pelastus viittaa pakkosiirtolaisuuden päättymiseen ja poliittisiin oloihin siinä missä
Matteuksen evankeliumin sanoma on hengellinen. Matteuksen myös muokkaa tekstiään, jotta sopisi paremmin Jeesukseen liitettävien tapahtumien kuvaukseen. Tämä puolestaan
muistuttaa typologista raamatuntulkintatapaa Matteuksen rakentaessa analogiaa Jesajan kirjan sanoman ja Jeesuksen toiminnan välille. Jesajan kirjan luvussa seitsemän esitetty Immanuel-profetia ja luvun 9 kuvaus nivoutuvat yhteen. Seitsemännessä luvussa kuvatut Kuningas Ahasin aikaiset poliittiset tapahtumat ja Immanuel-profetia ovat läsnä Jesajan kirjan luvussa 9. Samaan tapaan Matteus liittää kohdissa Matt. 1:22–23 ja Matt. 4:14–16 esitetyt suorat lainaukset toisiinsa. Matteuksen evankeliumissa nämä lainaukset kertovat taivasten valtakunnan tulemisesta.
Matteuksen evankeliumissa lainaa jakeesta Jes. 53:4 ainoastaan puolet, mikä herättää kysymyksen kirjoittajan harjoittamasta redaktiosta.119 Matteuksen evankeliumi vaikuttaa seuraavan Septuagintan ja masoreettisen tekstin sanajärjestystä, mutta tekstit eroavat toisistaan sanastollisesti. Lainausformelilause on yhtä sanaa lukuun ottamatta sama kuin edellisessä kohdassa Matt. 4:15–16. Syntaktisella tasolla tarkasteltuna masoreettinen teksti, Septuaginta ja Matteuksen evankeliumi vastaavat toisiaan. Eroja on erityisesti sanayksiköiden tasolla. Matteus käyttää sanoja ἀσθενείας ja νόσους eli tauti ja sairaus, kun taas
Septuagintassa käytetään uskonnollissävytteisempiä ilmauksia ἁμαρτίας sekä περὶ ἡμῶν ὀδυνᾶται. Septuagintan termit viittaavat syntiin ja fyysiseen kärsimykseen.120 Matteuksen käyttämä ilmaus τὰς νόσους ἐβάστασεν on lähempänä masoreettisen tekstin käyttämää ilmaisutapaa ם ָל ָב ְס וּני ֵּבֹא ְכ ַמוּkuin Septuagintan περὶ ἡμῶν ὀδυνᾶται. Matteus käyttää sanaa βαστάζω, joka tarkoittaa kantaa. Sama merkitys on heprean kielen verbillä לבס. Septuagintan käyttämä sana ὀδυνάω tarkoittaa kärsiä, jolla voidaan viitata niin hengelliseen kuin fyysiseen kärsimykseen. Tosin Matteuksen evankeliumi korostaa ilmaisulla τὰς νόσους ἐβάστασεν sairauksien kantamista, kun masoreettinen tekstin korostaa sanalla בוֹא ְכ ַמ kipujen kantamista.
Sanalla בוֹא ְכ ַמ on useita konnotaatioita, ja sanalla voi viitata Septuagintan ilmauksen ὀδυνάω tapaan sekä hengelliseen että fyysiseen kärsimykseen ja kipuun. Erona Septuagintan teksti korostaa toisten puolesta kärsittyjä syntejä ja toisten puolesta kärsimistä ilmaisulla περὶ ἡμῶν ὀδυνᾶται.
Yhteenvetona Septuaginta kääntää ”kärsi puolestamme”, kun taas Matteuksen evankeliumin ilmaus τὰς νόσους ἐβάστασεν tarkoittaa kantoi sairautemme. Masoreettinen teksti ilmaisee asian ם ָל ָב ְס וּני ֵּבֹא ְכ ַמוּ eli kantoi kipumme. Kuitenkin on huomionarvoista, ettei Matteuksen evankeliumissa ole käännösvastinetta heprean kielen monikon ensimmäistä persoonaa ilmaisevalle suffiksille, vaan korvaa suffiksin kreikan kielen määräisen artikkelin
akkusatiivimuodolla τάς.121 Matteuksen ratkaisu poiketa Septuagintan versiosta vaikuttaa
119 Beaton 2002, 111.
120 Moyise & Menken 2005, 69–70.
121 Beaton 2002, 113.
johdonmukaiselta, sillä kirjoittajan motiivina ei ole korostaa, kuinka Jeesus kärsi tai sairasti toisten puolesta, vaan kuinka Jeesus otti taakakseen tai kantoi sairaudet.122
Tällä kertaa Matteuksen lainaus muistuttaa enemmän masoreettista kuin Septuagintan tekstiä. Matteuksen evankeliumin käyttämät termit ἀσθενείας ja νόσους muistuttavat lähemmin Masoreettisessa tekstissä olevia sanoja י ִל ֳח ja בוֹא ְכ ַמ. Sanat י ִל ֳח ja בוֹא ְכ ַמ viittaavat sairauteen ja kärsimykseen erona Septuagintan hengellissävytteisistä sanavalinnoista.
Matteuksen evankeliumin ilmaukset eivät kuitenkaan täysin vastaa masoreettisen tekstin ilmauksia. Matteuksen käyttämällä kreikan kielen sanalla ἀσθένεια on laajemmin eri
konnotaatioita, sillä se viittaa heikkouteen ja köyhyyteen.123 Heprean kielen sana י ִל ֳח viittaa ainoastaan fyysisiin sairauksiin. Masoreettisen tekstin yhtäläisyyksistä huolimatta Matteuksen evankeliumi kuitenkin jättää jakeen alusta pois ilmauksen ןֵּכ ָא.
Matteuksen evankeliumi ja Septuaginta selkeästi eroavat. Matteuksen evankeliumin lainauksen sanamuodot eivät vaikuta olevan millään tavalla riippuvaisia Septuagintan tekstistä. On mahdollista, että evankelista on tehnyt oman käännöksensä hepreankielisestä tekstistä lisäten siihen omaa sanastollista tulkintaansa.124 Matteuksen evankeliumi tässä tekstiyhteydessä painottaa Jeesuksen roolia fyysisenä parantajana hengellisen sijaan, minkä puolesta Matteuksen sanavalinnat puhuvat.
Uuden testamentin tekstiyhteydessä Matteuksen tarkoituksena on luoda kuvaa Jeesuksesta parantajana. Lainauksen ilmaukset tähdentävät sitä, kuinka Jeesus kantaa ihmisten sairaudet ja kuinka Jeesuksella on ihmisiä eheyttävä vaikutus. Matteuksen evankeliumissa esiintyvät ilmaukset ἔλαβεν ja ἐβάστασεν kuvaavat Jeesuksen suhdetta ihmisten rikkonaisuuteen.125 Lisäksi Matteuksen evankeliumin jae Matt. 8:16 puhuu Jeesuksen parantamistekojen puolesta.
Lainausta edeltävässä jakeessa 8:16 mainitaan καὶ πάντας τοὺς κακῶς ἔχοντας ἐθεράπευσεν eli suomennettuna ”paransi kaikki, jotka olivat sairaita”.
122 Beaton 2002, 115.
123 Beaton 2002, 112.
124 Beaton 2002, 114; Blomberg 2007, 32.
125 Moyise & Menken 2005, 70.
Formelilainaus kuuluu osaksi Matteuksen evankeliumin lukujen 8–9 kokonaisuutta. Luvut kuvaavat kymmenen ihmeen kokonaisuutta ja muodostavat oman kerronnallisen osuutensa Matteuksen evankeliumissa.126 Matteus sijoittaa suoran lainauksen osaksi kertomusta Pietarin anopin parantamisesta. Lisäksi ennen Pietarin anopin parantamista Jeesus on parantanut useita henkilöitä: kohdassa Matt. 8:1–4 Jeesus parantaa spitaalisen ja Kapernaumin sadanpäällikön palvelijan kohdassa Matt. 8:5–13. Lisäksi formelilainausta seuraavassa Matteuksen evankeliumin luvussa on kohdat, joissa Jeesus parantaa halvaantuneen (Matt.
9:1–8), Jeesus parantaa kaksi sokeaa (Matt. 9:27–31) sekä mykän (Matt. 9:32–34). Lainaus on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että Matteuksen evankeliumi on ainoa, joka sijoittaa sen osaksi kolmen parantamiskertomuksen sarjaa. Markus ja Luukas kertovat kertomukset, mutta eivät lainaa kyseistä Jes. 53:4 kohtaa, mikä korostaa Matteuksen omakohtaista
ratkaisua.
Lisäksi Matteus on evankelistoista ainoa, joka on sisällyttänyt evankeliumikertomukseen kyseisen prooftexting-kohdan koskien parantamista.127 Prooftexting-ilmiönä Matteuksen evankeliumi osoittaa, kuinka Jeesuksen tekemät parantamisihmeet ovat yhdistettävissä Vanhan testamentin profetiaan.128 Lisäkysymyksiä herättää se, viittaako Matteus ainoastaan Jeesuksen parantaviin tekoihin ja näin ollen profetian täyttymiseen vai yhdistääkö hän hahmoina Jeesuksen ja Jesajan kirjan palvelijan toisiinsa. Vaikuttaa, että Matteus välttää tietoisesti Jeesuksen kuvaamisen sijaiskärsijänä. Joka tapauksessa Matteus liittää Jeesuksen roolin parantajana osaksi Jeesuksen roolia Messiaana. Jeesuksen siirryttyä Galileaan kuvataan, kuinka hän paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat (Matt. 4:23). Edellä mainitussa kohdassa Jeesuksen parantamisteot liitetään osaksi hänen opetustyötään ja julistustaan taivasten valtakunnasta. Jeesus jollakin tasolla eheyttää ihmisiä ympärillään sekä uudistaa näiden elämän. Matteus näkee Jeesuksen tekemät parannukset eskatologisina tekoina, jotka kertovat Jesajan kirjassa Jumalan lupaamasta Israelin restauraatiosta. Jeesus on Jumalan lupaama
126 Blomberg 2007, 30.
127 Blomberg 2007, 30.
128 Blomberg 2007, 33.
palvelija ja hänen tekonsa osoittavat, kuinka Jumala ennallistaa suhteensa Israeliin.129 Parantaminen ei kuitenkaan ole evankeliumin keskeisin teema.130
Vanhassa testamentissa kyseinen kohta on viimeisessä Palvelijan lauluiksi kutsutussa runossa.
Deutero-Jesajassa on neljä Herran palvelijaa kuvailevaa runoa. Matteuksen evankeliumin lainaus on suhteellisen lyhyt, ainoastaan puolet Jesajan kirjan jakeesta 53:4. Jesajan ymmärtäminen vaatii laajempaa tarkastelua ja Palvelijan laulujen ymmärtämistä
kokonaisvaltaisemmin. Palvelijan lauluiksi kutsuttuja runoja ovat kohdat Jes. 42:1–4, Jes. 49:1–
6 ja Jes 50:4–9 ja 52:13–53:12. Kyseistä neljättä runoa on käytetty Qumranissa kuvaamaan Messiasta131.
Jesajan kirjan kohta 52:13–53:12 on kuvaus kärsivästä palvelijasta. Kärsivää palvelijaa
kuvaavaa kohtaa ei juutalaisissa yhteyksissä ole käytetty kuvaamaan toisten syntien puolesta kärsivää Messiasta, vaan tekstin on katsottu juutalaisen tulkinnan mukaan kuvaavan hurskaita ihmisiä, jotka kuolevat uskonsa puolesta. Alun perin palvelijan laulu kertoo Messiaan sijaan henkilöstä, joka luottaa Jumalaan ja on israelilaisten esikuvana.132 Luvussa Jes. 53 luodaan kuva kärsivästä ja hyljeksitystä henkilöstä, joka kärsii toisten rauhan puolesta toisten
syntivelan sovittamiseksi. Kärsivän palvelijan henkilöllisyys ei ole tekstissä ilmeinen. Henkilön identiteetin sijaan teksti korostaa hänen rooliansa sijaiskärsijänä. Kohta Jes 50:6 korostaa, kuinka juuri Herra laittoi kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen ja Herra näkee hänen kärsimyksensä hyväksi Jes. 53:10.133 Neljännessä palvelijan laulussa keskeinen kuvaus
kohdistuu siihen, kuinka Jumala parantaa pakkosiirtolaisuudessa eläneiden ihmisten fyysiset vammat.
Todennäköisesti parantamista kuvaava suora lainaus on Matteuksen evankeliumin kirjoittajan laatima käännös hepreankielisestä tekstistä, sillä Septuagintan Jes. 53:4 ei sanamuodoiltaan vastaa masoreettista versiota. Evankeliumin kirjoittaja on mahdollisesti tunnistanut eron näiden tekstien välillä, minkä myötä hän on laatinut oman käännöksen. Lisäksi lainausta ei
129 Watts 2015, 91.
130 Hagner 1993, 211.
131 Blomberg 2007, 32.
132 Tull 1999, 174–175; Laato 2006, 141–142.
133 Friesen 2009, 334.
esiinny muissa evankeliumeissa, mikä kertoo kirjoittajan omakohtaisesta toiminnasta.
Lainauksella kuvataan Jeesuksen toimintaa parantajana. Jeesusta ei rinnasteta Jesajan kirjan luvun 53 kuvaukseen kärsivästä palvelijasta, vaan motiivina on kuvata, kuinka Jeesus hoitaa ihmisten sairaudet, eikä kärsi niitä ihmisten puolesta, kuten Jesajan kirjan luvussa 53
kuvataan. Alun perin Jesajan kirjan luvun 53 ei ole tulkittu sisältävän messiaanisia piirteitä.134