Parametrointitarpeet

3. Yhdyskäytävän käyttöstrategiat ja niillä saavutettavan

3.4 Parametrointitarpeet

Jo tässä vaiheessa on ilmennyt joukko telex-automaatin tarvitsemia parametreja:

minimiodotusaika, telexin merkkinopeus, teletexin merkkinopeus ja teletexin overhead. Parametreja määrättäessä on tärkeää pitäytyä mahdollisimman pitkälle sellaisissa parametreissä, jotka eivät riipu koneen kuormituksesta, levyjen nopeudesta tai muista koneriippuvista piirteistä. Toisaalta automaatin parametrointi ei ideaalitapauksessa saa olla vaikeaa, yksinkertaiset tunnusluvut, joita tuetaan ohjelmallisesti raskaillakin algoritmeilla lienevät parhaita. Täytyy siis löytää automaatin käyttäytymiseen olennaisesti vaikuttavat seikat ja tehdä niistä parametreja.

Käytännön kokeissa huomattiin, että liikennöitäessä hajautetun cf:n kanssa varattiin joskus koko Suomen yhdyskäytäväliikenteen kapasiteetti, siis 56 cf-kanavaa. Pystyäksemme säätelemään maksimikuormituksen haluamaksemme on hyödyllistä tehdä parametri puuttuvien kuittauksen enimmäismäärästä, jonka ylittyessä lähetys lopetetaan kunnes kuittauksia taas on tullut. Mitään takeita siitä, että määräämämme kuormitusaste saavutetaan ei tietenkään ole, mutta antamalla ylärajaksi korkeintaan puolet koko kapasiteetista estetään palvelun tukkiminen.

Ajateltaessa telex-automaatm ja TELETEX EMU/VMS:n AP-prosessin välistä kommunikointia huomataan, että jonkinlainen makslmlalka kuittaukselle on annettava, jottei telex-automaatti jää ikuisesti odottamaan virheeseen tai resurssipulaan kaatunutta AP:ta. Näin päädytään maksimiodotusaikaparametriin, joka siis ilmaisee, kuinka kauan yhtä kuittausta odotetaan AP:lta ennen kuin se tulkitaan hävinneeksi virheeseen.

4. Uudelleenlähetysalgorltmln suunnittelu

Luvussa 3 tarkasteltiin viestintätapahtuman dynamiikkaa teletex - telex parin muodostaman kokonaisjärjestelmän kannalta. Kun palautetiedot välittyvät luotettavasti, on seuraavana tehtävänä päättää miten erilaisiin telex- ja teletex-palveluviesteihin reagoidaan. Tärkeintä on laatia algoritmi, joka lähettää uudestaan, jos viestin läpimenomahdollisuudet ovat hyvät, ja luopuu ajoissa, jos tilanne on toivoton.

Eri teletex-toimittajien laitteet reagoivat teletex-puolen palveluviesteihin hyvin vaihtelevilla tavoilla. Mikään niistä ei kuitenkaan yritä uudelleenlähettää telex-puolella epäonnistunutta viestiä. TELETEX EMU/VMS:n YDV-puolen maksimiyritysaika on 60 sekuntia, uudelleenyrityksiä tehdään virheluokasta riippuen korkeintaan 2 kpl (siis yhteensä kolme yritystä esimerkiksi varattuun numeroon). Minuutin jonotusaika onkin teletex-liikenteessä aivan riittävä, kun ottaa huomioon että teletex-viestin keskimääräinen kestoaika on 20 sekuntia.

Lyhyestä jonotusajasta on myös se hyöty, että käyttäjä saa lähetyspyynnöstä palautetiedon nopeasti, ja että vaikkapa väärään numeroon tehtyä lähetyspyyntöä ei turhaan toisteta vaan informoidaan heti käyttäjää virheestä.

Teletex-puolen uudelleenlähetysalgoritmeista kauhistuttavin on erään laitevalmistajan musta laatikko - tyyppisen teletexlaitteen tapa uudelleenlähettää:

se lähettää vaikkapa omaan numeroonsa viestiä päiväkausia ja palauttaa lopulta käyttäjälle virhekoodin ’proseduurivirhe’, vaikka YDV-verkko aivan selkeästi antaa palvelukoodin Y43 /liite С/ eli 'Number busy'. Onkin todettava, että ainoastaan TELETEX EMU/VMS tyyppinen puhtaasti ohjelmallinen teletex-sovellus on liitettävissä älykkääseen uudelleenlähetysautomaattiin sen antamien selkeiden ja monipuolisten palautetietojen takia. Tarkastelemalla muiden sovelluksia huomaa myös nopeasti, että uudelleenlähettäjän täytyy todella olla älykäs, jotta siitä olisi todellista hyötyä.

4.1 Palautetiedot teletex puolella

Uudelleenlähetysalgorltmi pohjautuu täysin TELETEX EMU/VMS ohjelmiston antamiin palautetietoihin, jotka voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: YDV-verkon palveluviestit ja telex-verkon palveluviestit. Tästä eteenpäin selkeyden vuoksi YDV-verkon palveluviesteistä käytetään nimitystä palautetiedot teletex-puolella.

Teletex-puolen palautetiedot noudattavat kansallista YDV-määritystä ja ne voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään: palveluviestit, jotka ilmoittavat virheestä, josta ei voi toipua uudelleen yrittämällä, palauteviestit, jotka ilmoittavat pitkäaikaisesta estosta, palauteviestit, jotka ilmoittavat lyhytaikaisesta estosta sekä TELETEX EMU/VMS ohjelmiston omat palveluviestit. Täydellinen lista teletex-puolen palveluviesteistä on liitteessä C.

Esimerkkinä ensimmäisestä ryhmästä mainittakoon NOT OBTAINABLE, numeroa ei ole olemassa. Olemattomaan numeroon ei siis kannata uudelleenlähettää. Toisesta ryhmästä voidaan ottaa esimerkiksi DCE POWER OFF, päätelaitteessa ei ole virtaa.

Tämän virhetilan voi olettaa purkaantuvat ihmisen kytkettyä virran tai sähkökatkoksen jälkeen. Odotusaika on kuitenkin yleensä melko pitkä lähetysautomaatin kannalta katsottuna. Kolmanteen ryhmään kuuluu esimerkiksi NETWORK CONGESTION, verkossa ruuhkaa. Tämän palveluviestin jälkeen kannattaa heti yrittää uudelleen. Viimeiseen palveluviestiryhmään kuuluu esim. V-S, vastapuolen yhteysjaksokerros ei vastannut. Tämä palveluviesti kertoo kutsuun vastaajan olevan osittain epäkunnossa tai sekaisin, OSI-mallin mukaan siis ainakin vastapuolen neljä alinta kerrosta toimivat.

Teletex-puolen palveluviestejä ei voi kiinteästi jakaa mihinkään edellämainituista luokista, vaan raja on useiden tapausten kohdalla häilyvä. Esimerkiksi virheilmoitus NO CONNECTION voi ilmoittaa cf:n täyttymisestä, kovasta ruuhkasta YDV-verkossa tai verkon virhetilanteesta, esim. kutsu New Yorkiin ei onnistu kaapelin ollessa poikki. Tästä syystä palveluviestien luokkiin jako pitää parametroida ja selvittää kokeellisesti suositeltavat arvot. Jakoa kolmeen luokkaan voidaan kuitenkin pitää riittävänä älykkään toiminnan takaajana lähetysautomaatille.

4.2 Palautetiedot telex-puolella

Telex-puolen palveluviestit voidaan edellä mainitun periaatteen mukaan jakaa kolmeen luokkaan. Telex-puolen palauteviesteistä vain osa välittyy cf:n lävitse teletex-tilaajalle, osan cf käsittelee itsenäisesti.

Telex-verkon iän, laajuuden ja epähomogeenisuuden takia eivät sen antamat palveluviestit aina pidä paikkaansa. Tämän takia cf toimiikin siten, että saatuaan minkä tahansa virheestä ilmoittavan palveluviestin se yrittää uudelleen kunnes

saavutetaan maksimiyrityskertaraja. Esimerkiksi poissa päältä oleva telex-laite voi antaa ensimmäisellä kutsulla ne (ei yhteyttä), toisella der (epäkunnossa) ja kolmannella kumman tahansa näistä kahdesta. On myös maita, joista automaattivälitteinen telex-liikenne vielä puuttuu (kuten Vietnam) tai johon se ei juuri koskaan onnistu.

Cf:n toimintatavan takia teletex-tilaajalle näytetty palveluviesti on melko luotettava, ainakin sen tunnistaminen johonkin kolmesta virheluokasta on mahdollista. Yleisin peruuttamattomasta virheestä kertova palveluviesti on np, numeroa ei ole olemassa. Pitkäaikaista estoa indikoi esimerkiksi na, liikenne ei ole sallittu. Occ, kutsuttu liittymä varattu, kertoo lyhytaikaisesta estosta. Täydellinen lista telex-puolen palveluviesteistä on liitteessä C.

4.3 Virheluokat ja suositeltava vaste luokkakohtaisesti

Edellä selvitettiin palveluviestien jakoa kolmeen luokkaan lähetysautomaatin kannalta. Tässä luvussa määritetään suositeltava reagointitapa kuhunkin luokkaan.

4.3.1 Lyhytaikaista estoa indikoivat palveluviestit

Lyhytaikaisen eston kesto teletex-puolella tulisi olla luokkaa muutamia minuutteja tai sekunteja. Telex-puolella, jossa liikennöintinopeus on 1 / 50 teletexin vauhdista, eston kesto on luokkaa minuutteja tai korkeintaan kymmeniä minuutteja.

Ylivoimaisesti tavallisin lyhytaikainen esto syntyy numeron ollessa varattuna.

Onkin syytä keskittyä tarkastelemaan tämän virheen luonnetta ja optimoida koko virheluokan reagointitapa tämän virheen kannalta.

Teletex-puolella TELETEX EMU/VMS yrittää minuutin ajan yhteyttä varattuun numeroon ja luovuttaa sitten. Telex-puolella of yrittää timeout ajan verran (Suomessa 15 min). Ero on siis 15-kertainen. Tarkasteltaessa päivästatistiikkaa huomataan, että telex-puolella 17 % estoa syntyy numero varattu tilanteessa.

Teletex-puolella vastaava luku on noin 0.5 %. Verkkojen todellinen aikasuhde on siis suunnilleen 1/2. Ero on niin pieni, että kummankin verkon varattu - signaaliin voidaan huoletta reagoida samalla tavalla. /Liite А/

Teknillisen korkeakoulu Sähköteknillisen -tsss

käsikirjatko 27

Selvästi paras tapa reagoida lyhytaikaiseen estoon on yrittää heti uudelleen. Tällöin viestien lähetysjärjestys säilyy todennäköisesti samana kuin lähetyspyyntöjen tekojärjestys. Tämä on toivottavaa, jos lähettäjä on priorisoinut lähetyspyyntönsä niiden kiireellisyyden mukaan. Uudelleenlähetys lopetetaan maksimikertojen täyttyessä tai viestin mentyä läpi.

4.3.2 Pitkäaikaista estoa indikoivat palveluviestit

Tämän luokan palveluviesteihin reagointi on kaikkein vaikeinta, koska eston pitkäaikaisuutta on perin vaikea määrittää. Tämä johtuu lähinnä siitä, että valtaosa selvästi tähän luokkaan kuuluvista virheistä vaatii korjaantuakseen ihmisen apua, mikä ei ole standardien piiriin kuuluvaa.

Lähetysautomaatin kannaltahan oleellista on osata arvioida eston pituus minuutteina palveluviestin saapumisesta. Tämän perusteella voidaan ajatella asetettavan yläraja ajalle, jonka automaatti laskelmissaan ottaa huomioon, ja julistaa kaikki tätä rajaa pidemmät estot 'pitkiksi'. Näin ajattelemalla päädytään

lopulta rajaan, joka saadaan kertomalla cf:n timeout aika maksimiuudelleenlähetyskertojen määrällä. Suomen cf:ssä tämä aika on siis 15 minuuttia • N, missä N esittää maksimiuudelleenlähetyskertojen määrää.

Miten sitten pitäisi reagoida pitkäaikaiseen estoon ? Edellä esitetyn perusteella tuntuisi järkevältä yrittää lykätä ko. viestin uudelleenlähetystä tuonnemmaksi, koska välitön uudelleenlähetys todennäköisesti päätyy samaan palveluviestiin. Jotta lähetysautomaatin ei tarvitsisi olla joutilaana odottaessaan eston poistumista kutsutussa numerossa, voidaan lähetyspyyntö siirtää lähetysjonon loppuun ja lähettää ensin muita, paremmat mahdollisuudet omaavia viestejä. Tämä tietysti sillä varauksella että automaatilla on muuta lähetettävää.

Ratkaistuamme näin reagointiperiaatteen jää jäljelle vielä tapaus, jossa automaatilla ei ole muuta lähetettävää kuin pitkäaikaiseen estoon törmänneitä lähetyspyyntöjä. Pitäisikö tällaisessa tapauksessa olla joutilaana N minuuttia ja yrittää sitten taas yksi kerrallaan uudelleenlähetystä ? (Juuri näin reagoivat teletex-puolen virheilmoituksiin useiden valmistajien laitteet). Kieltämättä tällainen toiminta on lähetystapahtuman onnistumisen kannalta optimaalista, mutta päätin kuitenkin asettaa tärkeämmäksi käyttäjän informoimisen nopeasti tällaisessa tilanteessa. Niinpä automaatti ei koskaan ole tahallisesti joutilaana (toki odottaessaan kuittausta saapuvaksi se ei tee uusia lähetyspyyntöjä) vaan lähettää

uudelleen välittömästi (yrittäen tietenkin maksimoida viiveen siirtämällä lähetyspyynnön aina palauteviestin saatuaan lähetysjonon loppuun) kunnes maksimiyrityskerrat täyttyvät ja hylkää sitten lähetyspyynnön.

Tällaista toimintatapaa voi puolustaa sillä, että käyttäjälle jää yhä mahdollisuus vaikuttaa olennaisesti automaatin toimintaan asettamalla uudelleenlähetysparametri suureksi, esimerkiksi arvoon 20. Tällöin uudelleen- lähetysaika telex-verkossa on 20 x of timeout = 5 h ja teletex-verkossa 20 x 1 min = 20 minuuttia.

Jäljempänä on tarkemmin kuvattu, miten lähetyspyyntö voidaan siirtää jonossa viimeiseksi. Tähän vaikuttavat yllä mainittujen seikkojen lisäksi myös lähetyspyyntöjen prioriteetit.

4.3.3 Viasta ilmoittavat palveluviestit

Saataessa peruuttamattomasta virheestä kertova palveluviesti, tuli se sitten teletex- tai telex-verkosta, on suositeltavaa luovuttaa heti. Näin käyttäjää informoidaan mahdollisimman nopeasti sattuneesta virheestä ja tämä voi korjata lähetyspyyntöä haluamallaan tavalla (tarkistetaan numero, lähetetään johonkin toiseen ko. yrityksen telexiin tms.). Samalla vältytään pitämästä liittymäämme turhaan varattuna epäonnistumaan tuomituilla lähetyspyynnöillä.

4.4 Priorisointiperusteet uudelleen lähetettäessä

Yleensä ottaen lähetyspyyntöjen järjestely muuhun kuin käyttäjän määräämään järjestykseen on vaarallista; se voi johtaa sekaannuksiin tai kiireellisten viestien myöhästymiseen. Laajentamalla käsite käyttäjän määräämä järjestys sisältämään lähetyspyyntökohtaisen prioriteettikentän vaikutus voidaan varmistaa todella kiireellisten viestien perille meno helposti antamalla niille yhtä korkeampi prioriteetti kuin muille viesteille. Tällainen palvelu on suuren organisaation massiivisessa viestinnässä ilmeisen toivottava, eteenkin muistettaessa telex-verkon hitaus.

Luvussa 4.3.2 mainittiin lähetyspyynnön viivästäminen siirtämällä se prioriteettijonossa viimeiseksi. Tämä onkin ainoa perusteltu syy muuttaa viestin

prioriteettia, muiden palveluviestiluokkien kohdalla ei vastaavaa tarvetta selvästikään ole.

4.5 Parametrointitarpeet

Edellä tulikin jo esille välttämättä tarvittavia parametreja kuten palveluviestin jako luokkiin viestikohtaisesti sekä uudelleenlähetyskertojen määrä viestikohtaisesti. Nämä parametrit ovat luonteeltaan melko pysyviä, niitä tuskin tarvitsee vaihtaa ohjelman ollessa käynnissä.

Yleisiksi parametreiksi tarvitaan vielä uusien viestien hakuväli (pollausaika automaaatin ollessa käynnissä) ja edelliseen lukuun liittyvä maksimiriski, jolla vielä lähetetään. Hakuväliparametri vaikuttaa automaatin reagointinopeuteen uusia lähetyspyyntöjä saataessa, maksimiriskiä säätämällä voidaan kuittausten törmäystodennäköisyys (ja toisaalta joutilas odotusaika) asettaa halutuksi. Tällä parametrilla voidaan mukautuvan automaatin käyttäytymistä muuttaa yksittäisen viestin lähettävästä stop-and-wait protokollasta aina haulikkoalgoritmiin, joka lähettää kaikki viestit yhdessä ryöpyssä kuuntelematta ollenkaan välillä.

5. Jakauman tarkastelu

Tässä luvussa kehitetään tapa käsitellä viivejakaumaa tietokoneen kannalta mielekkäässä muodossa. Tekniikoina käytetään hahmontunnistusta sekä approksimointia.

5.1 Jakauman huippujen ilmaisu

Luvun 3. mukaisesti automaatti kerää historiatietoja telex-viivejakaumaan, jonka x-akselina on aika sekunneissa ja у-akselina tällä sekunnilla aiemmin saapuneet telex-kuittaukset (kappaletta). X-akselin ajoista on vähennetty telexin lähetykseen kuluva aika ja у-akselin kappalemäärät on skaalattu siten, että korkein huippu on nostettu 1 000 000 kphseen (tämä helpottaa huipun tärkeyden arviointia).

Voidaksemme välttää lähettämistä kuittauksen saapumisaikana oletetaan, että cf:n kuittauskäyttäytyminen on jollakin tapaa toistuvaa. Käyttäytymisen samankaltaisuus näkyy jakauman jyrkkyytenä; mitä säännöllisempi käyttäytyminen, sitä epäjatkuvampi jakauma. Jos cf-kanava on toteutettu erillislaitteella (kuten Siemensin mikrotietokoneeseen perustuva konversioyksikkö), sen vaste ajan kuluessa on erittäin homogeeninen ja jakaumasta tulee diskreetti, muutamia teräviä piikkejä sisältävä spektri.

Tästä tarkastelusta ilmenee ensimmäinen ohjelmointitehtävä: on osattava paikallistaa jakauman huiput, olivat ne sitten jyrkkiä piikkejä tai loivempia maksimeja. Kun huiput on saatu tunnistettua, on niiden muodosta vielä kyettävä sanomaan jotakin. Tähän palataan jäljempänä.

Pikaisen kirjallisuustutkimuksen perusteella setvisi, että jakauman huippujen ilmaisua tehtiin 60-luvulla ja 70-luvulla ainakin gammaspektroskopian ja röntgendiffraktometrian aloilla /3/ . Gammaspektrien piikkien ilmaisun tarve on pikku hiljaa hävinnyt uusien, yhä stabiilimpien tuikeanturien myötä; nykyään TIEDETÄÄN ennalta, missä piikit kullakin näyteaineella ovat. Sen sijaan yhdisteiden tunnistamisen yhteydessä piikkien ilmaisu on yhä tarpeellista. Tutkimustyön sivutuotteina on mm. TKK:n teknillisen fysiikan osastolla syntynyt SAMPO80 - ohjelmisto /3,5/ juuri gammaspektrin huippujen analysointia varten. Myös VTT:n reaktorilaboratoriossa on huippujen käsittelyä tutkittu mm. Tom Serenin

raportissa vuodelta 1982 /6, sivut 11 .. 12/. Nämä tutkimukset perustuvat osin Italialaisten M. Gianninin ja P.R. Olivan 1972 julkaisemaan CNEN-RT/F1 raporttiin ja osin aiempiin ohjelmistoihin, kuten UCLAn GAMANALiin ja SAMP078:aan. /3/

SAMPOSO-ohjelmiston matemaattisten ideoiden perusteella rakennettiin automaattiin helposti huiput etsivä rutiini. Etsiminen perustui jakauman tasatun toisen differenssin tarkasteluun ja sen minimien paikallistamiseen. Tasatulla toisella differenssillä ymmärretään tässä lausekkeen

SSj = ddj / Sdj

^(3),

toteuttavaa funktiota. Edelleen k

dd¡ = X Cj ni+j (4)

j= -k ja

k 1/2

sdj = [ Xr ni+j J ⁽⁵⁾

j = -k

jossa kertoimet cj saadaan lausekkeesta

Cj =

(Э2 - j2) / Э4 • exp (-j2 / 2d2) (6)

jossa Э = FWHM / 2.355 eli puoliarvoleveys / vakio.

Lyhyesti sanottuna tasattu toinen differenssi löydetään jakamalla x-akselin pisteen i yleistetty toinen differenssi omalla standardideviaatiollaan. Näiden huippujen minimistä löytyy sitten aina huippu, ja lauseke ss¡ ilmaisee tämän huipun tärkeyden. Kertoimet cj määräävät huipun etsintäikkunan ja siten esim. sen, kuinka lähellä toisiaan olevat huiput sulautetaan yhteen.

Piikin tarkka paikka saadaan kalibroitua jollekin sekunnille s¡ lausekkeella

S¡ = X i • SS¡

(7)

kun summa otetaan niiden kanavien väliltä, jossa ss¡ < 0. Piikin paikka saadaan siis näiden kanavien ss¡:n painotetusta keskiarvosta.

Tämä menetelmä löytää varsin vaikeatkin piikit kohtuullisen hyvin (loivuutta voidaan säädellä FWHM:n arvoa muuttamalla) ja antaa myös mahdollisuuden suotaa aivan mitättömät piikit helposti pois asettamalla ss¡ :n negatiiviselle miniarvolle raja, jota pienemmät piikit hylätään. Käytännön toteutuksessa automaatille näytteet jaettiin sekunnin portaisiin x-akselilla jolloin kaikki piikkien tunnusluvut saatiin kokonaisluvuiksi ja laskenta nopeaksi. Tosin välivaiheissa ja kertoimia Cj laskettaessa on turvauduttava reaalilukuaritmetiikkaan.

Piikkien hakualgoritmi toimii hyvin myös kohtuullisen sileällä jakaumalla, ongelmaksi tuleekin tällöin lähinnä piikin muodon esittäminen riittävän tarkasti jotta kuittauksen saapumisajasta voitaisiin sanoa jotakin. Selväähän on, että jakauman tullessa riittävän sileäksi ei huippujen etsinnässä ja niiden välttämisessä lähetysaloina ole enää mieltä. Tällainen tilanne edellyttäisi käytännössä kuitenkin täysin satunnaisesti käyttäytyvän cf:n, jonka kuittausaikoja ei millään muullakaan tavalla voisi ennustaa.

5.2 Jakauman huippujen muodon määrittäminen

Edellä oleva tarkastelu asetti lähtökohdakseen oletuksen, että jakauma on luonteeltaan diskreetti. Haluttaessa hienosäätää diskreetin jakauman piikkien käsittelyä automaatissa tai haluttaessa yleistää automaattia myös kohtuullisen sileille jakaumille on välttämätöntä jossakin mielessä ilmaista myös jakauman muoto. Luvussa 3. pääteltiin jakauman olevan symmetrinen pyramidi tai symmetrinen eksponentiaalipiikki tarkastelemalla huippujen muotoon vaikuttavia tekijöitä. Jos jakauma kuitenkin vaikkapa paikallisen cf:n ominaispiirteiden takia on epäsymmetrinen ja oletuksista poikkeava, ei automaatin käyttäytymisen pitäisi tästä olennaisesti häiriintyä. Tarvitsemme ilmeisesti tarkemman tavan ilmaista muoto kuin piikin korkeus ja puoliarvoleveys.

SAMPOSO-ohjelmistossa piikkiin sovitetaan modifioitu gaussin käyrä ja piikin 33

helmoihin puolittaiset eksponentiaalihännät. Häntä liitetään sitten yhteen seuraavan piikin häntään asettamalla sopivan asteiset derivaatat samoiksi liitoskohdissa. Tällä menetelmällä koko spektri saadaan esitetyksi suljetussa muodossa intensiteettllaskuja ym. varten.

Automaatissa ei ole tarvetta esittää koko jakaumaa parametrifunktioilla suljetussa muodossa, meille riittää hyvin, jos piikin ala ja muoto voidaan esittää vaikkapa N:n asteen approksimaatiopolynomilla. /9: sivut 94 .. 100,10: sivut 60 .. 86/ Häntien liittämisen tilalla voitaisiin käyttää kohinan eliminointia, tulos viivejakauman kannalta on suunnilleen sama, mutta laskutyötä (ja ohjelmointityötä) säästetään.

Tarkkaan ajatellen huipun esittäminen polynomilla ei tuo paljoakaan lisäinformaatiota, mutta laskeminen on tällä tavoin helpompaa käsiteltäessä hyvin käyttäytyviä funktioita. Lisäksi huippujen häntien liittäminen toisiinsa on mahdollista, jos huippua esittää jokin parametrikäyrä. Kohinan eliminointi tapahtuu edellä kohdassa 5.1 kuvatulla tavalla hylkäämällä kynnysarvoa pienemmät piikit.

N:n asteen polynomin sovittamiseksi ohjelmoitiin pienimmän neliösumman menetelmän N:n asteen yleistys ja virhepolynomin laskenta. Sovittaminen aloitetaan käytännössä siitä x-akselin pisteestä, jossa ss¡ vaihtaa merkkiään ja jatketaan huipun yli seuraavaan ss¡:n nollaylitykseen. Näin saadaan piikin verhokäyrä, josta on helppo laskea esim. törmäystodennäköisyys integroimalla numeerisesti nykyhetken pisteestä huipun alkuun (tai loppuun, riippuen siitä kumpi on lähempänä) tai ottaa huomioon jakaumassa olevat pykälät ja epäsymmetrisyydet.

5.3 Automaatin käyttäytymisen sovittaminen jakaumaan

Käytännössä jakauman huippuja vältetään laskemalla lähimmän piikin keskikohdan läheisyys sekä puoliarvoleveydellä se, ollaanko jo pilkin sisällä. Lähetyshetkeä lykätään sitten aina minfree parametrin (kts. kpl. 8.4) verran ja lasketaan uudelleen. Näin päädytään busy waiting - algoritmiin, jonka kierrosaika on tosin minimissäänkin 5 sekuntia.

Piikkiä siis vältetään keskimäärin minfree / 2 sekunnin tarkkuudella. Tämä on telex-verkon numeronopeuden huomioon ottaen täysin riittävä resoluutio.

Uudelleen voi lähettää, kun ollaan parametroldun osan (maxrlsk) verran pilkin pintaintegraalin ulkopuolella, käytännössä siis lähetetään aina juuri kun piikki loppuu, ellei kyseessä ole erityisen leveä ja loiva huippu. Busy waiting antaa hyvän tuloksen siinä suhteessa, että kunkin odotusajan lopuksi tilanne lasketaan uudelleen, näinhän huomataan tällä välillä mahdollisesti kuitatut ja siten vaarattomiksi käyneet telexit.

6. Sovellusohjelman toimintaympäristö ja yleiskuvaus

Tässä luvussa keskitytään kuvaamaan automaattiohjelmiston toimintaympäristöä sekä itse ohjelmiston rakennetta.

6.1 Rajapintojen vaatimat VMS-palvelut

TELETEX EMU/VMS ohjelmisto informoi automaatille toiminnastaan EVENT FLAG ja MAILBOX palveluita käyttäen. EVENT FLAG palvelun lipuista käytetään kolmea, yhtä kertomaan automaatille että AP-prosessilla on uusi kuittaustieto, yhtä kertomaan AP:n olevan lähettämässä tai vastaanottamassa ja yhtä kertomaan AP:n olevan joutilaana. Varsinainen tiedonsiirto näiden prosessien välillä tapahtuu sitten MA/LSOX-palvelulla, jota käytetään tietueiden siirtoon AP:lta automaatille ja päinvastoin.

Voidakseen kirjoittaa AP:n MAILBOXIIN uuden lähetyspyynnön automaatin on tiedettävä ko. MAILBOXin nimi tai laitenumero (DEVICE NUMBER). AP kertoo kuuntelemansa MAILBOXin loogisen nimen systeemin loogisessa taulussa (AP:lia on siis VMS-privileegio SYSNAM). Näin menettelemällä voidaan käytännössä pitää samassa solmussa käynnissä useita teletex-ohjelmistoja, joista käyttäjä (tässä tapauksessa automaatti) voi valita haluamansa osoittamalla sitä VMSMAILBOXIn loogisella nimellä (muotoa ttxmboxl, ttxmbox2 jne). /7, sivut QI026 .. QI028/

Tiedonsiirto AP:lta automaatille on hoidettu toisin, automaatti kertoo lähetyspyynnössään oman kuuntelumailboxinsa LAITENUMERON, johon AP sitten lähettää kuittausviestin. Näin vältytään antamasta teletex-automaatin käyttäjätilille lisäoikeuksla. Samalla varmistetaan, ettei kukaan muu kuin AP pääse kirjoittamaan kuittauksia automaatille. Automaatti ei siis tarvitse VMS:ltä mitään erikoisoikeuksia toimiakseen.

6.2 Hajautusmahdollisuudet DECNET verkossa lyhyesti

Lähdettäessä suunnittelemaan ohjelmiston toteutusta mietittiin pitkään, mitkä moduulit pitää voida siirtää toiseen solmuun niiden toiminnan muuttumatta.

Lopulta päädyttiin pitämään automaatti ja AP samassa solmussa (jopa samassa GROUPissa) järjestelyn ilmeisten etujen takia; Reagointinopeus laskisi liiaksi jos

automaatti ei näkisi AP:n tilavaihteluja suoraan. Lisäksi nykyinen VMS ei tue MA/LSOX-palvelun hajautusta edes CLUSTER issa saati sitten paljaassa DEC/VET-verkossa.

Automaatin käyttäjien ei sen sijaan tarvitse olla samassa solmussa kuin TELETEX EMU, vaan lähetyspyynnöt välitetään DECNETin ylitse. Samoin automaatti kuittaa käyttäjien lähetyspyynnöt DECNETin kautta. Tähän päästään käyttämällä tiedostonsiirtoa ja VMSMAIL tai MESSAGE ROUTER palveluita eri postijärjestelmien tukemiseksi. ITI

6.3 Käyttäjäliitännät

Lähetyspyyntöjen tekemistä ja automaatin hallintaa varten tarvitaan erilliset käyttäjäliitännät. Hallintakäyttäjällä on suuri vastuu, voihan hallintatoiminteilla peruuttaa tai muuttaa muiden tekemiä yrityksestä ulos lähteviä viestejä tai estää koko viestinnän. Peruskäyttäjäliitynnällä ei sen sijaan voi muuta kuin tehdä lähetyspyyntöjä paikkoihin, joihin omaa lähetysoikeuden. Automaatti tarkistaa lähetysoikeuden käyttöoikeuslistasta, jossa voidaan myös määrätä ulkomaanesto.

Käyttäjäliitännät ovat erillisiä prosesseja, jotka voivat sijaita eri solmuissa kuin lähetysautomaatti. Sovellusohjelman kanssa keskustellaan DECNETin ja eri postisovellusten kautta. Hallintakäyttäjäliitäntä kommunikoi automaatin kanssa lisäksi Ш/LfîOX-palvelun avulla.

6.3.1 Lähetysliitäntä

Lähetyspyyntöjä voidaan tehdä PERSONAL MESSAGING/EMU tai ALL-IN-1/EMU ohjelmilla. PERSONAL MESSAGING/EMU on peruskäyttäjäliitäntä jota voi käyttää joko pelkän TELETEX EMUn tai automaatin käyttäjäliitäntänä. Lähettäjä voi määrätä viestin kiireellisyyden ja ryhmittää halutessaan joukon viestejä kuitattavaksi kerralla (kiertosanoma). Käyttäjäliitäntä on valikkopohjainen vähintään VT100-päätteillä toimiva muistissa jaettu ohjelma. ALL-IN-1/EMU on Digitalin omaan toimistoautomaatiojärjestelmään liitetty teletexin käyttäjäliitäntä, jonka toiminnot muistuttavat ALL-IN-1 sisäisen postin toiminteita. Järjestelmän käyttäjä voi antaa viestinsä kohteiksi sisäisiä ja ulkoisia osoitteita niin monta kuin haluaa, jolloin lähetettäessä ulkoisiin osoitteisiin tarkoitetut viestit siirtyvät automaatille. Viestin perillemenosta tulee automaatilta kuittaus ALL-IN-1 postiin.

6.3.2 Hallintatoimenpiteet ja niiden käyttäjäliitännät

Hallintatoiminteet edellyttävät, että käyttäjäliitäntä sijaitsee samassa solmussa kuin automaatti itse. Tällä hetkellä käyttäjäliitäntöjä on kaksi, toinen passiivista monitorointia varten, ja toinen automaatin tietorakenteiden manipulointia varten.

Monitoriliitäntä on rakennettu automaatin osaksi. Ideana on ohjata tulostus

In document Tietokoneverkossa toimiva parametriohjattu telexlähetysautomaatti (sivua 28-0)