6 JOHTOPÄÄTÖKSET
De Godzinskyn tutkimuksessa (2014, s. 73–74) vastanneet tuomarit toivat esille, että lapsen mieli-pide on myös usein merkityksetön muuhun esitettyyn aineistoon nähden ja sitä harvoin tällöin kirjataan päätöksen perusteluihin. Tätä pro gradu -tutkimusta varten kyselyyn vastanneista tuo-mareista osa ajattelee, että pääsääntöisesti lapsen mielipide tulisi näkyä päätöstekstistä ja se olisi ennen kaikkea ihanteellinen ratkaisu. Tutkimusaineiston huostaanottohakemuksista käy ilmi, että usea tuomari kirjoittaa johonkin päätöksen kohtaan otsikon ”Kuultavat”, jonka alle on yleisimmin kirjattu lapsen vanhemmat. Missään aineiston huostaanottopäätöksissä kyseisessä kohdassa ei lukenut yli 12- vuotiasta lasta, vaikka muusta tekstistä kävi ilmi, että lasta oli kuultu. Se, että lapsen kuuleminen ei näy kuultavat-otsikon alla, voi johtua toki vahingosta, kuten eräs tuomari arveli, mutta aineiston perusteella vaikuttaa enemmänkin siltä, ettei tämän otsikon alle systemaattisesti kirjoiteta lapsen kuulemista, koska sitä ei ole nähtävissä yhdessäkään päätöksessä. Yhdessä pää-töksessä oli myös erikoinen asetelma, pääpää-töksessä kerrotaan, että lapsi vastusti huostaanottoa, muttei kerrota vastustiko vanhemmat. Tässä päätöksessä ei kuitenkaan ollut ”Kuultavat”-otsikkoa.
Tuomarit kommentoivat, että tarkistavat aina asiakirjoista, että lasta on kuultu. Lapsen kuulemi-sen kirjaamattomuus samaan kohtaan aikuisten kanssa voidaan tulkita, ettei jostain syystä lapkuulemi-sen kuulemisen merkitsemistä pidetä yhtä tärkeänä kuin aikuisten. Siltikään, kuten Falch-Eriksen ym.
(2021, s. 492–493) on todennut, ei pelkkä kuulemisen toteaminen myöskään riitä kuvaamaan, pan-naanko 12 artiklaa täytäntöön ja onko lapsi saanut oikeasti osallistua päätöksen tekoon. Olen sa-maa mieltä lastensuojeluasioita ja huostaanottoja paljon käsittelevän lakimiehen Mirjam Araneva kanssa, että viranomaisen asiakirjoissa ja päätöksissä on aina käytävä ilmi, mitkä lapsen mielipide ja toivomukset ovat ja mikä merkitys niillä on ratkaisussa ollut tai mistä syystä niillä ei ole ollut merkitystä asian ratkaisussa. (Araneva, 2016, s. 196–197.)
Päätöksissä, joissa ei kerrottu lapsen mielipidettä tai edes onko sitä selvitetty, oli pääsääntöisesti kuvattuna paljon vanhempien toimintaa ja reagointia lapsen hoitotoimenpiteiden yhteydessä, mutta ei lapsen reagointia samoissa tilanteissa. On myös nähtävissä, että huostaanottopäätök-sissä kuvataan paljon huostaanottohakemuksesta otteita, joissa kerrotaan usein eri toimijoiden lausunnoista esimerkiksi lapsen aggressiivisesta käytöksestä. Näistä kuvauksista ei kuitenkaan tule esille, että kukaan toimija olisi kysynyt lapselta, miksi lapsi ajattelee käyttäytyvänsä kuvatulla tavalla. Aikuisten oletuksia lapsen käytöksen syistä kuvataan usein eri tavoin. Lapsen toiminnasta olisi mielestäni mahdollista myös tulkita lapsen mielipidettä, mutta tällaisia kuvauksia tulkinnoista
ei ole havaittavissa. Lapsen käytöksen kuvaamisia ei ollut myöskään todettu siten, että ne katsot-taisin kuvauksena lapsen mielipiteestä. Osassa tällaisista päätöksistä, joissa on runsaasti lapsen toiminnan kuvausta, on saatettu todeta lauseella tai parilla, että lapsi vastustaa huostaanottoa.
Kuvatun kaltaisissa päätöksissä on todennäköisesti kyse tapauksista, joissa muut asiat kuin lapsen mielipide ratkaisee huostaanoton, kuten kyselyyn vastanneet tuomarit totesivat myös. Tuomarit toivat esille myös, ettei lapsi ole välttämättä halunnut käyttää oikeuttaa lausua mielipidettään tai tulla kuulluksi, jolloin lapsen mielipidettä ei päätöksessä näy. Jos lapsen käytöstä on kuvattu pää-töksen ”Perustelut” -lukuun, on mahdollista, että lapsen käytös katsotaan silloin perusteeksi, eikä sitä tarvitse enää erikseen mainita. Tuomareiden mukaan lapsen lojaliteetti ristiriitaa ei välttä-mättä tarvitse kirjoittaa päätöksiin, koska on yleisesti tiedossa ja varsin tavallista, että lapsi on lo-jaali suhteessa vanhempaansa. Mikäli lapsi ei ole halunnut kertoa mielipidettään, olisi mielestäni lasta kunnioittaa erityisesti, että tällainen seikka todettaisi huostaanottopäätöksessä.
Tuomarit toivat esiin myös, että voidaan myös haluta välttää lapsen vastuuttamista päätöksestä, jolloin lapsen mielipidettä ei tuoda päätöksessä korostuneesti esille. Tuomari kokivat myös perus-teluiden laatimisen työlääksi. Perusteluja kirjoitetaan ensisijaisesti perheelle, jonka katsotaan kyllä tietävän mistä on kyse. (De Godzinsky, 2014, s. 65–66, 78.) Tuomarit kuvaavat tapauksia, joissa on niin monitasoisia ja yhdessä ja erikseen ilmeneviä ongelmia, ettei päätöstä ole edes selkeästi kir-jattavissa. Päätöksiä perusteltaessa tuomarit kokivat vaikeudeksi myös, että tulee ottaa huomioon päätöksen saaja. Vanhempia ajateltaessa tuomarit kertoivat pyrkivänsä hienotunteisuuteen ja lap-sia ajateltiin suojeltavan. (De Godzinsky, 2014, s. 70–71.) Hankalia perusteltavia ovat myös tapauk-set, joissa on useampi oikeusprosessi samanaikaisesti menossa esimerkiksi vanhempien riitaisa ero tai huoltajuusriita käräjäoikeudessa. Näissä tapauksissa erityisesti tuomarit pohtivat, ettei asi-oita ja oikeustapauksia saa sekoittaa keskenään. Tuomari kertoivat myös pyrkivänsä tuomaan jo-kaisessa päätöksessä jotain positiivista esiin perheestä. Ratkaisua pohdittaessa tuomarit toivat esiin, että pohtivat asiaa kokonaisuutena lapsen edun kannalta. Päätöksen tekemiseen voi kuiten-kin vaikuttaa päätöksen tekijän lapsen mielipiteille antama merkitys, joko tietoisesti tai tiedosta-matta. (De Godzinsky, 2014, s. 72–73.) Tuomareiden kokemusten perusteella on siis monia teki-jöitä, jotka vaikuttavat huostaanottopäätöksen kirjalliseen lopputulokseen.
Kyselyyn vastannut tuomari kommentoi seuraavasti:
Vaikka kyllähän sillä, lapsen mielipiteen näkymisellä on periaatteellinen merkitys tie-tysti huostaanottoasiassa…. Jos vaikka vanhemmat väkivaltaisia ja päihdeongelma niin kuusivuotiaan lapsen mielipide jää helposti kirjaamatta… Mutta jos kyse on 17-vuotiaasta lapsesta ja haluaa kotona pysyä niin tuo lapsen mielipiteen selvittäminen ja kirjaaminen ja perusteleminen ihan eri roolissa, koska lapsen ikään nähden lapsen mielipiteelle annettava iso arvo.
Alle 12-vuotiaiden lasten huostaanottoperusteina oli useammin mielenterveydenongelmat, jotka usein painottuivat vanhempien mielenterveydenongelmiin kuten myös rikollisuus ja väkivalta.
Monet päätöksistä, joissa lapsen mielipidettä ei ole todettu, ovat kokonaisuuksina lukien sellaisia, että lopputulokseen vaikuttaa jonkun asianosaisen toiminta, käyttäytyminen tai terveys siten, ettei lapsen edun mukaisesti oikeastaan kenenkään asianosaisen mielipiteellä ole asian lopputuloksen kannalta ratkaisevaa merkitystä. Päätöksissä näkyy vakavaa väkivaltaa, vakavia mielenterveyden pulmia, rikollisuutta tai lapsen laiminlyöntiä kuvattuna siten, että oikeuden päätyminen huostaan-ottoon on täysin ymmärrettävää. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että aineistossa yli 12-vuotiaiden lasten huostaanotto perusteena on muita useammin haasteet lapsen omassa käy-töksessä, kuten taulukosta 3 selviää. Tämän ristiriidan voi ajatella johtuvan siitä, että lapsi, jolla on huostaanottoon asti johtavia haasteita omassa käytöksessään, ei välttämättä halua ottaa huos-taanottoon kantaa, eikä tulla kuulluksi, tai lapsi ei pysty tunnistamaan oman käytöksensä juurisyitä tai erottelemaan muita asiaan liittyviä tekijöitä.
Kuokka & Pösö (2016, s. 68–69.) sekä Lappalainen (2018, s. 30–31, 47) toivat esiin tutkimuksissaan, että hallinto oikeuden sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rajalliset resurssit voivat aiheut-taa sen, ettei lapsen osallisuus toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Lasta ei joko tavata riittä-västi tai lapsen mielipiteitä ei kirjata riittäriittä-västi lapsen asiakirjoihin, joista ne välittyvät hallinto-oi-keudelle. Tähän tutkimuksen tuomarikyselyyn vastannut tuomari toi saman asian esiin, ettei huos-taanottohakemuksesta selviä tarkemmin lapsen mielipide. Oman kokemukseni perusteella edel-liset kuvaukset lapsen mielipiteen kuvailun vaikeudesta päätökseen voi hyvin pitää paikkaansa.
Hallinto-oikeudella on kuitenkin mahdollisuus aina pyytää sosiaalityöntekijältä lisäselvitystä hake-mukseen, joka olisikin suotavaa, jos huostaanottohakemuksen asiakirjoista ei tuomareille käy esille riittävän selvästi lapsen mielipiteet. Tällainen lisäselvityksen pyytäminen toki aina pitkittää muutoinkin ikävää prosessia ja vie eri toimijoiden aikaa, jonka vuoksi sitä ei todennäköisesti tehdä.
Etenkään sellaisissa huostaanottotapauksissa, joissa muutoin on riittävästi materiaalia päätöksen-teon tueksi.
De Godzinsky (2014, s. 65–66) totesi tutkimuksessaan, että tuomarit kokivat perusteluiden kirjaa-misen työlääksi ja tuomarit kokivat, että perusteluja kirjoitetaan ensisijaisesti perheelle, jonka kat-sotaan kyllä tietävän mistä on kyse. Myös tämän tutkimuksen tuomareiden vastauksista löytyi ku-vausta, että ratkaistavia asioita on paljon ja asiakirjoja yhdessä tapauksessa on noin 500. Oman kokemukseni perusteella yhteen huostaanottoon liittyy vähintään useita kymmeniä, useammin useampi sata arkkia asiakirjoja. Niiden perusteella kokonaisuuden hahmottaminen on ajoittain sosiaalityöntekijällekin haastavaa, vaikka tuntisi lapsen ja perheen pidemmältä ajanjaksolta. On varsin inhimillisesti ymmärrettävää, että tuomarit kokevat asiakokonaisuuksien kokoamisen ja työstämisen haastavaksi, koska yleensä he tapaavat asianosaiset vain kerran ja silloinkaan eivät välttämättä lasta. Aineistossa oli myös tapauksia, joissa huostaanotto oli ratkaistu ilman suullista käsittelyä, eli tuomarit tekivät ratkaisun pelkästään asiakirjojen perusteella. Asianosaiset eivät ol-leet joko halunneet suullista käsittelyä, tai tuomari oli pitänyt sitä tarpeettomana ja lapsen edun vastaisena muu aineisto huomioon ottaen. Tähän tutkimukseen osallistuneet tuomarit eivät tuo-neet esiin, että perusteluja kirjoitettaisi perheelle edellä kuvatulla perusteella ja ajattelen, ettei hallintoasioita ratkaisevat viranomaisen päätöksen perustelu voi olla koskaan sellainen, että pää-töksen tekijä olettaa asianosaisen ymmärtävän mistä on kysymys, vaan kuten hallintolakikin edel-lyttää päätöksestä on käytävä selkeästi esille asian ratkaisuun vaikuttaneet seikat. Huostaanotto-päätös on yksittäinen kokonaisuus, jota asiakirjana käytetään lastensuojelussa perheen kanssa työskenneltäessä. Se ei sisällä huostaanottohakemusta automaattisena liitteenä, joten mielestäni päätöksestä tulisi siksi käydä ilmi huostaanottohakemuksessa esitetyt asiaan vaikuttavat tekijät, kuten lapsen kuuleminen.
Lapsen suojeleminen voi olla yksi syy, miksi lapsen mielipidettä ei kirjata huostaanottopäätökseen.
Kyselyyn vastanneet tuomarit eivät tuoneet tätä asiaa esille, vaan totesivat, että vaikka ketään ei palvele tarpeettoman loukkaava kirjoittaminen, tulisi päätöksistä näkyä konkreettiset faktat eikä hienotunteisuus saisi sitä estää. Lastensuojelulaki (20 §) kuitenkin säätää, ettei lapselle saa aiheu-tua tarpeettomasti haittaa mielipiteen selvittämisestä, eikä se saa vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Muun muassa Pajulammin (2014) ja De Godzinskyn (2014) tutkimuksissa on kommen-toitu, että lapsen osallisuuden lisäksi on tilanteita, joissa toisaalta lasta tulee suojella joko vanhem-miltaan tai oikeusjärjestelmältä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät, lakimiehet ja maallikot väkevät olevan myös tilanteita, joissa on merkittävä riski, että lapset joutuvat uskolli-suuskonfliktiin vanhempiensa kanssa. Sosiaalityöntekijä totesivat, että lasta saa asettaa ainakaan kevyesti tilanteeseen, jossa heidän täytyy pettää vanhempansa. (Hulman, Höjer & Larsson, 2019, s. 308.) Tutkimuksen aineistoa kokonaisuutena arvioiden oma mahdollista, että joissakin päätök-sissä on jätetty lapsen mielipide kirjaamatta nimenomaan lapsen suojelunäkökulmasta. Tällaisissa päätöksissä on kuvattu pääsääntöisesti jo valmiiksi aikuisten toimintaa, joka vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. On mahdollista, ettei näille vanhemmille ole haluttu selkeästi tuoda esiin lapsen mielipidettä, jottei se vaikuttaisi päätöksentekotilannetta haitallisemmin lapsen ja vanhempien väleihin.
Päätöksissä, joissa lapsen mielipide käy selville, on erilaisia tapoja tuoda lapsen mielipidettä esille.
Lasten mielipidettä kerrotaan joko jonkun ammattilaisen kerronnan kautta, lainauksena kuulemis- tai mielipiteen selvittämisasiakirjasta tai lapsen kirjallisesta selvityksestä hallinto-oikeudelle. Pää-töksessä voi olla myös suoria lainauksia lapsen kertomasta, kun lapsi on osallistunut suulliseen käsittelyyn tai työntekijä on suullisessa käsittelyssä tulkinnut lapsen toimintaa tai reaktioita. Pää-töksissä on myös nähtävissä lapsen edustajien (muu kuin huoltaja tai sosiaalityöntekijä, esimer-kiksi edunvalvoja) kuvauksia lapsen näkemyksistä. On myös päätöksiä, joissa on vain todettu vas-tustaako lapsi huostaanottoa, mutta ei sanallisesti ole tarkemmin kuvannut asiaa. Kuten luvun 5.2 yhteenvedoista on havaittavissa suurin osa lapsista, joiden kuuleminen tai mielipiteen selvittämi-nen on päätöksessä tuotu esille, on kertonut omasta elämästään, kotioloistaan tai ajatuksistaan suhteessa huostaanottoon. Lapsen ovat ilmaisseen näkemyksiään ja osa lapsista on vastustanut huostaanottoa, osa ei. Osassa päätöksistä on kerrottu lapsen kertomaa, mutta ei ole selvää ku-vausta tai toteamusta, miten lapsen kerronta tulkitaan tai mitä mieltä lapsi on huostaanotosta. On
myös päätöksiä, joissa on todettu vain vastustaminen tai ei vastustaminen, muttei tarkemmin ku-vailtu lapsen perusteita näkökulmalleen.
Tulkintani mukaan lapsen mielipiteen kuvaamiseen tai kuulemisen merkitsemiseen ei ole yhte-näistä käytäntöä, kuten tuomarit ovat myös kommentoineen vastauksissaan. Kun lapsen mieli-pide, kuuleminen tai kuvaus omasta elämästään kirjataan hallinto-oikeuden huostaanottopäätök-seen, käytäntö vaihtelee täysin päätöskohtaisesti. Tämä on toisaalta myös ymmärrettävää, koska jokainen tapaus on yksilöllinen, eikä päätöksiä ole mahdollistakaan saada yhtenäistettyä täysin.
Kokonaisuutena on hyvä asia, että lapsen mielipide tulee jollain tavoin ilmaistuksi hieman yli puo-lessa päätöksistä. Toivomisen varaan jää yhtenäiseen käytäntöön. Luettavuuden ja ymmärrettä-vyyden kannalta olisi hyvä, jos kaikissa päätöksissä olisi todettu vastustaako lapsi huostaanottoa vai ei, miksi on sitä mieltä mitä on ja tarvittaessa lisäksi lapsen omaa kerrontaa elämästään. Tosin kuten aiemmin totesin, on asioita, kuten lapsen suojeleminen, jonka vuoksi päätökseen ei välttä-mättä kaikkea kirjoiteta. Huostaanoton perusteella ei ole nähtävissä ainakaan selvää syy-yhteyttä, miten lapsen mielipide on kirjattu päätöksiin. Huostaanoton perusteita on kaikista kategorioista.
Sosiaalityöntekijöiden on huostaanottoa valmisteltaessa tärkeää, selvittää lapsen mielipiteitä, aja-tuksia ja kokemuksia riittävän laajasti muihin asiaan vaikuttaviin tekijöihin nähden ja tuoda lapsen mielipidettä esille huostaanottohakemuksessa riittävän selvästi ja kuvailevasti. Sen lisäksi, että lapselta tiedustellaan mielipidettä itse huostaanottoon, on hyvä muistaa kysyä lapsen ajatuksia huostaanoton muihin lapseen kohdistuviin vaikutuksiin, kuten koulupaikkaan, sijaishuoltopaik-kaan ja yhteydenpitoon. Riittävän laaja, kuvaileva ja lapsen suoria lainauksia sisältävä lapsen mie-lipiteiden kuvailu huostaanottopäätöksissä auttaa tuomareita saamaan lapsen näkökulmista kir-jallisesti riittävän selvän kuvan ja he pystyvät sen perustella arvioimaan miten lapsen mielipidettä käsitellään päätöstä tehtäessä. Yhtenä lapsen mielipiteiden kuvailemismuotona huostaanotto-päätöksissä on suorat lainauksen lapsen kuulemis- tai mielipiteen selvittämisasiakirjasta. Lainaus on yleensä suora lainaus lapsen kertomasta mielipiteestä. Huostaanottohakemuksen suoran lai-naukset lapsen mielipiteestä voivat helpottaa hallinto-oikeuden lapsen mielipiteen kirjaamista huostaanottopäätökseen.
Hallinto-oikeuden päätöksissä käytetään myös lasten sosiaalityöntekijöille kertomia kokemuksia varsinaisen kuulemis- tai mielipiteen selvittämistilaisuuden ulkopuolelta sosiaalityöntekijöiden ku-vaamana sekä muita asiakirjoja, joissa on kuvailtu lapsen toimintaa tai reaktioita työntekijöiden kuvailemana. Sosiaalityöntekijä kokoaa huostaanottoon vaikuttavat asiakirjat hallinto-oikeudelle, jolloin sosiaalityöntekijän on tärkeää etsiä asiakirjoista sellaisia kirjauksia, joissa olisi kuvausta lap-sen ajatuksista omassa tilanteessaan ja elämässään. Hallinto-oikeuden kokoonpano saa näistä asiakirjoista tietoa lapsen ajatuksista ja niitä voidaan käyttää päätöksenteon arvioinnissa ja myös huostaanottopäätöksen kirjoittamisessa mukana.
