• Ei tuloksia

Läheisen menetyksestä selviytymistä tukevat asiat

4 SURUPROSESSIN AIKANA KOETTU SIELUNHOIDOLLISUUS

4.4 Läheisen menetyksestä selviytymistä tukevat asiat

Ihmisen selviytymiskykyisyys eli resilienssi vaikuttaa siihen kuinka hyvin hän selviytyy vastoinkäymisistä. Mielenterveyden keskusliiton sivuilla kerrotaan, että resilienssi pohjautuu omaan selviämishaluun, omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta. Tällainen henkilö ei näe itseään uhrina, vaan selviytyjänä. Auttaessaan toisia hän saa itsekin vertaistukea.

Resilienssiin kytkeytyy ongelmanratkaisukyky, stressinsietokyky ja avun hakeminen, joka nähdään usein heikkoutena, mutta on tosiasiassa vahvuustekijä.134

Suruprosessin läpikäymisessä tarvitaan myös selviytymiskykyisyyttä. Poijula painottaa, että sureva käy läpi mitä traumaattisimpaa prosessia. Henkisen ja ruumiillisen rasituksen myötä ihminen tulee uupuneeksi, heikoksi ja haavoittuvaksi.

Kuitenkin olisi tärkeää keskittyä itseensä ja mahdollisiin huollettaviinsa. Omaa kehoaan kannattaa kuunnella ja antaa sen ohjata. Eli nukkuu silloin kun väsyttää, syö kun on nälkä ja itkee silloin jos itkettää. Surulla on eri vaikutus eri ihmisiin.135

133 Junnila 2010, 18.

134 http://mtkl.fi/resilienssi-auttaa-vastoinkaymisissa.

135 Poijula 2005, 200, 203.

41

Edellisissä luvuissa käsiteltiin sosiaalista tukea pastoraalisen sielunhoidon sekä keskinäisen ja vertaistuen puitteissa tapahtuvan sielunhoidon tasolta. Sielunhoidon lisäksi tutkimusaineistosta ilmeni muitakin selviytymistä tukevia asioita.

Annaa auttoi se, että kotona oli aina puhuttu näistä asioista ja lapsena oli usein päässyt vanhempien mukana hautajaisiin.

Todennäköisesti siis ne oli sellassia asioita mitä meil oli kotona käsitelty äitin kans ja sit oli jo siis sukulaisia kuollu..et ja sit koskaa ei niinku sanottu ettei lapsia viedä hautajaisiin... meitä vietiin hautajaisiin....(Anna)

Sonjan selviytymisessä työssäkäynnillä oli tärkeä merkitys. Töissä oli pakko ajatella muutakin kuin omaa surua ja se helpotti oloa.

Moni ehkä ihmetteli että mitenkä minä pystyn töissä olemaan mutta minä koin sen että se töissäolo oli parempi lääke kuin se kotona itkeminen (Sonja)

Haastateltavista kolme kertoivat kirjoittamisen auttaneen. Riitta kokosi vanhoista valokuvista muistokirjan, joka toimi ikään kuin alkuna suruprosessille. Kirsti kirjoitti pari vuotta surupäiväkirjaa ja myös Rauni käsitteli suruprosessiaan kirjoittamalla.

Elämän kaikista tähän astisiin tai siihen astisiin niinku elämän vaiheista semmosen muistokirjan että se oli mulle tämmönen tämmönen a-auttava tekijä siihen että mä pääsin työstämään sitä surua niin mä istuin monet illat sen albumin kanssa... että se oli mun se semmonen semmonen asia mikä auttoi siihen selviytymiseen ja käsittelemään sitä suru surua....(Riitta)

Lääkäri määräsi unilääkkeet että pysytään tolpillamme mutta mä en niitä rauhoittavia enkä sellasia halunnut halusin kokea kaiken just silleen ku se on ja mä muistan sen kun mä kirjoitin mä kirjoitin kaks vuotta surupäiväkirjaa...(Kirsti) Oon jopa kirjoittanut pieniä muistelmia sen olen antanut sille nimeksi surulla on monet kasvot. (Rauni)

Kirjoittaminen toimi selviytymiskeinona myös Laakson tutkimuksessa, jossa äidit olivat kirjoitelleet runoja, kirjoituksia lehtiin tai kirjeitä ystävilleen.136

Poijula tuo esille parantavan kirjoittamisen, jolla sureva voi auttaa itseään surutyössään eli kirjoittaa itseään varten. Useimmat ovat kokeneet, että kirjoittaminen

136 Laakso 2000, 43.

42

oli auttanut, vaikka aluksi se oli tuntunut ahdistavalta. Poijula korostaa, että kirjoittaessa on hyvä sukeltaa syvimpiin tunteisiin ja ajatuksiin sekä kirjoittaa myös asioista, joita ei ole voinut puhua muiden kanssa.137

Harri Koskelan tutkimusaineisto kerättiin nimenomaan kirjoituspyynnön avulla.

Kirjoittajat olivat kokeneet kirjeiden kirjoittamisen terapeuttisena ja auttaneen suruprosessissa.138Jurvelinin tutkimuksessa lesket olivat kirjoittaneet blogia suruprosessin aikana. Blogeissaan he kertovat miten ovat selviytyneet vaikeimman yli.

Blogin kirjoittaminen oli ollut terapiaa, koska siinä oli voinut käydä läpi tunteita, surua ja luopumista.139

Huovarin tutkimuksen mukaan jokaisella oli ollut omia apukeinoja ja runojen kirjoittaminen oli ollut yksi niistä. Lisäksi oli luettu kirjallisuutta ja juteltu netissä tuntemattomien keskustelukumppaneiden kanssa.140

Kübler-Ross ja Kessler toivat myös esille kirjoittamisen merkityksen suruprosessissa.

Se on pysyvä todiste siitä, mitä on tuntenut ja menettänyt. Se on kirjallinen todiste myös tuskasta ja toipumisesta eli kysymyksessä on tunteiden tallettaminen. Se mitä on sisällämme tulee näkyväksi kirjoittamisella.141

Kirsti oli käynyt myös terapiassa ja saanut apua myös EMDR-terapiasta, joka tarkoittaa käytännössä haitallisten muistojen uudelleenprosessointia. EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing, suomeksi vapaasti käännettynä silmänliikkeiden avulla tapahtuva siedätyshoito ja uudelleen prosessointi) on psykoterapeuttinen hoitomenetelmä, joka tarkoittaa traumaattisten ja vaikeiden menneisyyden kokemusten ja mielikuvien työstämistä sekä niihin liittyvien kehon ja mielen tunnekokemusten neutralisointia. EMDR-hoidossa on tavoitteena muokata traumaattiset ja häiritsevät muistot sekä mielikuvat tavallisiksi ja neutraaleiksi muistoiksi. Suomessa EMDR-terapiamenetelmä on ollut käytössä 1980-luvulta lähtien.142

137 Poijula 2005, 222−223.

138 Koskela 2011, 146.

139 Jurvelin 2017, 57, 59.

140 Huovari 2016, 47−48.

141 Kübler-Ross & Kessler 2006, 171.

142 emdrterapia.fi.

43

Mä kävin semmosessa emdr-terapiassa.... siellä oli kaks henkilöä psykologi joka jututti mua ja sitten oli sellanen avustava henkilö joka istui mun selän takana ja oli vaan läsnä ja se piti käsiä hartioilla kun mulla tuli tunteita niin se silitti selästä ja oli läsnä siinä käydään sillä tavalla se kuulostaa ihan hypnotisoinnilta että siinä niinku rakennetaan ne pahat muistot niinku mun piti kertoa mikä oli ahistavinta lapseni sairastumisesta kuolemaan asti ja suruajasta mitä rankkoja muistoja niin mä niinku niin sitten ku multa tuli se tunne se psykologi tarttu siihen tilanteeseen ja mun piti seurata kynää hän heilutti sitä mun tässä silmien edessä ja sitten mun piti seurata sitä kynää ja hän tavallaan sanotti mun päähäni ikäänkuin uudelleen sitä muistoa minkä olin kertonut... (Kirsti)

Myös Jurvelinin tutkimuksessa yksi blogin kirjoittajista oli saanut traumaoireisiinsa EMDR -hoitoa.143 Terapioiden tarpeellisuus tulee vastaan jokaisessa tutkimuksessa, mutta surevan täytyy olla itse aktiivinen löytämään apua, koska kenellekään sitä ei ole tarjottu suoraan. Työterveyshuollon kautta voi saada apua ja tietoa terapiosta.

Jurvelinin tutkimuksen mukaan lesket olivat käyttäneet ensimmäisenä vuonna terveydenhuollon palveluja. Lääkärit olivat määränneet sairauslomaa sekä unen saamiseksi ja ahdistuksen helpottamiseksi lääkkeitä. Unettomuus ja surun raskas tunnekuorma olivat laskeneet vastustuskykyä niin, että lesket olivat altistuneet virustaudeille.144

Haastateltavista Anna menetti aikuisen tyttärensä muutama vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Aiempi surutyö ja sururyhmässä käynti auttoivat kohtamaan uuden surun. Hän kokee, että tapahtuneet asiat pitää vain hyväksyä, koska jossittelu ei auta yhtään. Jokainen lähtee silloin kun aika on.

Et tota noinni toi ku mulle ei siit sururyhmästä sillä lailla ollu tyttäreni kuoleman jälkeen enkä mä.. kun mä olin sit yhtäkkiä yksin kun mies kuoli. mä olin ihan vieraitten ihmisten kanssa se oli omaishoitajanliiton..mut sit ku mentiin ton seurakunnan...viiskö kertaa käytiin siellä ja must tuntuu et siis ne asiat oli mulle tuttuja kun mä olin ollu siellä sururyhmässä ja sit opiskellu sitä surua niin mä en koe sillai tai niin et mä osasin käsitellä sitä asiaa jo tai et mitä se on...kun se on tapahtunut asia mä en sille voi mitään niin mun on turha rupee vohkaamaan kaikkea et jos olis tehty näin ja noin ku se eimitään auta ku se on tapahtunut niin se ei auta eikä siit voi ketää niinku tyttäreni kuolemasta syyttää se tapahtu niin äkkiä se ei

143 Jurvelin 2017, 57.

144 Jurvelin 2017, 57.

44

tiennyt ittekkää mikä hänel oli jos sydän pettää...itkin mä tyttärenikin jälkeen itkin...mutta ku se oli asia siis se oli tosiasia et hän oli lähtenyt pois ja jättänyt meiät... niin ei se siitä siis...jossittelusta se ei tuu mihkään... ni se on kuule sellanen asia et isomummo opetti mummo opetti et jokainen lähtee silloin ku on aika... (Anna) Myös harrastukset olivat auttaneet suruprosessissa. Sonja on tykännyt aina puutarhan ja pihan laitosta. Hän koki, että pihatyöt auttoivat myös surusta selviytymisessä.

Mutta sitten kun kevät taas tuli niin sitten alkoi taas pihatyöt ja tykkään tuolla puuhastella niin sitten se taas lähti... (Sonja)

Sonja kertoi myös juttelevansa paljon edesmenneelle puolisolleen. Hän koki lohduttavana sen, että sai jakaa edelleen arkeaan läheisensä kanssa.

Ja sitten kyllähän minusta tuntuu että puoliso niinku kulkee minun elämässä vieläkin että minä saatan täällä yksin kertoa (hänelle) että minnekä minä olen lähössä ja vaikka se tuntuu varmaan ihan hassulta jos joku kuuntelis minua mutta tuota minä kerron (hänelle) kuva on tuolla minun makuuhuoneessa niin minä kerron (hänelle) aina asioita...jollakin tavalla lohduttaa sekin…(Sonja) Myös Rauni kertoi käyvänsä miehensä haudalla kertomassa kuulumisia.

siellä haudalla laitetaan kynttilöitä ja kukkia ja haastellaan ja söpötellään siellä että mitä on tehty….sitten minä aina sanon sinne katson taivaalle ja sanon anna minulle vielä suukko minä lähden nyt kottiin…. (Rauni)

Myös Jurvelinin tutkimuksessa lesket kävivät haudoilla kertomassa lasten kuulumisia ja ajatuksiaan. Haudalla käymistä pidettiin välittämisen osoituksena edesmenneelle puolisolle. Haudalla koettiin rauhaa ja siellä oli mahdollisuus surra rauhassa.145 Kirsti sai paljon apua myös surukirjoista ja koki kriisin omassa uskossaan.

Itellä niinku se usko tuo sen... sen sellasen niinko selviämisvoiman et sä et taivaan isä jätä mua vaikka olin Jumalalle jo vihanenkin ja mä kävin omassa uskossani kriisin siitä että miks Jumala sä et vastaa mun rukoukseen mutta suruun kuuluu kaikki nää vaiheet kyllä mä niin monta surukirjaa luin suruteoriasta miten se pitää mennä ja miten se pitää käydä läpi onko osannut oikeaoppisesti surua käydä läpi who knows..mutta jokatapauksessa siin on ihan hirveesti kokenut että oon saanut avaimia lukemisesta just kirjoista sen vertaistuen lisäksi.(Kirsti)

145 Jurvelin 2017, 39.