Taulukko 3.
Matt. 4:14–16
14 ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου λέγοντος·
15 γῆ Ζαβουλὼν καὶ γῆ Νεφθαλίμ, ὁδὸν θαλάσσης, πέραν τοῦ Ἰορδάνου, Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν,
16 ὁ λαὸς ὁ καθήμενος ἐν σκότει φῶς εἶδεν μέγα, καὶ τοῖς καθημένοις ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾷ θανάτου φῶς ἀνέτειλεν αὐτοῖς.
LXX Jes. 9:1
1 Τοῦτο πρῶτον ποίει, ταχὺ ποίει,
χώρα Ζαβουλων, ἡ γῆ Νεφθαλιμ ὁδὸν θαλάσσης καὶ οἱ λοιποὶ οἱ τὴν παραλίαν κατοικοῦντες καὶ πέραν τοῦ Ιορδάνου, Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν, τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας
2 ὁ λαὸς ὁ πορευόμενος ἐν σκότει, ἴδετε φῶς μέγα· οἱ κατοικοῦντες ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾷ θανάτου, φῶς λάμψει ἐφ᾽ ὑμᾶς.
MT Jes 8:23 & 9:1
ל ַּק ֵה ןוֹשׁא ִּר ָּה 23
ןוֹר ֲח ַא ָהְו י ִל ָת ְפַנ הָצ ְר ַאְו ןוּלֻב ְז הָצ ְר ַא ׃םִיוֹג ַה לי ִל ְג ן ֵד ְרַי ַה ר ֶב ֵע םָי ַה ךְ ֶר ֶד די ִב ְכ ִה
1 ם ָע ָה לוֹדָג רוֹא וּא ָר ךְ ֶש ֹח ַב םי ִכ ְל ֹה ַה
׃ם ֶהיֵלֲע הַּגָנ רוֹא תֶו ָמ ְל ַצ ץ ֶר ֶא ְב י ֵב ְש ֹי
96 Piotrowski 2016, 191.
Käännös
14 Jotta täyttyisi profeetta Jesajan sana.
15 Sebulanin maa ja Neftalin maa, Meren tie ja tuolla puolen Jordania ja muukalaisten Galilea.
16 Pimeydessä asuva kansa näki suuren valon, ja niille, jotka kuoleman varjon alueella asustavat nousi valo.
Käännös
1 Tämä ensin tee, nopeasti tee
23 Sebulonin alue, Neftalin maa, Meren tie ja loput meren äärellä asuvat ja tuolla puolen Jordania, muukalaisten Galilea, Juudean osat.
1 Kansa, joka pimeydessä kulkee; nähkää suuri valo!
Niille, jotka asutte kuoleman varjon alueella, valo loistaa teidän yllänne.
Käännös
23 Aikoinaan hän halveksui
Sebulonin maata ja Naftalin maata ja myöhemmin hän teki suureksi Meren tien, Jordanin tuon puoleisen (rannan) ja muukalaisten Galilean.
1 Kansa, joka käveli pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon laaksossa, on valo sarastanut.
Lainaus alkaa lainausformelilla ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου λέγοντος, jolloin Jesajan kirjan sanamuodon lainaaminen alkaa ilmauksesta γῆ Ζαβουλὼν καὶ γῆ Νεφθαλίμ. Matteuksen evankeliumin kirjoittajan omakohtainen työjälki korostuu jakeissa (Matt. 4:15–16). Markus ei käytä samaisessa kerronnallisessa vaiheessa Jesajan kirjan
lainausta Matteuksen tapaan. Tämä merkitsee sitä, että Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on tehnyt omakohtaisen päätöksen liittää lainaus osaksi tekstiänsä, sillä myöskään Luukkaan evankeliumin kirjoittaja ei käytä kyseessä olevaa lainausta. Kohta Matt. 4:15–16 muistuttaa Jesajan kirjan Septuagintan käännöstä97, mutta monelta osin tekstit eroavat keskenään.
Pääpiirteittäin Matteuksen evankeliumi vaikuttaa seuraavan Septuagintan tekstiä, mutta tietyiltä osin Matteus muuttaa lainausta muistuttamaan masoreettista tekstiä.98
97 Watts 1985, 131. Göttingenin Septuaginta -sarjaan kuuluvassa Joseph zieglerin toimittamassa Jesajan kirjan tekstieditiossa jakeiden numerointi eroaa Biblia Hebraican numeroinnista.
98 Blomberg 2007, 19.
Eroja on niin syntaksissa kuin lekseemeissä. Syntaktisella tasolla Matteus muuttaa Septuagintan sanajärjestystä. Matteuksen evankeliumissa on myös sille ainutlaatuisia lukutapoja, jotka eivät käy ilmi Septuagintan tai masoreettien versiossa. On kuitenkin tärkeä huomata, että evankelista jättää pois Septuagintan tekstissä esiintyviä ilmauksia. Matteus ei sisällytä tekstiinsä Septuagintan kohtaa οἱ λοιποὶ οἱ τὴν παραλίαν κατοικοῦντες eli loput meren äärellä asuvat. Kohtaa tosin ei ole masoreettisessakaan tekstissä. Lisäksi Matteuksen evankeliumista puuttuu Septuagintan ilmaus τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας.
Tämä herättää kysymyksen Matteuksen evankeliumin kirjoittajan toiminnasta. Onko kirjoittaja käyttänyt sekä masoreettista että Septuagintan tekstiä lähteenään vai perustuuko teksti hänen omalle tulkinnalleen tai jollekin toiselle tekstilähteelle.99 Lainauksen pääpaino vaikuttaa olevan maantieteellisen sijainnin korostamisessa. Alkutarkastelun jälkeen vaikuttaa, että tekstin motiivina on kiinnittää Jeesuksen kertomuksen maantieteellinen sijainti osaksi Vanhan testamentin profetian täyttymistä. Sebulon ja Naftali ovat sijainniltaan lähellä Galileaa, jonne Jeesus evankeliumin kerronnan mukaisesti siirtyy Nasaretista. Tämän Matteus ilmaisee lainauksen alussa, joka muistuttaa enemmän masoreettista kuin Septuagintan tekstiä.
Septuaginta kääntää heprean kielen maata tarkoittavan sanan ה ָצ ְר ַא sanalla χώρα, joka viittaa alueeseen. Puolestaan jakeen Matt. 4:15 alussa Matteus käyttää systemaattisesti kreikan kielen sanaa γῆ sanan ה ָצ ְר ַא käännösvastineena. Tällöin evankelista säilyttää masoreettisessa tekstissä olevan paralleelisen rakenteen kääntäessään sanan ה ָצ ְר ַא kreikan kielen sanalla γῆ sekä Sebulonin että Neftalin yhteydessä. Masoreettisen tekstin ja Septuagintan välillä on pienimuotoinen ero sanan Neftali ulkoasussa, sillä masoreettisessa tekstissä sana esiintyy muodossa י ִל ָת ְפַנ eli Naftali. Nimen ulkoasun yhteydessä Matteus seuraa Septuagintan ilmaisutapaa.
Toisaalta lainatessaan jaetta Jes.9:1 Matteus seuraa Septuagintan käännöstä ja käyttää sanaa χώρα. Mikäli evankelistan tarkoituksena on kuvata ainoastaan profetian tiettyä
maantieteellistä täyttymistä Matteuksen evankeliumiin sopivassa kontekstissa, voidaan Matteuksen pois jättämät Septuagintan kohdat selittää tältä näkökulmalta. Septuagintan lisäystä τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας on selitetty Juudan ja Israelin välisellä erolla. Jae Jes. 8:23 viittaa
99 Moyise & Menken 2005, 67–68; Beaton 2002, 98.
alun perin masoreettisessa tekstissä Israeliin, kun puolestaan jae Jes. 9:1 viittaa Juudaan.
Tutkija Weren toteaa, ettei Septuagintan kirjoittamisen aikaan ollut enää eroa Israelin ja Juudan välillä, minkä vuoksi Septuagintan kirjoittaja laajentaa merkitystä ilmauksella τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας. Lisäksi eroa Juudan ja Israelin välillä on selitetty jakeissa Jes. 8:23 ןוֹשׁא ִר ָה ja Jes.
9:1 ןוֹר ֲח ַא ָה esiintyvillä sanoilla. Ilmaisun ןוֹשׁא ִר ָה vastinetta ei ole Matteuksen evankeliumin tekstissä. Ilmaisu ןוֹשׁא ִר ָה viittaa menneisyyteen. Jesajan kirjan on tulkittu viittaavan kyseisellä ilmaisulla kuningas Tiglatpileserin Israeliin kohdistamaan hyökkäykseen100. Pohjoisen
valtakunnan tuhon seurauksena Juudassa koitti rauhan aika, johon puolestaan jakeen Jes 9:1 ilmaisu ןוֹר ֲח ַא ָה eli ilmaisu ”myöhemmin” viittaa.101 Ilmaisulla ןוֹר ֲח ַא ָה on selitetty myös
Septuagintassa esiintyvää lisäystä οἱ λοιποὶ οἱ τὴν παραλίαν κατοικοῦντες, jota ei esiinny Masoreettisessä eikä Matteuksen evankeliumin tekstissä. On mahdollista, ettei Jesajan kirjan kääntäjä ole ymmärtänyt vaikeaselkoista ןוֹר ֲח ַא ָה, jolloin hän on tulkinnut tekstiä
virheellisesti.102
Matteuksen evankeliumilla ja Septuagintan tekstillä näkyy ero myös hepreankielisten sanojen םי ִכ ְלֹה ַה ja י ֵּב ְשֹׁי yhteydessä. Septuagintan käännösvastineina ovat partisiippimuodot ὁ
πορευόμενος ja οἱ κατοικοῦντες. Matteus puolestaan käyttää sanoja ὁ καθήμενος ja καθημένοις, jotka muodostavat paralleelisen rakenteen. Matteuksen rakenne eroaa
Septuagintan ja masoreettisen tekstin paralleelisesta rakenteesta.103 Rakenteen yhteydessä Septuagintan teksti on lähempänä masoreettista tekstiä. Sanat ὁ καθήμενος ja καθημένοις on johdettu kreikan kielen sanasta κάθημαι, joka perusmuodossaan tarkoittaa asua.
Septuagintan käännösvastine ὁ πορευόμενος viittaa melkein sanatarkasti heprean kielen sanaan םי ִכ ְלֹה ַה. Molemmat viittaavat kulkemiseen. Sana ὁ πορευόμενος vastaa heprean kielen sanaa י ֵּב ְשֹׁי niin semanttisesti kuin muodoltaan, sillä ilmaukset ὁ πορευόμενος ja םי ִכ ְלֹה ַה ovat partisiippimuotoja. Lisäksi eroja on syntaktisella tasolla. Matteuksen käyttämä käännösvastine καθημένοις on muodoltaan med.prees.part.mon.dat, kun taas κατοικοῦντες on
100 Watts 1985, 130 & 133.
101 Weren 2014, 138–139.
102 Huotari & Kujanpää 2022, 329.
103 Weren 2014, 137.
nominatiivimuoto. Matteuksen käyttämää datiivimuotoa on selitetty pienoisena
parannuksena, sillä se sopii yhteen jakeen päättävän datiivimuotoisen sanan αὐτοῖς kanssa.104
Näistä sanastollisista eroista pääteltynä Matteuksen evankeliumi vaikuttaa kuitenkin erityisellä tavalla korostavan asumista. Matteus käyttää ainoastaan sanasta κάθημαι johdettuja ilmauksia, jolloin kulkemiseen viittaava piirre jää pois. Tätä on selitetty tekstin muuttamisella hepreankielisen tekstin mukaiseksi tai Matteuksen tuntemalla kreikankielisellä tekstillä, jota on korjattu hepreankielisen tekstin mukaan.105 Väitän kuitenkin kyseisen
muutoksen taustalla olevan Matteuksen evankeliumin tapauksessa kyseessä prooftexting -ilmiö, jolloin kirjoittaja tietoisesti muokkaa lainausta tavalla, joka tukee hänen omaa
tulkintaansa sekä evankeliumin kertomuksen tapahtumia. Nämä kansat, joihin Matteuksen evankeliumi viittaa eivät enää olleet autiomaavaelluksella pakkosiirtolaisuudesta, jolloin teksti ajankohtaistaa tulkinnallaan Jesajan kirjan lainausta. Tällä muutoksella Matteus huomioi lukija- tai kuulijakuntansa ja vetoaa heihin. Näiden perustelujen pohjalta väitän, että
Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on itse tehnyt muutoksen tekstiinsä sen sijaan, että hän olisi käyttänyt lähteenään jotakin hepreankielisen tekstin mukaan korjattua Septuagintan käsikirjoitusta.
Lisäksi Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan käännöksen välillä on ero verbien
taivutusmuodoissa. Septuagintan teksti käyttää monikon imperatiivia ἴδετε, kun taas Matteus käyttää yksikön kolmannen persoonan aoristimuotoa εἶδεν. Sanan εἶδεν yhteydessä
Matteuksen evankeliumi vaikuttaisi seuraavan heprean kielen verbiä וּא ָר,106 joka on
muodoltaan qal.perf.mon.3. Sanan yhteydessä täytyy ottaa huomioon, että hepreankielisessä pohjatekstissä ei ole ollut vokalisointia, jolloin konsonantit ואר muistuttavat myös heprean kielen imperatiivia. Vokalisoimaton lähdeteksti selittänee eroa masoreettisen tekstin ja Septuagintan välillä. Myöhemmin Septuagintan verbin λάμψει sijaan Matteuksen
104 Huotari & Kujanpää 2022, 331.
105 Huotari & Kujanpää 2022, 330. Kujanpää argumentoi: ”The quotation reads καθήμενος ἐν σκότει (‘who live in darkness’), which is against the Septuagint and the Hebrew text (‘who walk in the
darkness’). This is probably a unifying change toward the following κάθημαι, which is preserved in the Hebraizing Greek text.”
106 Beaton 2002, 101. Beaton toteaa: ”A second anomaly occurs Mattews’s third-person plural singular aorist εἶδεν in contrast to contrast to the LXX’s imperative plural ἴδετε for the MT’s לוֹדָגרוֹא וּא ָר, which may suggest knowledge of Hebrew.
evankeliumissa esiintyy verbi ἀνέτειλεν. Septuagintan käännösvastine λάμψει on
futuurimuodossa, jolloin sen tarkoituksena on viitata tulevaisuuteen. Matteuksen käyttämä ἀνέτειλεν on puolestaan aoristimuoto, jolla viitataan menneisyydessä jo tapahtuneeseen ja päättyneeseen tapahtumaan. Suomennettuna verbin perusmuoto ἀνατέλλω tarkoittaa nousta. Septuagintan käännösvastine λάμψει tarkoittaa loistaa. Matteuksen evankeliumin aoristimuoto ἀνέτειλεν on lähempänä heprean kielen qal-muotoista perfektia הַּגָנ.
Lainauksen sisältö ei pääty pelkän sijainnin kuvaamiseen. Kyseessä ei ole ainoastaan
prooftexting-ilmiö, sillä jakeen Jes. 8:23 lainaaminen riittäisi tähän tarkoitukseen.107 Voidaan puhua kahden profetian täyttymisestä,108 sillä jae Matt. 4:16 tekee profetiasta syvällisemmän.
Jakeessa 4:15 esitetty profetia kuvaa maantieteellistä täyttymistä senhetkisessä tilanteessa, kun puolestaan jae 4:16 kuvaa profetian täyttymisen pidempiaikaista vaikutusta. Jae Matt.
4:16 viitannee hengellisten olojen muutokseen, jotka ovat koittaneet Jeesuksen toiminnan myötä. Jakeet 4:15–16 kuvaavat galilealaisia pimeydessä asuvana kansana. Suora lainaus voi viitata edellä käsiteltyyn kohtaan Matt. 1:21, jossa Jeesukseen viitataan kansansa pelastavana henkilönä.109 Jeesus edustaa näiden valoa.110 Matteus käyttää lainauksessaan ilmausta
Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν viittaamaan galilealaisiin. Sanan merkitys on epäselvä, sillä evankelista on jättänyt tekstistään kohdan τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας pois. Kohdalla viitataan nimenomaan
Galileaan osana Juudeaa. Sanalla ἔθνος on useita konnotaatioita, sillä ilmauksella voidaan viitata sekä kansaan että pakanoihin. Kuitenkin rakenteet Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν ja ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾷ θανάτου puhuvat sen puolesta, että Matteuksen on käyttänyt lähteenään Septuagintan tekstiä.111
Alkuperäisessä kontekstissa teksti on merkinnyt pakkosiirrosta palaamista.112 Beaton esittää Jesajan kirjan viittaavan tekstissään Vanhan testamentin kohtiin 2. Kun. 15:29 ja 1. Aik. 5:26.
Kohtien mukaan Assyrian kuningas Tiglatpileser hyökkäsi maahan ja liitti Naftalin, Sebulonin ja Galilean muiden kansojen ohessa Assyriaan. Tapahtumia perustellaan Toisessa
107 Moyise & Menken 2005, 68.
108 Blomberg 2007, 19.
109 Moyise & Menken 2005, 68.
110 Blomberg 2007, 18.
111 Beaton 2002, 102
112 Blomberg 2007, 18.
kuninkaiden kirjassa Israelin harjoittamalla synnillä, jonka myötä Jumala koettelee israelilaisia pakkosiirtolaisuudella. Tuolloin 600-luvulla eaa. Israelin pohjoinen osa mahdollisesti
tunnettiin jotakuinkin nimellä muukalaisten Galilea.113 Laato selittää Jesajan kirjassa vallitsevan poliittisen kuvauksen tyhjentävästi. Aikaisemmin käsittelemäni Immanuel-profetian mukaan Tiglatpileser III hiljentää kapinan Ahasin pyynnöstä, jonka myötä Israelin kuningaskunta jakautui pienempiin hallinnollisiin alueisiin. Jesajan kirjan kuvaus kohdistuu näiden alueiden ja historiallisen tilanteen kuvaukseen. Jesaja mainitsee kolme aluetta ”ךְ ֶּר ֶּד םָי ַהeli meren tie”, ”םִיוֹג ַה לי ִל ְג eli muukalaisten Galilea ja ”ן ֵּד ְרַי ַה ר ֶּב ֵּע joka on viittaus Jordanin jokilaaksoon”.114
Jesajan kirjan alkuperäisessä kontekstissa luku Jes. 9 on sävyltään riemuisan toiveikas. Sorron aika on päättynyt ja Daavidin sukuun syntyvä poika tulee hallitsemaan Jumalan
valtuuttamana.115 Jesajan kirjassa valo liittyy Jumalaan. Jumalasta puhutaan valon luojana, Jumalan oikeudenmukaisuutta kuvataan valoksi ja Jumala on itse valo. Kohdassa Jes. 9:1 Jumalan toimintaa kuvataan valoksi.116 Pimeys puolestaan viittaa israelilaisten harjoittamaan syntiin. Kohdassa Jes. 9:1–6 mainittu valo kulminoituu lapseen, joka tulee hallitsemaan
Daavidin valtaistuimella Jes. 9:5–6. Yhteys Daavidin valtaistuimeen rakentaa mielikuvaa lapsen yhteydestä Messiaaseen.117 Lisäksi kohta viitannee Emmanuel-profetiaan118, jota on käsitelty tutkimuksessani edellä. Kohdassa Jes. 9:5 lapsi saa uusia jumalallisia nimiä, kuten Väkevä Jumala, Rauhan Ruhtinas ja Iankaikkinen Isä.
Yhteistä Matteuksen evankeliumin ja Jesajan kirjan konteksteille on sanoma pelastuksesta.
Matteuksen evankeliumin tekstiyhteydessä lainauksen sanomalle on keskeistä kuvata Jeesuksen siirtymistä Galileaan ja kuvata hänen toimiensa vaikutusta. Jesajan kirjan tekstiyhteys auttaa ymmärtämään sitä sanomaa, jota Matteus pyrkii viestimään
lainauksellaan. Jeesus on valo, joka on Jesajan kirjassa viittaus Jumalaan. Tosin Jesajan kirjassa
113 Blomberg 2007, 18. Käyttää nimitystä ”Galilee of the Gentiles”. Suomalaiset kirkkoraamatut kääntävät termin Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν muukalaisten Galileana.
114 Laato 2007, 111
115 Friesen 2009, 83.
116 Friesen 2009, 84.
117 Friesen 2009, 85.
118 Friesen 2009, 84.
pelastus viittaa pakkosiirtolaisuuden päättymiseen ja poliittisiin oloihin siinä missä
Matteuksen evankeliumin sanoma on hengellinen. Matteuksen myös muokkaa tekstiään, jotta sopisi paremmin Jeesukseen liitettävien tapahtumien kuvaukseen. Tämä puolestaan
muistuttaa typologista raamatuntulkintatapaa Matteuksen rakentaessa analogiaa Jesajan kirjan sanoman ja Jeesuksen toiminnan välille. Jesajan kirjan luvussa seitsemän esitetty Immanuel-profetia ja luvun 9 kuvaus nivoutuvat yhteen. Seitsemännessä luvussa kuvatut Kuningas Ahasin aikaiset poliittiset tapahtumat ja Immanuel-profetia ovat läsnä Jesajan kirjan luvussa 9. Samaan tapaan Matteus liittää kohdissa Matt. 1:22–23 ja Matt. 4:14–16 esitetyt suorat lainaukset toisiinsa. Matteuksen evankeliumissa nämä lainaukset kertovat taivasten valtakunnan tulemisesta.
