kuorokummista tuli myös ortodoksinen kummi kirkkoon liittämisen yhteydessä.206 Pirkon kohdalla vaihtelut kuoron ja koko seurakuntayhteisön ilmapiirissä viivyttivät päätöstä kirkkoon liittymisestä, mutta viime vuosien hyväksyvä ilmapiiri sai lopulta päätöksen aikaan. Näin
Goorenin mainitsemat uskonnolliseen aktiivisuuteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät lisäsivät vetovoimaa kuoroon liityttäessä. Kuorolaulun terveyttä ja hyvinvointia sekä sosiaalisia taitoja edistävistä vaikutuksista on olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä. Omaan tutkimukseeni sovellettuna voidaan ajatella, että kuoron vanhemmat jäsenet ovat omakohtaisesti kokeneet kuorolaulun hyvää tekevät vaikutukset ja edistäneet omia sosiaalisia taitojaan, jolloin myös uusi jäsen otetaan lämmöllä ja myönteisesti vastaan.
Mikä sitten saa kuoroon liittyjän liittymään kirkon jäseneksi silloin, kun näin tapahtuu?
Ortodoksisissa kirkkokuoroissa laulaa jatkuvasti myös ei-ortodokseja. Eräs tutkimuksessani havaittu seikka oli, etteivät kanssalaulajat läheskään aina kiinnitä huomiota siihen, kuuluvatko kuorotoverit kirkkoon vai eivät; aktiivisesta käännytystyöstä tai painostuksesta ei siis yleensä ole kyse.
Pirkon kohdalla kirkkoon liittymistä edisti koko seurakuntayhteisön parantunut ilmapiiri ja myös tunne joukkoon kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta. Hyväksyntä oli toisin sanoen jo
olemassa, eikä se ollut riippuvaista kirkon jäsenyydestä. Toisaalta Minnan kohdalla kirkkoon liittymistä vauhditti papin aktiivisuus asian suhteen ja eräänlainen pehmeä tönäisy kirkon jäsenyyden suuntaan. Aino puolestaan kuvaa, miten päätös liittyä kirkkoon syntyi hänen käytyään jonkin aikaa säännöllisesti jumalanpalveluksissa laulamassa. Ortodoksinen
jumalanpalveluselämä tuntui itselle luontaiselta. Erityisesti Aino nosti esille ehtoollisen keskeisen merkityksen liturgiajumalanpalveluksessa – hän totesi, että tuntuisi erikoiselta käydä vuosikausia liturgioissa osallistumatta ehtoolliseen. Ainon kohdalla päätöksessä korostuivat käytännön jumalanpalveluselämä, sen rituaalit, toistuvuus ja säännöllisyys – Adam Seligmania mukaillen
206 Kristillisen kasteen läpikäyneet ihmiset liitetään ortodoksiseen kirkkoon voitelun sakramentin kautta ja myös aikuiset liittyjät ovat tässä vaiheessa valinneet itselleen kummin, joka toimii ikään kuin liittymisen
jumalanpalveluselämä toimintona, joka jatkuvasti, uudelleen ja uudelleen korjaa rikkonaista maailmaa sen sijaan, että koettaisi tehdä siitä kertaheitolla ehjän.207
Haastateltavista erityisesti Tamara nosti laulamisen hyvää tuovan vaikutuksen pontimena liittyä kirkon jäseneksi. Kuorossa ja jumalanpalveluksissa laulaminen tuntui tavattoman hyvältä, ja pian Tamara huomasi, miten jumalanpalvelukset lievittivät stressiä, saivat ”heittämään pois kaikki huolet”. Hän kertoi liittyneensä kirkkoon ilon kautta ja puhui kanssalaulajien ja muiden ihmisten
”myönteisestä aurasta”. Myös Markku puhui siitä, miten viehättävät ihmiset, mukava tunnelma ja luonteva vastaanotto motivoivat häntä osallistumaan kuoroon ja jumalanpalveluksiin
säännöllisesti. Markun kohdalla kertakaikkinen uskonnollisen vakaumuksen puute estää
varsinaisen kirkkoon liittymisen, muttei osallistumista. Näin ollen sama hyväksyvä ja myönteinen ilmapiiri kirkkoyhteisössä sekä kuorolaulun hyvää tekevä vaikutus, jotka saivat haastateltavani liittymään kuoron jäseniksi, vetivät useimmissa tapauksissa haastateltavani myös liittymään ortodoksiseen kirkkoon. Ratkaisu alkoi toistuvan jumalanpalveluksissa käymisen myötä tuntua haastateltavilleni luontevalta.
Millaisten vaiheiden kautta kirkkoon liittyminen sitten tapahtuu silloin, kun se tapahtuu?
Tyypillinen kehityskulku oli haastateltavillani sellainen, että aiempi kuorolaulutausta madalsi kynnystä liittyä ortodoksiseen kirkkokuoroon motiivien ollessa ennemmin musiikillisia ja yhteisöllisiä kuin varsinaisesti uskonnollisia. Kirkkokuoroon liittyminen rinnastuu Goorenin uskonnollisuuden aktiivisuuden vaiheissa yhteisön muodolliseen jäsenyyteen ilman muutosta sisäisessä vakaumuksessa tai identiteetissä.208 Tässä mallissa varsinainen kääntyminen tapahtuu vasta tämän muodollisen liittymisen jälkeen, ja tässä mielessä malli sopii omaan tutkimukseeni hyvin. Haastateltavieni kääntymiselle oli tyypillistä uskon asteittainen syveneminen äkillisen, dramaattisen kääntymiskokemuksen sijaan, mikä on myös nykyiselle kääntymistutkimukselle tyypillinen havainto. Tämä havainto liittyy toisaalta erityisesti uskonnolliseen pluralismiin ja uskonnon markkinoiden käsitteeseen, jonka puitteissa hengellinen etsijä hakee ja yhdistelee omaan uskonnolliseen vakaumukseensa itselleen sopivia elementtejä. Omassa tutkimuksessani
207 Seligman 2010b, 89–90.
208 Gooren 2010, 133.
kääntyjä ikään kuin sosiaalistui vähitellen kirkon jäseneksi säännöllisen jumalanpalveluksissa käymisen myötä, minkä jälkeen jäseneksi liittävä voitelun sakramentti oli vain lopullinen sinetti jo tehdylle päätökselle. Tässä mielessä ortodoksiseen kirkkoon liittyminen kirkkokuoron kautta rinnastuu Amy Slaglen tutkimuksessa avioliiton myötä ortodoksiseen kirkkoon liittyneisiin vastapainona omaehtoisille etsijöille.209 Kuoron voidaan ajatella muodostavan liittyjälle eräänlaisen "perheen”, jonka myötä hänet voidaan hyväksyä yhteisön jäseneksi jo ennen muodollista jäsenyyttä.
Jos kuoron kautta ortodoksiksi kääntymistä verrataan tyypilliseen uskonnolliseen
kääntymisprosessiin, niin yksikään haastateltavistani ei kokenut minkäänlaista äkillistä, ikään kuin ulkopuolisen voiman aiheuttamaa kääntymiskokemusta, jossa entinen minuus olisi hylätty ja uusi omaksuttu, mikä toisaalta ei ole ortodoksisuuteen kääntymiselle luonteenomaista muutenkaan. Kuoron kautta ortodoksiksi kääntyminen vastaakin David Winchesterin tekemiä havaintoja ortodoksisista kääntymiskertomuksista, joissa pyritään rakentamaan jatkuvuutta aiemman minuuden ja uuden, ortodoksisen minuuden välillä. Kääntyjä löytää itsestään
eräänlaisen piilevän ortodoksin, joka on ollut olemassa kerrostumien alla piilotettuna koko ajan, ja joka nousee esiin asteittain jatkuvan prosessin myötä.210
Keräsin haastatteluaineiston omien verkostojeni kautta ja lähettämällä kyselyn Suomen ortodoksisille kanttoreille. Valitsemani teoriapohja ei siten varsinaisesti ohjannut aineiston keruuta, vaan pyrkimyksenäni oli valita mahdollisimman erilaiset, eri taustoista tulevat ja eri-ikäiset haastateltavat. Aineiston olisi voinut kerätä myös kyselytutkimuksella, mutta nähdäkseni yksilöhaastattelu oli tutkimukselleni oikea valinta. Vapaamuotoisissa keskusteluissa nousi esiin seikkoja, joita en kysymyksiä laatiessani erityisesti painottanut, kuten kuorolaulun mukanaan tuoma henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Toisaalta olin valmistautunut pohtimaan
haastateltavieni kanssa myös ortodoksisen kirkon opillista teologiaa ja muun muassa ekumeenisia kysymyksiä, mutta tämän aihepiirin osalta haastattelujen anti jäi odotettua laihemmaksi. Tutkimustani voidaan kritisoida haastateltavien suppeasta määrästä, mikä tekee
209 Slagle 2011, 55–56.
johtopäätöksistä vähemmän yleistettäviä, mutta toisaalta pro gradu -tutkielman puitteissa haastatteluja ei ollut tarkoituksenmukaista tehdä useampia.
Goorenin antama teoriapohja toimi suhteellisen hyvin suomalaisessa kontekstissa ja
ortodoksiseen kirkkoon liittymistä tutkittaessa. Erityisen toimivaa mallissa oli erottelu yhteisöön liittymisen ja varsinaisen kirkkoon liittymisen välillä. Goorenin uskonnollisen aktiivisuuden neljäs vaihe eli sanomaa saattavan ydinjäsenen identiteetti ei omassa tutkimuksessani noussut mallia vastaavalla tavalla esiin, koska tässä vaiheessa haastateltavillani korostui ennemmin omista sisäisistä motiiveista kumpuava yhteisöllisyyden tarve, johon kuoron ja useimmissa tapauksissa myös kirkon jäsenyys vastasi.
Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia syvemmin vertailua herätyskristillisen, äkillistä
kääntymiskokemusta korostavan narratiivin ja muun muassa Winchesterin mainitseman piilossa olleen ”todellisen minuuden” löytämisnarratiivin välillä. Onko jälkimmäiseen narratiiviin
assosioituva ”pehmeä kääntyminen” ominaista enemmän ortodoksisuudelle vai yhteisöllisen toiminnan kuten kuorolaulun vauhdittamalle kääntymiselle? Kuinka on perusteltavissa havainto, jonka mukaan äkillisen kääntymiskokemuksen narratiivia suositaan tyypillisessä läntisessä, protestanttisessa, herätyskristillisessä kontekstissa ja todellisen minuuden löytämisen narratiivi puolestaan esiintyy yhtäältä ortodoksiseen kristinuskoon ja toisaalta esimerkiksi juutalaisuuteen, ateismiin, pakanuuteen tai satanismiin käännyttäessä?211 Voitaisiin ajatella, että kysymys liittyy ainakin läntisen kristillisyyden perisyntikäsitteeseen.212
Aikamme korostaa yksilöllisyyttä. Siitä huolimatta kokonaisvaltainen psykologinen hyvinvointi on yhteydessä syviin, läheisiin kontakteihin, siihen, että on kestävän sosiaalisen yhteisön arvostettu jäsen ja sidoksissa laajaan vertaisryhmäverkostoon. Parisuhteet, syvät ystävyydet, läheinen sielunveljeys ja toiminnalliset yhteenliittymät tuottavat meille syviä onnen tunteita.213 Durkheim
211 Johnston 2013, 566.
212 Perisynti (latinaksi peccatum originale) tarkoittaa ihmisen olemukseen kuuluvaa taipumusta pahaan.
Kyseessä on läntisen kristillisyyden opinkappale, jota ortodoksinen kirkko ei tunnusta. Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto.
213 Buss 2000, 15–17.
sanoo, että uskova on ihminen, joka pystyy enempään ja on voimakkaampi kestämään olemassaolon koettelemukset. Pelkkä ajatus ei tähän riitä, vaan meillä on oltava uskollemme kohde, joka säteilee voimaa ja energiaa, ja keinot päästä osallisiksi tästä energiasta. Näiden keinojen avulla sijoittaudumme voimanlähteen toiminta-alaan ja asettaudumme kerta toisensa jälkeen siten, että tunnemme sen vaikutuksen.214 Tätä ajatusta mukaillen Jumalaa on joskus verrattu sisäkkäisten ympyröiden sisällä olevaan keskipisteeseen. Mitä tahansa tuossa keskipisteessä ajatellaankaan olevan, sen vetovoima saa ihmiset noiden ympyröiden kehillä lähestymään keskipistettä ja samaan aikaan toisiaan – laulaen yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä.
214 Durkheim 1980 [1912], 369.
Lähteet
Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Viidesläisyys. Suomen evankelisluterilainen kirkko.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Viidesläisyys. Katsottu 19.1.2023.
Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Perisynti. Suomen evankelisluterilainen kirkko.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Perisynti. Katsottu 10.2.2023.
Batt-Rawden, Kari & Andersen, Sarah (2020). “Singing Has Empowered, Enchanted and Enthralled Me” – Choirs for Wellbeing? Health Promotion International 35:1, 140–150.
Bryant, Anthony, & Charmaz, Kathy (2007). The SAGE Handbook of Grounded Theory. Los Angeles, CA: SAGE.
Buss, David M. (2000). The Evolution of Happiness. American Psychologist 55:1, 15–23.
Durkheim, Émile (1980) [1912]. Uskontoelämän alkeismuodot: australialainen toteemijärjestelmä. Kääntänyt Seppo Randell. Helsinki: Tammi.
Durkheim, Émile (2005) [1914]. The Dualism of Human Nature and Its Social Conditions.
Durkheimian Studies / Études Durkheimiennes 11, 35–45.
Epstein, Seymour (2014). Cognitive-Experimental Theory: An Integrative Theory of Personality.
Oxford: Oxford University Press.
Feldman, Ruth. (2012). Oxytocin and Social Affiliation in Humans. Hormones and Behavior 61:3, 380–391.
Freeman, Robin J. (2020). “With One Voice and One Heart”: Choral Singing as Embodied Ecclesiology. Journal of the International Society for Orthodox Church Music 4:1, 118–127.
Gooren, Henri (2010). Religious Conversion and Disaffiliation Tracing Patterns of Change in Faith Practices. New York: Palgrave MacMillan.
Haidt, Jonathan (2012). Righteous Minds: Why Good People Are Divided by Politics and Religion.
London: Penguin Books.
Heirich, Max. (1977). Change of Heart: A Test of Some Widely Held Theories About Religious Conversion. American Journal of Sociology 83:3, 653–680.
Hills, Peter & Argyle, Michael (1998). Musical and Religious Experiences and Their Relationship to Happiness. Personality and Individual Differences 25:1, 91–102.
Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena (2011). Tutkimushaastattelu – teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus University Press.
James, William (1981) [1914]. Kääntänyt Elvi Saari. Uskonnollinen kokemus. Hämeenlinna:
Karisto.
Johnston, Erin F. (2013). ”I Was Always This Way…”: Rhetorics on Continuity in Narratives of Conversion. Sociological Forum 28:3, 549–573.
Juhila, Kirsi s.a. Teemoittelu. Teoksessa Jaana Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja].
https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/teemoittelu/. Katsottu 16.6.2022.
Karjalainen, Mira (2019). Rahat ja henki: Uskonnon ja talouden yhteenkietoutuminen yritysmaailman johtajien puheessa. Teologinen aikakauskirja 124:3, 194–209.
Keeler, Jason R. et al. (2015). The Neurochemistry and Social Flow of Singing: Bonding and Oxytocin. Frontiers in Human Neuroscience 9 (September), 1–10.
Kreutz, Gunter (2014). Does Singing Facilitate Social Bonding? Music and Medicine 6:2, 51–60.
Kupari, Helena (2021). Käännynnäisistä seurakuntalaisiksi: Retorinen analyysi kirkkoon liittyneiden asemaa käsittelevistä kirjoituksista kahdessa ortodoksilehdessä. Teologinen aikakauskirja 126:3, 194–213.
Kupari, Helena (2022). Religious Practice among Finnish Converts to Orthodox Christianity.
Approaching Religion 12:3, 62–78.
Lewis, James R. (2010). Fit for the Devil: Toward an Understanding of “Conversion” to Satanism.
International Journal for the Study of New Religions 2010:1. 117–138.
Lofland, John & Stark Rodney (1965). Becoming a World-Saver: A theory of conversion to a Deviant Perspective. American Sociological Review 30:6, 862–875.
MacLeod, Erin C. (2014). Visions of Zion: Ethiopians and Rastafari in the Search of the Promised Land. New York, NY: New York University Press.
McNeill, William (1995). Keeping Together in Time: Dance and Drill in Human History. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Moss, Hilary, Lynch, Julie & O’Donoghue, Jessica (2018). Exploring the Perceived Health Benefits of Singing in a Choir: An International Cross-Sectional Mixed-Methods Study. Perspectives in Public Health 138:3, 160–168.
Purhonen, Semi (2007). Sukupolvien ongelma: Tutkielmia sukupolven käsitteestä,
sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Diss. Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston
sosiologian laitoksen tutkimuksia 251. Helsinki: Yliopistopaino.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23412/sukupolv.pdf?sequenc . Katsottu 7.2.2023.
Rambo, Lewis R. (1993). Understanding Religious Conversion. New Haven, CT: Yale University Press.
Richardson, James T. & Stewart Mary (1977). Conversion Process Models and the Jesus Movement. The American Behavioral Scientist 20:6, 819–838.
Russin, Harrison (2020). Organs in Orthodox Worship: Debate and Identity. Journal of the International Society for Orthodox Church Music 4:1, 98–108.
Seligman, Adam (2010a). Ritual and Sincerity: Certitude and the Other. Philosophy & Social Criticism 36:1, 9–39.
Seligman, Adam (2010b). A Reply to My Critics. Philosophy & Social Criticism 36:1, 67–91.
Slagle, Amy (2011). The Eastern Church in the Spiritual Marketplace: American Conversions to Orthodox Christianity. NIU Series in Orthodox Christian Studies. Ithaca, NY: Cornell University Press.
Snow, David A. & Machalek Richard (1984). The Sociology of Conversion. Annual Review of Sociology 10:1, 167–190.
Specker, Sharonne. K. (2017). Sounding the Social: The Sonic Dimension of Communal Bonding through Choral Participation. PlatForum 15, 95–120.
Thorbjørnsrud, Berit Synøve (2015). Who is a Convert? New Members of the Orthodox Church in Norway. Temenos 51:1, 71–93.
Tooby, John, & Cosmides, Leda (1996). Friendship and the Banker's Paradox: Other Pathways to the Evolution of Adaptations for Altruism. Proceedings of the British Academy 88, 119–144.
Oxford: Oxford University Press Inc.
Ware, Timothy (Kallistos) (1995). The Orthodox Way. Crestwood, NY: St. Vladimir’s Seminary Press.
Ware, Timothy (Kallistos) (1997). The Orthodox Church: New edition. London: Penguin Group.
Basil (1963). Exegetic Homilies. Way, Sister Agnes Clare (transl. & ed.). The Fathers of the Church 46. Washington, D.C.: Catholic University of America Press.
Winchester, Daniel (2015). Converting to Continuity: Temporality and Self in Eastern Orthodox Conversion Narratives. Journal for the Scientific Study of Religion 54:3, 439–460.
Liitteet
Taulukko 2: Haastattelujen kysymykset Henry Goorenin uskonnollisen aktiivisuuden viiden portaan (pystyrivi) ja viiden osatekijän (vaakarivi) yhdistelmän pohjalta.
Sosiaaliset tekijät:
- Sukulaisten, ystävien ja/tai tuttavien vaikutus uskonnolliseen ryhmään liittymisessä tai sen jättämisessä (sosiaaliset verkostot).
- Uskonnollisen ryhmän jäsenten vaikutus mukaan lukien
karismaattiset johtajat yhteisöllisen mukautumisen ja roolioppimisen kautta.
Institutionaaliset tekijät:
- Tyytymättömyys tämänhetkiseen uskonnolliseen ryhmään tai uskonnollisen aktiivisuuden puutteeseen.
- Eri uskonnollisen ryhmien välinen kilpailu.
- Näiden eri uskonnollisten ryhmien
jäsentenhankintame todit (evankeliointi, TV/radio -mainonta, internet).
- Näiden ryhmien johtajien, organisaation, käytäntöjen, rituaalien, käytössääntöjen, etiikan, arvojen ja opinkappaleiden vetovoimaisuus (uskontojenväliset kilpailuelementit).
Kulttuuriset ja poliittiset tekijät:
- Uskonnollisen ryhmän kulttuuripolitiika n
vetovoimaisuus (sen näkökulma paikalliseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, näkökulma paikallispolitiikka an).
- Jännite uskonnollisen ryhmän ja yhteiskunnan ja/tai tietyn etnisen ryhmän tai maan välillä.
Yksilölliset tekijät:
- Uskonnollinen maailmankatsomus tai tarve uskonnolliselle kanssakäymiselle (liittymistä edeltävässä vaiheessa).
- Henkilökohtainen tarve antaa
tarkoituksellisuuden tai tarkoituksettomuuden tunteille konkreettinen ilmaisu.
- Henkilökohtainen tarve etsiä tarkoitusta ja/tai hengellisyyttä uskonnollisesta ryhmästä.
- Henkilökohtainen tarve muuttaa
elämäntilannetta.
- Tietyt luonteenpiirteet edistävät uskonnollista osallistumista (esim.
ahdistuneisuus, turvattomuudentunne, sosiaalisuus, ns.
”käännynnäispersoonallis uus”).
Sattumanvarais et tekijät - Akuutti kriisi tai käännekohta (sairaus, alkoholiongelm a, työttömyys, avioliitto, ero, ulkomaille muuttaminen).
- Uskonnolle perustuva tai uskonnon inspiroima ratkaisu kriisiin (esim.
paraneminen, uusi työ kirkon piirissä).
- Satunnainen kohtaaminen uskonnollisen ryhmän edustajien kanssa (esim.
lähetyssaarnaaj at).
- Satunnainen uskonnollinen tv-ohjelma.
Liittymistä edeltävä vaihe:
liittymistä edeltävä elämäntilanne ja
- Millainen uskonnollinen perhetausta sinulla on?
Oltiinko kodissa
- Mitä tiesit ortodoksisesta kirkosta ennen kuoroon liittymistäsi?
- Onko sinulla mitään liittymäkohtaa karjalaisuuteen
- Millaista oma hengellinen elämäsi oli ennen kuoroon liittymistäsi?
maailmankatso mus.
Kirkolliset termit:
”vierailija”,
”etsijä”, ”ei-kirkollinen kristitty”
uskonnollisesti aktiivisia? Oliko sinut kastettu (esim. luterilaisen kirkon jäseneksi)?
suvun kautta tai muuten?
Liittyminen:
uskonnollisen ryhmän muodollinen jäsenyys ilman identiteetin muutosta.
Kirkolliset termit: ”jäsen”,
”kastettu jäsen”.
- Tunsitko etukäteen ketään kuorosta tai ketään, joka kävi säännöllisesti jumalanpalveluksi ssa?
- Kuinka sait tietää kuorosta? Etsikö kuoro esim.
aktiivisesti uusia jäseniä?
- Oliko ortodoksinen kirkkomusiikki sinulle ennestään tuttua?
– Mitkä sisäiset tai henkilökohtaiset tekijät vaikuttivat kuoroon liittymiseesi?
– Oliko mukana hengellistä motiivia vai oliko motiivi puhtaasti sosiaalinen tai harrastus?
– Oliko jotain ulkoisia tekijöitä, jotka saivat sinut liittymään kuoroon, esim.
näkemäsi ilmoitus tms.?
– Oliko elämäntilantees sasi jotain, joka sai sinut harkitsemaan kirkkokuoroon liittymistä?
Kääntymys:
identiteetin radikaali muutos, jota seuraa sitoutuminen uskonnolliseen yhteisöön.
Kirkolliset termit:
”käännynnäinen
”, ”täysjäsen”,
”kastettu jäsen”.
" – Kuinka kuorossa laulaminen / kuoron jäsenyys vaikutti
päätökseesi liittyä kirkon jäseneksi?
– Koitko kuorolaisten tai seurakuntalaisten taholta painetta kirkon
jäsenyyteen?"
- Oliko ortodoksisen kirkon sisäisessä kulttuurissa, opinkappaleissa, rituaaleissa, arvomaailmassa tai papeissa jotain, joka toimi
vetovoimatekijänä kirkkoon
liittymisessä?
– Kuinka liittymiseesi vaikutti suvun karjalaisjuuret tai niiden puuttuminen?
Aiheuttiko asia sinulle ristiriitaa?
– Kuinka perheesi tai sukusi suhtautui kirkkoon liittymiseesi?"
– Kuinka kuoron jäsenyys vaikutti omaan
hengelliseen elämääsi?
– Koitko, että nimenomaan
kuorossa/jumalanpalvelu ksissa laulaminen oli ratkaiseva tekijä kirkkoon liittymisessäsi vai luuletko, että olisit liittynyt joka tapauksessa?
- Tapahtuiko elämässäsi jotain erityistä, mikä sai aikaan päätöksen liittyä ortodoksiseen kirkkoon?
Tunnustaminen:
ydinjäsenen identiteetti, tiivis osallistuminen uuden
– Koitko asemasi kuorossa tai seurakunnassa muuttuvan kirkon
– Muuttuko aktiivisuuden tasosi kirkkoon liittämisen jälkeen? Aloitko käydä
– Kuinka tärkeitä kirkon yhteiskunnalliset arvot ja
- Vaikuttiko kirkon jäseneksi liittyminen omaan
henkilökohtaiseen
- Toiko kirkon jäseneksi liittäminen ratkaisuja tai suuntaviivoja
