6.3 Toiminnallinen tuki
6.3.2 Kulttuuripaja luovan toiminnan mahdollistajana
”Monesssa kulttuuripajassa on se ikäraja, niin se on mun mielestä väärin ja siitä mä oon tosi kiitollinen et täällä sitä ei oo. Se on hirveen semmonen että ei sitä tiiä missä iässä sitä tarvii ja ei meille vanehmmille oo niinku, että tota tää menee yli rajojen ja sillon tän pitää mennä myös yli ikärajojen. ” H2
”Mä en oo varma ollaanko me Suomen ainoa kulttuuripaja, missä ei oo ikärajaa. Tää on sellanen ihmeellinen juttu mitä mä en voi vieläkään käsittää. Mä en koe olevani minkään ikänen täällä.En mä haluu missään humppatansseissa olla, mä haluun olla just semmosten ihmistenkaa vaikka näperrellä, ku ei niitä saata mun ikäisissä paljoo olla joka tykkää näistä.” H7
Ikärajattomuus lisäsi myös sitä, että iäkkäämätkin ihmiset pystyvät olla tekemisissä nuoremman sukupolven kanssa. Ikäero ei niinkään ollut merkitystä vaan sillä, että yhdessä, saman henkisten ihmisten kanssa sai toteuttaa luovaa toimintaa.
”Se on niinku että kipsistä ulos eri kanavien kautta mulle on siis terapia ja kaikki nää jutut mitä täällä on tehnyt niin ne on auttanut mua löytämään minuutta, omaa iden-titeettiä ja sitä, mikä on ollu siellä kätkössä. Tää on se foorumi, missä pääsee koko-naisvaltaisesti löytämään minuutta sen taiteen kautta, se on todella terapeuttista.”
H6
Taide yhdistettiin minuuden löytämiseen, ja sen ajateltiin toimivan myös ikään kuin terapeuttisena keinona. On olemassa kansallista ja kansainvälistä tutkimusta taideterapian vaikutuksista hyvin-vointiin. Liikasen (2010) mukaan taide voidaan yhdistää parempaan koettuun ja todelliseen ter-veyteen, yhteisöllisyyteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Taiteen harrastamisen on katsottu myös vähentävän kokonaiskuolleisuutta sekä tapaturmakuolleisuutta ja olevan vaikutusta arvioi-tuun subjektiiviseen hyvinvointiin ja terveyteen. (Väänänen ym. 2009; Konlaan 2001.) Myös seu-raava aineisto katkelma osoittaa, että henkilö osaa hyvin arvioida omaa hyvinvointia taiteen har-rastuksen kautta. Tilastollisen tutkimuksen mukaan on todettu, että osallistuminen taiteen ja kult-tuurinharrastamiseen korreloi kansalaisaktiivisuuden kanssa. (Crossic & Kazynska 2016.)
”Harrastus on liian kevyt ilmaisu tälle toiminnalle, tää on mulle elämäntapa. Ja mulle on hirmu tärkeetä, että saan tehdä just sitä mitä mä haluun koska muuten mä väsyn.
Kyllä se ois aika kova paikka jos joutuis tän heittää..” H1
Myös itsetunnon kohoaminen liitettiin luovan toiminnan toteuttamiseen. Etenkin merkittävänä pi-dettiin ulkopuolelta saatua palautetta omasta työskentelystä. Se lisäsi tunnetta siitä, että on hyvä siinä mitä tekee.
”Mulle on hirmu tärkee itelle se luova tekeminen, että se on intohimo ja elämäntapa.
Sillon mulle tulee se olo että minä olen minä, ja siitä lähtee se ihyvä tsetunto että mä niinkun osaan tätä. Täällä se on aina vaan vahvistunut, että eihän mulla siitäkään oo aina ollut että, oon mä aina piirtänyt ja maalannut mutta emmä oo ajatellut et mä osaan mitenkää erityisesti oon aatellu et kaikilla tämä taito on emmä mitenkään eri-tyinen oo. ” H7
Itsetunnon vahvistumista on lisännyt myös se, että jokaisen henkilökohtaisia taitoja arvostetaan, eikä kenenkään taitoja ikinä vähätellä. Aiemman tutkimuksen mukaan tiedetään, että luovalla toi-minnalla voi olla rohkaiseva vaikutus ihmisiin ja paikalliseen toimintaan osallistumisessa (Crossic
& Kaszynska 2016). Myös tämä tutkimus tukee aiempaa tutkimusta tuomalla ilmi, että luovan toi-minnan kautta ihmiset ovat pystyneet paremmin tuomaan esille omaa kapasiteettiään taiteen tuottajana, ja rohkaissut luottamaan siihen, että on lahjakas.
Kulttuuripaja on mahdollistanut sen kävijöille luovan toiminnan harjoittamista ilman mitään jä-senmaksuja, jota myös pidettiin tärkeänä piirteenä. Kalliit materiaalimaksut saattavat syrjäyttää ihmisiä entistä enemmän, vaikka kyse olisi kansalaistoiminnasta.
”Yleensä kaikki on maksullista, niin se että onko tämä nyt oikeasti maksutonta, että ilmasta tämä toiminta, niin ihan mahtavaa kyllä. Niin niin se se oli niinku siis semmo-nen että onko oikeasti kun yleensä kaikkialla joku osallistumismaksu tai joku muuten että onko tämä nyt ihan varmasti tälleen.” H5
”Kun on vähävarainen niin se on hirmu tärkeätä, että ne oli maksuttomia. Monilla noilla taito kursseilla on hirveän kalliit materiaali maksut.” H7
Kulttuuripaja koettiin erityisen tärkeänä paikkana etenkin sen taiteellisen painotuksen vuoksi.
Kulttuuripaja luovan toiminnan mahdollistajana toimi toisille terapiana, ja toisille paikkana missä hyödyntää omia lahjakkuuksiaan. Eräs haastateltava kuvasi kulttuuripajaa enemmänkin elämän-tapana, kuin luovan harrastuksen mahdollistaja. Tämä kiteyttää hyvin sen, miten suuri merkitys yksilölle voi olla sellaisella toiminnalla, jossa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan.
7 Johtopäätökset
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä sosiaalinen pääoma ja sen yhteisöllinen luonne tarkoittavat kulttuuripajan sisäisessä kontekstissa. Tutkimuskysymys oli: Millaiset tekijät vahvistavat yksilöiden sosiaalista pääomaa kulttuuripaja yhteisössä? Sosiaalisen pääoman viiteke-hys ilmenee tutkimuksen teoriaa esittelevässä osuudessa, sekä puolistrukturoidussa teema haas-tattelussa. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä nauhoitetusta haastattelusta. Ai-neisto on analysoitu aiAi-neistolähtöisesti, Braunin ja Clarken temaattisen analyysin keinoin. Te-maattinen analyysi oli toimiva valinta analyysimetodiksi, sillä teema haastattelussa olin joutunut jo rakentamaan tutkimukselleni pohjaa teemojen kautta. Kaikki haastateltavat olivat suorittaneet vertaisohjaaja koulutuksen ja kuusi haastateltavaa seitsemästä, toimi vertaisohjaajina tälläkin het-kellä. Kulttuuripajan toiminta on suunnattu mielenterveyskuntoutujille, sen lisäksi toimintaan ovat tervetulleita kaikki täysi-iän saavuttaneet henkilöt. Yläikärajaa toiminnassa ei ole.
Aineistosta nousi esiin, että kulttuuripajan yhteisöllinen toiminta on vahvistanut vertaisohjaajien sosiaalista pääomaa kolmen tuen muodon kautta; sosiaalisen tuen, emotionaalisen tuen ja toi-minnallisen tuen kautta. Sosiaalisen pääoman voidaan tulkita rakentuvan vahvasti näiden kolmen tuen muodon varaan kulttuuripajan sisällä. Tämän tutkimuksen tulokset ilmensivät lisäksi sitä, että sana ”pääoma” tässä sosiaalisessa viitekehyksessä viittasi parempaan toimintakykyyn ja hy-vinvointiin, josta yksilöt hyötyivät vertaisohjaaja koulutuksen, sekä vertaisohjaajana toimimisen myötä. Tämän tutkimuksen pohjalta on relevanttia todeta, että kulttuuripaja on paikka, joka näyt-täytyy voimavarana, jolla on vaikutusta ihmisten sosiaalisen pääoman sekä holistisen hyvinvoinnin lisääjänä.
Hyödynnettäessä sosiaalisen pääoman keskeisiä elementtejä haastattelurungon luomisessa, oli odotettavissa, että haastattelut tuottavat tietoa ihmisten sosiaalisuudesta. Tutkimuksen tulosten mukaan kulttuuripajalla aktiivisesti käyvät henkilöt kokivat saavansa etenkin sosiaalista tukea.
Tätä johtopäätöstä ilmensivät ihmisten vastaukset liittyen sosiaalisen kanssakäymisen merkittä-vyyteen. Useammat haastateltavat kertoivat, etteivät pystyisi jutella kenellekään muulle ihmiselle
niistä asioista, mitä kulttuuripajalla pystyy vuorovaikutuksen kautta jakamaan. Vertaisohjaajat ker-toivat avoimen vuorovaikutuksen olevan helppoa etenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka pysty-vät samaistumaan asioihin. Lisäksi tuloksista kävi ilmi, ettei kaikilla haastateltavista ole elämässä runsaasti ihmisiä keiden kanssa jutella. Myös näissä tapauksissa kulttuuripajalta saatu sosiaalinen tuki muilta kävijöiltä sekä työntekijöiltä oli tutkittaville itselleen ensiarvoisen tärkeää.
Vuorovaikutuksen lisäksi, tutkimustuloksissa nousi esiin jo edellä mainittu vertaisuus ja “me-henki”. Vastauksissa tuotiin esiin, että kulttuuripajan sisäisten erilaisten pienoisryhmien yhteisöl-lisyys oli lisännyt vastaajien yhteenkuulumisen tunnetta. Rissasen (2015b) mukaan me-henki syn-tyy kokemuksien jakamisesta eli ihmisten tukevat ikään kuin toinen toistaan. Tutkimuksen tulokset toivat esiin, että samankaltaisuus on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hokkanen (2003) on nostanut esiin, että vertaisuuteen liitetään myös haasteita, joka voi olla esimerkiksi se, että ihmi-siltä vaadittaisiin samankaltaisia kokemuksia ja samankaltaisia näkemyksiä liittyen erilaisiin koke-muksiin. Kuitenkaan tällainen kritiikki ei noussut esiin tämän tutkimuksen vastauksissa.
Tuloksista havaittiin, että ihmiset ovat saaneet kulttuuripajalta paljon rohkaisua ja kannustusta elämään, mikä on lisännyt yksilön kykyä luottaa omiin taitoihin ja tuoda omia ”lahjoja” esiin. Haas-tateltavat mainitsivat usein termin: ”mä pärjään”. Vastaajat kertoivat lauseen kumpuavan puh-taasti kulttuuripajan toiminnasta ja yhteisöstä, joka on auttanut uskomaan jokaiseen päivään, myös elämän vaikeina hetkinä. Eräät vastaajista kertoivat kulttuuripajan olleen ainoa asia, joka on pitänyt arjessa kiinni ison vastoinkäymisen kohdattua esim. läheisen sairastuttua. Edellä mainittu
”mä pärjään” tunne oli ilmentänyt vastaajille sitä, ettei maailma ole välttämättä niin paha, mitä useat vastoinkäymiset saattavat aiheuttaa kokemaan. Tutkimus ilmentää erityisesti sitä, että elä-mästä oppii myös hiljalleen nauttimaan, kun uskoo itseensä ja omaan pärjäämiseen toisilta saa-dun tuen kautta. Tutkimuksen tulokset tukevat Robert Putnamin (2000, 19) sanomaa: ” Sosiaalisen pääoman avulla kiinnitetään huomiota sosiaalisiin siteisiin, joiden avulla elämästä tulee antoisaa.”
Tuloksista kävi ilmi, että kulttuuripaja on tukenut ja edesauttanut ihmisten yleistä aktiivisuutta.Ver-taisohjaajat kokivat, että luovan toiminnan harrastaminen sai heidät helpommin poistumaan ko-toa. Tulosten mukaan, kulttuuripaja tuo vertaisohjaajien arkeen rutiineja, joilla voi olla vaikutusta yhteiskunnan tasolla syrjäytymisen vähentämiseksi. Kulttuuripajalle ei välttämättä tarvinnut olla menossa tekemään mitään muuta, kuin nauttimaan kahvit muiden osallisten tai ohjaajien kanssa.
Kaiken kaikkiaan sosiaalinen pääoma kumpuaa alhaalta ylöspäin, ja on saavutettavissa ruohon-juuritasolla. Kuten myös tässä tutkimuksessa todennettiin, Matthies (1996) on kuvaillut kolmatta sektoria ”toisin toimimisen alueeksi”, jossa palveluiden ja tuen tuottaminen tapahtuu hyvin lähellä kansalaisia. Kulttuuripaja oli lisännyt haastateltavien aktiivisuutta liittyen vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta, mutta myös vapaaehtoistyön tekemisestä vertaisohjaajana. Monet haastatelta-vat kokihaastatelta-vat kulttuuripajan hyvin kodinomaisena yhteisönä, jossa kaikki hyväksytään ilman ikää ja taustaa katsomatta. James Coleman (1990, 301—302) on määritellyt sosiaalisen pääoman tarkoit-tavan toimintaa, johon liittyy jokin sosiaalinen rakenne, mikä mahdollistaa sosiaaliseen rakentee-seen kuuluville ihmisille tietynlaista toimintaa. Vastaajat kertoivat kulttuuripajatoiminnan aktivoi-neen heitä harrastamaan erilaisia taideperustaisia harrastuksia, joita kulttuuripajalla on mahdol-lisuus toteuttaa erilaisten ryhmien kautta. Näin ollen Colemanin havainnot sosiaalisen pääoman luonteesta ovat yhteensopivia myös tämän tutkimuksen kohdeyhteisöön.
Aiempaan tutkimukseen peilaten, tämän tutkimuksen tulokset ilmentävät yhdistystoiminnan mer-kitystä ihmisten koetun hyvinvoinnin kannalta. Sosiaalinen tuki, emotionaalinen tuki ja toiminnal-linen tuki vahvistivat ihmisten sosiaalista pääomaa kulttuuripaja yhteisössä. Sosiaalisen osallisuu-den ja taideharrastuksen vaikutuksia hyvinvoinnille on tutkittu paljon entuudestaan, ja niiosallisuu-den on todettu korreloivan positiivisesti. Vähemmän tutkimuksia on toteutettu siitä, millä tavoin yhdistys-toiminta lisää ihmisten sosiaalista pääomaa. Tämän tutkimuksen tulokset olivat hyvin samansuun-taisia Yeungin (2002; 2004) vapaaehtoistoiminnan motiiveja selvittävien tutkimusten kanssa, jossa tutkimustulokset puhuivat puolestaan, että ihmisiä vapaaehtoistoimintaan motivoivia tekijöitä halu auttaa muita, vapaa-ajan käyttäminen hyödyllisesti, toive tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä, halu saada lisää kokemuksia elämään, uuden oppiminen sekä yleinen kiinnostus vapaaehtoistoi-mintaa kohtaan muun muassa vapaaehtoistyötä tehden.
Vuonna 2016 tehdyn brittitutkimuksessa Lewis, Tew, Ecclestone & Spandler (2016) tuovat esiin, että sosiaalinen tuki, hyväksyntä, ja jaettu toimijuus voivat olla merkityksellisiä tekijöitä ihmisten mielenterveyden kuntoutumisprosesseissa. Brittitutkimus tukee vahvasti tämän tutkimuksen tu-loksia, huomioiden että tämän tutkimuksen vertaisohjaajat olivat kaikki enemmän tai vähemmän käyneet elämän aikana läpi raskaita asioita.
Huolimatta siitä, että pääasiallisena intressinä tutkimuksessa ei ollut kulttuurin merkityksen tar-kasteleminen suhteessa koettuun hyvinvointiin, ei voida väistää tutkimuksen tuloksia kulttuurin harjoittamisen myönteisistä seurauksista ihmisen hyvinvoinnille. Tutkimuksen tulosten perus-teella voidaan sanoa, että osallistuminen taidepainotteisiin yhteisöihin voi tarjota yksilöille tukea ja resursseja edistää omaa kokonaisvaltaista hyvinvointia jokapäiväisessä arjessa.
Tämä tutkimus herätti ajatuksia siitä, että tutkimustietoa tarvitaan ehdottomasti lisää liittyen kult-tuuripajojen kansalaishyvinvointia ja sosiaalista pääomaa lisäävästä luonteesta, jotta ymmärrys vapaaehtoistoiminnan merkityksestä lisääntyisi kaikkien kansalaisten keskuudessa. Olisi hedel-mällistä, jos sosiaalityön opinnoissa tuotaisiin jo enemmän esiin palvelujärjestelmän kolmatta sek-toria, ja sen merkitystä julkisen sektorin rinnalla. On valitettavaa, että nämä asiat tulevat usein ilmi vasta työelämässä, kun todetaan asiakastyön kautta palveluiden ruuhkautuminen. Tai päinvastoin kun todennetaan sitä, että kolmannen sektorin tuottama palvelu on tuottanut asiakkaalle juuri sen osallisuuden kokemuksen, jota ilman hyvinvointi vielä horjui. Tämä herättää ristiriitaisia aja-tuksia, sillä kolmannen sektorin toimijoilla on todetusti merkittävä rooli mielenterveys- ja päihde-kuntoutujien tukemisessa. Tarkasteltaessa asiaa laajemmasta näkökulmasta, kansalaisaktiivisuus voi edistää toimintakykyä, sosiaalisuutta, ja siten lisätä ihmisten sosiaalista pääomaa. (STM 2011.) Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että matalankynnyksen palveluiden tarjoamilla resurs-seilla voi olla hyvin pitkäkestoiset vaikutukset ihmisen psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvin-voinnille.
Kajanojan (2009, 74) mukaan yhteisöllisyys tekee vielä paluun individualisuutta ihannoivaan yh-teiskuntaan. Voimme ylpeänä todeta Kajanojan lausuman pitävän paikkansa sen suhteen, ettei yhteisöllisyyden merkitys ole yhteiskunnastamme katoamassa minnekkään.
8 Pohdinta
Keskustelun aiheena on ajoittain ollut, ettei matalankynnyksen palveluja arvosteta tarpeeksi yh-teiskunnassamme, eikä välttämättä edes kolmannen sektorin organisaatioiden keskuudessa. Kol-mannen sektorin organisaatioiden voi olla haastavaa saada ”ääntä kuuluviin” yhteiskunnan kirja-vassa palvelukentässä. Tarkoituksenani oli tuoda näkyväksi matalankynnyksen palveluiden eten-kin vertaistoimintaan perustuvan vapaaehtoistoiminnan merkitystä, kun pohditaan sosiaalista pääomaa vahvistavia rakenteita. Sosiaalisen pääoman merkitys, sekä kulttuurin ja taiteen moni-naiset hyödyt voivat olla edelleen haasteellisia käsitteitä ymmärtää. Taiteen hyvinvointivaikutuk-sista on runsaasti tutkimustietoa olemassa. Ymmärrys on silti vasta osittaista ja siksi tarvitsemme jatkotutkimusta etenkin sosiaalisesti kestävän taidetoiminnan lisäämiseksi ja kehittämiseksi.
Tutkimus prosessin aikana graduni näkökulma muuttui jokseenkin, kohdentuen enemmän juuri kulttuuripajayhteisöön. Haastattelujen aikana valkeni, ettei haastateltavien kertomaa tietoa voi suoranaisesti yleistää viitaten suomen muihin kulttuuripajoihin, miettimättäkään muita yhteiskun-nan vertaistoimintaan perustuvia palveluita. Tutkimustietoa ei kuitenkaan näin suppeasta näkö-kulmasta löytynyt, joten olen pohjannut tutkimukseni kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimuk-seen ylipäätään yhteisöjen merkityksestä sekä yleisesti kolmannesta sektorista ja sen suhteesta sosiaaliseen pääomaan. Tutkimuksen viitekehyksessä keskityin yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pää-oman käsitteiden taustaan ja tutkimukseen. Tämän jälkeen etenin tutkimuksessani metodologi-siin valintoihin, joita olin miettinyt jo tutkimussuunnitelmaa laatiessa. Tutkimus prosessi ei kuiten-kaan edennyt täysin mutkattomasti noudattaen alkuperäistä suunnitelmaa. Haastatteluiden jäl-keen analyysivaiheessa aloin ymmärtämään, miten iso rooli myös taidenäkökulmalla on tutkimuk-sessani. En halunnut kuitenkaan ottaa taiteen vaikutuksia sen suurempaan valokeilaan, sillä tiesin että aiheesta on runsaasti aiempaa tutkimusta olemassa. Taiteen harrastamisen näkökulmaa ei voinut rajata tutkimuksesta pois, sillä sen merkitys näkyi jokaisessa haastattelussa. Voidaan oike-astaan sanoa, että mikäli olisin kerännyt aineiston jostain toisesta yhteisöstä, kun kulttuurisidon-naisesta yhteisöstä, tulokset olisivat todennäköisesti olleet hyvin erisuuntaisia. Näin ollen tutki-mukseni tulokset ovat verrattavissa jossain määrin vain kulttuuria tuottaviin yhteisöihin.
Elämän varrella ihmiset kohtaavat useita erilaisia yhteisöjä, joihin voivat kuulua hetkellisesti tai koko elämän ajan. Olen ollut hyvin kiinnostunut erilaisista yhteisöistä, ja etenkin niiden hyvinvoin-tia tuottavasta näkökulmasta. Tulkitsemme arkitietoa lähtökohtaisesti aina pohjautuen omiin ko-kemuksiimme ja havaintoihimme. Halusin valita tutkimukseeni sellaisen yhteisön, joka oli itselleni ennestään hyvin tuntematon, jotta omat ajatukseni eivät liioin ohjailisi tulkintoja, ja tutkimustu-lokset pysyisivät mahdollisimman objektiivisina.
Mielenkiintoni aihetta kohtaan sai alkunsa, kun tein syventävän harjoitteluni aikuissosiaalityössä kesällä 2020. Kiinnostuin siitä, miten merkityksellisessä osassa kolmas sektori, etenkin matalan-kynnyksen palvelut voivat olla ihmisten elämässä. Silloin en olisi vielä voinut kuvitellakaan millai-nen prosessi niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä minulla oli edessä. Tutkimuksen tekemimillai-nen oli kokonaisuudessaan puolentoista vuoden mittainen prosessi. Puolivälissä prosessia aloin työsken-nellä sosiaalityöntekijän viransijaisuudessa, joka johti siihen, että graduprosessi oli tauolla tai eteni hitaasti useamman kuukauden ajan.
Gradustani olen saanut paljon perspektiiviä työelämään, kuin myös omaan maailman katsomuk-seeni. Koen, että sosiaalityöntekijänä pystyn hyödyntämään tietouttani yhteisöjen ja etenkin kult-tuuria tuottavien palveluiden merkityksestä sosiaalisen pääoman lisääjänä sekä toimintakyvyn vahvistaja. Usein törmään myös miettiväni, miten kiitollinen olen saatuani kaikki haastateltavat tutkimukseeni ja heidän kauttaan niin uniikkia tietoa heidän kokemasta ajastaan kulttuuripajalla.
Ihanne olisi, että kulttuuripaja-mallin vaikuttavuudesta tiedettäisiin vielä paljon enemmän, jotta toiminnan merkitys olisi yhä useamman henkilön tiedossa. Uskon siihen, mitä enemmän ihmisten kokemuksia toiminnasta tuodaan esiin, sitä helpompi myös uusien halukkaiden on osallistua toi-mintaan mukaan.
Tämän gradun pohjalta todettakoon, että kolmannen sektorin toiminta ei ole pelkästään arjen vi-rikkeellisyyttä lisäävää toimintaa, vaan yksilöiden hyvinvointia lisäävää toimintaa, mikä tulisi eh-dottamasti ottaa huomioon julkisten palveluiden rinnalla. Pääasia on kuitenkin, että yhteiskunnas-tamme löytyy palveluita, joiden kautta ihmiset saavat kokea itsensä nähdyksi, kuulluksi ja arvos-tetuksi, ihan niin kuin kotiin tulisi.
Lähdeluettelo
Bauman, Z. (2001). Consuming Life. Journal of Consumer Culture, 1(1), 9–29.
doi.org/10.1177/146954050100100102
Billis, D. (2010). Hybrid organizations and the third sector. Challenges for practice, theory and policy. Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Bourdieu, P. (1979). Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Cambridge, Massa-chusetts: Harward University Press.
Bourdieu, P. (1986). The forms of capital. Teoksessa Richardson J. (toim.), Handbook of theory and research for the sociology of education. Greenwood.
Burnett, P. & Mandel, V. (2010). Praise and feedback in the primary classroom: teacher’s and stu-dent’s perspectives. Australian Journal of educational & developmental psychology 10, 145-155.
Braun V. & Clarke V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psy-chology 3 (2), 77–101.
Burt, R. (1992) Structural holes. The social structure of competition. Harvard University Press, Cam-bridge.
Coleman, J. (1988): Social capital in the creation ofhuman capital. American jouural of Sociology, 94, 95—120.
Coleman, J. (1990) Foundations of Social Theory. Massachusetts: The Belknap Press of Harvard University Press.
Condeluci, A. (2014). Social capital and the power of relationships. (Video lähetys). Youtube. Haettu 22.8.2022 osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=qaBUV2J0ax4.
Crossick, G., & Kaszynska, P. (2016). Understanding the value of arts & culture. The AHRC cultural value project. Swindon: Arts & Humanities Research Council. Haettu 13.10. osoitteesta
https://www.ukri.org/wp-content/uploads/2021/11/AHRC-291121-UnderstandingTheVa-lueOfArts-CulturalValueProjectReport.pdf
Eräsaari, L. (2016). Yhteisösuhteille perustuva sosiaalityö. Teoksessa Törrönen, Maritta & Hänni-nen, Kaija & Jouttinmäki, Päivi & Lehto-Lundén & Salovaara, Petra & Viestilä, Minna (toim.), Vasta-vuoroinen sosiaalityö. Gaudeamus. Helsinki, 107-121.
Eskola, J. & Suoranta J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:Vastapaino.
Giorgi, A. (1994). A phenomenological perspective on certain qualitative research methods. Journal of phenomenological psychology 25(2), 190-220.
Granovetter, M. S. (1973). The strength of weak ties. American journal of sociology, 78(6), 1360-1380.
Gretschel, A. (2002). Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovai-kutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Studies in Sport, Physical Education and Health, 85. Jyväskylän yliopisto.
Grönlund, H & Falk, H. (2016). Kolmas sektori ja yksinäisyyden vähentäminen. Teoksessa Juho Saari (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 253–272.
Hampshire, K. & Matthijsse, M. (2010). Can arts projects improve young people´s wellbeing?. A social capital approach. Social sciences & medicine 71, 708-716.
Hanén, T (2017). Yllätysten edessä: kompleksisuusteoreettinen tulkinta yllättävien ja dynaamisten tilanteiden johtamisesta. Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarja 1 (11).
Hawkins, R. & Maurer, K.( 2012). Unravelling Social Capital: Disentangling a Concept for Social Work, The British Journal of Social Work, 42(2), s.353–370. doi.org/10.1093/bjsw/bcr056
Heino, E. & Kärmeniemi, N. (2013). Cultural interpretation as an empowering method in social work with immigrant families. Teoksessa Empowering Social work: Research and Practice. (toim.)
Törrönen, M., Borodkina, O., Samoylova, V. & Heino, E. Kotka: Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Kotkan yksikkö. Kopijyvä Oy, 88−117.
Hellerstein, J. K., & Neumark, D. (2020). Social Capital, Networks, and Economic Wellbeing. The Future of Children, 30(1), 127-152.
Hiedanpää, J & Jussila, I.(2003) . Ympäristölaadun instituutiot: Paikallisen ja seudullisen ympäristö-vastuun lähtökohdat. Satakunnan ympäristötutkimuslaitos. Pori: sykesarja C4 s. 121—130.
Hirsjärvi, R., Remes, P. & Sajavaara P. (2009). Tutki ja kirjoita, (15.p). Helsinki: Tammi.
Hirsjärvi, S. (1981). Aspects of consciousnes in child rearing. Studies in Education Psychology and social research 43. Jyväskylä.
Hirsjärvi, S. & Hurme H. (2008). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Hel-sinki: Gaudeamus.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (1982). Teemahaastattelu. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus.
Hokkanen, L. (2003). Autetuksi tuleminen. Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimi-juudet. Lapin yliopisto: Acta electronica universitatis 145.
Hussler, E. (2017). Ideoita puhtaasta fenomenologiastaja fenomenologisesta Filosofiasta. (Suom.
M. Lehtinen). Helsinki: Gaudeamus. (Alkuperäinen teos julkaistu 1913)
Hyyppä, M. (1993) Mielenvireys ja uupumus. Helsinki:Yliopistopaino.
Hyyppä, M. (2002). Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS kustannus.
Hyyppä, M. (2004). Kertyykö sosiaalisesta pääomasta kansanterveyttä?. Yhteiskuntapolitiikka 69(4), 380—386.
Hyyppä, M. T. (2011). Elinvoimaa yhteisöstä. Tieteessä Tapahtuu, 29(8). Haettu 17.10.2022 osoit-teesta https://journal.fi/tt/article/view/4639
Ilmonen, K. (2000). Sosiaalinen pääoma ja luottamus. SoPhi, (42).
Ilmonen, K. (2002a). Luottamus paikallisiin instituutioihin ja sosiaalisiin verkostoihin. Teoksessa P.
Ruuskanen (toim.), Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali-ja terveysaloille (s. 136-159). Jyväskylä: PS-kustannus.
Jalava, J. (2014). Osallistuminen sosiaali- ja terveysalan järestöjenn toimintaan Suomessa 2013 – ATH-tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 6. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Jantunen, E. (2008). Osalliseksi tuleminen-masentuneiden vertaistukea jäsentävä substantiivinen teoria. Lisensiaatin tuktimus. Tampereen yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta.
Johansson, S. E., Konlaan, B. B., & Bygren, L. O. (2001). Sustaining habits of attending cultural events and maintenance of health: a longitudinal study. Health promotion international, 16(3), 229-234.
Juhila, K. (2006). Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja pai-kat. Tampere: Vastapaino.
Kajanoja, J. (2009). Sosiaalinen pääoma: yhteisöllisyyden paluuta vai henkistä väkivaltaa. Yhteis-kuntapolitiikka 74(1), 72-78.
Kangaspunta, S. (2015). Yksilöllinen yhteisöllisyys. Tampere: Tampereen yliopisto paino M, Juvenes print.
Karreinen,L, Halonen, M. & Tennilä, M. (2017). 10 askelta parempaan vapaaehtoistyöhön. Helsinki:
Vihreä sivistysliitto ry.
Kaunismaa, P. (2000). Yhdistyselämä ja sosiaalinen pääoma. Teoksessa K. Ilmonen (toim.) Sosiaa-linen pääoma ja luottamus (s.119-141). Jyväskylän yliopisto: Sophi 42.
Kawachi, I, & Berkman, L. (2000). Social Cohesion, Social Capital, and Health. Teoksessa Berkman, L.F. & Kawachi, I. (toim.) Social Epidemiology (s.174-190). Oxford University Press, New York.
Konlaan, B. (2001). Cultural experience and health. The coherence of health and leisure time ac-tivities.
Umeå University Medical Dissertations, New Series.
Kostamo-Pääkkö, K., Väyrynen, S. & Ojaniemi, P. (2015). Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä.
Tallinna: United press global.
Kuula, A. (2006). Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, kaäyttö ja säilytys. Vastapaino, Tampere.
Kuussaari, K. (2006). Näkemysten kirjo, sirpaloitunut tieto. Terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja nuorisotoimen työntekijöiden käsityksiä huumeiden käyttäjien hoitopalvelujärjestel-mästä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Stakes.
Lagus, K. H., & Honkela, T. U. (2016). Yksinäisyys mielen rakenteissa. Teoksessa J. Saari (toim.) Yksinäisten Suomi (s.273-296). Helsinki: Gaudeamus.
Laine, T. 2015. Miten kokemusta voi tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa J. Aaltola &
R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin (29–51). Jyväskylä: PS-kustannus.
Laitinen, M. & Pohjola, A. (2010). Asiakkuus – sosiaalityön ydinteema. Teoksessa M. Laitinen &
A. Pohjola (toim.) Asiakkuus sosiaalityössä (s. 7–15). Helsinki: Gaudeamus.
Laitinen, H. (2018). Nuorten, valtion vai markkinoiden asialla? Nuorisojärjestöjen hybridit toimin-talogiikat. JYU DISSERTATIONS 3.
Lehto, U.-S., Ojanen, M., Nieminen, T., & Turpeenniemi-Hujanen, T. (2017). Sosiaalisten resurssien vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen: sairausspesifi sosiaalinen pääoma. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 54 (4). https://doi.org/10.23990/sa.67759
Leponiemi, U. (2019). Kollektiivinen kapasiteetti: Yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa .Tam-pere. Väitöskirja
Lewis, L, Eccelestone, K, & Spandler, H. ( 2016). Mutuality, wellbeing and mental health recovery.
Exploring the roles of creative art adult community learning and participatory arts iniatives. Re-search briefing. University of wolverhampton. Haettu 16.10.2022 osoitteesta
Liikanen, H. L. (2010). Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–
2014. 1458-8110.
Lin, N. (2001). Social Capital : A Theory of Social Structure and Action. Cambridge University Press.
Lind, K. (2020). Kenen äänellä, millä asialla? Sosiaali-ja terveysjärjestöjen edustuksellisuus, toimin-taympäristön muutokset ja operatiivisen johdon toimijuus. JYU dissertations.
Lomas, J. (1998). Social capital and health: Implications for public health and epidemiology. Social Science and Medicine, 47, 1181-1188.
Luhmann, N. (1979): Trust and Power. VViltey: Chichester.
Maffesoli, M. (1995). Maailman mieli. Yhteisöllisen tyylin muodoista. Helsinki: Gaudeamus.
Moilanen, L-K., & Eilola, J. (2013). Yhteisöllisyyden perintö- tutkimuksia yhteisöstä eri vuosi-sadoilta. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Mäenpää P. & Faehle, M. (2016). Kaupunkiaktivismi voimavarana. Kvartti 3, 16–33.
Mönkkönen, K. (2007). Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Helsinki: Edita Prima Oy.
Nivala, E., & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gau-deamus.
Nyqvist, F. (2009). Social capital and health. Variations, associations and challenges [Academic dis-sertation]. Turku: Åbo Akademi.
Nyyssölä, K. (2006). Kriisi ja sosiaalinen pääoma. Tieteessä Tapahtuu, 24 (1). Haettu 13.10.2022 osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/56113
Oksanen, T. (2009). Workplace social capital and employee health. Turku:Väitöskirja
Partanen, H. (2009). Sosiaalinen eli yhteisöllinen media.Kotimaisten kielten keskus (Kielikello). Ha-ettu 9.11.2021 osoitteesta https://www.kielikello.fi/-/sosiaalinen-eli-yhteisollinen-media
Pessi, A-B. & Oravasaari, T. (2010). Kasalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avusta-mien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. Avustutoiminnan raportteja 23. Hel-sinki: Raha-automaattiyhdistys.
Pessi, A. B., Oravasaari, T., Lehtinen, S., Seppänen, M., & Pöyhönen, P. (2011). Oikeus hoivaan, oi-keus hoivata: pohdintoja vapaehtoistoiminnan tukemisesta. Yhteiskuntapolitiikka, 76(5), s. 581—
585.
Pikassos. (2012).Osallisuuden ja asiakaslähtöisyyden edistäminen Pirkanmaan vammaiskaste – osahankkeessa. Tampere: Pikassos Oy.
Pohjola, A. (2015). Yhteisöt ja yhteisöllisyys monimuotoisena ilmiönä. Teoksessa S. Väyrynen, K.
Kostamo-Pääkkö, & P. Ojaniemi (toim.), Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä (s.15-32). Tallinn:
United press global.
Portes, A. & Landolt, P. (1996). The downside of social capital. The American Prospect 26, 18–21.
Portes, A. (1998). Social capital: its origins and applications in modern sociology. Annual Review of Sociology 24, 1–24.
Pulkkinen, L. (2002). Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Putnam, R, Leonardi, R. & Nanetti, R. (1993). Making democracy work: civic traditions in modern Italy. Princeton NJ: Princeton Unimversity Press.
Putnam, Robert D. (2000). Bowling alone. The collapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster paperbacks.
Puusa, A & Aaltio, I. (2020). Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Teok-sessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (s. 404—435). Helsinki: Gaudeamus.
Puusa, A. & Juuti, P. (2020). Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudea-mus.
Raitakari, S., Saario, S., Juhila, K. & Günther, K. (2015). Client participation in mental health: shift-ing positions in decision-makshift-ing. Nordic Social Work Research 5 (1), 35–49.
https://doi.org/10.1080/2156857X.2014.90987
Raivio, M., Raivio J., Purola A., Vuorinen M. & Koikkalainen L. (2016). Helsinki: sosped säätiö. Haettu 4.2.2022 osoitteesta https://sosped.fi/wp-content/uploads/2019/03/Minun-Kulttuuripajani_sos-ped.pdf
Rauhala,L. (1996). Tajunnan itsepuolustus. Helsinki: yliopisto paino.
Rauhala,. L., & Virokannas, E. (2011). Sosiaalityön tutkimuksen etiikka, opettaminen ja tietoarvo.
Teoksessa A.Pehkonen & M, Väänänen-Formin (toim.) Sosiaalityön arvot ja etiikka. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Rissanen, P. (2015B). Toivoton tapaus?. Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. Kun-toutus säätiö tutkimuksia 88/2015. Helsinki.
Ruuskanen, P. (2002). Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi: näkökulmia sosiaali-ja terveysaloille. Jy-väskylä: PS-kustannus.
Ruuskanen, P. (2003). Verkostotalous ja luottamus. (No. 78). Jyväskylän yliopisto.
Ruuskanen,P., Maukonen, P. & Tuikkanen, A. (2006). Kansalaistoiminnan yliopistollinen opetus ja tutkimus Suomessa. Helsinki: Oikeusministeriön julkaisuja 2006:11.