tuomiota heidän harjoittamansa synnin takia.185 Profetia yhdistetään jakeessa Jes. 6:1 kuningas Ussian kuolinvuoteen eli noin vuoteen 742 eKr. Kohta ennustaa Jumalan aikeita lähettää Israelin kansa pakkosiirtolaisuuteen.186 Teksti ennakoi tuomiota ja on kirjoitettu tuomitsevaan sävyyn. Jesajan kirja viittaa tuomion pitkäaikaisuuteen, joka käy ilmi jakeista Jes.
6:11–13, joissa profeetta Jesaja kysyy Jumalalta pakkosiirtolaisuuden kestoa. Muutos tuomitsevasta pelastavaan sävyyn tapahtuu vasta Deutero-Jesajassa.
Lainaus sopii Matteuksen evankeliumin tekstikontekstiin. Sekä Matteuksen evankeliumissa että Jesajan kirjassa tekstin tarkoituksena on saada lukijansa omakohtaisesti ymmärtämään sitä sanomaa, jota heille pyritään esittämään. Matteuksen evankeliumin teksti on selkeästi peräisin Septuagintasta, sillä teksteillä on ainoastaan yhden sanan ero. Lisäksi Septuaginta noudattaa masoreettista tekstimuotoa ja kääntää kirjaimellisesti.
2.7 Matteuksen evankeliumi 15:7–9
Käännös
7 Tekopyhät, oikein on Jesaja teistä ennustanut:
8 Tämä kansa huulillaan kunnioittaa minua, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
9 Turhaan he minua palvovat opettaessaan oppeinaan ihmisten tekemiä käskyjä.
Käännös Ja sanoi Herra:
Tämä kansa tulee minua lähelle ja huulillaan he kunnioittavat minua, mutta heidän
sydämensä on kaukana minusta. Turhaan he minua palvovat opettaessaan ihmisten käskyjä ja oppeja.
Käännös
13 Ja Herra sanoi:
Koska tämä kansa tulee minua lähelle suullaan ja huulillaan minua kunnioittaa ja
sydämessään ovat kaukana minusta ja heidän
kunnioituksensa minua
kohtaan on ihmisten tekemien käskyjen opettamaa.
Matteuksen evankeliumi vaikuttaisi seuraavan Septuagintan versiota. Tosin vähäisiä
sanamuotoihin liittyviä eroja on havaittavissa. Matteus jättää pois jakeessa LXX Jes. 29:13 pois ilmaukset ἐγγίζει μοι ja muuttaa hieman lauserakennetta sekä verbien taivutusmuotoja.
Matteuksen evankeliumissa käytetään verbimuotoa τιμᾷ, joka on muodoltaan
akt.ind.prees.yks.3. Erona Septuaginta käyttää muotoa τιμῶσίν, joka on akt.ind.prees.mon.3.
Matteus jättää myös pois sanan αὐτῶν sanan τιμῶσίν edeltä. Suora lainaus on myös Markuksen evankeliumissa kohdassa Mark. 7:6–7.
Pieniä sanajärjestyksen eroavaisuuksia ja eroavaa lainausformelilausetta lukuun ottamatta ovat Matteuksen ja Markuksen versiot keskenään identtisiä. Markus esittää lainauksen kohdassa Mark. 7:6–7.187 Masoreettisen tekstin ja Septuagintan tekstin välillä on niin paljon eroja, että tutkijat ovat pohtineet onko Septuagintan kirjoittajalla ollut käytössään
masoreettisesta tekstistä eroava Vorlage. Jakeesta LXX Jes. 29:13 puuttuu heprean kielen ilmaus וי ִפ ְב. Lisäksi Septuagintan jaetta on täydennetty ilmauksella μάτην.188 Matteus seuraa tätä lisäystä. Lisäksi Septuagintan käännösvastineet eroavat semanttisesti heprean kielen sanan merkityksestä sanan ם ָת ָא ְרִי kohdalla. Septuaginta kääntää ilmauksen
187 Moyise & Menken 2005, 73.
188 Blomberg 2007, 53–54.
käännösvastineella σέβονταί. Matteuksen evankeliumi seuraa Septuagintan tekstiä edellä mainituissa eroissa, mikä vahvistaa lainauksen alkuperän. Heprean kielen sana ה ָא ְרִי viittaa pelkoon, kun taas σέβομαι viittaa kunnioituksen osoittamiseen. Toisaalta pelko ja kunnioitus vastaavat toisiaan jollakin merkityksen tasolla.
Matteuksen evankeliumissa jae Jes. 29:13 kuuluu perinnäissääntöjä käsittelevään tekstinkatkelmaan Matt. 15:1–9. Katkelmassa Jeesus ja fariseukset keskustelevat
perinnäissäännöksien noudattamisesta. Fariseukset arvostelevat Jeesuksen opetuslasten epäpuhdasta käyttäytymistä ruokailun suhteen, johon vastauksena Jeesus arvostelee fariseusten käsitystä korbanista. Korban tosin ei käy ilmi Matteuksen evankeliumista, mutta maininta siitä on Markuksella. Sanalla tarkoitetaan Jumalalle tarkoitettua pyhänä pidettyä uhria. Korbaniksi vihkiminen ei välttämättä tarkoittanut sen päätymistä uhriksi, vaan tarkoituksena oli pyhittää korban sen arkipäiväisestä käytöstä.189
Matteuksen evankeliumi asettaa lainauksen osaksi Jeesuksen puhetta. Lainauksen ollessa osa Jeesuksen puhetta on formelilause aikaisemmista tapauksista poikkeava. Lainauksen aluksi Jeesus sanoo fariseuksia tekopyhiksi, minkä jälkeen Jeesus osoittaa heidän tekopyhyytensä vetoamalla Jesajan kirjan sanomaan. Fariseusten näkeminen tekopyhinä on Matteuksen evankeliumille tyypillinen piirre.190 Jeesus arvostelee lainauksellaan kansan oppineita tai valtaa pitäviä, ei Israelin kansaa kokonaisuudessaan. Juutalaiset hengelliset johtajat ovat vastuussa uskonnollisten käytänteiden toteutumisesta ja harjoittamisesta. Ihmisten tekemillä käskyillä ei viitata Tooran opetuksiin, vaan lähinnä farisealaiseen perinteeseen.191 Vanhassa
testamentissa ei nimittäin ole sääntöä, joka velvoittaisi pesemään kädet ennen tavanomaista ateriaa. Jeesus kritisoi näitä ihmisten tekemiä käskyjä, jotka eivät perustu Tooran opetuksiin, vaan jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa. Matteuksen evankeliumin kertomus ei paljoa eroa lainauksen alkuperäisestä Jesajan kirjan kontekstista.192 Ristiriita käy Jeesuksen mukaan ilmi muun muassa dekalogin tulkinnan kanssa. Kertomuksessa on ironinen sävy, sillä sen kritiikki kohdistuu lakia huolellisesti noudattaviin fariseuksiin, jotka kertomuksessa aloittavat
189 Stock 1989, 205.
190 Hagner 1995, 432.
191 Moyise & Menken 2005, 73–74.
192 Hagner 1995, 432; Moyise & Menken 2005, 73–74.
keskustelun käskyjen oikeasta tulkinnasta. Fariseukset luulevat olevansa oikeassa lain tulkinnasta, vaikka tosiasiallisesti ovat korvanneet Jumalan käskyt omilla käskyillään.193 Matteuksen evankeliumin yhteydessä ihmisten tekemillä käskyillä ἐντάλματα ἀνθρώπων viitataan ennen kaikkea fariseusten säädöksiin.
Vanhan testamentin kontekstissa Jesajan arvostelu kohdistuu Israelin kansaan
kokonaisuudessaan, eikä yksittäisiin uskonnollisiin ryhmittymiin Matteuksen evankeliumin tekstiyhteyden tapaisesti. Jesajan kirjan painotus kohdistuu erityisesti israelilaisten
asenteeseen harjoittaa uskoaan ja kunnioittaa Jumalaa. Israelin suhtautumisesta Jumalan palvelemiseen luodaan passivoitunut kuva, jossa israelilaisten palvontamenot ovat
ulkokullattuja ja vailla oikeaa asennetta.194 Ihmisten tekemiin käskyihin voi sen sijaan
suhtautua tämänkaltaisella välinpitämättömällä asenteella. Ilmauksella ”tämä kansa” Jumala tekee eroa itsensä ja Israelin kansan välille.195 Sama ilmiö näkyy aikaisemmin käsittelemässäni kohdassa Jes. 6:9–10. Oikea Jumalan palveleminen vaatisi sydämen läheisyyttä Jumalan
kanssa. Kohta ilmaisee Herran tympääntyneisyyttä ja pettymystä Israelin kansaa kohtaan.196 Israelilaisille vastauksena Jumala lupaa tehdä lisää ihmetekoja, jottei heidän ymmärryksensä häviäisi.
Yhteenvetona Matteuksen evankeliumi seuraa Jes. 29:13:n tapauksessa Septuagintan sanamuotoa. Lainauksen motiivina on kritisoida fariseusten noudattamia sääntöjä, joille ei löydy perusteita Tooran opetuksista. Sen sijaan Jesajan kirjan tekstiyhteydessä kritiikki kohdistuu Israelin kansaan kokonaisuudessaan. Matteuksen evankeliumin luvussa 15 korostuu kunnioittava suhtautuminen juutalaisiin pyhiin tekstiin. Jeesuksen mukaan farisealaisten säädökset ovat ristiriidassa dekalogin kanssa ja tällaista tekopyhyyttä Matteuksen evankeliumin mukaan kuvaa Jesajan kirjassa mainittu profetia.
193 Hagner 1995, 430–433.
194 Blomberg 2007, 53.
195 Watts 1987, 386.
196 Friesen 2009, 179.
2:8 Matteuksen evankeliumi 21:4–5
Taulukko 8.
Matt. 21:4–5
4 τοῦτο δὲ γέγονεν ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ τοῦ προφήτου λέγοντος·
5 εἴπατε τῇ θυγατρὶ Σιών· ἰδοὺ ὁ βασιλεύς σου ἔρχεταί σοι πραῢς καὶ ἐπιβεβηκὼς ἐπὶ ὄνον καὶ ἐπὶ πῶλον υἱὸν ὑποζυγίου.
LXX Jes. 62:11 11 ἰδοὺ γὰρ κύριος ἐποίησεν ἀκουστὸν ἕως ἐσχάτου τῆς γῆς
Εἴπατε τῇ θυγατρὶ Σιων
᾿Ιδού σοι ὁ σωτὴρ παραγίνεται ἔχων τὸν ἑαυτοῦ μισθὸν καὶ τὸ ἔργον πρὸ προσώπου αὐτοῦ.
MT Jes. 62:11
11 ה ֵצ ְק־ל ֶּא ַּעי ִּמ ְשׁ ִּה הָּוהְי הֵנּ ִּה
ץ ֶּר ָּא ָּה
וּר ְמ ִּא ןוֹי ִּצ־ת ַּב ְל הֵנּ ִּה
ךְ ֵע ְשִּׁי א ָּב הֵנּ ִּה
וֹרָּכ ְש וֹת ִּא וֹת ָּל ֻע ְפוּ
׃ויָּנ ָּפ ְל
Käännös
4 Tämä tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana
5 Sanokaa tytär Siionille:
”Katso, sinun kuninkaasi tulee nöyrästi luoksesi aasin ja varsan selässä.”
Käännös
11 Sillä katso, Jumala on kuuluttanut maan ääriin saakka:
Sanokaa tytär Siionille: ” Katso sinun pelastajasi saapuu luoksesi ja hänellä on palkka
itselleen ja hänen työnsä edellänsä.”
Käännös
11 Katso, Jumala on ilmoittanut maan ääriin saakka:
Sanokaa tytär Siionille: ” Katso sinun pelastuksesi tulee, katso hänellä on palkkionsa mukana ja hänen työnsä edellänsä.”
Suoran lainauksen taustakertomuksena Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Matteuksen
evankeliumi näkee tämän messiaanisen profetian täyttymisenä.197 Matteuksen kerrontaa kokonaisuutena tarkasteltaessa on Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin käänteentekevä kertomus evankeliumissa. Jeesuksen teot, ihmeet ja opetukset ovat osa taakse jäänyttä Galilean kautta, kun taas Jerusalemiin saapuminen on puhtaasti messiaaninen teko. Jeesus osoittaa olevansa erilainen Messias kuin oli odotettu.198 Tätä kuvaa yleisestä
messiaskäsityksestä eroavasta Messiaasta Jeesus oli luonut jo aikaisemmin Matteuksen evankeliumissa, kuten jo käsittelemäni Jesajan kirjan lainaus kohdassa (Matt. 12:17–21) pyrkii vakuuttamaan.
Ainoastaan lainauksen kohta εἴπατε τῇ θυγατρὶ Σιών on peräisin kohdasta Jes. 62:11. Kyseinen ilmaus vastaa sanasta sanaan Septuagintan tekstiä, joka on käännetty kirjaimellisesti
masoreettisesta tekstistä. Lainauksen toinen osuus on peräisin Sakarjan kirjan kohdasta 9:9.199 Jakeessa Matt. 21:4 mainittu täyttyminen viittaa ensisijaisesti Sakarjan kirjan profetian täyttymiseen. Jesajan kirjan lainauksen tehtävänä on osoittaa, kenelle profetia on osoitettu eli tytär Siionille.200 Huomiona jae Jes. 62:11 jokseenkin muistuttaa lainauksen loppupuolta, mutta on lähempänä Sakarjan kirjan kohtaa 9:9. Molemmissa teksteissä on heprean kielen tulemiseen viittaava sana אוב, mutta Sakarjan ja Jesajan kirjojen Septuagintan käännökset kääntävät ilmauksen eri tavalla. Sakarjan ilmauksessa käytetään kreikan kielen sanaa ἔρχεταί ja Jesaja käyttää sanaa παραγίνεται.201 Kuninkaan tulemisen sijaan Jesajan kirja korostaa pelastajan tai pelastuksen tulemista.
Myös Sakarjan kirjan jakeessa 9:9 mainitaan tytär Siion, mutta jae on muuten sävyltään erilainen. Jakeen aloitus Χαῖρε σφόδρα, θύγατερ Σιων· κήρυσσε, θύγατερ Ιερουσαλημ on sävyltään iloitseva. Ilmaus χαῖρε σφόδρα vetoaa iloitsemaan suuresti kuninkaan tulemisesta.
Voi olla, ettei ilmaus sovi Matteuksen evankeliumin kontekstiin, minkä vuoksi kirjoittaja on korvannut sen Jesajan kirjan sanoilla εἴπατε τῇ θυγατρὶ Σιών. Kuten myöhemmästä
197 Blomberg 2007, 63–64.
198 Hagner 1995, 591.
199 Blomberg 2007, 64.
200 Hagner 1995, 593–594.
201 Weren 2014, 170. Nootti 14.
evankeliumin kerronnasta käy ilmi Jerusalem ei ota Jeesusta iloiten vastaan. Iloisen
vastaanoton sijaan Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin aiheuttaa kaupungissa sekasortoa, johon Matteus viittaa jakeessa Matt. 21:10.202 Sakarjan kirjan lainaaminen kokonaisuudessaan olisi luonut mahdollisesti liian positiivisen kuvan tapahtumista, jotka koskettavat Jeesuksen saapumista Jerusalemiin, jolloin Matteus on korvannut jakeen alun kohdassa Jes. 62:11 esiintyvällä kohdalla. Vastaavanlainen muunnelma on kohdassa Joh. 12:15, joten on mahdollista, että Jesajan kirjan kohta 62:11 on tietoisesti korvattu Sakarjan kirjan
profetialla.203 Tällöin tulee tarkastella alkuperäistä Vanhan testamentin kontekstia ja sanomaa, jotta ymmärtää ajatuksenkulkua tekstien takana. Matteuksen evankeliumin kirjoittajan tapa yhdistää Vanhan testamentin teksti kohtia keskenään muistuttaa rabbiinista gezerah shava raamatuntulkinta periaatetta. Tulkintaperiaate mahdollistaa kahden Raamatun kohdan yhdistämisen, mikäli nämä kaksi kohtaa jakavat saman kielellisen ilmaisun.204 Tutkimukseni tapauksessa yhdistävä ilmaisu on εἴπατε τῇ θυγατρὶ Σιών.
Jesajan kirjan kohta 62:11 julistaa pelastusta Israelin kansalle sekä uuden aikakauden koittamista. Kohta on yhteydessä aikaisemmin käsittelemääni Jesajan kirjan lukuun 40.
Luvussa 40 puhutaan, kuinka tulee tehdä tie Jumalalle, kun puolestaan jakeessa Jes. 62:10 puhutaan, kuinka tie tulisi tehdä kansalle. Kohdassa valmistellaan kansan lähtöä
pakkosiirtolaisuudesta. Jes. 62:11 on puolestaan alluusio kohtaan Jes. 40:10.205 Kohdassa sanotaan: ”Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa työnsä palkkaa ja, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut”.206 Nämä Jesajan kirjan sisäiset tekstiyhteydet ja painotukset ovat mahdollisesti saaneet Matteuksen korvaamaan jakeen 62:11b osuuden Sakarjan kirjan kohdan 9:9 profetialla. Jesajan mukaan Herra itse palaa Siioniin.207 Lisäksi Jesajan kirja viittaa Jumalan vahvaan ja voimakkaaseen tulemiseen, joka ei sovi yhteen Matteuksen evankeliumin kertomuksen kanssa, jossa kuvataan sanalla πραΰς Jeesuksen nöyryyttä tai lempeyttä.
202 Weren 2014, 168
203 Weren 2014,170.
204 Laato 2006, 15; Valve 2014, 34.
205 Friesen 2009, 394.
206 Kirkkoraamattu 1992.
207 Weren 2014, 169.
Matteuksen esittämä Jesajan kirjan lainaus on muunnelma, jossa on sanamuotoja sekä Jesajan että Sakarjan kirjasta. Sakarjan kirjan jakeen 9:9 alku on luultavasti ollut Matteuksen evankeliumin kuvaukseen sävyltään liiallisen iloitseva ja vastaavasti jae Jes. 62:11b ei ole sopinut Jeesuksen kuvaukseen, sillä se on yhdistettävissä jakeeseen Jes. 40:10. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja samaistuu Jesajan sijaan Sakarjan kirjan profetiaan208 ja korostaa tätä sijoittamalla lainauksen evankeliumin kerronnan kannalta keskeiseen kohtaan.
2:9 Matteuksen evankeliumi 21:13
Taulukko 9.
Matt. 21:13
13 καὶ λέγει αὐτοῖς·
γέγραπται·
ὁ οἶκός μου οἶκος προσευχῆς
κληθήσεται, ὑμεῖς δὲ αὐτὸν ποιεῖτε
σπήλαιον λῃστῶν.
LXX Jes. 56:7
7 ὁ γὰρ οἶκός μου οἶκος προσευχῆς κληθήσεται πᾶσιν τοῖς ἔθνεσιν,
MT Jes. 56:7
7 ־לָּכ ְל א ֵר ָּקִּי ה ָּל ִּפ ְת־תי ֵב י ִּתי ֵב י ִּכ
׃םי ִּמ ַּע ָּה
Käännös
13 Ja hän sanoi heille:
”On kirjoitettu, minun taloani kutsutaan rukouksen taloksi, mutta te teette siitä rosvojen luolan.
Käännös
7 Sillä minun taloani kutsutaan rukouksen taloksi kaikille kansoille.
Käännös
7 Sillä minun taloani kutsutaan rukouksen taloksi kaikille kansoille.
208 Laato 2006, 145.
Matteuksen evankeliumi lainaa jakeesta Jes. 56:7 ainoastaan loppuosaa. Matteuksen esittämässä suorassa lainauksessa ei ole muuta lainausformelia sanan γέγραπται lisäksi.
Lainauksesta tekee jälleen muista Jesaja-sitaateista poikkeavan se, ettei lainaus
yksiselitteisesti viittaa ainoastaan Jesajan kirjaan. Jesajan lisäksi viitataan Jeremian kirjaan.
Septuagintan Jesajan kirjan versio on kaikilta osin yhtäläinen masoreettisen tekstin kanssa.
Jakeen alku ὁ οἶκός μου οἶκος προσευχῆς κληθήσεται on suoraan jakeesta LXX Jes. 56:7.
Matteus jättää ainoastaan γάρ-konjunktion pois lainauksestaan. Jakeen loppupuoli eli osio Matt. 21:13b viittaa kohtaan Jer. 7:11. Lainaus on myös Markuksen ja Luukkaan
evankeliumeissa kohdissa Mark. 11:17 ja Luuk. 19:46. Matteuksen evankeliumi eroaa
Markuksen versiosta hieman. Lainauksen Jesajan kirjaan viittaavassa osassa Markus säilyttää Matteukselta puuttuvan ilmauksen πᾶσιν τοῖς ἔθνεσιν eli kaikille kansoille. Myös Luukas jättää kyseisen ilmauksen pois.209
Ilmauksen πᾶσιν τοῖς ἔθνεσιν poisjätölle on haettu useita selityksiä. Poisjättöä on perusteltu Matteuksen evankeliumin kirjoitusajankohdalla. Mikäli Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu Jerusalemin temppelin tuhoamisen jälkeen luo kohta vääränlaisen kuvan Jerusalemin
temppelistä.210 Toiseksi ilmauksen poisjätöllä on ajateltu Matteuksen korostavan temppelin merkityksettömyyttä osana eskatologista sanomaa ja kristinuskon tulevaisuutta tai temppelin merkittömyyttä niiden uskonnonharjoittajien piirissä, jotka tulevat muualta kuin Israelista.211 Lisäksi on mahdollista, että poisjättämisellä vahvistetaan kuvaa rosvojen ja temppelin välillä, jolloin Jeremian ja Jesajan kirjojen osiin perustuvasta lainauksesta muodostuu retorisesti vaikuttavampi. Tämän retorisen selityksen mukaan poisjättäminen luo vahvemman vastakkainasettelun sekä ristiriidan rukouksen talon ja rosvojen luolan välille. Temppeli edustaa kertomuksessa rukouksen talon sijaan kaupankäynnin paikkaa.212 Daavidin poikana Jeesus puhdistaa temppelin ja toimii Jumalan tahdon mukaisella tavalla.
Suora lainaus on osa kertomusta, jossa Jeesus ajaa temppelistä pois siellä olevat uhrieläinten myyjät ja ostajat. Lainauksen tehtävänä on perustella ja oikeuttaa nämä Jeesuksen teot
209 Moyise & Menken 2005, 74.
210 Laato 2006, 146.
211 Hagner 1995, 601.
212 Moyise & Menken 2005, 74.
temppelissä.213 Ennen näitä tapahtumia Jeesus on Matteuksen evankeliumin kerronnan mukaan siirtynyt Jerusalemiin, jossa ihmiset ovat vastaanottaneet Jeesuksen Hoosianna-hymnin sanoin. Jerusalemissa Jeesuksen huomio kiinnittyy temppeliin. Jeesus ei kylläkään varsinaisesti puhdista kertomuksessa mitään, vaan asettuu vastustamaan temppelin
päivittäisiä uhrimenoja. Kertomus tulee käsittää ennen kaikkea profeetallisena julistuksena ja uudistuksena, jonka Daavidin poika suorittaa.214 Kertomus ja lainaus ovat osa laajaa
temppeliin kohdistuvien kertomusten jaksoa. Matteus perustelee tapahtumia usealla viittauksella Vanhaan testamenttiin myös Jesajan kirjan ulkopuolelta.
Jesajan kirjan alkuperäisessä kontekstissa sanoma on hyvin samanlainen kuin Matteuksen evankeliumissa. Jesajan kirjassa sanoma kohdistuu pakkosiirtolaisuudessa eläville juutalaisille.
Kohta ei kumoa temppelissä harjoitettua uhripalvelusta, vaan korostaa rukouksen
ensisijaisuutta osana temppelin rituaaleja. Jesajan kirjan motiivina ei ole vähentää Jumalalle tehtyjen uhrien merkitystä. Ajatus uhraamisen tarkoituksettomuudesta on ainoastaan Matteuksen evankeliumin kontekstissa, ei Jesajan kirjan alkuperäisessä tekstiyhteydessä.215 Jae Jes. 56:7 tuo kuitenkin temppelin suhteen uuden tulkinnan. Temppeli kuuluu kaikille kansoille םי ִמ ַע ָה־לָכ ְל eli Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden rukoilla hänen
temppelissään.216 Tämä ilmaus viittaa Jesajan universaalin sanomaan. Ilmaus ה ָל ִפ ְת־תי ֵּב eli rukouksen talo symboloi israelilaisten uskoa.
Muita uskoa symbolisoivia ilmaisuja ovat jakeessa esiintyvät י ִשׁ ְד ָקר ַה ja י ִח ְבְז ִמ eli minun pyhä vuoreni ja minun alttarini.217 Jesajan kirjan luku 56 julistaa kotiin palaamista
pakkosiirtolaisuudesta. Paluu pakkosiirtolaisuudesta kuvastaa sekä fyysistä että hengellistä palaamista Jumalan luokse.218 Jakeessa 56:8 Jumalasta luodaan kuva Jumalana, joka kokoaa kansansa. Kokoavan Jumalan ajatukseen kuuluu Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta keräämisen lisäksi muiden kansojen kerääntyminen Jumalan palvelemisen äärelle.219 Jumalan
213 Weren 2014, 181.
214 Eskola 2015, 57–38.
215 Weren 2014, 181.
216 Watts 1987, 249–250.
217 Friesen 2009, 352.
218 Friesen 2009, 353.
219 Eskola 2015, 58.
palveleminen on myös mahdollista niille, jotka eivät kuulu Israelin kansaan. Tämän ohella Jerusalemin temppeli palautetaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.220 Jeesuksen
sanomassa mahdollisesti näkyy Jesajan kirjan ajatus Jumalasta kansansa kokoavana Jumalana.
Matteuksen evankeliumissa lainauksella on eskatologinen motiivi. Sen ensisijaisena tehtävänä on perustella Jeesuksen toimia temppeliä kohtaan, mutta kertomuksessa on lisäksi
eskatologisia eli lopunaikoihin viittaavia piirteitä.221 Lainaus on osa laajaa Jerusalemin temppelistä kertovaa jaksoa. Matteuksen evankeliumi viittaa Jerusalemin temppelin
uhrimenojen päättymiseen. Kohtaa auttavat ymmärtämään Jeesuksen myöhemmät lausumat temppelin tulevaisuudesta. Kohdassa Matt. 24:2. Jeesus toteaa: ”Totisesti kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle”.222
220 Blomberg 2007, 67.
221 Blomberg 2007, 67–68.
222 Kirkkoraamattu 1992.
3 Lopputulokset
Matteuksen evankeliumin suorissa lainauksissa näkyy kirjoittajan oma työnjälki. Kirjoittajan toiminta on luovaa ja monipuolista. Lainauksien perustehtävänä on rakentaa sekä vakuuttaa lukijansa evankeliumikertomuksen tapahtumien yhteydestä Vanhan testamentin profetioihin.
Matteus sijoittaa Jesajan kirjan lainauksia evankeliumikertomuksensa varrelle lukuun ottamatta pääsiäisen tapahtumia. Suorien lainauksien käyttö päättyy kertomukseen Jerusalemin temppelin puhdistamisesta, joten ne kohdistuvat Jeesuksen Galilean kauden kuvaamiseen. Lainaukset rakentavat mielikuvaa niin tapahtumista kuin Jeesuksesta sekä häneen liitettävistä messiaanisista piirteistä. Kun tarkastellaan kysymystä Jeesuksen messiaanisuudesta on suotavaa kysymyksen mikä Jeesus on ohella pohtia vastausta
kysymykseen millaisena messiaana Matteus kuvaa Jeesuksen. Osittain Matteuksen esittämät messiaaniset piirteet eroavat Vanhan testamentin Messias-kuvauksesta muun muassa siinä, kuinka poliittisena hahmona Messias nähdään.
Lainaukset ovat pääsääntöisesti peräisin Septuagintasta, mutta myös yhteyksiä
hepreankieliseen masoreettiseen tekstiin sekä muihin tekstilähteisiin on havaittavissa.
Hepreankielisen tekstin läsnäolo näkyy erityisesti lainauksissa Matt. 8:17 ja Matt. 12:18–21.
Matteuksen evankeliumi on vahvasti riippuvainen Septuagintan lukutavasta ja ilmaisuista.
Tämä käy ilmi erityisesti kohdissa Matt. 1:22–23 ja Matt. 3:3, joissa poiketaan selkeästi masoreettisen tekstin lukutavasta seuraten Septuagintalle ominaista ilmaisutapaa.
Lainauksien käyttö rinnakkaisissa juutalaisissa kirjoituksissa osoittautui vähäiseksi.
Esimerkiksi Matteuksen evankeliumi ja Qumranin tekstilöytöihin eivät jakaneet yhteistä Jesajan kirjan tekstiaineistoa kuin yhdessä tapauksessa. Tämä vahvistaa käsityksen
Matteuksen evankeliumin omakohtaisesta toiminnasta ja Vanhan testamentin tulkinnasta.
Matteuksen kirjoittaja ei käytä Vanhan testamentin lainauksia ainoastaan yleisen tavan vuoksi, vaan niillä on selkeä kerronnallinen motiivi. Matteus kokee lainauksien sanoman Jeesuksen ajalle ajankohtaiseksi ja tulkitsee lainauksia tästä näkökulmasta, vaikka tulkinta eroaisi Jesajan kirjan historiallisesta viitekehyksestä. Matteukselle Jeesus ja häneen liitettävät tapahtumat ovat asioita, joista on ennalta kerrottu Jesajan kirjassa. Tätä voi kutsua typologiseksi
raamatuntulkinnaksi, sillä tapahtumien esikuva on Vanhassa testamentissa. Matteus irrottaa tekstin alkuperäisestä tekstiyhteydestään ja tulkitsee esittämäänsä lainausta ajankohtaisesti.
Hyvä esimerkki ajankohtaistetusta ja tekstin alkuperäisestä poikkeavasta tulkinnasta on Jesajan kirjan jakeiden 8:23 & 9:1 suora lainaus kohdassa Matt. 4:14–16.
Vanhan testamentin tekstiyhteyden tarkastelu auttaa ymmärtämään Matteuksen evankeliumin tekstiä erityisesti ilmausten tasolla. Lainaukset eroavat alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja tekstiyhteydestä, minkä perusteella evankeliumissa luodaan uusi käyttötarkoitus tekstille. Erityisesti Immanuel-profetia on hyvä tapausesimerkki tapauksesta, jossa teksti on saanut uuden merkityksen, joka ei esiinny alkuperäisessä Jesajan kirjan tekstiyhteydessä. Toisaalta Matteuksen evankeliumi tuntee Jesajan kirjan merkityksen ja säilyttää sen itsellään, kuten jakeiden Matt. 15:7–9 kohdalla käy ilmi. Matteuksen
evankeliumin kirjoittaja on tuntenut Jesajan kirjan sisällön ja toisaalta olettaa hänen yleisönsä tuntevan sen. Mikäli Jesajan kirja ei olisi Matteuksen yleisön piirissä tunnettu olisi Jesajan kirjaan vetoaminen retorisesti tehotonta.
Lisäksi Jesajan kirjan käyttö osoittaa evankeliumin kirjoittajan tulkitsevan Jesajan kirjaa syvällisesti. Matteuksen evankeliumi ei kokonaisuudessaan hylkää Jesajan kirjan alkuperäisiä teemoja sekä Jesajan kirjan sanomaa. Alkuperäisessä tekstiyhteydessä painottuvat
pakkosiirtolaisuudesta kertovat kohdat, jotka Matteus mahdollisesti tulkitsee typologisesti hengellisenä pakkosiirtolaisuutena. Se, kuinka Matteuksen evankeliumi hyödyntää Jesajan kirjassa esiintyvää pakkosiirtolaisuuden teemaa mielestäni vahvistaa pakkosiirtolaisuuden sanoman ajankohtaisuuden ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa.
Matteuksen luovuus käy ilmi hänen tekemistään muutoksista lainauksiin. Kirjoittaja muokkaa lainauksia itselleen edullisella tavalla yhteensovittaakseen lainaukset omaan kertomukseensa.
Muokkauksia ilmenee niin sanaston kuin laajempien kielellisten rakenteiden tasolla. Lisäksi Matteuksen evankeliumi yhdistää lainauksia keskenään tavalla, joka muistuttaa myöhempää rabbiinista gezera shava raamatuntulkinta tapaa. Gezera shava -periaatteen tutkiminen Uudessa testamentissa voisi olla jatko-tutkimuksellisesti hyvä aihe.
Opinnäytetyöni sai minut pohtimaan pyhinä pidettyjen tekstien auktoriteettia. Onko tekstejä pidetty muuttumattomina vai onko muuttumattomuuden sijaan korostettu sanoman
välittämistä? Matteuksen käyttämät suorat lainaukset vaikuttaisivat korostavan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Matteuksen evankeliumille on keskeinen teema osoittaa se, kuinka Jeesus on profetian täyttymys. Tähän viitannee myös kohdassa Matt. 5:17 oleva πληρόω-verbi. Matt.
5:17: ”en minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan”.
