Ei ole mitenkään yllättävää, että nykypäivän yli-opistoelämä on jokseenkin vieraantunut 60-lukulaisesta poliittisesta keskustelusta ja aktivismista. Berkeleyn kal-taisen opiskelijaliikkeen monumentin kohdalla tilanne on silti häkellyttävä. Ensivaikutelma on, että viihde-elektroniikka ja karnevalismi ovat korvanneet poliittisen toiminnan.
Parikymppisten opiskelijoiden joukossa seikkailee myös vanhemman ikäpolven edustajia, jotka saarnaavat omaa sanomaansa. Bush-inho ja raamattuvimma sekoit-tuvat puheissa ongelmitta: yksi on sitä mieltä, että Ju-malan nimi olisi muutettava Yahshuaksi, toinen tahtoisi teloittaa presidentin. Eksentrisyydellään hilpeää huo-miota herättävät vapaustaistelijat saavat kertoa tarinansa rauhassa.
Jotkut kaihoavat takaisin 1960-luvulle, mutta useimmat elävät todellisuudessa, jossa kysymys suurem-masta opiskelijaliikkeestä ei asetu alkuunkaan. Sen sijaan aktivismi keskittyy pieniin paikallisiin teemoihin. Kam-puksen laidalla on asuttu puissa jo viikkokausia.
Mie-lenosoittajien tavoitteena on säästää vanha tammilehto uuden urheilustadionin tieltä. Tammien pelastajat jär-jestivät hiljan valokuvaussession, jossa paikalle saapuneet ihmiset riisuutuivat alasti ja muodostivat runkohalaus-ringin.
K
ongressin puhemieheksi valittiin tam-mikuussa ensimmäistä kertaa historiassa Madame Speaker, sanfranciscolainen demo-kraatti Nancy Pelosi. Hänen vastustajansa tarttuivat kritiikeissään Pelosin kotiseudun arvomaailman kirottuun vapaamielisyyteen. Beat, punk ja homot tun-tuvat kiteyttävän monen käsityksen tästä Kalifornian kol-kasta ja aiheuttavan pelonsekaisia värähdyksiä erityisesti republikaanirintamassa. Toisille esimerkiksi juuri valmius sallia samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitot sen sijaan tarkoittaa yhtä harvoista mahdollisista asuin-nurkista nykypäivän Yhdysvalloissa.Kaupungin ilme kytkeytyy edelleen 60-luvun
hip-Valokuva: Kris Fallon
piliikkeeseen. Haight- ja Ashbury-katujen risteyksessä myydään hipahtavia kukkapaitoja parilla kympillä. City Lights -kirjakauppa on tärkeimpiä vaelluskohteita ja vanhemman ikäpolven skeittaajia tulee vastaan tämän tästä. Suurin osa hippikunnasta on kuitenkin muuttanut lahden toiselle puolelle Berkeleyn ja Oaklandin kau-punkien rajamaille hurjia vuokria pakoon. Kymmenisen vuotta San Francisco on ollut nuorten innovaattoreiden temmellyskenttä. It-kuplan räjähtäminen alkaa olla men-neisyyttä ja menestyville kolmikymppisille suunnatut teemaillat kukoistavat kaupungin klubeissa.
Hipster-elämäntavan varteenotettava kilpailija ovat latinorytmit. Vaikka Meksikon raja on yhä vaikeammin ylitettävissä, sen kautta saapuu maahan arviolta miljoona ihmistä vuodessa. Rajaviranomaiset tukkivat aidoin ja partioin käytetyimmät reitit, mutta uusia väyliä kek-sitään.
Kauhisteltu muuttoliike on osavaltion talouden elinehto. Kalifornialaiset kasvikset ja viinit eivät päätyisi markkinoille ilman latinalaisamerikkalaista työvoimaa.
Kuvernööri Arnold Schwarzenegger vahvisti jo tiedetyn asian uudessa terveydenhuollon tavoiteohjelmassaan, joka kaikuu kummia liberalismin kumuja. Republi-kaanien suunnitelman valttina on yleinen terveyden-huolto, jonka piiriin hyväksyttäisiin laittomasti maassa oleskelevat lapset. Ehkä myöhemmin aikuisetkin. Paitsi talouden tukirakenne, sinnikäs rajanylittäminen on myös lakeja muuttava ja jatkuvasti vahvistuva voima.
Ennakoidaan, että vuoteen 2010 mennessä yli puolet Kalifornian väestöstä on latinoja. Jo nyt espanja on useiden alueiden pääkieli, eikä ainoastaan työläispiireissä.
Schwarzeneggerin terveydenhuoltoele tuntuu lähinnä Kalifornian demokraatteja kosiskelevalta laskelmoinnilta, jonka vaikutukset eivät yllä ratkomaan niitä asuin- ja työolosuhteisiin liittyviä ongelmia, joiden kanssa moni osavaltion asukas tällä hetkellä painii. Toimintasankarin siivousotteet vain ovat hellempiä kuin 60-lukulaisen edeltäjänsä.
V
aikka massaliike 60-luvun tapaan tuntuu yliopistotasolla mahdottomalta, pienimuo-toista vastarintaa on havaittavissa esimerkiksi seminaareissa. Opetusmetodit kannustavat kannanottoihin ja jatkuvaan osallistumiseen. Usein tyy-dytään kuitenkin affirmoimaan vallitseva tilanne ja ka-vahdetaan apparaattien päälle tai kimppuun käymistä Savion hengessä.Berkeleyn yliopistolla vastarintaa esiintyy oppilai-toksen osoittamissa ja kustantamissa muodoissa: konfe-rensseissa, lukupiireissä ja työryhmissä. Radikaalia poliit-tista analyysia pyritään kehittämään esimerkiksi opetus-suunnitelmaan tänä keväänä lisätyssä kriittisen teorian opintokokonaisuudessa. Keväällä pidetyt symposiumit What’s Left of Life? ja America and Its Wars antavat nekin viitteitä muutosta tavoittelevista tarkoitusperistä.
Opetussuunnitelmatasoinen vastaliike koostuu pie-nistä teoista ja ryhmistä, joiden avaukset ja rajanylitykset saattavat jouduttaa poliittisella tasolla tehtäviä päätöksiä.
Tuntuvampi vastustus löytyy yliopistolaitoksen tuolta puolen. Kampusta reunustavaan katuun spray-maalattu lause Bush, Kerry or Revolution. Choose or Lose ilmentää anarkistipositiota Kalifornian rintamalla. Instituutioiden ulkopuolelta voimaa hakevat myös alueen useat inde-pendent-etuliitteen alla toimivat kulttuurimuodot.
Meksikon rajan massaylitykset ovat ehkä vielä var-teenotettavampi ruumiillisen vastarinnan muoto. Pa-rempia elinolosuhteita etsivät ihmiset muokkaavat arkea ja tuottavat vaihtoehtoisia olemistapoja. Fiesta, burrito ja Dios ovat latinalaisen Amerikan vastaus Kalifornialle.
Nähtäväksi jää, minkälaisia muutoksia ne saavat aikaan hivuttavan hitaasti uudelleen järjestäytyvissä instituuti-oissa.
”
Kalifornilaiset kasvikset ja viinit eivät päätyisi markkinoille ilman latinalaisamerikkalaista työvoimaa.”OTTEITA AJASTA
Richard Rorty (1931–2007)
Y
hdysvaltain tunnetuin filosofi Richard Rorty kuoli haimasyöpään 8. kesäkuuta. Uusp-ragmatisti Rorty työskenteli niinsanotun analyyttisen ja niinkutsutun mannermaisen filosofian välisellä ei-kenenkään-maalla. Hänen teok-siaan olivat: Philosophy and the Mirror of Nature (1980), Consequences of Pragmatism (1982), Contingency, Irony, and Solidarity (1988), Philosophical Papers I–III (1991 &1998), Achieving Our Country: Leftist Thought in Twen-tieth Century America (1998) ja Philosophy and Social Hope (2000). (Ks. www.phillwebb.net/history/Twentiet-hCentury/Pragmatism/Rorty/Rorty.htm) Näin Rorty kuvasi hankettaan Risto Kuneliuksen tekemässä niin &
näin -haastattelussa:
”Metafyysinen perinne on tikapuut, joita pitkin olemme kiivenneet, mutta joita emme tarvitse enää.
Voimme heittää tikapuut kädestämme ja jatkaa matkaa ilman niitä. Metafysiikka on huikea perinne, joka jatkuu aina Ranskan vallankumoukseen asti. Se tekee koko val-lankumouksen mahdolliseksi. Mutta sen jälkeen metafy-siikan voi vähin erin panna syrjään ja unohtaa. Siitä on tullut vanhentuneiden työkalujen kokoelma. Emme tar-vitse sitä enää.
[…]
Jeesus ilmaantui jostain ja sanoi: ”Kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään.” Kaikki ajattelivat, että hän oli jär-jiltään, mutta ajatus kuitenkin tarttui. Se oli hyvä ajatus, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mistä se sai alkunsa.
Marx väitti, että Euroopan porvaristo riistää työväen-luokkaa – ja oli oikeassa. Mutta mistä se tuli hänen mie-leensä. En tiedä. Hyvä että jonkun mieleen tuli.
[…]
Pragmatismi on paljon radikaalimpi ajattelutapa kuin useimmat ihmiset ajattelevat. Se nakertaa maata monien tavanomaisten uskomustemme alta. Aika usein prag-matismia moititaan siitä, että se on arkijärkistä, yritys ilmaista tavanomaisia, arkisia itsestäänselvyyksiä filosofi-sesti. Mutta pragmatismi on itse asiassa monien arkijär-kisten asettamustemme vakavaa koettelemista.
[…]
Minusta kaiken kritiikin muoto pitäisi olla yksinker-taisesti ajatus: ”Ei asioiden tarvitse olla näin, ne voisivat olla myös noin.”
(niin & näin 2/99)
Valokuvat: Risto Kunelius
