ohittaa muiden luontokappaleiden edun: vasta tilanne määrää kumman hyväksi asia on oikein ratkaista.
Toisaalta Næssin fi losofi assa eri olentojen itsensä toteutta-misen välisiä ristiriitoja vähentää tietty tapa ymmärtää maa-ilman perusrakenne. Sen sijaan, että maamaa-ilman nähtäisiin koos-tuvan ensisijaisesti elävistä olennoista ja muista kappaleista, hän näkee maailman ensisijaisesti valtavana suhdeverkkona, jonka solmukohdat muodostavat olennot ja kappaleet. Siksi ihminen ei ole eristettävissä ympäristöstä ja se itse, jota ih-minen toteuttaa ei rajoitu hänen ihonsa sisäpuolelle. Tästä perspektiivistä tietyssä paikassa saatu rikas luontokokemus ja siihen liittyvät tunteet eivät ole jotain vähemmän todellista kuin kyseisessä paikassa tehdyt luonnontieteelliset mittaukset.
Kokemus on hahmo eli gestalt, joka voidaan vain epätäydelli-sesti jakaa kokijaksi, varsinaiseksi kokemukseksi ja kokemus-paikaksi.
Suhdeverkko- ja hahmo-ontologia ei kuitenkaan merkitse samaa kuin holismi, jossa maailma nähdään ensisijaisesti yhtenä kokonaisuutena: kysymys on ennemmin siitä, että olion ja ympäristön raja muuttuu liukuvaksi ja suhteelliseksi.
Næssin suurin merkitys fi losofi na ei kuitenkaan ole siinä, että hän olisi välttämättä osannut parhaiten muotoilla ja käsitteellistää ympäristöliikkeen piiristä sekä vallitsevan kult-tuurin marginaaleista ja ulkopuolelta nousevia ekologisia in-tuitioita. Olennaisempaa on, että hän intellektuaalisen eliitin turvalliseen satamaan päässeenä ihmisenä on uskaltanut ottaa haasteen vastaan oppilailtaan ja fi losofi an ulkopuoliselta maa-ilmalta ja lähtenyt purjehtimaan paljolti ennen tutkimattomia ajattelun vesiä. Næssin ja muutamien muiden ekofi losofi an pioneerien haaste puolestaan on saanut lukuisat muut ammat-tifi losofi t ympäri maailmaa kiinnostumaan ympäristökriisistä nousevista fi losofi sista kysymyksistä.
Paitsi Hallingskarvetin luonto Næssin ekofi losofi an syntyyn vaikutti ratkaisevasti 60-luvun nouseva ympäristöliike. Sen vai-kutus taas ulottui voimakkaana Oslon yliopiston fi losofi an lai-tokselle ennen kaikkea Næssin oppilaan Sigmund Kvalryn hah-mossa. Kvalry perusti laitokselle ekofi losofi sen opintopiirin, josta pian tuli myös toimintaryhmä ja joka sai myös Næssin mukaansa. Niinpä jo vuonna 1970 Norjan lehdet saivat ihme-tellä, kun fi losofi an professori tuki istumamielenosoituksella Kvalryta ja kumppaneita, jotka kallioon kahliutuneina tor-juivat Mardrlan putousten patoamista. Sittemmin Kvalrystä on tullut Norjassa hyvin tunnettu aktivisti ja ekofi losofi , jonka buddhalaisuuden, Himalajan vuoristokansojen ja vanhan nor-jalaisen talonpoikaiskulttuurin inspiroima modernin yhteis-kunnan radikaali kritiikki herättää paljon keskustelua. Hän oli myös yksi viime vuoden pohjoismaisen ympäristöpalkinnon saajaehdokkaista.
Kvalryn ja kolmannen tunnetun norjalaisen ekofi losofi n, eksistentialisti Peter Wessel Zapffen ajattelu ei paljoakaan muistuta ekosofi a T:tä, vaikka he ovat yhtä kaukana Linkolasta kuin Næss. Yksi asia heitä kuitenkin yhdistää: vuorikiipeily.
Rohkeutta vaativa urheilulaji kannustanee rohkeuteen myös fi losofi an harjoituksessa. Myös vuorikiipeilyssä, jota Næss har-rasti vielä 88-vuotiaana, hänen saavutukset ovat huomattavat.
Ainoa suomeksi käännetty Næssin teos on vuonna 1950 il-mestynyt Tirich Mir til topps (”Tirich Mirin huipulle, suom.
1952).
Mutta miksi Norjassa kasvaa ”næssejä” eikä ”linkoloita”?
Pienen vihjeen asian ymmärtämiseen antaa tieto siitä, missä muussa Euroopan maassa kasvaa linkoloita. Tuo maa on Saksa,
jonka tunnetuimpia ympäristönsuojelijoita oli 1970- ja 1980-lu-vuilla Herbert Gruhl. Hänen käsityksensä mukaan kaikista ih-misistä ympäristölle vaarallisimmat ovat juuri ulkomaalaiset.
Gruhlin näkemyksen ymmärtää: toimihan hän nuorena natsi-puolueessa ja myötäili myöhemmin avoimesti uusnatseja.
Sisällissota, talvisota ja jatkosota muokkasivat suomalaista eliittikulttuuria samaan autoritääriseen ja demokraattista kansa-laisvaikuttamista halveksivaan suuntaan kuin Saksassa. Vuonna 1932 syntynyt Linkola oli liian nuori ehtiäkseen mukaan tap-potantereille, mutta hän oli kyllin vanha ja kyllin ”hyvästä”
perheestä imeäkseen itseensä suomalaisen demokratian aallon-pohjan henkeä.
Norjan eliittikulttuuria muovanneet konfl iktikokemukset ovat toisenlaisia. Norjan osittainen itsenäistyminen vuonna 1814 ja täydellinen itsenäistyminen Ruotsista vuonna 1905 eivät liittyneet norjalaisten käymiin sotiin, eivätkä norjalaiset kun-nostautuneet sotilaallisesti myöskään toisessa maailmansodassa.
Kunniakkaan taistelun muistot elävät kuitenkin myös Norjassa, mutta ne liittyvät demokraattiseen kansalaistoimintaan. Itse-näistyminen oli mahdollista vain voimakkaan kansanliikkeen ansiosta, ja vuonna 1905 se saavutettiin lähes yksimielisessä kan-sanäänestyksessä. Saksalaismiehityksen aikana 1940-45 Norja oli olemassa varsinaisesti vain kansalaisyhteiskuntana ja -liik-keenä. Norjan selviytyminen miehityksestä ilman suuria vau-rioita oli osittain siviilivastarinnan ansiota.
Nuorena fi losofi an professorina Arne Næss osallistui si-viilivastarintaan natsihallintoa vastaan. Näistä ansioista ku-ningas Harald V myönsi hänelle vuonna 1998 diplomin ja mi-talin. Gandhin tutkiminen ja väkivallaton kansalaistottelemat-tomuus ympäristöliikkeessä olivat näin ollen Næssille luonteva
”uran” jatko.
Hyvin toisenlaisessa eliittikulttuurissa tai sen vaikutuksen alaisena kasvaneella suomalaisella lienee vaikeuksia hahmottaa, millainen mies Næss oikein on. Hänen viime vuosikymmenien tekojensa ja ajatustensa tuntemus saanee monet kuvittelemaan hänet marginaalissa vaikuttavaksi, katkeraksi ja vihaiseksi ”par-taradikaaliksi”. Todellisuudessa hän on itsevarma, huumorin-tajuinen ja leikkisä Norjan eliitin ehdoton edustaja, joka huippuakateemikkojen lisäksi seurustelee muidenkin suurlii-kemiesten kanssa kuin laivanvarustajaveljensä ja -veljenpoi-kansa.
Næss arvostelee joissain teksteissä voimakkaasti kapi-talismia ja byrokraattista valtiokoneistoa ja näkee niiden olevan ristiriidassa syväekologian kanssa. Ilmeisesti taustastaan johtuen hän ei kuitenkaan koskaan tuo näitä näkemyksiä ajattelunsa keskiöön eikä kehittele varsinaista yhteiskuntafi lo-sofi aa. Ehkä siksi syväekologian ja yhdysvaltalaisen, aidosti työväenluokkaisen taustan omaavan Murray Bookchinin ke-hittämän ekologisen yhteiskuntafi losofi an eli yhteiskuntaeko-logian voimakas konfl ikti oli väistämätön.
Kuitenkin monet ajattelijat, mm. yhdysvaltalaiset John Clark ja David Watson pyrkivät tällä hetkellä kehittelemään syväekologian ja yhteiskuntaekologian synteesiä. Ja mahdolli-sesti juuri siksi, että syväekologinen suuntaus on syntynyt ai-dosti demokraattisen ja humaanin, avarakatseisen ja epädog-maattisen Arne Næssin vaikutuksesta, tällainen synteesi on mahdollista. Silloin voinemme olla Næssin tavoin optimisteja – ei tämän vaan seuraavan vuosisadan suhteen.
ja elämänkatsomustiedon opettajat ry.
(FETO) ja Suomen fi losofi nen yhdistys.
Esseetapahtuma oli suunnattu perusope-tuksen oppilaille ja lukioiden sekä ammat-tioppilaitosten opiskelijoille. Association Internationale des Professeurs de Philoso-phien (AIPPh) Itämeren verkoston osallis-tumisen myötä esseetapahtumaan saatiin myös kansainvälinen sarja, joka oli tarkoi-tettu kaikille Itämeren alueen fi losofi sista kysymyksistä kiinnostuneille oppilaille ja opiskelijoille.
Filosofi aa ja fi losofi sia kysymyksiä poh-tivan kirjoituksen oli tarkoitus olla ytime-käs ja tiivis, pituudeltaan noin 1–2 liuskaa.
Aiheita oli kolme: (1) Mitä fi losofi a on mi-nulle, (2) Filosofi an merkitys nykymaail-massa, ja (3) UNESCOn maailmanperintö ja arvot (fi losofi sesta näkökulmasta). Ei ol-lut yllättävää, että aiheista ensimmäinen osoittautui selvästi suosituimmaksi. Filo-sofi an merkityksen pohtiminen oman elä-män kannalta oli helpompaa ja läheisem-pää kuin vaikea ja kiistanalainen kysymys fi losofi an roolista nykymaailmassa.
Esseille oli kolme sarjaa: kansainväli-nen sarja ja kotimaiset sarjat lukioiden ja ammattioppilaitosten opiskelijoille sekä pe-rusopetuksen oppilaille. Ansiokkaimmaksi kirjoittajaksi valittiin kansainvälisessä sar-jassa Sonia Mielnikiewicz Puolasta. Lukioi-den ja ammattioppilaitosten kirjoittajista palkittiin kuopiolaisen Nina Hyvösen kir-joitus. Perusopetuksen palkinnot jaettiin helsinkiläisen Loviisa Kortteisen ja oululai-sen Jyri Sepän kesken.
Kirjoittajat palkittiin kirjapalkinnoilla.
Voittajien julistaminen tapahtui ”Maailman-perin tö”-kirjan toisen painoksen julkista-mistilaisuuden yhteydessä Opetushallituk-sessa. Kaikille kirjoittajille, joiden essee jul-kaistiin Feto:n internet-sivuilla, lähetettiin myös kunniamaininta osallistumisesta.
KOÏCHIRO MATSUURA
UNESCOn pääjohtajan tervehdys Filosofi an päivän kunniaksi 21.11.2002
monet kysyvät mitä tekemistä fi loso-fi alla ja Unescolla on keskenään. Vas-taukseni on: kuinka Unesco, Yhdistynei-den Kansakuntien intellektuaalinen ja eettinen käsivarsi, voisi toimia demokra-tian, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukai-sen yhteiskunnan puolesta ilman näiden ihanteiden perustana olevan fi losofi sen pohdinnan edistämistä? Toisin sanoen,
millä muulla tavalla on mahdollista vaalia perustaa, jolle rauhanomainen yhdessäolo pohjautuu?
Filosofi a terminä tarkoittaa viisauden rakastamista. Huolimatta terminologioiden eroista maailman eri kulttuureissa – japa-nin tetsugaku viittaa viisauden oppialaan ja arabian falsafa tarkoittaa viisauden tiedettä – fi losofi a ajattelun ajatteluna nivoutuu
pe-rustaviin sekä yksilöllistä että kollektiivista olemassaoloa koskeviin käsitteisiin ja ide-oihin. Filosofointi tekona on fi losofi an elä-mänlanka. Juuri tätä pohdintaa, analyysia ja kysymysten esittämistä haluan edistää ja kannustaa – riippumatta siitä, koskeeko se annettuina otettuja käsityksiä, ajan myötä tylsistyneitä ideoita vai vakiintuneita para-digmoja – julistamalla ensimmäisen Unes-MIIKA KABATA
UNESCOn Filosofi an päivä Suomessa
UNESCOn julistamaa ensimmäistä kan-sainvälistä Filosofi an päivää juhlistettiin 21.
marraskuuta 2002. Kaikkiaan 52 maassa ympäri maailman järjestettiin fi losofi sia ta-pahtumia, fi losofi akahviloita ja pyöreän pöydän piirejä. Myös Suomi kuului jouk-koon. Ensimmäisen Filosofi an päivän oh-jelmistoon kuuluivat fi losofi nen esseekil-pailu ja kysy fi losofi lta -tapahtuma.
Filosofi nen esseetapahtuma
Filosofi sen esseetapahtuman järjestivät Suo-men UNESCO-kouluverkko, Filosofi an
Palkitut esseet
Esseiden kirjo vaihteli omakohtaisista ja kokeilevista kirjoituksista ylioppilaskokeen vastausta lähestyvään asiatyyliin. Tämä mo-nipuolisuus teki palkittavien kirjoitusten valinnasta vaikean varsinkin kansainväli-sessä sarjassa, jossa vaihtelu oli suurinta.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen ansiokkaim-maksi nostettiin puolalainen lukiolainen Sonia Mielnikiewicz Grudziadzin kaupun-gista. Hän problematisoi esseessään taidok-kaasti fi losofi an omakohtaisen merkityk-sen ja laajemman yhteiskunnallimerkityk-sen roolin välistä suhdetta.
Mielnikiewiczin ydinajatus heijastuu seuraavassa lainauksessa: ”En etsi yhtä ai-noaa oikeaa ratkaisua. En pidä fi losofi aa valmiiden vastausten luettelona. Minulle fi losofi a, erityisesti metafysiikka, on erään-lainen innoituksen lähde, tai elämänlanka.
On mahdotonta pysyä uskollisena vain yh-delle erityiselle idealle, on sen sijaan jopa suositeltavaa yhdistellä erilaisia teorioita ja ideoita.” Filosofi sten näkökulmien moni-naisuuden voi nähdä hyväksi myös siksi, että tällöin fi losofi a saattaa paremmin hei-jastaa yhteiskunnassa vallitsevia moninai-sia pyrkimyksiä.
Suomalaisista opiskelijoista palkittiin Kuopion klassillisen lyseon Niina Hyvö-nen. Hän kertoi epävarmuudesta, jonka fi -losofi an opiskelu lukiossa on herättänyt hä-nen juurtuneissa uskomuksissaan: ”Vaikka fi losofi a onkin aiheuttanut hämmennystä, se on saanut silmäni aukeamaan ja tutki-maan maailmaa, jossa elämme, ja ennen kaikkea minua itseäni.” Filosofi an ensisijai-sena tehtävänä ei tarvitse pitää ajattelun selkiyttämistä, ehkä paremminkin tarvit-semme argumentteja ja kriittisyyttä, jotka herättävät ajattelumme ’dogmaattisuuden unesta’.
Perusopetuksen esseistä palkittiin Ou-lun normaalikouOu-lun oppilas Jyri Seppä ja Helsingin Roihuvuoren ala-asteen oppilas Loviisa Kortteinen. Perusopetuksen oppi-laiden kirjoituksissa fi losofi a liitettiin kipe-rien kysymysten pohdintaan ja maailman moninaisten ilmiöiden hämmästelemiseen.
Erityisesti neljäsluokkalaisen Jyri Sepän es-seessä tuli ilmi fi losofi an alkuperäinen dia-loginen ja kollektiivinen luonne: ”Filoso-fi a on loogista ja tavallaan mielikuvituk-sellista ajattelua, jossa yhdistyy sekä oma näköpiiri että toisen ajattelumaailma. Tie-tenkin joku voisi kysyä: eikö sitten fi loso-fi aa voi harrastaa yksin? Kyllähän sitä voi,
mutta silloin ei tarvitse perustella teitään, eikä voi kuunnella toisten mielipi-teitä.”
Kysy fi losofi lta
Filosofi an päivänä kaikilla kiinnostuneilla oli mahdollisuus kysyä jokin mieltään as-karruttava fi losofi nen kysymys joukolta suomalaisia fi losofeja. Kysymyksiin lupau-tuivat vastaamaan mm. Timo Airaksinen, Jussi Kotkavirta, Ilkka Niiniluoto, Toivo Sa-lonen ja Tuukka Tomperi. Kysymyksiä saat-toi jättää sähköpostitse tai puhelimitse Ope-tushallitukseen, josta niitä jaettiin eteen-päin vastaajille. Kaikki esitetyt kysymykset ja niiden vastaukset on julkaistu interne-tissä Feton kotisivuilla.
Kysymyksiä tuli lähes 40. Matrixin ja Truman Show’n kaltaiset elokuvat olivat il-meisinä innoituksen lähteinä monille kysy-jille. Näiden kysyjien mielenkiintoa herät-tivät metafysiikan ja epistemologian perim-mäiset kysymykset todellisuuden luonteesta ja sen tiedettävyydestä. Lisäksi kysyttiin Ju-malan olemassaolosta ja maailmankaikke-uden alkuperästä. Toinen kiinnostusta he-rättänyt aihekokonaisuus oli etiikan sovel-taminen elämän omakohtaisiin ongelmiin.
Neljä esimerkkiä kysymyksistä ja vastauk-sista julkaistaan ohessa tässä lehdessä.
Filosofi an päivän tulevaisuus
Tieto ensimmäisestä Filosofi an päivästä kiiri Opetushallitukseen noin kaksi viik-koa ennen varsinaista päivämäärää. Lyhyt varoitusaika vaikeutti sekä ohjelman jär-jestämistä että tapahtumasta tiedottamista.
Tästä johtuen fi losofi an laitokset, opiskeli-jajärjestöt, fi losofi set yhdistykset ja muut fi -losofi asta kiinnostuneet eivät tainneet juu-rikaan ehtiä reagoimaan tapahtumaan, eikä 21. marraskuuta liene vielä jäänyt fi losofi an harrastajien mieleen erityisenä päivämää-ränä. Kuluvana vuonna UNESCOn Filo-sofi an päivää vietetään torstaina 20.11. (Jat-kossa päivänä on aina marraskuun kolmas torstai.) Kun päivämäärä on hyvissä ajoin tiedossa, on tapahtumasta mahdollista ke-hittää vuosi vuodelta vahvistuva traditio.
Lisätietoja Filosofi an päivästä UNES-COn ja FETOn sivuilla internetissä:
http://www.unesco.org/shs/eng/
philosophyday.shtml http://www.feto.fi con Filosofi an päivän. Tätä päivää
viete-tään yli viidessäkymmenessä maassa järjes-tämällä konferensseja, keskustelutilaisuuk-sia ja muita akeskustelutilaisuuk-siaan liittyviä tapahtumia.
Pariisin päämajassa tullaan Filosofi an päivän kunniaksi keskustelemaan seuraa-vista aiheista: köyhyys, oikeudenmukai-suus ja maailman rauha; fi losofi a ja ih-misoikeudet; fi losofi a polkuna emansipaa-tioon; kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuuristen oikeuksien fi losofi a; fi loso-fi a ja media; etiikka ja tiede; fi losofi a ja tieto. Tarkoituksena on tutkia ja etsiä vas-tauksia ajankohtaisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin fi losofi sen analyysin ja keskus-telun avulla.
Ihmisten keskinäinen tieto ja maailman kaikkien ajattelun traditioiden yhteisymmär-rys on nyt keskeisempää kuin koskaan ih-misten välisen dialogin ja keskinäisen kun-nioituksen toteutumiselle. Juhlikaamme tänään fi losofi an yleismaailmallisuutta. Vii-sauden rakastaminen on luontaista jokai-selle kulttuurille ja edustaa ihmiskunnan aineetonta perintöä. Unescon Filosofi an päivän myötä tahdon korostaa fi losofi an tärkeyttä ja fi losofi an antia yhteiskun-nalle.
Pohtikaamme tänään Filosofi an päi-vänä, mitä teemme, miten sen teemme ja miksi emme tee toisin. Kyseenalais-takaamme päivittäiset käytäntömme ja tarkastelkaamme kriittisesti sitä, min-kälaisia miehiä ja naisia meistä on tul-lut. Valottakaamme niitä harmaita alu-eita, jotka liittyvät ymmärrykseemme
”Toisesta”. On oikea hetki punnita teko-jemme eettisiä seurauksia, tai päätöksis-tämme aiheutuvia tarkoittamattomia seuraamuksia. Rohkaiskaamme nuoria olemaan luovia heidän etsiessään uu-sia vastaukuu-sia yhteiskuntiemme haastei-siin. Rohkaiskaamme heitä etsimään puutteita nykyisistä rakenteista, jotka on laadittu yhdenvertaisuuden ja oi-keudenmukaisuuden edistämistä var-ten. Rohkaisen teitä kaikkia fi losofoi-maan tänään. Maailmassa, jossa toi-minta ei välttämättä saa alkuaan aja-tuksesta, käyttäkäämme tämä päivä pohdintaan, kyselemiseen ja etsintään yli niiden rajojen, jotka määrittävät sitä mitä luulemme tietävämme.
Suomennos Hanna Lämsä
”Kieltääkö fi losofi a kaikki jumalat?” (Kuu-siluodon lukion fi losofi an opiskelijat) Vastaus:
Filosofi a itsessään ei kiellä eikä myönnä mitään. Filosofi assa ei ole syntynyt suurta suosiota saanutta yhtenäistä järjestelmää tai oppien kokonaisuutta. Kenellekään ei ole luovutettu oikeutta esittää universaa-lista fi losofi sta katsantokantaa esimerkiksi kysymykseen jumalien olemassaolosta. Jo-kainen esiintyy omissa nimissään, vaikka vetoaisikin jonkun tunnetun ajattelijan ide-oihin ja perusteluihin. Filosofi aan kuuluu luovuttamaton oikeus, jopa velvollisuus, ajatella itse.
Filosofi an harrastuksen alussa epätyy-dyttävältä tuntuva ja epävarmuutta syn-nyttävä tilanne johtuu fi losofi assa käsitel-tävien ongelmien vaikeudesta. Filosofi sten ongelmien käsittelyssä on siedettävä epä-varmuutta ja keskeneräisyyttä. Tätä seik-kaa ovat tähdentäneet esimerkiksi Bert-rand Russell ja Karl Jaspers.
Usein kysymyksiä on helppo esittää.
Ne näyttävät olevan luonteeltaan yksinker-taisia sekä muistuttavan erityistieteissä esi-tettyjä. Erityistieteissä tutkimuksen kautta monet kysymykset saavat vastauksia. Jos fi losofi assa onnistutaan antamaan hyviä vastauksia, niin silloin ongelman fi losofi -nen kiinnostavuus katoaa. Useat fi losofi an historian aikana annetut hyvät vastaukset ovatkin muuttuneet erityistieteelliseksi tie-tämykseksi. Näin fi losofi a on vaikuttanut monien erityistieteiden syntymiseen ja it-senäistymiseen. Jäljelle on jäänyt ongelmia ja kysymyksiä, joihin vastaaminen säilyt-tää pulmallisuutensa.
Yleensä ongelman synnyttämissä vas-tauksissa toteutuu ryhmittymistä: yhdet ovat tiukasti jonkin vastaustyypin kannalla ja toiset sitä vastaan. Kolmannet epäilevät vastauksia tai suorastaan katsovat, että vas-tausyritykset yrittävät mennä inhimillisen tietämyksen tuolle puolen, ylittää tietämi-sen rajaa. Neljänsiä taas koko ongelma eri-laisine esitettyine kysymyksineen ei lain-kaan kiinnosta. Vastauksien suuri kirjo ja sovittamattomat erimielisyydet eivät estä vastauksien luokittelua tai järkeviltä
tun-tuvia ryhmityksiä. Tilanteita voidaan hal-lita ajatuksellisesti. Lohdullista on myös havaita, että kaikki annetut vastaukset ei-vät ole yhtä hyviä. Lisäksi toiset perustelut, argumentit ovat parempia kuin toiset.
Filosofi assa eivät pelkät ideat tai näke-mykset riitä, tarvitaan perustelemista, argu-mentaatiota. Itse asiassa juuri eri aikoina esitetyt argumentaatioketjut ja vakuutta-vat argumentit ovakuutta-vat aikaansaaneet muu-toksia yleisissä näkemyksissä. Samalla to-sin moni fi losofi an harrastaja on saatta-nut itsensä suuriin vaikeuksiin. Milloin mikin instituutio yrittää vaientaa. Uskon-nolliset ja poliittiset auktoriteetit sietävät tunnetusti huonosti vallitsevan ideologian kyseenalaistamista.
Filosofi an harrastajilla on sen sijaan monenlaisia näkemyksiä niin jumaluuden ja jumalien olemassaolosta kuin olemat-tomuudesta. Asiasta kiinnostuneet voivat etsiä mielenkiintoista aineistoa fi losofi an historian ja uskontofi losofi an oppikirjoista sekä uskontokriittisistä teoksista.
Sofi sti Protagoraan ajatuksessa on edel-leen hohtoa: ”Jumalien olemassaolosta en kykene vakuuttumaan, joko he ovat ole-massa tai he eivät ole oleole-massa. En tiedä, millainen muoto heillä on. Tässä ongel-massa monet seikat vaikeuttavat tietämistä, nimittäin asian hämäryys ja ihmiselon ly-hyys.” Epäilemättä Jumala, Jumaluus, Ju-malat tai vaikkapa Enkelit ovat sanoina ole-massa. Tästä tuskin vallitsee erimielisyyttä.
Sen sijaan ajatus näiden sanojen viittaami-sesta ihmisestä riippumattomasti tai objek-tiivisesti olemassa olevaan olioon synnyt-tää suuren argumentoinnin tarpeen.
Esimerkiksi Immanuel Kantin mielestä kaikki esitetyt argumentointiyritykset ovat vajavaisia, puutteellisia, virheellisiä, kestä-mättömiä tai muuten pätekestä-mättömiä. Ju-maluuden olemassaolo ei tule todistetuksi järjen keinoin. Uskonnollisesti asennoitu-neet ajattelijat voivat luonnollisesti yrittää siirtää todistamisen, argumentoinnin taak-kaa niille, jotka esittävät, että jumaluutta ei ole olemassa. Ludwig Wittgenstein taas ei näe mieltä koko argumentoinnissa...
Toivo Salonen
”Jos elämäntilanteeni rajoittaa minua ku-luttamasta jokaisessa tilanteessa ekologi-sesti ja eettiekologi-sesti, niin kumman valitsen:
luomuperunat ja lapsityövoimalla teh-dyn kirjahyllyn vai kotimaisen kirjahyl-lyn ja suurtuotantoperunat? (Kärjistetty esimerkki.) Kumpi on siis ’arvokkaampaa’
kuluttamista ekologinen vai eettinen (ih-misarvoa kunnioittava)? Toivon moraali-teorioiden erittelyä syvemmälle menevää vastausta.” (Päivi Moisio)
Vastaus:
”Moraaliteorioiden erittelyä syvemmälle menevällä” vastauksella tarkoitettaneen suo rasanaista vastausta, jossa ei vain poh-dittaisi erilaisia teoreettisia näkökulmia vaan edettäisiin päätelmään eli tilannetta koskevaan kannanottoon. Sinne saakka voi kuitenkin edetä vain kysyjä itse toi-mijana, tehdessään todellisessa valintatilan-teessa todellisen valinnan. Tätä ennen on olemassa vain ajattelua, joka toki voi oh-jata kohti erilaisia ratkaisuja. Koska kysy-mys on tarkkaan määritelty ja tapauksel-linen, sitä voidaan silti tarkastella myös moraaliteorioiden erittelyä konkreettisem-malla tasolla. (Varoituksena todettakoon, että monien fi losofi antutkijoiden mielestä konkreettisten moraalikysymysten käsit-tely, esimerkiksi ns. soveltavassa etiikassa, ei lainkaan kuulu fi losofi aan.)
Kysyjä haluaa tietää, kumpi on arvok-kaampaa kuluttamista: ”ekologinen” vai
”eettinen”? Kantaa, jonka mukaan kysymyk-seen olisi olemassa objektiivinen ja uni-versaali, kaikkien yksilöiden kohdalla aina pätevä vastaus, kutsutaan fi losofi assa arvo-objektivismiksi. Tämän ajatuksen mukaan totuus arvoista on olemassa yleispätevänä, ja tällainen tieto voidaan saavuttaa järjellä, ilmoituksessa tai muulla tavalla.
Toinen, fi losofi assa huomattavasti ta-vallisempi ja yleensä hedelmällisempi tapa tarkastella asiaa, on puhua arvostuksista ja niitä seuraavista preferensseistä. Tällöin oletetaan, että perustelluista syistä yksi-löillä on erilaisia arvostuksia ja valintati-lanteessa preferoimme eli pidämme parem-pina erilaisia valintoja eriävien arvostus-temme vuoksi. Kysyjän mainitsemassa ti-lanteessa esiintyy aito arvoristiriita, joka syntyy kahden yhteismitattoman (laadul-lisesti erilaisen) moraa(laadul-lisesti merkitykselli-sen preferenssin välille. Tällaisia tilanteita on runsaasti tutkittu esimerkiksi ympäris-tötaloustieteen ja ympäristöpolitiikan pää-töksenteko- ja valintateorioissa. Malleja on lukemattomia, yksiselitteisiä vastauksia ei yhtään: tavallaan fi losofi a voi antaa puit-teita ongelman tarkasteluun, mutta on
toi-”Kysy fi losofi lta”
-tapahtuman satoa
mijan tehtävä ratkaista, millaisia arvostuk-sia haluaa ylläpitää.
Kysymyksen taustoittamiseksi voidaan vaikka katsoa, mitä arvokkuudella ja erilai-silla arvoilla on tarkoitettu. Eräs ns. arvo-teorioissa harjoitettu etenemistapa on ar-vojen erilaisten lajien ja niiden keskinäisen hierarkian pohtiminen. Arvofi losofi t (Suo-messa esim. Erik Ahlman ja Sven Krohn) ovat rakentaneet arvojen typologioita ja hier arkioita. Myös G. H. von Wrightin teok sessa Hyvyyden muunnelmia eritellään arvojen lajeja (joskaan ei normatiivisesti hierarkisoida niitä). Tunnettu on samoin Eino Kailan teos Syvähenkinen elämä, joka on erilaisten arvolajien keskinäisen suhteen pohdintaa haastavassa dialogimuodossa.
Kärjistäen voidaan ajatella, että eräs vastaus kysymykseen riippuisi siitä, millai-nen arvojen hierarkia kokonaisuudessaan on kysyjän mielestä. Esimerkiksi hedo-nistiset (nautintoihin liittyvät) arvot voi-daan asettaa vitaalisia (elämään liittyviä) arvoja vähemmän tärkeiksi, koska nautti-minen edellyttää elossa olemista. Nyt ky-syjän olisi pohdittava arvojen järjestystä siltä kannalta, millaiset arvolajit asettuvat kysymyksessä vastakkain ja mikä on nii-den asema hierarkiassa. Vastaus riippuisi siitä, millaisen arvojärjestyksen vastaaja on omaksunut tai haluaa omaksua. Joku (esim. perinteinen humanisti) katsoisi, että ihmisarvo on korkein kaikista arvoista;
joku toinen taas (esim. syväekologi) koros-taisi ekologisia arvoja ja luonnonympäris-töjen elinvoimaisuutta kaiken muun pe-rustana. Nämä kaksi vastaisivat ehkä kysy-mykseen eri tavoin.
Toinen tapa edetä on (ristiriidassa ole-vien) moraaliperiaatteiden sitovuuden as-teen miettiminen. Voidaan olettaa erilaisia sitovuuden asteita periaatteille. Moraalijär-jestyksissä voi olla esimerkiksi ehdottomia kieltoja (”toista ihmistä ei saa surmata”) tai käänteisesti ehdottomia vaatimuksia (”tois-ten ihmis(”tois-ten elämää on kunnioitettava aina”). Toisaalta voi olla suhteellisia vaa-timuksia (”on pyrittävä vahingoittamaan elämää mahdollisimman vähän”). Ehdot-tomia kieltoja tai vaatimuksia ihmiselä-mää koskien esiintyy lähes kaikissa kult-tuureissa ja uskonnollisissa moraalikoodis-toissa. Myös jälkimmäiset ovat yleisiä: mm.
moniin intialaisiin perinteisiin, kuten jai-nalaisuuteen, kuuluu vaatimus mahdol-lisimman suuresta elämän kunnioittami-sesta. Ero näiden välillä on esimerkiksi siinä, että ensin mainitussa normissa on selvästi mahdollista vaatia ehdotonta sito-vuutta, jälkimmäisessä ei, koska jo ravin-non hankkiminen edellyttää (myös
jainalai-sittain) jonkinasteista väkivaltaa muuta elämää kohtaan. On siis hyväksyttävä aste-erojen olemassaolo (”en voi välttyä sur-maamasta toista elämää saadakseni ravin-toa, mutta on pyrittävä pienimmän mah-dollisen vahingon tuottamiseen”).
Kysyjän tulisi päättää, minkälaista sito-vuutta hän eettisiltä periaatteiltaan tai ar-vostuksiltaan edellyttää. Vastaus tähän voi antaa viitteitä siitä, miten toimia maini-tussa tilanteessa: jos henkilö esim. tuomit-see lapsityövoiman käytön ehdoitta ja kai-kissa tilanteissa, mutta vaatii itseltään eko-logisesta kestävää kuluttamista ”mahdol-lisuuksien mukaan”. Ristiriitatilanteessa tulisi siis toimia edellistä noudattaen.
Hieman vastaava pohdinta syntyy, jos edetään inhimillisten tarpeiden pakotta-vuutta tutkimalla. Tarpeet on jaettu eräässä mallissa ensisijaisiin ja toissijaisiin.
Ensisi-jaiset tarpeet liittyvät lähinnä hengissä säi-lymiseen, toissijaiset taas monenlaisiin elä-män laatuun vaikuttaviin asioihin (emo-tionaaliset, esteettiset, itsetoteutuksen tar-peet jne.). Tällöin voidaan ajatella, että ensisijaisten tarpeiden täyttämiseksi on sal-littava asioita, joita ei toissijaisten tarpei-den toteuttamisessa voida sallia. Eläinten suojelija voisi esimerkiksi ajatella: riistan surmaaminen on hyväksyttävää, jos muuta keinoa hankkia ravintoa ei ole (esim. inu-iitit ja hylkeiden tai valaiden metsästys);
sen sijaan huvi- tai urheilumetsästys ei ole missään oloissa eettisesti hyväksyttävää. Yo.
kysymyksessä tulisi vertailla, millaiset tar-peet ovat perunoiden ostamisen ja kirja-hyllyn hankkimisen perustalla, ja kuinka vahvoja tarpeet ovat. Jos rahaa on vain te-hotuotantoperunoiden ostamiseen, on ra-vinnon tarve kuitenkin voimakkuudeltaan
Suomalaista
