Nämä sanat luetaan Immanuel Kantin nimiin. Kantilai-sittain Marxin teoria on hyvä teoria. Se auttaa ymmär-tämään kapitalistista tuotantotapaa, valistaa toimimalla
”itse aiheutettua alaikäisyyden tilaa” vastaan sekä in-noittaa poliittiseen toimintaan. Pääoman luenta voi kui-tenkin olla menestyksekäs ja eteenpäin vievä vain silloin, kun se saa pontimensa käytännön politiikasta. Kääntäen:
käytännön poliittisia kokemuksia voidaan tulkita ja ar-vottaa vain teorian valossa. Tässä Marxin teoria on eri-tyisen merkittävä, muttei ainoa viittauspiste.
Pääoman esipuheessa Marx kirjoittaa pyrkineensä syväluotaamaan ”modernin yhteiskunnan liikelait”21. Sen vuoksi hän tutki valtavat määrät kirjallisuutta ja opiskeli vieraita kieliä (englannin lisäksi ranskaa, italiaa ja venäjää) kyetäkseen lukemaan tekstejä alkukielillä.
Empiirinen tutkimuskaan ei ollut hänelle vierasta. Hän
ei kuitenkaan suorittanut mitään omakohtaista ”kent-tätutkimusta”, johon olisi itse kerännyt ja työstänyt ai-neistoa. Hän perusti tutkimuksensa British Museumissa oleviin parlamentin pöytäkirjoihin, perusteellisiin tut-kimuksiin nojaavien artikkeleiden sekundäärianalyysiin ja osin ”vielä toistaiseksi hyödyntämättömiin virallisiin lähteisiin”22. British Museumissa hän tutki oman aikansa ajattelua. Hän vastasi poleemisesti monille aikalaisilleen ja suhtautui joihinkin jopa halveksuen. Myös poleemisen ja sarkastisen kritiikin on kuitenkin osuttava maaliinsa.
Sen on pidettävä paikkansa, sillä muuten sillä ei ole mer-kitystä.
Suomentanut (lyhentäen) Paula Rauhala (alun perin: Achtung! Marx kommt wieder. Teok-sessa Marx neu entdecken. Das hellblaue Bändchen
zur Einführung in die Kritik der Politischen Öko-nomie. VSA, Hamburg 2012, 9–19.)
Viitteet & Kirjallisuus
1 Politiikantutkimuksen emeritusprofes-sorina Berliinin Freie Universitätissa toi-miva Elmar Altvater (s. 1938) tunnetaan erityisesti ympäristöajattelustaan. Altva-ter on myös Attacin tieteellisen neuvos-ton (wissenschaftliche Beirat) jäsen ja yksi PROKLA-aikakauslehden perustajista.
Altvaterin viimeaikaisiin julkaisuihin kuuluu esimerkiksi Der große Krach oder die Jahrhundertkrise von Wirtschaft und Finanzen, von Politik und Natur. West-fälisches Dampfboot, Münster 2010. – Suom. huom.
2 Fritz Reheis, Wo Marx Recht hat. Primus, Darmstadt 2012, 9.
3 ”Mirrainen elehdys” (werch ein Illtum) on peräisin dadaisti Ernst Jandlin (1925–2000) runosta ”Lichtung”. Runo kuuluu: manche meinen / lechts und rinks / kann man nicht / velwechsern / werch ein illtum! Ernst Jandl, Gesammelte Werke I.
Luchterhand, Darmstadt 1985, 249. – Suom. huom.
4 Financial Times Deutschland, 26.1.2012.
5 Spekulatiivisen kuplan syntyyn viittaava termi ”järjetön innostuneisuus” (irratio-nal exuberance) tunnetaan Yhdysvaltojen keskuspankin entisen puheenjohtajan (1987–2006) Alan Greenspanin (s. 1926) päivälliskutsuilla joulukuussa 1996 pitämästä puheesta, joka esitet-tiin suorana tv-lähetyksenä ympäri maailman. Greenspan kysyi, olisiko sijoittajien järjetön innostuneisuus saat-tanut puhaltaa ilmaa omaisuusarvoihin.
Puheen jälkeen maailman eri pörssien osakekurssit syöksyivät alamäkeen. – Suom. huom.
6 John Quigginin mukaan tosin tällaiset tieteellisesti kestämättömiksi osoitetut taloustieteen teesit kummittelevat yhä
keskuudessamme. Ks. John Quiggin, Zombitalous (Zombie Economics. How Dead Ideas Still Walk Among Us, 2010).
Suom. Hannu Laurila, Olli Herranen &
työryhmä. Vastapaino, Tampere 2014. – Suom. huom.
7 Gideon Rachman, Nullsummenwelt. Das Ende des Optimismus und die neue globale Ordnung. Leske, Berlin 2012.
8 Rachman 2012, 14.
9 Frank Schirrmacher, Frankfurter Allge-meine Zeitung, 15.8.2011 & 1.11.2011.
10 Baijerilaisen kristillisen konservatiivi-puolueen CSU:n Peter Ramsauer (s. 1953) toimi Saksan liittotasavallan liikenne-, rakennus- ja kaupunkisuun-nitteluministerinä sisarpuolue CDU:n Angela Merkelin johtamassa hallituk-sessa 2009–2013. – Suom. huom.
11 Käsite Möglichkeitssinn on peräisin itä-valtalaiselta kirjailijalta Robert Musililta (1880–1942): ”Mutta jos on olemassa todellisuudentajua – eikä sen olemisen oikeutta kukaan taida kiistää – täytyy olla olemassa sellaistakin, mitä voisi nimittää mahdollisuudentajuksi. Ihminen, jolla sitä on, ei esimerkiksi sano: Tässä on tapahtunut, on tapahtuva, on tapah-duttava sitä tahi tätä. Hän keksii: Tässä voisi, pitäisi tai täytyisi tapahtua.” Robert Musil, Mies vailla ominaisuuksia I (Der Mann ohne Eigenschaften, 1930–43).
Suom. Kristiina Kivivuori. WSOY, Hel-sinki 1980, 14. – Suom. huom.
12 Karl Marx, Pääoma. Osa I (Das Kapital, 1867). Suom. O. V. Louhivuori. Edistys, Moskva 1974, 17. Suomennosta muu-tettu. – Suom. huom.
13 Süddeutsche Zeitung, 14.4.2009.
14 Marx Johann Philipp Beckerille 17.4.1867. Teoksessa Marx-Engels-Werke (MEW). Bd. 31. Dietz, Berlin 1973, 541.
15 Michael Heinrich, Weltanschauung oder Strategie? Über Dialektik, Materialismus und Kritik in der Kritik der politischen Ökonomie. Teoksessa Kritik und Mate-rialität. Westfälisches Dampfboot, Mün-ster 2008, 60–72.
16 Thomas Robert Malthus (1766–1834) tunnetaan väestöteoriastaan, jonka mukaan väestö kasvaa välttämättä ruuantuotantoa nopeammin. – Suom.
huom.
17 Karl Marx, Theorien über den Mehr-wert. Teoksessa Marx-Engels-Werke (MEW). Bd. 26.2. Dietz, Berlin 1974, 112.
18 Ranskalainen, ”kasautumisregiimin” ja
”säätelymuodon” käsitteistään tunnettu uusmarxilainen taloustieteen koulu-kunta, jonka edustajiin luetaan mm.
Michel Aglietta (s.1938), Alain Lipietz (s.1947) ja Robert Boyer (s. 1943). – Suom. huom.
19 Vrt. Alain Lipietz, Akkumulation.
Krisen und Auswege aus der Krise.
Einige methodische Überlegungen zum Begriff der ”Regulation”. PROKLA 58, 1985, 109–137, 115.
20 Karl Marx, Grundrisse der Kritik der politischen Ökonomie. Dietz, Berlin 1857/1953, 21–29. Grundrissen johdanto teoksessa Vuosien 1857–
1858 taloudelliset käsikirjoitukset (”Grundrisse”). Suom. Antero Tiusanen.
Edistys, Moskva, 1986, 34–60. – Suom.
huom.
21 Ks. Marx 1974, 17. Suomennosta muu-tettu. – Suom. huom.
22 Marxin kirje Sigfrid Meyerille New Yor-kiin 30.4.1867. Teoksessa Marx-Engels-Werke (MEW). Bd. 31. Dietz, Berlin 1973, 542.
Mikko Kallio, Uudistuminen (2011), piirustus, tussi ja kollaasi paperille, 30 x 31 cm
3/2014 niin & näin 47
3/2014 niin & näin 49
H
einrich on niin sanotun uuden Marx-luennan (Neue Marx-Lektüre) kenties tunnetuin edustaja tänä päivänä.Suuntaus jatkaa Frankfurtin koulu-kunnan ja Suomessakin 1970–1980-lu-vuilla suositun pääomaloogisen koulukunnan perinteitä.
Sen juuret ovat 1960-luvun länsisaksalaisessa opiskelija-liikkeessä, erityisesti Hans-Georg Backhausin (s. 1929) ja Helmut Reicheltin (s. 1939) tutkimuksissa.
Frankfurtin koulukunta oli muiden länsimarxistien tapaan pitänyt filosofisesti kiinnostavina lähinnä nuoren Marxin ihmisolemusta ja vieraantumista käsitteleviä kir-joituksia. Backhausin ja Reicheltin luenta keskittyy sen sijaan erityisesti Marxin tuotannon ”kypsään” vaiheeseen, poliittisen taloustieteen kritiikkiin. He painottavat etenkin Marxin myöhäistuotannon filosofista ja meto-dologista puolta, siinä missä esimerkiksi Toisen inter-nationaalin keulahahmon Karl Kautskyn (1854–1938) voidaan väittää tulkinneen Pääomaa lähinnä taloustie-teellisenä teoksena. Uusi Marx-luenta polemisoi aikai-sempia, perinteisiksi kutsumiaan tulkintoja vastaan ja ko-rostaa omassa tulkinnassaan arvon erityistä yhteiskunnal-lista muotoa, rahamuotoa, ja siihen liittyvää fetisismiä, jonka katsotaan läpäisevän Pääoman kaikki kolme osaa.
Näiden Pääoman tulkintojen ero selittyy osittain sillä, että 1900-luvun alun marxisteilla oli käytössään paljon ny-kyistä suppeampi lähdemateriaali. Marxin nuoruudessaan kirjoittamat Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset vuodelta 1844 tulivat julki vasta 1932 ja Pääoman ensiluonnok-seksi nimetty Grundrisse ilmestyi Neuvostoliitossa vuosina 1939–1941, joskin teos tuli lännessä yleisesti tunnetuksi vasta 1953, kun se julkaistiin Itä-Saksassa.
Haastattelin Heinrichia Tukholmassa 6. maaliskuuta 2013.
Väitöskirjasi Die Wissenschaft vom Wert jul-kaistiin vuonna 19912. Johdatuksesi Pääomaan
il-mestyi vuonna 2004. Olet siis työskennellyt Marxin parissa aikana, jolloin marxilainen lähestymistapa ei ole ollut erityisen suosittu edes akateemisissa keskus-teluissa. Miltä tuntui työskennellä näiden aiheiden parissa?
Kiinnostuin Marxista jo 14-vuotiaana koulupoikana 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Opiskelijaliike oli voimissaan tuohon aikaan ja poliittiset keskustelut olivat arkipäivää myös kouluissa. Marx oli läsnä kaiken aikaa. Ryhdyin lukemaan Pääomaa ensimmäistä kertaa jo 16 tai 17 vuoden iässä.
Mihin paikantaisit itsesi marxilaisessa traditiossa?
En ole koskaan kannattanut minkäänlaista puolue-marxismia. Sain poliittisen kasvatukseni pienissä, itsenäi-sissä vasemmistolaisissa toimintaryhmissä, jotka suhtau-tuivat kriittisesti autoritäärisiin vasemmistopuolueisiin.
Kapitalismikritiikin lisäksi olen aina pitänyt tärkeänä niin sanotun reaalisosialismin kyseenalaistamista. Jos Marxin kategoriat otetaan lähtökohdaksi, on yksinkertai-sesti kyseenalaistettava molemmat.
Ryhdyin lukemaan Marxia vahvan hegeliläisen tul-kinnan kautta. Tuohon aikaan se oli näiden itsenäisten lukupiirien suosiossa. Kun työstin graduani [Diplo-marbeit], huomasin, että hegeliläiseen tulkintaan sisältyy lukuisia ongelmia. Sain vaikutteita Marx-luentaani myös Louis Althusserin (1918–1990) antihegeliläisistä periaat-teista, mutta hänen arvoteorian tulkinnastaan en ollut lainkaan vakuuttunut. Hän nimittäin näkee tavarafeti-sismin Hegelin teorian jäänteenä, ja tämä on nähdäkseni täyttä hölynpölyä.
Samaan aikaan ryhdyin lukemaan intensiivisemmin Hans-Georg Backhausin ja Helmut Reicheltin töitä sekä Sozialismus-lehden ympärille kerääntyneen opin-topiirin kirjoituksia. He kommentoivat Grundrisseä ja Lisäarvoteorioita3 hyvin laajasti ja yksityiskohtaisesti.
Vasta vuosia myöhemmin tällaisia lähestymistapoja on
Mikko Kallio, Juhlapuu (2012), akryyli, tussi ja kollaasi levylle, 41 x 46 cm
