamp-pailulle. Kovin kauan ei olisi tarvinnut jatkaa näissä mietteissä Marx kädessä, jotta olisi huomannut saman-mielisyyden: myös Marxin mukaan ihminen löytää oman
Laura Vainikka, sarjasta Light II (2013), monotypiatelaus paperille, koko vaihtelee
