Työsopimuksen ehto voi olla kohtuuton, pätemätön tai mitätön. Työsopimusta allekirjoitet-taessa on tärkeää selvittää työehtosopimuksen sisältö ja voimassa oleva lainsäädäntö, jonka avulla voidaan varmistua rajoituksista, joita työsopimuksen solmimiseen kohdistuu.31 Oi-keustoimilain 36 §:ssä säädetään kohtuuttomasta oikeustoimen ehdosta. TSL 10 luvun 2
§:ssä säädetään, että mikäli kyseessä on kohtuuton oikeustoimen ehto tai sen soveltaminen voisi johtaa kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan tarpeen mukaan sovitella tai jättää se huomi-oimatta. Toisen osapuolen vaatiman sovittelun tai sopimuksen ehdon kohtuuttomaksi rat-kaisemisen hoitaa tuomioistuin.32
Oikeustoimi, kuten sopimus voidaan todeta pätemättömäksi, jos se on hyvän tavan vastai-nen. Sopimuksen ehdot voivat lopulta olla toista osapuolta kohtaan kohtuuttomat. Toisen
30 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2018:18, s. 55
31 Paanetoja 2019, s. 45–46
32 Hemmo – Hoppu 2021
osapuolen juridisen osaamisen puute on voinut johtaa tällaiseen tilanteeseen. Tilanne voi aiheuttaa toiselle osapuolelle kohtuuttomia vaatimuksia ja kestämättömän aseman. Kohtuut-tomuutta arvioidessa vaaditaan, että sopimus tai sopimusehto on laissa määriteltyjen edelly-tysten perusteella kohtuuton.33
Sopimuksiin liittyvää kohtuuttomuutta voi ilmetä esimerkiksi vahingonkorvausvelvollisuu-den osalta. Liian suuri vahingonkorvausvelvollisuus voidaan sovitella tuomioistuimessa ti-lanteeseen kohtuullisemmaksi.34 Käytännössä sopimusriitojen välttämiseksi sopimusta sol-mittaessa olisi tärkeää perehtyä mahdollisen työehtosopimuksen tai lain sisältöön, jotta kai-kille olisi selvää millä tavoin työsopimus voidaan sopia rikkomatta työehtosopimusta tai lakia.35
3.2.1 KKO:2019:28
KKO:2019:28 oikeustapauksessa käsiteltiin kiinteistövälittäjänä työskennelleen henkilön työsopimuksessa ollutta ehtoa, jonka perusteella työntekijä olisi velvollinen korvaamaan hä-nen LKV-tutkintoon ja erikoistumiseen käytetyt kulut työnantajalleen, jos hän aloittaisi kil-pailevan välitystoiminnan kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä eli ky-seessä oli ollut ikään kuin kilpailukieltosopimus. Työntekijällä oli ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kyseinen työntekijä oli siirtynyt uuteen työsuhteeseen kilpailevaan yhti-öön ja tästä syystä aiempi työnantaja vaati työntekijältä korvauskuluja. Työsopimuksessa korvausvelvollisuus ja kilpailukieltosopimus oli merkitty kilpailukieltorikkomuksen alle.
Työnantaja vaati työntekijältä 5200 euron korvausta hänelle työsuhteen aikana mahdollis-tettujen koulutusten korvaamiseksi. Työntekijä oli kiistänyt kanteen, sillä hänestä kilpailu-kieltosopimuksen solmimiselle ei ollut TSL 3 luvun 5 §:n mukaista erittäin painavaa syytä.
Tämän lisäksi työntekijä näki, että solmittu kilpailukieltosopimus rajoitti hänen oikeuttaan irtisanoa työsopimus sen ollessa myös työsopimuslain säännösten vastainen, joka tekisi so-pimuksesta mitättömän. Työntekijä koki, että koko kilpailukieltosopimus työsopimuksessa on ollut kohtuuton. Käräjäoikeus katsoi, että tapauksessa ei ollut kyse
kilpailukieltosopi-33 Hemmo – Hoppu 2021
34 Hemmo – Hoppu 2021
35 Paanetoja 2019, s. 46
muksesta, joten osapuolilla oli oikeus sopia koulutuskustannusten korvauksista. Käräjäoi-keuden mukaan sopimusehto ei ollut kohtuuton. Hovioikeus oli myös ratkaissut tapauksen niin, ettei kyseessä ollut kilpailukieltosopimus, ja osapuolilla oli oikeus sopia korvauksista.
Hovioikeus oli kuitenkin pitänyt ehtoa työntekijän kannalta kohtuuttomana, sillä asiassa tuli ottaa huomioon muun muassa koulutuksen luonne, työntekijän palkkaus, maksuvelvollisuu-den määrä sekä aika, joka työntekijän olisi pitänyt odottaa työsuhteen päättymisen jälkeen.
Hovioikeus kumosi kanteen.
Korkeimmassa oikeudessa kyse on ollut siitä, onko työsopimuksen korvausvelvollisuutta koskevaa ehtoa voitu pitää kohtuuttomana. Lisäksi korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin sitä, onko sopimusehto rajoittanut työntekijän mahdollisuuksia uuden työsuhteen aloittamisessa tai kilpailevan toiminnan aloittamisessa sekä onko kyseessä ollut kilpailukieltosopimus.
Korkein oikeus käsitteli sopimusehdon mahdollista mitättömyyttä työsopimuslain pakotta-van sääntelyn vuoksi.
Tapauksen käsittelyssä korkein oikeus katsoi, että työntekijä oli saanut hänen työnantaja-naan toimineelta yritykseltä sellaista koulutusta, joka oli hänen ammatilliselle kehityksel-leen hyödyllistä ja siten parantanut hänen mahdollisuuksiaan työllistyä alalla myöhemmissä vaiheissa. Työsopimusta solmittaessa työnantajalla on ollut velvollisuus huolehtia työnteki-jöiden pätevyydestä kiinteistövälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain 5 §:n (1075/2000) mukaan. Työsuhteen aikana laki on muuttunut siten, että osalla työn-tekijöistä tulee olla voimassa oleva LKV-tutkinto. Korkein oikeus perusteli ratkaisussaan, että työnantajalla on ollut TSL 2 luvun 1 §:n säädöksen mukainen velvollisuus järjestää työntekijöilleen asianmukaista koulutusta ja tästä syystä olisi kohtuutonta vaatia työnteki-jältä koulutuksen korvaamista. Tämän lisäksi koulutuksen korvaussummassa ei ole huomi-oitu sitä, mitä työnantaja on tästä koulutuksesta hyötynyt. Korkein oikeus perusteli tapauk-sen käsittelyä siten, että työntekijällä oli todella pitkä korvausvelvollisuus saamastaan kou-lutuksesta, huomioiden sen laadun ja määrän sekä sen ettei työntekijä ole saanut koulutuksen ajalta palkkaa työskennellessään provisiopalkalla. Korkein oikeus ratkaisi tapauksen siten, että sopimusehto oli työntekijän kannalta kohtuuton ja työnantajan vaatima korvausvelvol-lisuus on täten hylätty. Korkein oikeus katsoi, että tapauksessa ei ollut kyse kilpailukielto-sopimuksesta.
3.2.2 Kohtuuttomuuden ja sovittelun tulkintaa
KKO:2019:28 tapauksessa käsitelty työsopimuksessa olleen ehdon kohtuuttomuus kosket-taa myös kilpailukieltosopimuksia. Tapauksen keskiössä ollut koulutuskustannusten kor-vausvelvollisuus johti siihen, että korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin myös kilpailukielto-sopimuksen sovellettavuutta tähän asiaan. Korkeimman oikeuden käsittelyssä ratkaistiin, oliko sopimusehto rajoittanut työntekijän oikeutta irtisanoa työsopimus. Korkeimmassa oi-keudessa tapauksen tulkitsemisen lähtökohtana on hyödynnetty aiempaa tapausta (KKO:2003:19), jossa on korostettu osapuolten oikeutta solmia uusi työsopimus sekä työn-antajan velvollisuutta huolehtia työntekijöiltä vaadittavan osaamisen kehittämistä.
Tässä tapauksessa kyseessä korkein oikeus päätyi siihen, ettei ole ollut sopivaa soveltaa kil-pailukieltosopimuksen lainsäädäntöä. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan myös, ettei kysei-nen sopimus ollut rajoittanut työntekijän oikeutta irtisanoa työsopimusta siinä olleiden eh-tojen takia. Tapauksen käsittelyssä keskiöön on jäänyt koulutuskustannusten korvallisuus-velvollisuutta koskeva mahdollinen kohtuuttomuus. KKO:2019:28 tapaus sivuaa kilpailu-kieltosopimuksia erittäin voimakkaasti, sillä tapauksessa on ollut epäselvää onko työsopi-muksessa oleva ehto ollut ylipäätään kilpailukieltosopimus. Työntekijän osalta tilanne on näyttäytynyt siten, että kyseessä voisi olla kilpailukieltosopimus, sillä hänen maksettavak-seen on käräjäoikeuden mukaan langennut saamansa koulutuksen kustannukset työntekijän vaihdettua työpaikkaa välittämättä kuuden kuukauden kilpailukieltoajasta. Hovioikeus ja korkein oikeus kuitenkin ratkaisivat tapauksen siten, ettei työntekijä ollut velvollinen mak-samaan saamastaan koulutuksesta. Tapauksessa oli siis kyse kohtuuttomasta sopimuseh-dosta työntekijää kohtaan. Oikeuskirjallisuuden mukaan joissakin koulutuskustannuksia koskevissa tapauksissa kilpailukieltosopimuksen sijaan työntekijää voidaan vaatia korvaa-maan työnantajan maksamat kustannukset, mikäli työntekijä irtisanoutuu tietyn aikarajan sisällä.36 Tässä oikeustapauksessa sopimukseen oli merkitty korvausvaatimus vain, jos työn-tekijä siirtyy kilpailevan toimijan yritykseen tai aloittaa oman kilpailevan toiminnan irtisa-noutumisen jälkeisten kuuden kuukauden aikana.
36 Havula 2017, s. 251
Tämän tapauksen pohjalta käy ilmi, että rajan vetäminen työsopimuksessa sovitun korvaus-ehdon ja kilpailukieltosopimuksen välille voi olla haastavaa. Työsopimuksessa määritelty ehto vaadituista koulutuskorvauksista on ollut kohtuuton, mutta se olisi kuitenkin voinut saada työntekijän jäämään kuudeksi kuukaudeksi ilman oman alansa työtehtäviä, jos hän olisi totellut kuuden kuukauden rajoitusaikaa, jonka jälkeen korvausvelvollisuus olisi rau-ennut. Tapauksen vieminen oikeuskäsittelyyn ei luultavasti ole ainakaan helpottanut työn-tekijän keskittymistä uransa edistämiseen uudessa työpaikassa.
TSL 10 luvun 2 §:ssä säädetään, että mikäli työsopimuksessa olevan ehdon soveltaminen on hyvän tavan vastaista tai kohtuutonta, sitä voidaan sovitella tai jättää se huomioimatta. Tässä tapauksessa kohtuuttomaksi todettu ehto jätettiin huomioimatta, joka mahdollisti työnteki-jän vapautumisen korvausvelvollisuudestaan työnantajaa kohtaan. Tällainen kohtuuton so-pimusehto olisi voinut päteä myös, mikäli tapauksen olisi ratkaistu olevan kilpailukieltoso-pimus.