Maantieteelliset reunaehdot

Kuten luvussa 3.5 todettiin, kaupungit olivat ensiarvoisen tärkeitä uuden ajan alun linnoituksille huoltovarmuuden takia. Kaupungin kauppiaat tarjosivat armeijalle hankintaverkoston, joka välitti rakennustarvikkeita linnoitustyömaalle sekä elintar-peita ja varusteita sotilaille. Lisäksi sotilaat kykenivät käyttämään kaupungin käsi-työpajojen, kauppapuotien, ravintoloiden ja kapakoiden palveluita. Armeija saattoi kompensoida oman huoltojärjestelmänsä puutteita maksamalla sotilaille korotettua palkkaa ja päivärahaa, jolla nämä kykenivät ostamaan itse ruokaa ja varusteita kau-pungista.⁶⁴⁸

Helsinki-Viaporissa maantiede asetti kuitenkin esteitä tälle linnoituskaupungin normaalille toimintalogiikalle. Helsingin kaupunki sijaitsi mantereella ja Viaporin linnoitus saarilla, ja kaupungin rannasta linnoitukseen oli aikalaisten arvion mu-kaan neljännespeninkulman (noin 2,5 kilometriä) purjehdusmatka.⁶⁴⁹ Viaporin si-jainti ei sinänsä ollut ainutlaatuinen, sillä monet Ruotsin valtakunnan tärkeät soti-lastukikohdat, kuten Karlskronan laivastoasema tai Tukholman sisääntuloväylää vartioinut Vaxholmin linnoitus, sijaitsivat saarilla. Kummassakin näistä tapauksista kaupunki kuitenkin sijaitsi samalla saarella tai saariryhmällä laivastotukikohdan kanssa. Lisäksi Karlskrona, joka oli näistä kahdesta kokonsa ja luonteensa puolesta

648 Granqvist 2015, s. 73–74.

649 Selvityksessään kauppakollegiolle vuonna 1755 Helsingin maistraatti kertoi Viaporin sijaitsevan

”neljännespeninkulman päässä kaupungista”. Kts. Helsingin maistraatin selvitys kauppakollegiolle 21.7.1755, Helsingin maistraatin pöytäkirjan liitteet 1755, HKA MA Cb:36.

parempi vertailukohta Viaporille, oli yhdistetty pysyvällä sillalla mantereeseen. Hel-singissä vastaava järjestely ei onnistunut, koska linnoitussaaret sijaitsivat etäällä rannikosta ja niitä ympäröivät joka puolelta laivaväylät.⁶⁵⁰

1700-luvulla vesireitit olivat tärkeitä liikenneväyliä. Koska maantiet olivat al-keellisia ja usein huonokuntoisia, suuria tavarakuormia oli helpompi kuljettaa vesit-se kuin maitvesit-se, ja eurooppalaivesit-set linnoitussuunnittelijat hyödynsivät nämä mahdol-lisuudet. John A. Lynn on osoittanut, että Ranskan, Saksan ja Alankomaiden suuret linnoitukset oli 1600- ja 1700-luvuilla sijoitettu tärkeimpien vesireittien äärelle.

Näin armeija sekä kykeni hyödyntämään niitä omassa logistiikassaan että estämään vihollista käyttämästä niitä kulkureitteinä sodankäynnissä.⁶⁵¹

Sijainnista saarilla oli Viaporille suuri logistinen etu kesän rakennuskausien ai-kana. Linnoitustyömaalle oli helppo laivata suuria lasteja rakennustarvikkeita kaik-kialta Itämeren piiristä; esimerkiksi sen käyttämä kalkki tuotiin pääosin Gotlannista asti. Samalla se oli jokiverkoston avulla yhteydessä sisämaahan. Sofia Gustafssonin selvitys Viaporin rakennustöihin liittyneistä metsätyömaista osoittaa, että lähes kaikki työmaat olivat joko meren rannalla tai Vantaanjoen vesistön varrella. Näin hakattu puutavara voitiin kuljettaa helposti linnoitussaarille joko meritse aluksilla tai jokia pitkin uittamalla.⁶⁵² Mikko Huhtamies on jopa kutsunut Helsinki-Viaporia

”veden kaupungiksi” meren ja jokireittien tärkeän logistisen merkityksen vuoksi.⁶⁵³ Kun meri jäätyi, Viaporin yhteydet muualle valtakuntaan katkesivat. Yhteydet Helsinkiin sen sijaan säilyivät, sillä linnoituksen ja mantereen välillä ylläpidettiin talvisin jäätietä. Se mahdollisti viaporilaisten vierailut Helsinkiin jalkaisin ja teki siten Viaporista kuukausien ajaksi ”maalinnoituksen”, mutta sen toimivuus riippui säästä ja jäätilanteesta. Anders Johan Asp kuvaili jäätietä 1780-luvulla kirjoittamas-saan Helsingin-kuvauksessa:

Täkäläinen ilmasto on kylmä. Talvi alkaa harvoin ennen marraskuun loppua, mutta sen jälkeen kylmyys jatkuu katkeamattomana huhtikuun puoliväliin.

Viaporin linnoituksen ja kaupungin välillä ylläpidetään jäätietä, joka on vuo-denajasta riippuen välillä vahvempi, välillä heikompi. Toisinaan sen voi ylittää vaaratta jo marraskuun lopussa, toisinaan vasta joulukuun puolivälissä tai myöhemmin, kun kaikki muut merialueet ja satamat ovat jo kauan olleet kan-tavia. Syynä tähän hitaaseen vahvistumiseen on avomeren läheisyys, sillä vaikka tie olisi ollut käyttökunnossa kolme, neljä tai viisikin päivää, saattaa mereltä nouseva etelämyrsky repiä sen yhdessä päivässä hajalle.⁶⁵⁴

650 Ongelma ei koskenut ainoastaan merilinnoituksia. Esimerkiksi 1600-luvun lopulla perustettu Kristianstadin linnoituskaupunki Skoonessa sijoitettiin leveän Helge-joen keskellä olevalle saarelle.

Svenska borgar och fästningar -teoksessa paikkaa pidetään erinomaisesti valittuna, sillä linnoituksen oli helppo hallita Skoonen tärkeintä vesireittiä; kts. Törnquist 2007, 40–43. Peter Rosengren sen si-jaan huomauttaa sijainnin aiheuttaneen linnoituskaupungille suuria logistisia ongelmia, sillä joen yli oli rakennettava useita siltoja, joista pisin oli lähes puoli kilometriä, jotta yhteydet mantereeseen säi-lyivät katkeamattomina; kst. Rosengren 2011, s. 38–40.

651 Lynn 1993, s. 146–150.

652 Gustafsson 2012b, s. 188. Kts. myös Kuisma 1991, s. 271–275.

653 Huhtamies 2014, s. 115–136.

654 ”Climatet härstädes är kalt, men sällan brukbar vinter för än i November månads slut, då kölden varar nästan continuerligen til medjo Aprill dock ibland starkare, ibland lindrigare Passagen öfwer isen emellan fästningen Sveaborg och staden blir olika årstider olika. Ibland kan man med

Kuten Aspin kuvauksesta ilmenee, kevään ja syksyn kelirikkokaudet, joiden ai-kana meri oli liian jäässä purjehtimista varten mutta ei tarpeeksi vahva jäätietä var-ten, eristivät Viaporin ulkomaailmasta.⁶⁵⁵ Ongelma ei koskenut linnoitustyömaan logistiikkaa, koska rakennustyöt olivat seisahduksissa kesäkauden ulkopuolella. Se koski kuitenkin sitäkin kipeämmin linnoitussaarten asukkaita, jotka joutuivat eris-tyksiin Helsingin porvareista ja heidän kaupallisista palveluistaan. Sampsa Hatakan arvion mukaan Viaporissa eli 1800-luvun alussa lähes viiden tuhannen hengen kiin-teä väestö, joka koostui sotilaista, sotilasvirkamiehistä, armeijan käsityöläisistä ja muista siviilihenkilöistä, sekä heidän perheistään ja palvelusväestään.⁶⁵⁶ Tämä väes-tö oli keväisin ja syksyisin riippuvainen niistä palveluista, jotka se sai omilta saaril-taan, koska yhteydet kaupunkiin ja ulkomaailmaan olivat joko poikki tai toimivat erittäin vaikeasti.

Syksy ja talvi aiheuttivat ongelmia armeijoille ja niiden huollolle kaikkialla Eu-roopassa. Säät olivat oikukkaita, syyssateet muuttivat tiet mutavelliksi, ja elintarvik-keiden hankkiminen pakko-ottojen tai ryöstelyn avulla oli vaikeaa.⁶⁵⁷ Meren jääty-minen merilinnoituksen ympärillä oli kuitenkin Euroopan pohjoisen periferian eri-tyisongelma, jota eurooppalaisten linnoitusteoreetikoiden ei tarvinnut ottaa huomi-oon.

Viaporin sijainnin oli ennakoitu aiheuttavan huolto-ongelmia jo kauan ennen linnoituksen perustamista. Kun kenraalimajuri Axel von Löwen ensimmäisen ker-ran esitti Susisaarten linnoittamista 1720-luvulla, puolustusdeputaatio huomautti, että saarilla ei ollut edes makean veden lähteitä, ja kelirikkokaudet aiheuttaisivat siksi vakavia ongelmia linnoituksen asukkaille.⁶⁵⁸ Hattujen sodan jälkeen laadituissa puolustussuunnitelmissa, joissa Susisaaret todettiin parhaaksi paikaksi place d’armesille, ei kuitenkaan punnittu linnoitusväestön huollon ongelmia.⁶⁵⁹ Tarkastet-tuaan Viaporin linnoitustyömaan kesällä 1752 kuningas Aadolf Fredrik kritisoi voi-makkaasti paikan valintaa. Hänen mielestään viereinen Vallisaari olisi ollut parempi linnoitussaari, koska se hallitsi korkeutensa ansiosta ympäristöään. Lisäksi Vallisaa-rella oli helposti hyödynnettävää pohjavettä, joka olisi turvannut linnoituksen

säkerhet öfverfara den i November månads slut, ibland i medjo December och så vidare, då alla de andra sjöarne och hamnar redan innan dess varit practicable. Orsaken till dennas långsamma stad-gande är den af hafvet ligger strax in på den, så at om den ock redan ibland kunnat lega 3, 4 à 5 dagar kan dock en dags sydlig storm, som kommer från hafvet, åter uprifva den. Hultin 1912, s. 113–

114. Tämän 1900-luvun alussa Mäntsälän pappilasta käsikirjoituksena löydetyn Helsingin-kuvauksen tekijä ei ole varmasti tiedossa. Siinä ei ole kirjoittajan nimeä, ainoastaan merkintä, jonka mukaan teki-jä on laatinut sen nuoruusvuosinaan professori Henrik Gabriel Porthanin ja professori Jakob Teng-strömin pyynnöstä Åbo Tidning -lehteä varten. Arvid Hultin, joka on julkaissut käsikirjoituksen toimi-tettuna, olettaa sen kirjoittajaksi Anders Johan Aspin, joka opiskeli Turun Akatemiassa Åbo Tidningin ilmestymisaikaan 1780-luvulla ja päätyi myöhemmin Mäntsälän kirkkoherraksi.

655 Granqvist 2015, s. 78–79.

656 Hatakka 2012, s. 113–114. Arvio perustuu luotettavimpana väestölähteenä pidettyihin seura-kuntakohtaisiin väkilukutauluihin. Niiden mukaan Viaporissa oli tykistörykmentti mukaan lukien 5716 asukasta. Koska noin 1 100 hengen tykistörykmentti oli kuitenkin sijoitettu pääosin Helsinkiin, itse linnoituksen väkiluku lienee ollut lähempänä viittä tuhatta.

657 Kts. esim. Black 1991, s. 40–42.

658 Ericsson 1939, s. 26.

659 Kts. esim. Nikula 2011, s. 89–106.

densaannin – yksi sen monista rinnakkaisnimistä olikin Träskholmen eli Järvisaa-ri.⁶⁶⁰

Vastineessaan kuninkaalle Ehrensvärd ilmoitti, että Vallisaaren vesi oli juoma-kelvotonta, kun taas Susisaarelle kaivetuissa kaivoissa vedenlaatu oli kuvernemen-tinlääkäri Zandtin tekemien kokeiden mukaan erinomainen.⁶⁶¹ Näistä vakuutteluis-ta huolimatvakuutteluis-ta puhvakuutteluis-taan veden saanti oli Viaporissa pysyvä ongelma, ja linnoitukseen jouduttiin rakentamaan suuria altaita sadeveden talteenottoa varten. Samaan ai-kaan kun Ehrensvärd tuomitsi vastineessaan Vallisaaren veden juomakelvottomak-si, hänen lähimpiin miehiinsä kuulunut kapteeni Carl Tersmeden ideoi miten Valli-saaren lampea voitaisiin käyttää Viaporin vesihuoltoon. Tersmedenin mukaan ”olisi erinomainen asia linnoitukselle saada hyvää vettä näin läheltä”.⁶⁶²