Hallinto-oikeuden päätöksissä käytetään myös lasten sosiaalityöntekijöille kertomia kokemuksia varsinaisen kuulemis- tai mielipiteen selvittämistilaisuuden ulkopuolelta sosiaalityöntekijöiden ku-vaamana sekä muita asiakirjoja, joissa on kuvailtu lapsen toimintaa tai reaktioita työntekijöiden kuvailemana. Sosiaalityöntekijä kokoaa huostaanottoon vaikuttavat asiakirjat hallinto-oikeudelle, jolloin sosiaalityöntekijän on tärkeää etsiä asiakirjoista sellaisia kirjauksia, joissa olisi kuvausta lap-sen ajatuksista omassa tilanteessaan ja elämässään. Hallinto-oikeuden kokoonpano saa näistä asiakirjoista tietoa lapsen ajatuksista ja niitä voidaan käyttää päätöksenteon arvioinnissa ja myös huostaanottopäätöksen kirjoittamisessa mukana.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan suullinen käsittely on asiassa ilmeisen tarpeetonta, kun otetaan huomioon asiassa annettava ratkaisu, lapsen oma mielipide asiasta ja lapsen ikä.
Oikeudellinen arvio toteaa päätöksen perustuvan lapsen mielipiteeseen, ettei lapsi halua kotiin.
Kuten tuomareiden kirjauksista on havaittavissa, vaikka lasta kuullaan ja mielipide selvitetään, lapsi ei päätä huostaanoton lopputulosta. Kirjaukseen voidaan todeta, että kyseisen lapsen mieli-pidettä voida ottaa huomioon, koska muut asiat ratkaisevat kokonaisuuden huostaanottoasiassa.
Tai lapsen mielipide voidaan ottaa huomioon, kuten viimeisessä esimerkissä on todettu. Lapsen mielipiteen vaikutus päätöksentekoon on siis mahdollista todeta asiallisesti ja etenkin lasta kun-nioittavalla tavalla. Niissä tapauksissa, joissa lapsen mielipide on kirjattu päätökseen, sen päätök-seen vaikuttamisen kirjaamattomuus johtuu tuomareiden vastausten perusteella siitä, ettei tuo-mari vain kirjoita lapsen mielipiteen vaikutusta päätöksentekoon tai sillä ei ole ollut asian ratkai-sun kannalta merkitystä. Kuten eräs tuomari totesi esimerkkinä, että vanhempien päihdeongelma ja rikollisuus vaikuttaa lapsen mielipidettä enemmän asian ratkaisemiseen. Toisaalta lapsen mie-lipiteeseen huostaanottoasiassa voi vaikuttaa myös sen vaikutus kouluun, harrastuksiin tai muihin lapselle merkityksellisiin asioihin (Araneva, 2016, s, 190).
Sosiaalityöntekijöiden on hyvä ottaa nämä asian lapsen kanssa puheeksi ja kuten eräs tuomari myös totesi, että nämä asiat voisivat olla enemmän esillä huostaanottohakemuksissa. Sosiaali-työntekijöiden on myös tärkeää ottaa huostaanottohakemuksessa kantaa siihen, miten lapsen mielipide tulisi ottaa huostaanottopäätöstä tehtäessä huomioon. Sosiaalityöntekijät siis voisivat todeta miten lapsen mielipide huostaanottoon tulisi ottaa huomioon, mutta myös lisäksi, että lap-sen mielipide edellä kuvatuista asioista olisi hyvä ottaa huomioon, mikäli ne siis olisivat realistisia ja toteutuskelpoisia mielipiteitä tai että niitä ei tule ottaa huomioon. Tuomareiden olisi mahdolli-sesti selkeämpää kirjata päätökseen, lapsen mielipiteen vaikutus, jos sosiaalityöntekijä olisi huos-taanottohakemuksessa asian selvästi todennut ja perustellut. Mikäli näitä huomiota ei ole kirjoi-tettu huostaanottohakemukseen, ne eivät oman kokemukseni mukaan välttämättä tule esille, vaikka asiassa järjestettäisi suullinen käsittely. Silloin tuomarin on mahdotonta kirjoittaa näitä vai-kuttavia tekijöitä päätökseen.
Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 87 § säätää mitä päätöksen perustelemisessa tulee il-metä. Siellä todetaan, että päätöksen perusteluissa tulee ilmetä ”mitkä seikat ja selvitykset ovat vai-kuttaneet ratkaisuun ja mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu”. Kyselyyn vastanneet tuo-marit kuitenkin kommentoivat eri tavoin päätöksen perustelu -kohtaa. Lapsen mielipide on saa-tettu kirjoittaa päätöksen kertoelmaosuuteen, ja toistamisen välttämiseksi samaa asiaa ei ole enää kirjoitettu perusteluihin. Tuomareiden mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, ettei se olisi vaikuttanut päätökseen perusteena. Tuomareiden mukaan päätös on kokonaisuus, joka pitää lukea kokonai-suudessaan, ennekuin se on ymmärrettävä ja laki antaa väljyyttä päätöksen perusteluihin. Tuo-marit totesivat myös, että tuomarin persoona vaikuttaa kirjoitustyyliin ja että tuomioistuinvirasto koordinoi laatutyötä päätösten osalta. On tavoiteltavaa, että päätöksen tekninen rakenne olisi var-sin samanlainen, koska silloin se olisi helpommin ymmärrettävissä. Tuomareiden kommentit ovat joltain osin ristiriidassa hallintoasioiden oikeudenkäynnistä säätävän lain 87 § mukaan, jossa sää-detään, että lapsen mielipide on kirjattava perusteluihin, mikäli sillä on ollut merkitystä asian rat-kaisuun.
Lapsi voi olla hallintoprosessissa Tuulensalon (2015) mukaan kolmenlainen toimija. Ulkopuolinen toimija, jolloin lapsi jää työskentelyn ja dokumentoinnin ulkopuolelle ja häntä suojellaan tiedolta.
Välillisenä toimijana lapsi katsotaan olevan toiminnan ja kerronnan kohde sekä itsestään välilli-sesti kertoja. Lapsi voi olla myös parhaimmillaan prosessissa aktiivinen toimija, joka toimii itses-tään kertojana, kuulijana ja kokijana. Aktiivisen toimijan rooli velvoittaa, että lapsi nähdään tietoi-sesti yksilönä, eikä vain osana perhettä. (Tuulensalo 2015, s. 26.) Tutkimuksen aineistosta on ha-vaittavissa, että hallinto-oikeuden huostaanottopäätöksissä näkyy kaikkia edellä mainittuja lapsen toimijuuden malleja. Joissakin päätöksissä lasta ei kuvata ollenkaan tai hyvin vähän, joissakin muut ihmiset kertovat lapsesta. On myös päätöksiä, joissa lapsi on itse aktiivisesti toiminut omassa asi-assaan ja ottanut siihen kantaa. Kokonaisuutena päätöksiä arvioiden on kuitenkin todettavissa, että vaikka eri lait ja lapsen oikeudet painottavat lapsen osallisuuden oikeutta omassa asiassaan, se ei silti näy kaikissa huostaanottopäätöksissä eikä lapsen mielipiteet vaikuta suurimpaan osaan päätöksenteosta. Hallinto-oikeuden käsittelyyn päätyvien huostaanottojen syyt ovat monisyisiä ja päätöksen tekoon näyttää vaikuttavan pääsääntöisesti muut asiaan liittyvät seikat, kuin lapsen ajatukset omaa elämäänsä koskien.
7 POHDINTA
Olen samaa mieltä Enroos ym. (2021, 860) kanssa, että mikäli lapsen mielipidettä ei selvästi kirjata hallintopäätökseen, on olemassa riski, että lapsen osallistumisesta muodostuu pelkkä illuusio, eikä se kerro todellisuudessa siitä, miten asianosaisten osallistuminen päätöksenteossa otetaan huomioon. Tämä nostaa entisestää riskiä siitä, että lasten mielipiteiden vaikutus päätöksentekoon kyseenalaistetaan ja lapsia kuullaan vain siksi, että niin tulee tehdä, kuten Toros & Falch-Eriksenin ym (2021) useiden maiden tutkimusten perusteella on pohdittu. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että hallinto-oikeuden kokoonpanot ottaisivat entistä tarkempaan huomiontiin lapsen mielipitei-den kirjaamiseen huostaanottopäätöksiin. Lapsi voi päätöstä tehtäessä olla 5- tai 12-vuotias, mutta lapsen kasvaessa hän todennäköisesti jossain vaiheessa lukee oman huostaanottopäätök-sensä. Silloin lapselle tulisi tulla tunne, että mikäli hän on tilanteestaan ja huostaanotosta jotain lausunut, se olisi luettavissa, kuinka sitä on käsitelty ja mikä merkitys sillä on ollut. Kuten Pollari &
Toivonen (2018, 55–56.) toteaa että, osallisuudessa on kyse lapsen tunnekokemuksesta. Lapselle tulisi syntyä tunne, että päätöksenteko on reilua ja oikeudenmukaista. Vaikka päätöksen lopputu-los olisi lapsen mielipiteen vastainen, lapselle on helpompi hyväksyä päätös, jos hän kokee, että asia on käsitelty reilusti. Osallisuuden kokemus on keskeistä, että voi kokea oikeudenmukaisuutta.
Mielipiteen näkymättömyys päätöksissä on osittain myös laki kysymys. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 87 §:ssä ei säädetä, että päätöksen perusteluissa tulisi lukea asianosaisten mieli-pide käsiteltävään hallintoasiaan. 86 §:ssä päätöksen sisällöstä kuitenkin todetaan, että päätök-sestä on käytävä ilmi osapuolten vaatimuksen ja tarpeellisilta osin niiden perustelut. Asianosais-ten mielipiteitä ei kuiAsianosais-tenkaan tulkita vaatimuksiksi, siksi niitä ei ole välttämätöntä kirjoittaa pää-tökseen.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän harteille jää päätöksen läpikäyminen vanhempien ja lapsen kanssa ja silloin olisi ensiarvoisen tärkeää, että päätöksessä lukisi selkeästi mitkä tekijät ovat vaikuttaneet päätöksen tekoon. Nyt syntyy riski siitä, että sosiaalityöntekijä joutuu tulkitse-maan päätöstä ja poimitulkitse-maan kerronnallisesta tekstistä vaikuttaneita tekijöitä. Kaikki asianosaiset eivät toki halua päätöksessä hyväksyä esille nostettuja asioita, mutta on myös sellaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat perusteet selkeästi ilmaistuna, jotta he ymmärtävät hallinto-oikeuden kannan.
Lastensuojelulain 47 §:n mukaan huostaanotto on lopetettava, kun perusteet eivät ole enää voi-massa tai huostaanoton lopettaminen ei ole selvästi vastoin lapsen etua. Toiset vanhemmat kysy-vät, mitä heidän tulee tehdä, että huostaanotto saadaan purettua (mikäli siis on ollut vanhempien toiminnasta johtuvat perusteet). Vanhemmat saattavat syyttää lopputuloksesta lasta tai lapsi van-hempaa, jos päätöksen sisältö ja päätöksen tekoon vaikuttaneet asiat, kuten lapsen kuuleminen, jää yhtään epäselväksi. Asianosaisille olisi todella tärkeää, että perusteet ja asiaan vaikuttaneet tekijät olisivat suoraan selvästi huostaanottopäätöksestä listamaisesti luettavissa. Monen sivun mittainen kokonaisuus on asianosaisille kokemukseni perusteella vaikea hahmottaa. Lisäksi ot-taen huomioon myös lapsen ymmärtämiskyky, päätös pitäisi olla selvä myös lapselle. Jos päätös pitää lukea kokonaisuutena, ennekuin se on ymmärrettävä, jää kysymys minkäikäinen lapsi pystyy päätöksen kokonaisuuden ymmärtämään.
Tutkimuksen havaintojen perusteella sosiaalityöntekijät voisivat edesauttaa lapsen mielipiteiden kuulemista ja esiintuomista huostaanottohakemuksissa yksityiskohtaisempana kuvauksena ja suorina lainauksina, sekä omana kannanottona, miten lapsen mielipide tulee ottaa huomioon.
Hallinto-oikeuksien kokoonpanot voisivat parantaa päätösten rakennetta yhteneväisemmäksi ja entistäkin selkeämmäksi, jotta se olisi asianosaisille ja sosiaalitoimelle helpompi lukea ja toimia huostaanottojen perusteiden poistamiseksi. Aiheesta on tehty jonkin verran yleistä tutkimusta.
Mielestäni olisi tärkeä jatkaa vastentahtoisten huostaanottojen tutkimista eri osa-alueilta tarkem-min. Esimerkiksi olisi hyvä haastatella lapsia ja vanhempia heidän kokemuksistaan, miten ymmär-rettäviä huostaanottopäätökset ovat ja mitä tunnekokemuksia ne heissä herättävät. Huostaanot-topäätöksen asianosaisia olisi hyvä haastatella ja kysyä toivoisivatko he jotain muutosta huostaan-ottopäätöksiin, jotta ne olisivat helpommin ymmärrettävissä.
LÄHTEET
Aer, J. (2013). Lastensuojeluoikeus. Helsinki: SanomaPro.
Araneva, M. (2016). Lapsen suojelu. Toteuttaminen ja päätöksenteko. Helsinki: Talentum Pro.
Convention on the Rights of the Child. 1989. Haettu 24.10.2022 osoitteesta https://www.ohchr.org/si-tes/default/files/Documents/ProfessionalInterest/crc.pdf
De Godzinsky, V-M. (2014). Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä. (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 267). Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Haettu 25.5.2022 osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152419/267_de_God-zinsky.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Enroos, R., Korpinen, J. & Pösö, T. (2021). ‘Informed consent’ in consensual child welfare: some reflections on its controversial nature. European journal of social work 24 (5), 852–863. Haettu 09.11.2022 osoitteesta
https://www-tandfonline-com.ezproxy.uef.fi:2443/doi/pdf/10.1080/13691457.2021.1901658?needAccess=true
Enroos, R. & Pösö, T. (2017) The Representation of Children's Views in Finnish Court Decisions Regarding Care Orders. The International journal of children's rights 25 (3–4), 736–753. DOI:
10.1163/15718182–02503009
Eskonen, I. (2005). Perheväkivalta lasten kertomana. Miten ja mitä lapsen kertovat terapeuttisissa ryh-missä perheväkivallasta? Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Haettu 20.11.2022 osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67528/951-44-6432-X.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Falch-Eriksen, A., Toros, K., Sindi, I. & Lehtme, R. (2021). Children expressing their views in child protection casework: Current research and their rights going forward. Child & Family Social Work 26 (3), 485–497. DOI.org/ 10.1111/cfs.12831.
Hallintolaki 434/2003.
Hallinto-oikeuslaki (HaOL) 430/1999.
Hetemäki, I. (toim.) (2011). Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. Unicef. Helsinki: Edita Prima Oy.
Hiitola, J. (2015). Hallittu vanhemmuus Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa.
Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Haettu 10.10.2022 osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9721-6
Hiitola, J. & Heinonen, H. (2009). Huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko: hallinto-oikeuksien rat-kaisut huostaanottoasioissa 2008. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 46). Helsinki: Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos. Haettu 11.5.2022 osoitteesta https://www.julkari.fi/bitstream/han-dle/10024/79959/f84ee235-d74a-4898-af24-deb260f3a806.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (1997). Tutki ja Kirjoita. 15. uudistettu painos. Hämeenlinna:
Tammi.
Huhtanen, R. (2016). ”Vapaaehtoinen vai tahdonvastainen huostaanotto?”. Teoksessa R. Enroos, T.
Heino & T. Pösö. 2016. Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä. (s. 33–51). Tampere: Juvenes Print.
Hultman, E., Höjer, S. & Larsson, M. (2019). Age limits for participation in child protection court proceedings in Sweden. Child & family social work 25 (2), 304–312. DOI:10.1111/cfs.12686
KHO: 2021:44. Haettu 27.08.2022 osoitteesta https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaa-tokset/1618835122642.html
Korpinen, J. (2008). Istuntoja institutionaalisen katseen alla: lastensuojelun suulliset käsittelyt hallinto-oikeudessa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Haettu 27.08.2022 osoitteesta
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67861/978-951-44-7350-0.pdf?sequence=1&isAllo-wed=y
Kuokka, P. & Pösö, T. (2016). Huostaanotot hallinto-oikeudessa. Teoksessa: E. Enroos, T. Heino, &
T. Pösö. (toim.) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä (52–71). Tampere: Juvenes Print.
Kratky, N. & Schröder‐Abé, M. (2020). A court file analysis of child protection cases: What do chil-dren say? Child & Family Social Work S1 (25), 169–177. doi:10.1111/cfs.12744 (15.8.2022)
Laki holhoustoimesta 442/1999.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 808/2019.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999.
Lappalainen, E. (2018). Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten näkemyksiä lapsen osallisuudesta tahdonvastaisessa huostaanotossa. Pro Gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Haettu 12.11.2022 osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105462/LappalainenElina2019.pdf?se-quence=1&isAllowed=y
Lapsiasiavaltuutettu (2014). YK:n lapsen oikeuksien komitea. Yleiskommentti nro 12 (2009) Lapsen oikeus tulla kuulluksi. Suomenkielinen käännös (2014). Haettu 15.11.2022 osoitteesta https://lap- siasia.fi/documents/25250457/37288006/CRC_C_GC_12_julkaisu.pdf/9daac47a-f69f-3258-be52-0d0e34380e69/CRC_C_GC_12_julkaisu.pdf?t=1465380818000¨
Lastensuojelun keskusliitto. Lapsen oikeudet -verkkosivu. Haettu 30.10.2022 osoitteesta https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/
Lastensuojelulaki 417/2007.
Lastensuojelun käsikirja. Huostaanotto. Haettu 01.09.2022 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/lasten-suojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto
Muukkonen, T. & Tulensalo, H. (2018). Tutustumalla lapsi tulee näkyväksi – pienen lapsen koke-musten kuuntelu lastensuojelussa. Teoksessa: S. Hyvärinen & T. Pösö (toim.) Lapsen haastattelu lastensuojelussa (92–101).Jyväskylä: Ps-kustannus.
Pollari, K. & Toivonen, V. (2018). Lapsen haastattelu – osa lapsen oikeutta osallistua. Teoksessa:
S. Hyvärinen & T. Pösö (toim.), Lasten haastattelu lastensuojelussa (s. 52–63).Jyväskylä: Ps-kustan-nus.
Pösö, T. (2021). Children’s consent to child welfare services: Some explorative remarks. Children
& society 36 (1), 52–65. Haettu 24.10.2022 osoitteesta https://onlinelibrary-wiley-com.ezproxy.uef.fi:2443/doi/pdf/10.1111/chso.12483
Roos, P. (2015). Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Haettu 20.11.2022 osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/96477/978-951-44-9691-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Räty, T. (2015). Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki: Edita.
Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2019. THL.
Suomen perustuslaki 731/1999.
Tietosuojalaki 1050/2018.
Toivonen, V-M. (2017). Lapsen oikeuden ja oikeusturva. Lastensuojeluasiat hallintotuomioistui-missa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Haettu 20.11.2022 osoitteesta https://verkkokirjahylly-alma- talent-fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/GAHBBXXTBBAED#/kohta:7((a0)YHTEENVETOA((20)JA((20)JOH- TOP((c4)((c4)T((d6)KSI((c4)((20)(:7.3((20)Kohti((20)lapsen((20)oikeuksien((20)tehokasta((20)toteutu-mista((20)/piste:b4
Tulensalo, H. (2015). Lapsen tiedollinen toimijuus lastensuojelun sosiaalityössä. Lisensiaatintutkimus.
Tampereen yliopisto. Haettu 20.11.2022 osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/han-dle/10024/98814/LISURI-1460708563.pdf?sequence=1
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki: Tammi
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsit-teleminen Suomessa. (Toim.) K. Varantola, V. Launis, M. Helin, S. Kaisa & S. Jäppinen. Helsinki. Haettu 11.09.2022 osoitteesta https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf
LIITTEET
Liite 1 Kysely hallinto-oikeuden tuomareille huostaanottopäätöksistä
1. Monta vuotta olet toiminut lastensuojeluasioita käsittelevänä tuomarina?
2. Arvioi suunnilleen montako huostaanottoa koskevaa päätöstä olet urasi aikana tehnyt?
3. Jos huostaanottohakemuksessa on ilmoitettu lapsen kuulemisesta tai mielipiteen selvittä-misestä, kirjaatko lapsen mielipiteen aina päätöksen johonkin kohtaan? Jos et, miksi?
4. De Godzinkyn (2014) tutkimuksessa tuomarit kritisoivat sosiaalityöntekijän tekemiä lapsen kuulemisen kirjauksia, että niiden pitäisi olla selkeämpiä.
- mikä oma kokemuksesi on, ovatko huostaanottohakemukset riittävän selkeitä ja käykö niistä lapsen mielipide selville?
- Mitä sosiaalityöntekijän olisi erityisen tärkeä kysyä lapselta huostaanoton kuulemisessa, jotta sillä olisi merkitystä asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa?
- Olisiko lasta kuullessa parempi kirjata lapsen puheesta suoria lainauksia vai vapaamuo-toista kuvaavaa tekstiä?
5. Lapsen mielipide tulee lain mukaan selvittää tai yli 12-vuotiasta kuulla, ellei se ole ilmeisen perusteetonta tai vaaranna lapsen kasvua ja kehitystä (lastensuojelulaki 42 §). De Godzins-kyn (2014, 73–74) tutkimuksessa tuodaan esiin tuomareiden haastatteluiden perusteella, että lapsen mielipide voi olla merkityksetön muihin esitettyihin aineistoihin nähden. Eli muut asiat tulevat ratkaisemaan huostaanoton. Myös oman Pro Gradu tutkimukseni ai-neiston perusteella voi tulkita samoin.
- Kertoisitko lyhyesti ainakin yhden esimerkin, jolloin sosiaalitoimessa voidaan jättää lapsen mielipide selvittämättä em. lakikohdan mukaisesti.
- Pohditko lyhyesti, miksi Pro Gradu -tutkimuksen aineistossani alle puolessa päätöksistä tulee ylipäätään esiin, että lasta on kuultu tai mielipide selvitetty, mutta niissäkään ei vält-tämättä kerrota, mikä lapsen mielipide asiaan on ollut. Miksihän näin?
6. Korpisen (2008, 199) tutkimuksessa todetaan, että lapsen edustamiseen huostaanottoasi-oissa liittyy ristiriita, erityisesti jos vanhempi on asiassa se, jonka toiminnassa olisi lasten-suojelullisesti korjattavaa. Huoltaja edustaa lasta oikeusasioissa ja myös sosiaalityöntekijä edustaa lasta ja esittää huostaanottoa, vaikka lapsi ilmaisisi vastustavansa huostaanottoa.
- Pitäisikö mielestänne lapsella aina olla edunvalvoja huostaanottoasiassa? Jos kyllä, miksi ja jos ei, miksi?
7. De Godzinkyn (2014, 71) tutkimuksessa päätöksiä perusteltaessa tuomarit kokivat vaikeu-deksi kirjoittaa päätökset saaja huomioiden. Vanhempia ajateltaessa tuomarit kertoivat pyrkivänsä hienotunteisuuteen ja lapsia ajateltiin suojeltavan. Osassa oman tutkimukseni ainestoa olen myös pohtinut, miksi perusteluja ei ole kirjoitettu suoremmin, eli onko pyritty jopa liikaan hienotunteisuuteen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tulee pystyä sanomaan ja toteamaan ääneen perheelle hyvinkin vaikeita asioita ja epäkohtia, jonka vuoksi ylipää-tään huostaanottoa lähdeylipää-tään hakemaan. Mitä ajattelet edellä kuvatusta ristiriitaisuu-desta?
8. Oletteko pyytänyt lapsen henkilökohtaista tapaamista tai puhelinkeskustelua? Minkälai-sissa tilanteissa erityisesti tuomarin olisi hyvä keskustella lapsen itsensä kanssa?
9. Sekä De Godzinkyn (2014), että Korpisen (2008) tutkimuksissa todetaan, että lapset usein asettuvat vanhempiensa puolelle, vaikka tietävät kotona olevan haasteita ja ongelmia.
Oman tutkimukseni aineistossa osa lapsista ei ole halunnut ottaa kantaa huostaanottoon tai vastustanut sitä, vaikka tunnistaa vanhempien haitallisen toiminnan.
- Jos kyse olisi tämänkaltaisesta käsiteltävästä tapauksesta, olisiko tarpeellista, että hal-linto-oikeuden päätöksessä todettaisi tuomarin havaitsevan lapsen lojaliteettiristirii-dan? Jo kyllä, miksi ja jos ei, miksi?
