esiinny muissa evankeliumeissa, mikä kertoo kirjoittajan omakohtaisesta toiminnasta.
Lainauksella kuvataan Jeesuksen toimintaa parantajana. Jeesusta ei rinnasteta Jesajan kirjan luvun 53 kuvaukseen kärsivästä palvelijasta, vaan motiivina on kuvata, kuinka Jeesus hoitaa ihmisten sairaudet, eikä kärsi niitä ihmisten puolesta, kuten Jesajan kirjan luvussa 53
kuvataan. Alun perin Jesajan kirjan luvun 53 ei ole tulkittu sisältävän messiaanisia piirteitä.134
κατεάξει καὶ λίνον τυφόμενον οὐ σβέσει, ἕως ἂν ἐκβάλῃ εἰς νῖκος τὴν κρίσιν.
21 καὶ τῷ ὀνόματι αὐτοῦ ἔθνη ἐλπιοῦσιν.
καπνιζόμενον οὐ σβέσει, ἀλλὰ εἰς
ἀλήθειαν ἐξοίσει κρίσιν.
4 ἀναλάμψει καὶ οὐ θραυσθήσεται, ἕως ἂν θῇ ἐπὶ τῆς γῆς κρίσιν· καὶ ἐπὶ τῷ ὀνόματι αὐτοῦ ἔθνη ἐλπιοῦσιν
3 ה ָּת ְשׁ ִּפוּ רוֹב ְשִּׁי אֹל ץוּצ ָּר הֶּנ ָּק
אי ִּצוֹי ת ֶּמ ֱא ֶּל הָּנּ ֶּבַּכְי אֹל ה ָּהֵכ ׃ט ָּפ ְשׁ ִּמ
4 םי ִּשָּי־ד ַּע ץוּרָּי אֹלְו ה ֶּה ְכִּי אֹל
םי ִּי ִּא וֹת ָּרוֹת ְלוּ ט ָּפ ְשׁ ִּמ ץ ֶּר ָּא ָּב
׃וּלי ֵחַּיְי
Käännös
17 Jotta täyttyisi profeetta Jesajan sana:
18 Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakastettuni, johon minun sieluni on mieltynyt. Laitan henkeni hänen päällensä, ja hän kertoo oikeuden kansoille.
19 Ei hän kiistele, eikä huuda. Eikä kaduilla kuulla hänen
ääntänsä.
20 Murtunutta ruokoa hän ei riko, eikä
Käännös
1 Jaakob on minun palvelijani, jota minä tuen. Israel on minun valittuni. Minun sieluni on hyväksynyt hänet.
Olen antanut henkeni hänen päälleen. Hän tuo oikeuden kansoille.
2 Hän ei huuda, eikä korota ääntään. Eikä hänen ääntää kuulla hänen ulkopuolella.
3 Murskattua ruokoa hän ei särje, ja savuavaa
Käännös
1 Katso, minun palvelijani, jota minä tuen. Minun valittuni, johon sieluni on
mieltynyt. Laitan henkeni hänen päällensä. Hän tuo oikeiden kansoille.
2 Hän ei huuda, korota tai anna äänensä kuulua kaduilla.
3 Murtunutta ruokoa hän ei riko ja heikkoa lampun
Matteuksen evankeliumin suora lainaus kohdasta Jes 42:1–4 on teoksen pisin suora lainaus.135 Matteuksen työn jälki näkyy vahvasti lainauksen sisällössä. Hankalan lainauksesta tekee se, että myös Septuagintan teksti eroaa masoreettisesta versiosta, jolloin Matteuksen lainaus eroaa sekä Septuagintasta että masoreettisesta tekstistä. Evankeliumi alkaa samalla formelilauseella kuin kohdassa Matt. 4:15–16. Yhtäläisyyksiä Septuagintaan on erityisesti ilmausten tasolla, mutta muutoin evankelista vaikuttaa joko muokkaavan tekstiä omien tarkoituksiensa mukaisesti tai käyttävän jotakin muuta lähdettä pohjatekstinään. On mahdollista, että Matteus hyödyntää pohjatekstinään jotain muuta tekstimuotoa kuten Targumia eli arameankielistä Vanhan testamentin käännöstä.136
Jakeen LXX Jes. 42:1 verbit ovat aoristimuotoisia, kun Matteuksen evankeliumi esittää ne futuurimuotoisina. Verbien τίθημι ja ἀπαγγέλλω kohdalla Matteuksen evankeliumin katsotaan seuraavan Targumia. Targum käyttää heprean kielen perfektimuotoisen ilmauksen י ִת ַתָנ
kohdalla imperfektiä eli muotoa ןיחא. Tässä yhteydessä Septuaginta seuraa masoreettisen tekstin perfektimuotoisia ilmauksia. Tutkija Beatonin mukaan Matteuksen evankeliumin futuurimuodot ja Targumin käyttämä imperfekti tukevat toisiaan ja puhuvat profetian
135 Moyise & Menken 2005, 70.
136 Hagner 1993, 336.
hiipuvaa lampun liekkiä sammuta ennen kuin hän tuo oikeuden voiton.
21 ja hänen nimeensä kansat panevat
toivonsa.
lampun liekkiä hän ei sammuta, mutta totuuden takaamiseksi hän tuo oikeuden.
4 Hän loistaa ja ei rikkoudu ennen kuin hän tuo oikeuden maahan ja hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.
liekkiä hän ei sammuta.
Vilpittömästi hän tuo oikeuden.
4 Hän ei uuvu, ja hän ei lannistu ennen kuin palauttanut oikeuden maassa. Hänen lakiaan rannikot odottavat.
tulevaisuudessa tapahtuvasta täyttymisestä, mikä puolestaan tekee teksteistä messiaanisia.137 Messiaanisuutta korostaa se, että kyseisen ilmauksen kohdalla tekstissä puhutaan hengen laittamisesta palvelijan päälle, mitä voidaan pitää selkeästi messiaanisena viittauksena.
Toisaalta Septuagintan tulkitsevat ilmaukset Jaakobista ja Israelista selkeästi erottavat Jesajan kirjan Septuagintan käännöksen Matteuksen evankeliumista ja masoreettisesta tekstistä.
Septuagintassa esiintyvien sanojen Ιακωβ ja Ισραηλ puuttuminen muista tekstilähteistä on merkittävä ero ja herättää tekstikriittisiä kysymyksiä. Matteuksen evankeliumi jättää Septuagintan ilmauksesta Ιακωβ ὁ παῖς μου pois nimen Ιακωβ, mutta muuten seuraa sitä ilmaisun tasolla. Tässä Matteus lähestyy masoreettisen tekstin ilmausta י ִד ְב ַע. Septuaginta jättää kokonaan pois heprean kielen ilmaisun ן ֵּה, jonka Matteus kääntää sanalla ἰδού. Pian tämän jälkeen tekstien väliset erot ilmenevät Matteuksen jatkaessa ilmauksella ὃν ᾑρέτισα, joka on käännösvastine heprean kielen sanalle וֹב־ךְ ָמ ְת ֶּא. Septuaginta käyttää tässä yhteydessä ilmausta ἀντιλήμψομαι. Matteuksen evankeliumin käyttämän sanan ᾑρέτισα muoto on akt.ind.aor.yks.1, kun taas Septuagintan ilmaus ἀντιλήμψομαι on med.ind.fut.yks.1.
Septuagintan ilmaisu vastaa paremmin heprean kielen ilmausta וֹב־ךְ ָמ ְת ֶּא, vaikka hepreankielinen termi on qal.impf.yks.1. Matteuksen käyttämä sana muistuttaa
merkitykseltään ainoastaan hieman Septuagintan ja Masoreettisen tekstin ilmauksia.138 Beaton muistuttaa, että sana ᾑρέτισα on Uudessa testamentissa hapax legomenon eli ilmaus, jota käytetään ainoastaan kerran. Septuaginta kuitenkin kääntää sanan רחב sanalla αἱρετίζω, joten on mahdollista, että Matteuksen käyttämä Septuagintan tekstin versio on eronnut nykyään tunnetusta masoreettisesta tekstistä.139
Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan käyttämät ilmaukset etenevät risteävällä tavalla jakeissa Matt. 12:18 ja LXX Jes. 42:1. Kohdassa jossa Matteuksen evankeliumi viittaa
valitsemiseen tai valittuun ὃν ᾑρέτισα Septuaginta käyttää ilmausta ἀντιλήμψομαι, joka puolestaan viittaa tukemiseen. Kun Septuaginta puhuu valitusta ὁ ἐκλεκτός Matteus käyttää rakastettuun viittaavaa ilmausta ὁ ἀγαπητός. Masoreettisen tekstin sanavalinta on י ִרי ִח ְב eli valittuni, jolloin jae LXX Jes. 42:1 on lähempänä. Valittuun viittaavat ilmaukset on tulkittu
137 Beaton 2002, 132.
138 Beaton 2002, 126.
139 Beaton 2002, 126.
messiaanisina viittauksina,140 mikä herättää kysymyksen Matteuksen evankeliumin kirjoittajan toiminnasta. Miksi Matteus käyttää ilmausta ὁ ἀγαπητός kohdassa, joka muiden tekstien tapauksessa viittaisi Messiaaseen?
Beatonin mukaan Matteuksen evankeliumi luo uudenlaista Messias-kuvaa pyrkien luomaan yhteenkuuluvuutta ja jatkuvuutta Jeesuksen kasteesta ja kirkastumisesta kertovien
kertomuksien kanssa.141 Tulkinta vaikuttaa johdonmukaiselta selitykseltä, sillä kertomuksissa Kristuksen kasteesta (Matt. 3:13–17) sekä kirkastumisesta (Matt. 17:1–6) on ilmaus ἀγαπητός.
Molemmissa edellä mainituissa kohdissa lausuma on sama kuin jakeessa Matt. 12:18, ainoastaan hieman muunneltuna: ὁ ἀγαπητός, ἐν ᾧ εὐδόκησα. Tämä osoittaa kuinka
Matteuksen evankeliumin kirjoittaja muokkaa Vanhan testamentin suoria lainauksia niin että ne tukevat hänen teoksensa kerronnallista kokonaisuutta.
Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan väliset erot jatkuvat yhä heprean kielen ה ָת ְצ ָר käännösvastineissa. Septuaginta kääntää hepreasta ilmauksella προσεδέξατο ja Matteuksen evankeliumi käyttää edellä mainittua ilmausta εὐδόκησεν. Tässä tapauksessa Matteuksen evankeliumi on lähempänä masoreettista tekstiä. Lisäksi on huomionarvoista, että Aquilan, Theodotionin ja Symmakhoksen käännökset ovat korvanneet Septuagintan ilmauksen προσεδέξατο Matteuksen tuntemalla ilmauksella εὐδόκησεν.142 Matteus on hyvin
todennäköisesti tuntenut jonkin heprealaisen tekstin mukaan korjatun tekstimuodon sen sijaan, että hän olisi itse kääntänyt kyseisen ilmauksen, sillä myös Markus käyttää ilmausta kohdassa Mark. 1:11.143
Jakeen Matteus 12:18 loppupuolella käytetään muotoa θήσω, joka on akt.ind.fut.yks.1.
sanasta τίθημι. Septuaginta käyttää muotoa ἔδωκα, joka on aoristimuoto sanasta δίδωμι.
Masoreettisessa tekstissä käytetään ilmausta י ִת ַתָנ. Myös Matteuksen evankeliumin ilmaus ἀπαγγελεῖ on futuurimuodossa, jolloin myös Septuagintan käännösvastine ἐξοίσει on futuurimuodossa. Futuurimuodoilla Matteus mahdollisesti korostaa profetian täyttymistä
140 Beaton 2002, 127.
141 Beaton 2002, 128.
142 Beaton 2002, 129; Huotari & Kujanpää 2022, 334–335.
143 Beaton 2002, 129.
tulevaisuudessa, kun taas Septuaginta ja masoreettinen teksti korostavat profetian jo täyttyneen.144 Matteus luultavasti korostaa Jeesuksen toiminnan tulevaisuutta, jolloin
Matteuksen evankeliumin kirjoittaja yhdenmukaistaa verbien aikamuotoja.145 Vaihtoehtoisena selityksenä arvellaan vaikutteiden olevan peräisin Targumin käännöksestä.146
Matteuksen evankeliumin jae 12:19 eroaa myös jakeesta LXX Jes. 42:2. Jakeen alun ilmaus ἐρίσει eroaa merkitykseltään Septuagintan ilmauksesta κεκράξεται. Verbin perusmuoto ἐρίζω tarkoittaa kiistellä ja verbin κράξω perusmuodon merkitys on huutaa. Tutkijat ovat
keskustelleet vastaavatko Matteuksen evankeliumin käyttämät sanat ἐρίσει ja ק ַע ְצִי sekä κραυγάσει ja א ָשִי toisiaan.147 Heprean kielen juurikonsonantit קעצ vaikuttavat viittaavan huutamiseen, jolloin Septuagintan teksti on lähempänä Masoreettista versiota. Samoin juurikonsonantit קעצ viittaavat korottamiseen, jolloin Septuagintan äänen korottamiseen tai vapauttamiseen viittaava ilmaus ἀνίημι tulee lähelle masoreettista vastinetta. Matteuksen muunnelman alkuperää selitetään kontekstilla.
Sanalla ἐρίζω viitataan ennen kaikkea sanalliseen kiistelyyn. Se sopii Matteuksen luvun kerrontaan, jossa kuvataan kuinka fariseukset haastavat Jeesusta sanallisesti.148
Mielenkiintoisella tavalla Septuagintan tekstissä on passiivimuotoinen futuuri-ilmaus ἀκουσθήσεται, jonka sijaan Matteuksen evankeliumi käyttää aktiivimuotoa ἀκούσει. Tällöin molempien merkitys on sama Matteuksen käyttäessä pronominia τις. Aktiivimuotoinen lukutapa sopii paremmin yhteen masoreettisen tekstin kanssa, joka ilmaisee asian ַעי ִמ ְשַׁי.149 Huomattavaa on se, että ilmaisun tasolla Matteuksen evankeliumi seuraa masoreettista tekstiä. Matteuksen ilmaus ἐν ταῖς πλατείαις on lähempänä hepreankielistä ilmausta ץוּח ַב kuin Septuagintan ἔξω.
144 Beaton 2002, 132–133.
145 Huotari & Kujanpää 2022, 335.
146 Beaton 2002, 133. The Targum’s reading provides a parallel to Matthew’s text and their contact at this point may reflect an early Jewish interpretation.
147 Beaton 2002, 133.
148 Beaton 2002, 134; Huotari & Kujanpää 2022, 336.
149 Huotari & kujanpää 2022, 335.
Vastaavanlaiset erot jatkuvat jakeiden Matt. 12:20 ja LXX Jes. 42:3 välillä. Jakeiden alussa Matteuksen evankeliumi ja Septuaginta käyttävät heprean kielen sanasta ץוּצ ָר eri sanoja συντετριμμένον ja τεθλασμένον. Heprean kielen juuri ץצר viittaa murtumiseen tai murskautumiseen. Sanat συντετριμμένον ja τεθλασμένον semanttisesti jollakin tasolla vastaavat toisiaan. Sama koskee ilmauksia τυφόμενον ja καπνιζόμενον suhdetta heprean kielen ilmaukseen ה ֶּהֵּכ.150 Sana ה ֶּהֵּכ on heprean kielen adjektiivi, joka viittaa himmeään tai heikkoon. Matteuksen evankeliumin ilmaukset τυφόμενον ja καπνιζόμενον viittaavat savuamiseen, vaikka ovat ulkoasultaan erilaisia. Ero on kuitenkin sanoissa κατεάξει ja
συντρίψει, joista Matteuksen käyttämä ilmaus κατεάξει on lähempänä heprean kielen sanaa רוֹב ְשִׁי. Ilmaisut κατεάξει ja συντρίψει eivät täysin vastaa toisiaan semanttisesti, mutta
ilmausten merkitykset ovat lähellä. Matteuksen evankeliumin κατεάσσω tarkoittaa rikkoa, kun taas Septuagintan συντρίβω kuvaa särkemistä tai tuhoamista. Heprean kielen
juurikonsonantit רבשׁ viittaavat rikkomiseen. Huomiona Matteuksen evankeliumi käyttää aiemmin jakeessa sanasta συντρίβω johdettua ilmausta συντετριμμένον heprean kielen ilmauksen ץוּצ ָר vastineena.
Matt. 12:20:n loppupuoli on hankalaselkoinen, sillä tekstimuoto eroaa suuresti Septuagintan ja masoreettien versioista. Kohdassa näkyy Matteuksen evankeliumin kirjoittajan oma kädenjälki. Vaikuttaa, että Matteuksen evankeliumissa on yhdistetty jakeita Jes. 42:3–4 leikkaamalla jakeiden osia pois. Ilmiötä on selitetty myös dittografialla151 eli vahingossa tapahtuneella tekstin muokkaamisella tai leikkaamisella. Toisaalta ilmiötä on selitetty
Matteuksen evankeliumin kirjoittajan tietoisena ratkaisuna.152 Matt. 12:21b päättyy sanoihin ἕως ἂν ἐκβάλῃ εἰς νῖκος τὴν κρίσιν, kun puolestaan LXX Jes. 42:2b tekstimuoto on ἀλλὰ εἰς ἀλήθειαν ἐξοίσει κρίσιν. Sana νῖκος on luultavasti Matteuksen evankeliumin kirjoittajan oma lisäys.153
150 Beaton 2002, 135.
151 Beaton 2002, 136.
152 Huotari & Kujanpää 2022, 336.
153 Huotari & Kujanpää 2022, 336.
Kuitenkin lainauksen loppu τῷ ὀνόματι αὐτοῦ ἔθνη ἐλπιοῦσιν on suoraan Septuagintan versiosta lainattu.154 Masoreettisessa tekstissä käytetään ilmausta וֹת ָרוֹת ְל, joka vastaa suomen kielen akkusatiivia sanasta laki. Septuagintan ilmaus sopii paremmin Matteuksen
evankeliumin kontekstiin, sillä jo ensimmäisessä Jesajan kirjan suorassa lainauksessa Matteus korostaa Jeesuksen nimien merkitystä. Evankeliumin kontekstin mukaan Jeesuksen nimessä on kansojen toivo, jolloin kansat laittavat toivonsa siihen, kuinka Jeesus pelastaa kansan synneistään ja Jumala on heidän keskuudessaan. Kansa eli ἔθνος vaikuttaa olevan Matteuksen evankeliumille keskeinen yksityiskohta. Lainauksessa Matt. 4:14–16 puhutaan kansasta
hieman eri termillä λαός. Myös kohdassa Matt. 1:21 mainitaan αὐτὸς γὰρ σώσει τὸν λαὸν αὐτοῦ ἀπὸ τῶν ἁμαρτιῶν αὐτῶν eli käännettynä: ”hän pelastaa kansansa heidän synneistään”.
Matteuksen tekstiyhteydessä on hyvä pohtia kysymystä, minkä profetian täyttymistä evankeliumi tarkalleen ottaen kuvaa. Todennäköisesti tapauksessa viitataan Jeesuksen
useiden tekojen täyttymiseen.155 Matteuksen evankeliumin luvun 12 alussa on kuvaukset siitä, kuinka fariseukset kyseenalaistavat Jeesuksen ja hänen oppilaansa heidän taittaessaan viljan tähkiä sapattina ja kuinka fariseukset tahtovat nostaa syytteen Jeesusta vastaan tämän parantaessa sapattina. Edellä mainitut kuvaukset ovat yhteensopivia Jesajan kirjaa lainaavan jakeen Matt. 12:19 kanssa. Jae on osa Matteuksen esittämää suoraa lainausta. Lainauksesta on löydettävissä useita messiaanisia motiiveja. Messiaaninen viittaus on erityisesti kohdassa ὁ ἀγαπητός μου εἰς ὃν εὐδόκησεν, joka on yhdistettävissä kertomuksiin Kristuksen kasteesta ja kirkastumisesta. Kohdat korostavat Jeesuksen erityistä suhdetta Jumalaan.156 Huomattavaa on se, että kaste- ja kirkastumiskertomusten yhteydessä puhujana pidetään Jumalaa, vaikkei se tekstiyhteydestä suoranaisesti käy ilmi. Lisäksi kuvaus hengestä ja oikeuden voitosta on yhdistettävissä Messias-kuvaukseen. Nämä ajatukset ovat yhdistettävissä Jeesuksen syntymäkertomuksen kuvauksiin siitä, kuinka Jeesus tulee pelastamaan kansansa sen synneistä Matt. 1:21.157
154 Moyise & Menken 2005, 72.
155 Moyise & Menken 2005, 71.
156 Hagner 1993, 211.
157 Moyise & Menken 2005, 71.
Kaikki messiaaniset viittaukset kulminoituvat ilmaukseen εἰς νῖκος τὴν κρίσιν καὶ τῷ ὀνόματι αὐτοῦ ἔθνη ἐλπιοῦσιν. Paitsi että lainaus luo kuvaa Messiaasta, luo se vaikutelman
tietynlaisesta Messiaasta. Nimittäin Messiaasta, joka ei kinastele tai taistele toisten kanssa vaan on oikeudenmukainen ja armollinen.158 Tämä Matteuksen korostus voi tuoda esille, kuinka Messias-ajatukset eroavat yleisistä Messiaaseen liitetyistä piirteistä.159 Matteuksella on selkeä motiivi luoda Jeesuksesta ja Messiaasta kuva palvelijana. Tämän palvelijan tehtäviin kuuluvat myös parantaminen ja opettaminen, johon kohta κάλαμον συντετριμμένον οὐ mahdollisesti viittaa.160 Kohta Jes.42:1–4 on osa ensimmäistä Palvelijan laulua. Matteus käyttää lainauksessa sanaa palvelija ὁ παῖς.
Tämän palvelijan tehtävä kulminoituu kohtaan εἰς νῖκος τὴν κρίσιν καὶ τῷ ὀνόματι αὐτοῦ ἔθνη ἐλπιοῦσιν eli oikeuden tuomiseen kansoille.161 Matteus selkeästi korostaa Messiaan
vaikutusta kaikille kansoille eli myös ei-juutalaisille Israelin kansan ohella. Tätä motiivia Matteus on rakentanut evankeliuminsa ensimmäisestä luvusta saakka. Näiden lisäksi lainaus antaa viitteitä messiaaniseen salaisuuteen, johon ilmaus οὐδὲ ἀκούσει τις ἐν ταῖς πλατείαις τὴν φωνὴν αὐτοῦ vetoaa. Jeesuksen tarkoituksena ei ole olla Messias, joka esiintyy kansoille riemukkaana ja voimakkaana hahmona, vaan palvelijana, joka kaikessa hiljaisuudessa tuo Jumalan lupaaman oikeudenmukaisuuden.162 Kokonaisuudessaan Matteus pyrkii
lainauksellaan osoittamaan, kuinka Jesajan kirjan ennustama uusi messiaaninen kausi on tulossa. Jeesuksen tekemät ihmeet ovat tästä merkkinä.163 Matteuksen evankeliumissa nähdään Jeesus Jesajan kirjassa kuvattuna Herran palvelijana. Aikaisemmassa palvelijan laulun lainauksessa kohdassa Matt. 8:7 ei tuoda nimeä palvelija ilmi, mutta lainaus kohdasta Jes. 42:1–4 vahvistaa Matteuksen käsityksen Jeesuksesta Herran palvelijana.
Sana κρίσις on ratkaiseva tekijä Matteuksen tekstissä. Sanan voi kääntää joko tuomioksi tai oikeudeksi. Matteuksen evankeliumi käyttää sanaa molemmissa merkityksissä, mutta
toisaalta tulee pohtia missä merkityksessä se on lainauksen yhteydessä. Tutkijoiden välillä on
158 Blomberg 2007, 42.
159 Hagner 1993, 336.
160 Beaton 2002, 151,
161 Hagner 1993, 336.
162 Hagner 1993, 337.
163 Blenkinsopp 2006, 160.
yksimielisyys, että Matteuksen evankeliumi viittaa sanalla oikeuteen tai
oikeudenmukaisuuteen kohdassa Matt. 23:23.164 Mutta toisaalta esimerkiksi kohdissa Matt.
10:15 ja Matt. 11:22 tuomionpäivään viittaavassa ilmauksessa ἐν ἡμέρᾳ κρίσεως on sana κρίσις. Tekstiyhteyden kerronnallinen positiivinen sävy ja heprean kielen ilmaus ט ָפ ְשׁ ִמ puhuvat sen puolesta, että Matteus viittaa tekstin yhteydessä oikeuteen, eikä tuomioon.165
Jesajan kirjan kontekstissa jakeet Jes. 42:1–4 kokonaisuudessaan luokitellaan ensimmäiseksi Palvelijan lauluksi. Laajemman Vanhan testamentin tekstiyhteyden tutkiminen auttaa ymmärtämään Jesajan kirjan Septuagintan kääntäjän toimintaa. Kohdassa Jes 41:8–10 palvelija yhdistetään Jaakobiin ja Israeliin,166 joten kääntäjä on luultavasti yhdistänyt myös myöhemmässä kohdassa palvelijan Jaakobiksi ja Israeliksi.167 Blomberg rinnastaa palvelijan Septuagintan kontekstissa Israelin kansaan. Olen vakuuttunut, että Septuaginta viittaa ainoastaan Jaakobiin henkilönä, eikä koko Israelin kansaan. Nimittäin Jumala antoi Jaakobille toiseksi nimeksi Israel-nimen. Jae LXX Jes 41:8 tukee ajatustani, sillä sen paralleelinen rakenne rinnastaa Jaakobin ja Israelin samaksi henkilöksi.
Ensimmäinen palvelijan laulu esittää palvelijan tehtävänä tuoda oikeus maahan. Samaan tapaan kuin Matteuksen evankeliumissa on jo Jesajan kirjassa oikeudenmukaisuuden
julistamisella universaali luonne. Erona on se, miten oikeudenmukaisuus tulee toteutumaan maassa. Jesajan kirjan alkuperäinen konteksti käyttää ה ָרוֹת -ilmausta, joka viittaa
oikeudenmukaisuuden toteutumiseen laissa tai opetuksissa.168 Jesajan kirjan ensimmäisen palvelijan laulu motiivin ymmärtäminen vaatii laajempaa tarkastelua. Luvut Jes. 41–42 käsittelevät israelilaisten silmät sokaisevaa epäjumalanpalvontaa. Israelin tottelemattoman toiminnan myötä Jumala tuomitsee osan kansasta pakkosiirtolaisuuteen. Ilmaukset ”murtunut ruoko ja heikko liekki” viittaavat juutalaisiin, jotka ovat epäonnistuneet seuraamaan Jumalan tahtoa ja säädöksiä.
164 Beaton 2002, 144.
165 Hagner 1993, 338; Beaton 2002, 145.
166 Watts 1987, 119.
167 Blomberg 2007, 43. Blomberg argumentoi: ”The LXX begins the verse by interpreting the servant as the nation and translates, at times more paraphrastically than literally.
168 Friesen 2009, 249.
Jakeet Jes 41:25–27 ennustavat Kyyroksen hyökkäyksen Palestiinaan. Kyyros valloitti ensin Persian, josta hän jatkoi Armenian kautta Babylonian valloitukseen. Kyyroksen suorittama Babylonian valloitus oli juutalaisille hyvä uutinen, sillä se merkitsi Jerusalemin
uudelleenrakentamista ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden loppumista.169 Jesajan kirjan luku 42 korostaa Jumalan tarjoamaa pelastusta.170 Pakkosiirtolaisuudesta kärsivät ovat sokeita Jumalan teoille, jolloin Jesajan kirja muistuttaa useista perustavanlaatuisista teemoista, kuten siitä, kuinka Jumala on luonut kaiken ja antanut kaikelle elävälle hengen (Jes. 42:5).171 Nämä toimivat vasta-argumentteina epäjumalanpalvonnalle. Jumala puhuttelee
pakkosiirtolaisuudessa eläviä ja tarjoaa heille vapautusta, jonka voi saavuttaa seuraamalla Tooran opetuksia.172 Kaiken tämän välittäjänä toimii palvelija, joka vilpittömästi hoitaa
tehtävänsä. Jesajan kirjan kohdassa 42:1–4 tapahtuu merkittävä käänne Jesajan julistuksessa, sillä se aloittaa Jumalan ja Israelin välisen suhteen ennallistamisen. Jumala lupaa tästä
eteenpäin syntien anteeksiantoa.173
Kohdassa Matt. 12:17–21 on useita messiaanisia viittauksia. Messias-kuvauksen lisäksi Matteuksen evankeliumin kirjoittaja lainauksellaan pyrkii yhdistämään Jeesuksen ja Jesajan kirjassa ennustetun Herran palvelijan toisiinsa. Jesajan kirjan kohdan 42:1–4 sanoma on keskeinen Matteuksen evankeliumin kirjoittajalle hänen viitatessaan myös Jeesuksen kaste- ja kirkastumiskertomuksissa rakastettuun ja valittuun. Alkuperäinen Jesajan kirjan konteksti poikkeaa Matteuksen tulkinnasta, sillä hepreankielinen teksti korostaa kuinka oikeus tulee toteutumaan laissa ja opetuksissa. Septuagintan Jesajan kirjan kääntäjä on puolestaan
tulkinnut palvelijan Jaakobiksi, mikä voi kertoa juutalaisesta tavasta tulkita kohtaa Jes. 42:1–4.
Jesajan kirjan Septuaginta-kääntäjälle ominainen piirre on tulkita ja ajankohtaistaa tekstiä.
Matteus hylkää tämän tulkinnan Jaakobista ja seuraa hepreankielistä tekstiä. On mahdollista, että Matteuksen evankeliumin kirjoittaja käyttää lainauksen lähteenä Targumia. Targumissa
169 Watts 1987, 114; Friesen 2009, 245 & 279.
170 Blomberg 2007, 42.
171 Friesen 2009, 245.
172 Friesen 2009, 249.
173 Eskola 2015, 23.
olevat imperfektimuodot ovat yhdistettävissä Matteuksen evankeliumissa käytettyihin futuurimuotoihin.