Keski-Suomi

Seuraavassa tarkastellaan Keski-Suomen innovaatioympäristön toimintaa ja innovatiivi-suutta ESR-hankkeiden näkökulmasta. Erittelemme kohdemaakunnassa tehtyjen haas-tattelujen valossa sitä, miten ESR-instrumentin on nähty osaltaan edistävän tai estävän alueiden innovatiivisuutta. Nostamme esiin myös haastatteluissa ilmenneitä ESR-instrumenttiin kohdistuvia haasteita, joihin toivottiin vastattavan niin ESR-hankkeiden kuin alueiden innovatiivisuutta vahvistettaessa.

Osaamisympäristö

Keski-Suomessa alueen erityispiirteenä osaamisympäristön näkökulmasta pidettiin sitä, että alue on strategisesti varsin yhtenäinen. Alueen toimijat puhaltavat yhteen hiileen ja ovat vahvasti sitoutuneita kehittämään teknologiastrategiassa määriteltyjä painopiste-alueita. Myös ESR-rahoituksen nähtiin tukevan alueen strategista yhtenäisyyttä muun muassa siten, että hankerahoituksen eräänä perusteena on se, että hanke on maakunta-strategian mukainen. Yhtenäisyyttä on vahvistettu myös tukemalla sisällöllisen synergi-an löytymistä alueella toteutettavien rakennerahastohsynergi-ankkeiden välille.

Alueen osaamispohjan näkökulmasta selkeänä kehittämiskohteena pidettiin yliopiston roolin vahvistamista alueellista osaamista kehitettäessä. Erityisenä haasteena pidettiin yliopiston 3. tehtävän selkeyttämistä sekä sen toteuttamiseksi vaadittavien resurssien löytymistä. Keskeisenä haasteena alueen strategiseksi kehittämiseksi nähtiin yritysten ja teollisuuden saaminen tiiviimmin mukaan alueen strategiaprosessiin.

Alueella on laaja ja monipuolinen osaamisinfrastruktuuri. Alueen mahdollisuutena pi-dettiinkin sitä, että osaaminen saadaan valjastettua ”uudenlaisiksi, ainutlaatuisiksi

vasti tukemaan poikkitieteellisen osaamisen rakentamista alueelle. Esimerkiksi huma-nistisen viestintäosaamisen ja teknologiaosaamisen yhdistymistä on pyritty edistämään hanketoiminnan kautta. Erityisen merkittävänä osaamispohjan rakentamisessa pidettiin sitä, että hankkeissa syntyvä uusi osaaminen ja esimerkiksi uudenlaiset koulutuskoko-naisuudet saadaan siirrettyä osaksi organisaatioiden perustoimintaa.

Keskeisenä hyötynä hankkeista pidettiin sitä, että hankkeissa kehitetty uusi osaaminen saadaan siirtymään koulutusorganisaatioista alueen yrityksille. Jotta hankkeissa kehitet-tävä osaaminen vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla alueen toimijoiden tarpeita, tulisi hankkeiden loppuhyödyntäjien tarpeet huomioida jo varhaisessa vaiheessa hankkeita valmisteltaessa ja rakennettaessa. Monille hanketoteuttajille yhteistyömuotojen kehittä-minen hankkeen loppuhyödyntäjien kanssa oli vasta alullaan; toisissa hankkeissa yhteis-työtä oli tehty jo hankkeen tavoitteita asetettaessa. Eräässä haastattelussa loppuhyödyn-täjien osaamistarpeiden kartoituksen merkitystä kuvattiin seuraavasti: ”kaiken toimin-nan ja kehittämisen lähtökohtana on ollut hyödyntäjien näkökulman huomioiminen käy-tettävyyttä pohdittaessa. Käyttäjäkokemus tulee luontevasti yhteistyön kautta”. Haastatel-luista niin hankevetäjät kuin loppuhyödyntäjät pitivät yhteisten tavoitteiden löytymistä ja kiteyttämistä kuitenkin erityisen haasteellisena tehtävänä. Hyödyntäjät ovat erilaisia ja edustavat usein eri toimialoja, joten niillä on kullakin myös omat tavoitteensa ja intressin-sä hankkeen suhteen. Siitä huolimatta, että yhteisten tavoitteiden asettamista pidettiin vai-keana, suurin osa haastatelluista koki, että eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen ja vahvistaminen jo hankkeen valmisteluvaiheessa olisi hyvä pohja yhteisille hankkeille.

Haastatteluissa pohdittiin paljon sitä, tukevatko hankkeiden arviointi- ja raportointikäy-tännöt kehittämistoimintaa. Laadullisten tavoitteiden sijaan nähtiin määrällisten tavoit-teiden usein ohjaavan hankkeen tavoittavoit-teiden asettamista. Määrällisiä hyöty- ja vaikutus-tavoitteita, joita hankkeissa seurataan, pidettiin monesti keinotekoisina ja ulkokohtaisina hankkeen sisällön kehittämistoiminnan kannalta. Arvioinnin ja raportoinnin ei koettu myöskään tarjoavan riittäviä eväitä seurantaan ja systemaattiseen vaikutusten arvioin-tiin. Toisaalta niiden ei myöskään koettu huomioivan välillisiä hankkeissa syntyneitä hyötyjä ja vaikutuksia.

Osa haastatelluista hankevetäjistä kertoi, että koska hankearvioinnit ja -raportoinnit eivät vastaa todellista kehittämissisältöä, ne on pyritty tekemään mahdollisimman mekanistises-ti ”pois alta -periaatteella”. Osa hankevetäjistä piti kuitenkin raportointia hyödyllisenä harjoituksena oman oppimisen näkökulmasta ja kertoi, että rahoittajille pyritään raportoi-maan myös kehittämistyön tuloksina syntyneistä sisällöllisistä tuloksista ja vaikutuksista.

Monessa haastattelussa nousi myös esiin, että hankevetäjät ovat olleet aloitteellisia ra-portointi- ja arviointikäytäntöjen kehittämiseksi ja tehneet ehdotuksia rahoittajille siitä, millaiset olisivat hyviä indikaattoreita hankkeiden onnistuneisuuden arvioimiseksi.

Rakenne

Keski-Suomessa on vahvoja toimijoita, kuten yliopisto ja korkeakoulut, joiden luoma osaamispohja on keskeinen alueen menestymistä ja innovatiivisuutta selittävä tekijä.

Yliopistojen nähtiin toimivan vahvana linkkinä niin ikään alueen ulkopuolisiin kansalli-siin ja kansainvälikansalli-siin toimijoihin. Yliopistokontaktien merkitys nähtiin erityisen tär-keänä myös uuden osaamisen saamiseksi alueelle.

Innovaatioympäristön rakenteen kannalta eräs merkittävä hyöty on ollut täysin uuden ns. välittävän organisaation syntyminen innovaatiojärjestelmään: ESR-hankkeen turvin alueelle on rakennettu uusi toimija, joka tarjoaa yliopiston sisäisiä innovaatiotoiminnan tukipalveluita sekä työkaluja yliopiston innovaatiopolitiikan tueksi. Aikaisemmin palve-lut olivat alueella osin olemassa Jyväskylän teknologiakeskuksessa. Palvelujen saata-vuus yliopistotutkijoiden näkökulmasta oli kuitenkin heikko, minkä vuoksi tutkijat eivät tunteneet innovaatioiden ja keksintöjen kaupallistamiseksi tarvittavia oleellisia käytän-töjä ja toimintatapoja. Tämän lisäksi ongelmana oli aiemmin myös se, että alueen toimi-joilta puuttuivat innovaatioita tukevan toiminnan pelisäännöt. Yliopiston yhteyteen syn-nytetyn, innovaatiotoiminnan tukipalveluita tarjoavan uuden organisaation tarkoitukse-na on tukea tiedon levittämistä innovaatioiden kaupallistamisesta tiedotuksen ja koulu-tuksen keinoin. Innovaatiotoiminnan tukipalvelujen tarjoaminen on osa yliopistojen 3.

tehtävää. Tältä osin voidaan ESR-hankkeen sanoa tukeneen yliopiston 3. tehtävään vaa-dittavien rakenteiden luomista.

Innovatiivisuutta tukevan infrastruktuurin kannalta pidettiin haastatteluissa ongelmallise-na kriittisen yritysmassan puuttumista alueelta. Varsinkaan alueen teknologiastrategiassa tulevaisuuden vahvaksi alaksi nostetun hyvinvointiteknologian alalla ei nähty olevan riit-tävästi yrityspotentiaalia. Toisaalta haastatellut korostivat, ettei kaikki toimialan liiketoi-minta voikaan syntyä omalle alueelle. Tärkeänä pidettiinkin sitä, että innovatiivisuutta tuetaan alueellisen kehittymisen lisäksi myös kansallisen kehittymisen näkökulmasta.

Haastatellut toimijat ymmärsivät hyvin, että ESR-hankkeiden tarkoituksena on tukea tiettyjen tavoitealueiden kehittymistä. Tätä näkökulmaa tärkeämpänä pidettiin kuitenkin sitä, että paras mahdollinen osaaminen saadaan valjastettua hankkeen käyttöön. Erityi-sesti yliopistotoimijat – joilla muutenkin on paljon kehittämistoimintaa ja vahvat ver-kostot – korostivat tätä näkökulmaa. Keskeisenä tavoitteena pidettiin myös sitä, että hankkeiden tulokset saadaan käyttöön ja hyödyksi. Tämän vuoksi tärkeäksi mainittiin se, että potentiaalisia hankehyödyntäjiä saadaan sidottua osaksi hankkeita myös tavoite-alueiden ulkopuolelta.

Dynamiikka

Alueen toimijoiden välistä kommunikaatiota pidettiin Keski-Suomen haastateltujen pii-rissä yleisesti varsin hyvänä. Toimijoiden luottamuksen koettiin kehittyneen pitkän yh-teistyön tuloksena. ESR-hankkeiden myötä yhteistyökäytäntöjen koettiin entisestään vahvistuneen ja kehittyneen. Muun muassa ohjausryhmätyöskentelyn nähtiin toimineen verkottumista vahvistaneena elementtinä. Merkittävä vaikutus ESR-hankkeilla oli ollut siihen, että erityisesti korkeakoulujen yhteistyön koettiin lisääntyneen aivan uusien yri-tysten kanssa.

Siitä huolimatta, että verkottumista pidettiin yleisesti positiivisena asiana, koettiin sen asettavan myös haasteita yhteistyölle. Hanketoiminnan myötä on oivallettu konkreetti-sesti se, että eri toimijoiden asettamat tavoitteet ovat hyvin erilaiset. Toisaalta myös käsitykset siitä, millä aikajänteellä hankkeesta odotetaan saatavan hyötyjä, ovat hyvin erilaisia ja jopa ristiriitaisia. Erilaisten aikajännekäsitysten nähtiinkin jonkin verran hier-tävän hanketoimijoiden välistä dynamiikkaa.

Monet haastateltavat kuvasivatkin, että oli varsin tavallista, että yhteistyön alkuvaiheessa luottamus kehittämistoiminnan osapuoliin oli tahmeaa. Luottamuksen syntymisen nähtiin olevan pitkän yhteistyön tulosta; vasta pitkän hankkeen aikana tai pitkään jatkuneen kehit-tämistyön tuloksena opittiin kumppaneihin luottamaan ja uskomaan, että vaikka kehittä-mistyö viekin aikansa, syntyy hankkeen tuloksena hyödyntämiskelpoista osaamista.

Asennemuutos osoittautui keskeiseksi tekijäksi, jonka nähtiin jalostaneen toimintaym-päristön dynamiikkaa. Aluetoimijat kokivat, että hankkeissa muodostuneiden uusien verkostojen myötä syntyi oivallus alueellisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä. Kun aikaisemmin toimintaympäristön toimijoiden koettiin kilpailevan keskenään, nykyisin toimijoiden nähdään tukevan toistensa osaamista sekä sitoutuvan yhteisiin tavoitteisiin.

Eräänä ESR:n sitoutumista tukevana elementtinä on pyrkimys siihen, että kaikki toimi-jat voivat kokea hyötyvänsä hankkeista. Sitoutumista ja tätä kautta hankkeiden hyödyn-nettävyyttä on pyritty tukemaan siten, että myös hankkeiden loppukäyttäjät osallistuvat vahvasti jo hankevalmisteluvaiheeseen.

Dynamiikan osalta voidaan ESR-mekanismin innovatiivisuutta estävänä tekijänä pitää rahoitusmekanismin byrokratiasta johtuvaksi koettua joustamattomuutta. Byrokratia ja rahoitusmekanismin joustamattomuus ovat sinänsä olleet haastatelluille hankemaailmas-ta tuttuja ”tosiasioihankemaailmas-ta, joiden kanssa on opittu elämään”. Innovatiivisuuden kannalhankemaailmas-ta joustamattomuutta pidettiin kuitenkin varsin selvänä haittatekijänä. Useissa haastatte-luissa nostettiin esiin, että hankkeiden hallinnointiin käytetty aika ja panostukset tuntu-vat valtavilta, minkä katsottiin yleisesti olevan pois toiminnan sisällölliseltä kehittämi-seltä. Toisaalta kaikessa hanketoiminnassa on oma hallintokulttuurinsa, joka on osa

toimintaa. Kokeneet hankehallinnoijat osaavat hallinnon, mutta kokemattomille tilanne on haasteellisempi. Joustavuuden ja yhteistyön nähtiinkin yleisesti kehittyneen hanketta hal-linnoivien viranomaisten kanssa yhteisen hankekokemuksen karttuessa. Kun yhteistyö on parantunut pitkän yhteistyökauden tuloksena, tämä puolestaan on synnyttänyt toimijoiden välille oppimisen kautta keskinäistä luottamusta ja sosiaalista luottamuspääomaa.

Toinen selvä joustamattomuudesta aiheutunut este oli ”keinotekoinen aluejako”. Hank-keet kritisoivat ESR:llä rahoitettavissa ohjelmissa sisäänrakennettua ja tukikelpoisuutta määrittelevää toimintojen maantieteellistä kohdentamista. Hankkeissa nähtiin, että ESR:n nykyiset ehdot rajoittavat yhteistyötä hankkeen kannalta relevanttien mutta tuki-alueen ulkopuolella toimivien toimijoiden kanssa, mitä pidettiin selvänä esteenä innova-tiivisuuden kannalta. Koska omalta alueelta ei ole aina löydettävissä tietyillä toimialoil-la kriittistä osaamismassaa, pidettiin ylimaakunnallisten verkostojen mahdollistumista keskeisenä kehityskohteena.

Taulukossa 6 on laadittu yhteenveto haastatteluaineiston pohjalta siitä, miten ESR-mekanismin on nähty edistävän ja toisaalta estävän innovatiivisuutta Keski-Suomen alueen case-hankkeissa. Taulukkoon on koottu niin ikään esiin nousseita ESR:n haastei-ta innovatiivisuuden vahvishaastei-tamiseksi.

Taulukko 6. ESR-mekanismi alueen innovatiivisuutta edistävänä ja estävänä tekijänä sekä ESR-toiminnan haasteet Keski-Suomen haastattelujen pohjalta.

Edistäjänä Esteenä Haasteet vahvistami-nen, jolloin saadaan sisällöllistä synergiaa

→ Poikkitieteelliseen osaamiseen kannus-taminen ainutlaatui-sen osaamiainutlaatui-sen vah-vistamiseksi

→ Rahoitusinstrumentin tavoitteet tukemaan todellista osaamisen kehittämistä

Rakenne Uuden välittävän or-ganisaation luominen keskittä-minen isoille osaaville toimijoille

→ Ylimaakunnallisen yhteistyön tukeminen

→ Hankkeiden hyödyn-nettävyyden tukemi-nen rakenteita hel-pottamalla

Dynamiikka Henkilökohtaisiin suh-teisiin perustuva yh-teistyö tuottaa jousta-vuutta

Hyvä yhteistyö tuottaa mahdollisuuden toimijoiden ja alueen yhteiset tavoitteet

Henkilökohtaisiin suhteisiin perustuva yhteistyö voi olla myös haavoittuvaa Epäluulo ja epäluot-tamus suhteessa hanketoteuttajiin

Ei aina tunnusteta hankkeiden negatii-visia vaikutuksia

→ Hyvien käytäntöjen levittäminen alueella ja alueiden välillä

→ Alueellisen ja kansal-lisen kehityksen sy-nergiat

Toimijoiden erilaisen aikajänteen oivaltami-nen ja hyväksymioivaltami-nen

→ Oppiminen myös negatiivisista vaiku-tuksista (worst prac-tices)