Konkreettiset toiveet parisuhteelle

61

62 Tätä epävarmuutta verhotaan huumoriin. Monia konkreettisia toiveita käsitellään tavalla, jota voi-taisiin kuvata tietyllä tapaa humoristiseksi. Osallistujat kertovat konkreettisista toiveistaan naura-vaisina ja humorististen kommenttien siivittämänä. Useat osallistujat kuvailevat omia konkreetti-sia toiveitaan parisuhteille esimerkiksi käyttäen sanontoja kuten ”mennä syvään päähän” ja ”ei voi enää perääntyä”.

Kukaan osallistujista ei mainitse olevansa tai olleensa aiemmin avioliitossa. Nuorimman osallistu-jan ollessa iältään 21 vuotta ja vanhimman 32 vuotta, vanhinta osallistujaa lukuun ottamatta he kaikki jäävät iältään selvästi alle suomalaisten ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-iän, joka on miehillä 32,2 vuotta ja naisilla 34,2 vuotta (Tilastokeskus, 2022a.) Valtaosa osallistujista kuiten-kin toivoo, että he voisivat mennä joskus tulevaisuudessa naimisiin kumppaninsa kanssa. On huo-mioitava, että toive avioliitosta ei kuitenkaan suoraan merkitse sitä, että osallistujat tulisivat jos-sain vaiheessa elämäänsä solmimaan avioliiton.

Suurin osa osallistujista suhtautuu avioliiton solmimiseen innokkaasti. He eivät suhtaudu avioliit-toon pakollisena tavoitteena, vaan ennemminkin niin, että avioliitto voisi tuoda joskus mukavan lisän parisuhde-elämään. Avioliitolle on kuitenkin asetettu myös sen ajoitukseen liittyviä tavoit-teita. Yksikään osallistuja ei suhtaudu naimisiinmenoon korostuneen kielteisesti. Avioliittoa ei pi-detä varsinaisesti pakollisena, mutta avioitua voitaisiin, jos asiat sujuvat kumppanin kanssa riittä-vän hyvin. Avioliittoa kuvataan myös vain matalan tärkeysasteen asiana, mutta avioon voitaisiin mennä kumppanin toiveesta tai omaan oikeusturvaan liittyvistä syistä.

Haastattelukysymyksissä ei erikseen kysytä suoraan jälkikasvuun liittyvistä ajatuksista eikä lap-sista tiedustella myöskään haastattelun aluksi kysyttävissä taustatiedoissa. Haastateltavien vas-tausten perusteella voidaan kuitenkin esittää olettamus, ettei yhdelläkään heistä ole vielä lapsia.

Silti yli puolet osallistujista tuovat esille toivovansa tulevansa jossain vaiheessa elämäänsä van-hemmaksi, samankaltaisesti kuin nuoret suomalaisaikuiset vuoden 2015 perhebarometrissa (Miettinen, 2015, s. 53). Jälkikasvusta haaveilevat osallistujat puhuvat lapsista paljon, useiden eri kysymysten kohdalla. Jälkikasvun haluaminen tuodaan esille merkittävänä tekijänä jo kumppania etsittäessä ja valittaessa.

63 Ja sitten haluan ehdottomasti perheen, eli lapsia, että se olisi kyllä ihan

sellainen deal breaker, että jos kumppaniehdokas ei haluaisi lapsia niin en ryhtyisi suhteeseen hänen kanssaan. (H7).

Mutta kyllä minä sitten varmaan jos olisi sellainen tilanne niin ihan ratio-naalisesti ajattelisin niinku että kehen olisi voimakkaimmat tunteet, posi-tiiviset tunteet, ja kuka olisi rationaalisesti paras isäehdokas minun lapsil-leni eli kuka olisi hyvä valinta. Ja sitten haluaisin sitoutua sen päätöksen perusteella juuri häneen. Ja luottaa siihen päätökseen sitten. (H3)

Lapsia kuvataan myös merkittävänä, ellei kaikista merkittävimpänä parisuhteeseen sitouttavana tekijänä. Kuten aiemmin todettiin, osallistujat kuvaavat konkreettisia toiveitaan korostaen sitä, että niiden toteutuminen lisää sitoutumista parisuhteeseen. Lapset ja huoli heistä mainitaan mer-kittäväksi syyksi jatkaa suhdetta myös vuoden 2013 perhebarometrissä (Kontula, 2013, s.

142−143). Lasten saamista käytetään esimerkkinä siitä, että konkreettisten toiveiden toteutumi-sen jälkeen jonkinlainen sitoutuminen kumppaniin voi jatkua vielä siinäkin tapauksessa, että pari-suhde päättyy. Seuraavassa sitaatissa osallistuja kuvaa, että kumppanin kanssa joutuu olemaan yhteyksissä eron jälkeenkin, jos kumppaneilla on yhteisiä lapsia:

Huonossa tilanteessa pääsee hyvin irti mutta sitten jos lapset on hankit-tuna niin sitten sitä on todella kovasti sitoutunut siihen toiseen. Mutta kyl-lähän sitä ihmiset tietysti eroaa vaikka lapsiakin hankkii, että siitäkin sel-viää. Mutta siinä vaiheessa ei ehkä ihan kokonaan entisestä kumppanista enää pääse eroon että siinä tavallaan vielä ne lapset yhdistää, jos on jotain yhteishuoltajuushommaa niin ainakin kun vaihdetaan lapsia nyt vaikka vii-koksi tai viikonlopuksi niin silloinhan sitä yleensä väkisin sen entisen kumppaninsa näkee. (H2).

Lapsitoiveidensa lisäksi osallistujat puhuvat läpi haastatteluiden paljon asumisesta. Ainoastaan yksi osallistuja mainitsee, ettei hänelle olisi välttämätöntä asua samassa osoitteessa kumppaninsa kanssa. Kaikille muille osallistujille yhdessä asuminen on tärkeää. Kumppanin kanssa yhteen

64 muuttamista pidetään merkittävänä askeleena parisuhteen etenemisprosessissa ja sen katsotaan osoittavan merkittävää parisuhteeseen sitoutumista.

No siinä vaiheessa kun aletaan miettimään tuota yhdessä asumista niin silloin se on jo vakavampaan suuntaan että- [--] Kyllä yhteen muutto on niin semmoinen yksi askel siinä eteenpäin ja semmoinen suunnitelmalli-suus tai ei niinkään suunnitelmallisuunnitelmalli-suus vaan semmoinen että niin kun vä-hän puhutaan jo tulevaisuudesta ja ehkä nähdään sitä tulevaisuutta sitten yhdessä enemmän kuin että silleen. (H6)

Myös lemmikit mainitaan useiden osallistujien toimesta. Halu elää kodissa, jossa on myös lemmik-kejä, voi vaikuttaa kumppanin valintaan esimerkiksi siten, että eläimille allerginen kumppaniehdo-kas jää valitsematta lemmikkihaaveiden takia. Yksi osallistuja kertoo, ettei halua tuoda lapsia tä-hän maailmantilanteeseen. Hän tuo esille halunsa omistaa lemmikkejä lasten hankkimisen sijaan, ajavathan lemmikit hänen humorististen sanojensa mukaisesti ”sen rahareiän.”

Muutenkin rahaan ja talouteen liittyvät seikat nousevat haastatteluissa usein esille. Yksi osallistuja haluaa pitää omat rahansa tiukasti itsellään, mutta pääasiassa kumppaneiden jollain muotoa yh-teiseen talouteen suhtaudutaan positiivisesti ja erityisesti hyötynäkökulmasta. Yhteinen talous merkitsee valtaosalle suurempia käytettävissä olevia rahavaroja. Talousasioihin hyötynäkökul-masta suhtautumisen tosin pelätään kuulostavan hiukan negatiiviselta, kuten osallistuja kuvaa seuraavassa sitaatissa:

Ja sitten- En tiedä onko se jotenkin karua sanoa mutta kyllä minä monesti ajattelen myös sellaisia taloudellisia asioita että esimerkiksi asunnon os-taminen yhdessä toisen kanssa olisi paljon helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää kuin yksin. Ja muutkin isot hankinnat, auto, ja muut elämän, arjen kustannusten jako niin kyllähän se varmaan helpompaa ehkä- Tai no riippuu tietenkin niin paljon tilanteesta mutta lähtökohtaisesti kuin sitten yhden ihmisen varoilla. (H3)

65 Kumppanin tulojen hyödyntäminen omien tulojen lisäksi nähdään taloudellisten asioiden hoita-mista helpottavana asiana. Kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa kyetään osallistujien mie-lestä helpommin tekemään isompia hankintoja kuin yhden aikuisen taloudessa. Investoinneista esille tuodaan erityisesti asumiseen liittyvät hankinnat asunnoista loma-asuntoihin. Kumppanei-den yhteinen talous ja ne rahalliset investoinnit, joita parisuhteessa halutaan tehdä, nähdään mer-kittävinä parisuhteeseen sitouttavina konkreettisina tekijöinä. Kumppanin taloudelliseen tukeen halutaan luottaa ongelmatilanteissa. Kuitenkaan toisesta ei haluta olla taloudellisesti riippuvaisia.

Omaa kumppania ei myöskään haluta tukea taloudellisesti loputtomiin esimerkiksi tilanteessa, jossa työtön kumppani ei halua etsiä itselleen töitä, vaikka pystyisikin työskentelemään.

Se tuntuu siltä että on sinulla on vaan rotta kotona mikä syö sinun raho-jasi, pelaa videopelejä sun muuta. Että jos ei niinku yritä edes siihen antaa omaa- Siivoa kotona tai muuta, niin kyllä se hyvin äkkiä alkaa käymään uuvuttavaksi. (H8)

Konkreettiset toiveet parisuhteelle -teemassa osallistujat esittävät konkreettisia toiveita, joiden he haluaisivat parisuhteessaan toteutuvan tai parisuhteensa mahdollistavan heille. Toiveet koskevat naimisiinmenoa, lapsia ja lemmikkieläimiä. Kahden aikuisen taloudellista tilannetta pidetään var-mempana kuin yhden, ja jollain tasolla yhdistetyt varat mahdollistavat suurempien hankintojen ja investointien tekemisen kuin yhden ihmisen tuloilla olisi mahdollista. Kumppanista ei kuitenkaan haluta olla taloudellisesti riippuvaisia. Kumppaneiden oletetaan tukevan toisiaan, mutta osallistu-jat eivät ole itse valmiita antamaan kumppanilleen taloudellista tukea raosallistu-jattomasti.