HAAS-TEENA
Uusia painotuksia syrjäytymistutkimukseen?
Sosiaalisena olosuhteena miehen avioero on moniaineksinen. Eronneiden mies-ten avioliiton jälkeiset elämänolosuhteet, -historiat ja hajonneiden perheiden henkilörakenne vaihtelevat ja henkilöiden väliset suhteet voivat olla hyvin mo-ninaisia. Tätä monimutkaisuutta lisää vielä sekin mahdollisuus, että avioeron jälkeisessä tilanteessa entisillä puolisoilla voi olla uudet puolisot (elämän-kumppanit) ja uusia ei-yhteisiä lapsia omien lasten lisäksi.
Vaikka avioero sinällään, kuten tämäkin tutkimus osoittaa, on elämäntilan-teena haastava, tekee tällainen laajennetun perheen tematiikka avioerosta ja sen jälkeisistä sosiaalisista suhteista entistä haastavamman ja monimuotoisten on-gelmien lähteen, erityisesti tarkasteltuna eronneen miehen näkökulmasta.
Miehen haasteisiin tuo oman lisävärinsä se, että avioero on monessa mie-lessä sukupuolittunut. Erityisesti miehen kannalta avioliiton aikaiset muutkin sosiaaliset suhteet ovat uhattuina. Näistä suhteista tärkein on miesten suhde lapsiinsa, jotka jäävät yleensä eroissa, kuten tämäkin tutkimus osoittaa, äidille ja isän on vaikea ylläpitää suhdettaan heihin entiseen tai entistä parempaan tapaan.
Usein erotutkimuksissa korostetut taloudelliset tekijät, voivat tämän tut-kimuksen mukaan tässä haasteiden kentässä jäädä, ja usein jäävätkin, etenkin hyväosaisten avioeroissa sivurooliin tai tekijöiksi, joiden merkitys hyvinvoinnin kannalta ei ole keskeinen kummallekaan puolisolle.
Avioero ei kuitenkaan välttämättä merkitse syrjäytymistä sellaisilta elä-mänalueilta, joita syrjäytymisen tutkijat ja eri tutkimusperinteet ovat korosta-neet. Eronnut mies ei välttämättä ole köyhyysriskissä samalla tavalla kuin eronnut nainen, etenkin jäädessään pienten lasten yksihuoltajaksi. Miehet ovat lähtökohtaisesti monesti paremmassa taloudellisessa asemassa kuin naiset.
Tämänkään tutkimuksen miehistä kukaan ei kärsi köyhyydestä, vaikka osalla talous kehittyy huonompaan suuntaan verrattuna avioliittoa edeltävää ja eten-kin avioliiton aikaista tilannetta.
Avioeroa on myös vaikea pitää tämänkään tutkimuksen perusteella luon-teeltaan moraalisena ongelmana, esimerkiksi selvästi eronneiden puolisoiden henkilökohtaisista taipumuksista tai käyttäytymisestä yksinomaan johtuvana.
Avioero ei myöskään ole ensisijaisesti Suomessa tämän tutkimuksen ai-neiston perusteella työmarkkinoiden ongelma. Toisaalta työmarkkinaongelmat voivatkin kietoutua yhteen avioliiton ongelmien ja avioeron seurannaisten kanssa. Eronneiden miesten asemaa voidaan tuskin parantaa työvoimapolitii-kalla, mutta työ voi monen eronneen miehen kohdalla toimia lääkkeenä eron kielteisiä seurauksia vastaan. Tämän tutkimuksen miehet ovat melko hyvässä 142
asemassa työmarkkinoilla. Heikentäessään elämänlaatuun ja sisäistä elämän-hallintaa, ero vaikuttaa ero luonnollisesti jossain määrin myös eronneiden mies-ten vointiin työssä ja myös työsuorituksiin.
Tämän tutkimuksen perusteella miesten avioero voidaan nähdä uuden-tyyppisenä integraatio-ongelmana, jossa kulttuurisesti laaja-alainen isyys tör-mää yhteiskunnan sukupuolittuneisiin rakenteisiin. Avioerojen tarkasteluun tällainen syrjäytymisen suhdekäsite sopii paremmin kuin tuloperäinen huono-osaisuustarkastelu tai elämänhallinnan puutteellisuuksia korostava lähestymis-tapa. Eroissahan särkyvät ja muuttuvat (ja parhaassa tapauksessa uudelleen järjestyvät) ensisijaisesti henkilön keskeiset sosiaaliset suhteet (puolisoiden välinen suhde, miehen suhde omiin lapsiin, miehen suhde muihin avioliiton kautta tuleviin henkilöihin).
Myös erotilanteen jälkeisten vaiheiden syrjäyttävä merkitys ilmenee ja vä-littyy usein sosiaalisten suhteiden kautta. Erityisesti miehen tilanteeseen vaikut-taa ratkaisevasti se millaiseksi suhde entiseen puolisoon asettuu.
Niin aiemmat kuin tämäkin tutkimus vahvistavat oletusta siitä, että jos eronneiden puolisoiden suhde on huono eron jälkeen, myös suhde lapsiin on huono, kuten esimerkiksi viime vuosien amerikkalaisissa erotutkimuksissa on todettu (ks. tutkimuksen tulososa). Tämän tutkimuksen syrjäytymistarkastelu-jen kannalta on tärkeää myös se, että tutkimuksen miehet ovat erotessaan suh-teellisen hyvässä taloudellisessa asemassa, joten tulonsiirtopolitiikka ei sen perusteella ole ratkaisu miesten avioeron aiheuttamiin hyvinvoinnin vajeisiin.
Miesten avioero sosiaalipolitiikan haasteena
Miesten avioero näyttäytyy sosiaalisena ongelmana ja riskitilanteena. Avioeron mukanaan tuomat ongelmat ovat sosiaalisia riskejä, joiden käsittelyyn yhteis-kuntamme ei ole järjestelmiltään kovin hyvin varautunut ja tukee lähinnä äitiä ja lapsia. Miesten eroihin näyttää kuitenkin liittyvän sekä kirjallisuudessa että tämän tutkimuksen empiirisessä aineistossa vaikeita hyvinvoinnin ongelmia, jotka ovat myös yhteiskunnan kannalta ongelmallisia, joka puoltaisi niiden sosiaalipoliittista käsittelyä.
Erojen, etenkin huoltajariitojen leimaamien erojen, on myös todettu oleva yhteiskunnalle kalliita. Näiden kiistojen lievittäminen on siis erojen ulkoisvai-kutusten vuoksi kaikkien etu.
Tutkimus herättää monia kysymyksiä, joista osa on luonteeltaan lähinnä ideoita jatkotutkimuksella ja osa kysymyksiä niille, jotka vastaavat suomalaisen tasa-arvo- ja perhepolitiikan suunnasta ja sisällöstä lähivuosien aikana. Kysy-mykset tuodaan tässä vain esiin avoimina, antamatta niihin vastauksia.
Eräs tutkimuksen herättämä kysymys on, mitkä kysymykset ja ongelmat erityisesti miesten avioeroissa ovat yhteiskunnan perhepoliittisen järjestelmän kannalta relevantteja? Relevanssia on myös ilmiön laajuudella. Voidaankin tutkielman alussa kuvatun avioerojen yleistymisen johdosta kysyä, missä mää-rin perheiden asiat kuuluvat yhteiskunnalle ja voidaanko löytää resursseja
esi-143
merkiksi avioerolasten tilanteisiin vaikuttamiseksi, sillä kohdejoukko on erojen yleisyyden vuoksi hyvin laaja ja ongelmat moninaista räätälöintiä ja asiantun-tevia henkilöresursseja vaativia.
Toisaalta sosiaalisten ongelmien tutkimuksissa on korostettu juuri ongel-mien yleistymistä yhtenä keskeisenä tekijänä, joka nostaa yksityisen sfäärin kysymykset sosiaalisiksi ongelmiksi, joihin yleensä toivotaan myös yhteiskun-nan puuttuvan interventioillaan.
Miesten avioerojen ja niiden johdannaisten tutkimuksen ja interventioiden näkökulmasta voidaan kysyä; millaisen teoreettisen viitekehyksen ja tasa-arvopolitiikan kautta miehen avioeroa arvioidaan jatkossa? Mitä nykyisessä perhe- ja arvopolitiikassa tulisi muuttaa? Pitäisikö perhe- ja tasa-arvopolitiikan gender -näkökulmaa täydentää ja muuttaa painotuksiltaan laaja-alaista isyyttä tukevaan suuntaan, ottaen huomioon myös eronneiden isien tilanne.
Mitä miesten oma suhtautuminen esimerkiksi lapsiin tai miesten kapea-alainen vanhemmuus vaikuttavat perhepolitiikan reformitarpeeseen. Mihin suuntaan miesten käyttäytymistä ja eroinstituution säätelyä tulisi ohjata lasten edun (ehkä myös miesten oman edun) nimissä? Lapsilla on joka tapauksessa oikeus molempiin vanhempiin aidossa mielessä.
Avioeroissa ja niiden jälkiselvittelyissä olisi kysyttävä myös lasten kantaa.
Lasten kanta näyttää jäävän liiaksi eroavien puolisoiden näkökulman varjoon.
Voidaankin kysyä, jäävätkö lapset Suomessa liiaksi tarpeineen ja näkökantoi-neen puolisoiden varjoon erotilanteissa? Ero tulee miehille yllätyksenä, jolloin lasten kanssa ei ennen eroa siitä keskustella. Ehkä tilanne on naisten kohdalla toisin?
Poliittisessa mielessä avioerojen yhteydessä voidaan nostaa esiin kaksi pääkysymystä. Väestöryhmien näkemykset avioeroihin ovat viime vuosikym-meninä suuresti muuttuneet. Voidaan sanoa, että perheen ja aviosuhteen pitä-minen normaaliin aikuistumiseen ja elämänkulkuun liittyvänä asiana, ei ole enää itsestään selvää, parisuhteiden monimuotoisuus ja avioliittojen haavoittu-vuus sallitaan. Vain osalle väestöä ydinperhe on enää yhteiskunnan perussolu.
Eikö eroja siis enää tule pyrkiä ehkäisemään?
Vaikka kannat eroon ovat liberalisoituneet, ei ero kuitenkaan ole menettä-nyt sosiaalisen riskin luonnettaan tämänkään tutkimuksen miesten kohdalla.
Avioerojen yleistyminen ei ole neutraali ilmiö. Erojen määrään tulisikin voida vaikuttaa yhteiskunnan tuella, kuten neuvonnalla ja erilaisella tiedottamisella (kansalaiskasvatuksella). Myös avioerojen kielteisiä vaikutuksia pitäisi voida, ja niitä myös kannattaisi, pyrkiä ehkäisemään yhteiskuntaa kehittämällä. Myös miesten näkökulma tulisi tässä yhteydessä ottaa aiempaa paremmin huomioon.
Avioerot ja niiden jälkeiset uudet parisuhteet tuovat sosiaalipoliittisen mie-lenkiinnon ja tutkimuksen kohteeksi uusperheet ja niissä syntyvät uuden tyyp-piset sosiaaliset suhteet. Niillä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, millaiseksi
144
miehen ja entisen puolison suhteet muuttuvat ja siten myös siihen, millaisiksi miehen ja lasten suhteen muotoutuvat.
Eronneiden puolisoiden olisi kyettävä kantamaan yhteistä vastuuta lapsis-taan avioerosta huolimatta. Voidaankin kysyä, onko ero vanhempien yksityis-asia ja olemmeko jatkossa sitoutuneita kulttuurisesti vinoutuneeseen vanhem-muuteen?
Millaisia strategioita tässä on tarjolla muuttaa eronneen isän asemaa ja ava-ta uusia mahdollisuuksia heidän vanhemmuuteensa. Eräs strategia voi olla ns.
isyyden vahvistaminen. Miehet pitäisi saada ottamaan nykyistä tukevampi ote elämänsä sekä sisäisenä että ulkoisena hallitsijana, niin isänä kuin aviopuoliso-na sekä huolehtimaan isän roolistaan, ja pitämään kiinni oikeuksistaan suhtees-saan lapsiin, myös avioeron jälkeen.
Eron haasteita on kansainvälisesti pyritty kohtaamaan myös eronneille jär-jestetyillä koulutusohjelmilla. Nämä muistuttavat idealtaan avioliittoon val-mennusta, mutta tunnustavat kuitenkin sen tosiasian, että hyvin moni avioliitto päätyy väistämättä eroon, jolloin joudutaan tekemiseen avioliiton ikävien puo-lien kanssa, haluttiin tai ei.
Erityinen haaste tuntuu olevan aviosuhteessa olevien keskinäinen riskien hallinnan kehittäminen. Nyt ero tulee miehille yllätyksenä. Erosta ei ole kyetty keskustelemaan järkiperäisesti. Asiantuntija-avun käyttämistä estävät myös monet kynnykset. Ehkäpä tarjolla ei ole nyky-yhteiskuntaan ja muuttuneeseen perhekulttuuriin soveltuvaa sovittelun tai neuvonnan muotoa. Tarvetta siihen olisi.
Avioerokoulutus voisi sisällöltään olla hyvin monipuolista. Se voisi koh-dentua tunneälyn kasvattamiseen ja pyrkiä auttamaan sisäistä elämänhallintaa sekä erotilanteessa että eron jälkeen. Koulutus voisi olla myös hyvin toiminnal-lista, jolla pyritään auttamaan eronneita elämänsä kuntoon saamisessa, kuten esimerkiksi rakentamaan suhdettaan entiseen puolisoon ja lapsiin ja kehittä-mään tässä tarvittavia yhteistyön taitoja. Miten tällaista koulutusta toteutettai-siin, on vaikea sanoa. Mahdollisesti aihekokonaisuuden voisi sijoittaa osaksi yleistä avioliittokasvatusta, jolloin se ei näyttäydy avioeroon valmennuksena.
145
Lähteet
KIRJALLISUUS
Ahponen, P-L. (1996) Parisuhde riskiyhteiskunnassa. Teoksessa: P-L- Ahponen (toim.) Riskikirja. SoPhi. 21-37.
Airio, I. (2010) Avioero suomalaiseen tapaan. Lähivanhemman ja lasten taloudellinen selviäminen avioerosta. Teoksessa: Hämäläinen U, Kangas O, (2010) (toim.) Per-hepiirissä. Helsinki: Kela, sivut 196–214.
Allardt, E. (1952) Miljöbetingade differenser i skilsmässofrekvensen. Olika normsystems och andra sociala faktorers inverkan på skilsmässofrekvenserna i Finland 1891 – 1950.
Allardt, E. & Littunen, Y. (1963) Sosiologia. Helsinki: WSOY.
Amato, P.R. & Sobolewski, J.M. (2001) The Effects of Divorce and Marital Discord on Adult Children’s Psychological Well-Being. American Sociological Review vol 66.
N:o 6 900-21.
Amato, P.R. & Previti, D. (2003) People’s Reasons for Divorcing: Gender, Social Class, the Life Course, and Adjustment. Journal of family issues, Vol. 24 No. 5, July 2003.
Sage Publications.
Amato, Paul R. 2004. Divorce in Social and Historical Context. Changing Scientific Per-spectives on Children and Marital Dissolution, Teoksessa Handbook of Contem-porary Families. Considering the Past, Contemplating the Future. Toim. Coleman Marilyn ja Ganong Lawrence H.. SAGE Publications, Thousand Oaks, London, New Delhi.
Andres, H. J. & Hummelsheim D. (Editors) (2009) When Marriage Ends -Economic and Social Consequences of Partnership Dissolution. Edward Elgar publishing.
Antikainen, M. (2004) Sosiaalityöntekijän ammatillinen ymmärrys eroon liittyvässä huol-to- ja tapaamisneuvottelussa - Foucault'lainen diskurssianalyysi pohjois-savolaisten sosiaalityöntekijöiden ammatillisista asiantuntijakäytännöistä.
Kuopion yliopiston julkaisuja.
Becker, H.S. (1998) Tricks of the trade: how to think about your research while you're doing it. The University of Chicago. United States of America.
Bonach, K. (2009). Empirical support for the application of the Forgiveness Intervention Model to post-divorce coparenting. Journal of Divorce and Remarriage, 50 (1), 38 – 54.
Bourne, R. & Levin, J. (1999) Social Problems: Causes, Consequencies, Interventions.
Roxbury: West Pub. Co.
Brentano, C. & Clarke-Stewart, A. (2006) Divorce Causes and Consequences. Yale Uni-versity Press: New York.
Bryman, A. (1988) Quantity and Quality in Social Research. Contemporary Social Re-search: 18. Routledge. London.
Butler, I. (2003) Divorcing Children. Children's Experience of Their Parents' Divorce.
Philadephia: Jessica Kingsley Publishers.
146
Castel, R. (2007) Sosiaalinen turvattomuus : Mitä on olla suojattu?. Kelan tutkimusosasto.
Helsinki.
Coleman, J. – William, M. – Kerbo, H.R. – Ramos, L.L. (2002) Social Problems. Prentice Hall. New Jersey.
Creswell, J.W. (2009) Research Design: Qualitative, Quantitative, and Mixed Methods Approaches. Sage Publications, Inc.
Dowd, N.E. (2000) Redefining Fatherhood. New York: New York University Press Ency-clopedia of Social Problems.
Esping-Andersen, G. – Gallie, D. – Hemerijck, A. – Myles, J. (eds.) (2002) Why We Need a New Welfare State. Oxford University Press: Oxford.
Flick, U. (2002) An Intrduction to Qualitative Research. Sage Publications: London.
Fuchs-Heinritz, W. (2005) Biographische Forschung. Eine Aufführung in Praxis und Methoden. 3 Ûberarbeitete Auflage. VS Verlag. Wiesbaden.
Giddens, A. (2007) Europe in the Global Age. Cambridge: Polity Press.
Groenemeyer, A. (2010): Doing Social Problems – Doing Social Control. Mikroanalysen der Konstruktion sozialer Probleme in institutionellen Kontexten – Ein For-schungsprogramm im Axel Groenemeyer (Hrsg.) (2010): Doing Social Problems.
Mikroanalysen der Konstruktion sozialer Probleme und sozialer Kontrolle in in-stitutionellen Kontexten. VS Verlag: Wiesbaden.Rubington, Earl & Weinberg, Martin S (2003) eds.: The Study of Social Problems. Oxford University Press: Ox-ford, New York.
Hansen, H. – Hespanha, P. – Machado, C. – van Berkel, R. (2002) Inclusion through par-ticipation? Active social policies in EU and empirical observations from case stud-ies into types of work. Julkaisussa: Active social policstud-ies in EU. Policy Press. Bris-tol.
Heikkilä, M. (2000) Syrjäytymisen tutkimus 1990-luvulla. Teoksessa Matti Heikkilä &
Jouko Karjalainen (toim.) Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Helsinki: Gau-deamus, 167–181.
Heikkinen, M. (1999) Sosiaaliset verkostot ja syrjäytyminen nuoruudessa. Janus 1999; 7:
133-149.
Helne, T. (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. STAKESin tutkimuksia 123. Saarijärvi:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Hiilamo, H. (2009): Divergences in the Nordic Model. Economic and Social Consequenc-es of Partnership Dissolution in Sweden and Finland. In Andreß, Hans-Jürgen &
Hummelsheim, Dina (eds.): When Marriage Ends. Economic and Social Conse-quences of Partnership Dissolution. Edward Elgar Publishing inc.: Cheltenham.
Pages 132-177.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2004) Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käy-täntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Hyyppä, M. (2002) Kuorossa elämä pitenee. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Teoksessa Petri Ruuskanen (toim.) Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille. PS-kustannus. Jyväskylä, 28-59.
Hyyppä, M. (2010) Healthy Ties. Social Capital, Population Health and Survival. Sprin-ger.
Hämäläinen, J. (2010a) Perhepolitiikka. Julkaisussa: Hyvinvointipolitiikka (toim. Pauli Niemelä). S. 227-246. WSOYpro, Helsinki.
Hämäläinen, J. (2010b) Liian kallis ero. Esitelmä Suomen Erofoorumissa Helsingissä 10.11.2010.
147
Jacobsen, D.I. (2007) Förståelse, beskrivning och förklaring. Introduktion till samhällsvetenskaplig metod för hälsovård och socialt arbete. Studentliteratur AB:
Stockholm.
Jalovaara, M. (2003) The joint effects of marriage partners socio-economic position on divorce. Demography 40(1)
Julkunen, R. (2001) Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa.
Vastapaino. Tampere.
Juntumaa,B. & Juntumaa,R. (1984) Rakkaussuhde,Mänttä: Kirjayhtymä
Kautto, M. (2002) Työllisyys ja työstä syrjäytyminen. Teoksessa: Kantola, A. - Kautto, M.
(toim.) Hyvinvoinnin valinnat. Suomen malli 2000-luvulla. S. 68-88. Helsinki: Edi-ta.
Kiiski, J. (2011) Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 15.
Kokkonen, S. (2003) Työttömänä isänä perheessä ja yhteiskunnassa. Helsinki: Suomalai-nen teologiSuomalai-nen kirjallisuusseura 238.
Korpi, W. (1999) Ojämlikhetens ansikten: Genus, klass och ojämlikhet i olika typer av vävärdsstater. Teoksessa Berge, A., Korpi, W., Palme, J., Stenberg, S-Å. & Åmark, K. (toim.) Välfärdsstat i brytningstid: Historisk-samhällsvetenskapliga studier om genus och klass, ojämlikhet och fattigdom. Institutionen for Samhällsvetenskap.
Örebro.
Korvuo, P. & Tenhunen-Kejonen, M. (2000) Naisten kokemuksia avioerosta ja selviyty-misestä. Pro Gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto.
Kotro, A. & Sepponen, H. (toim.) (2007) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi
Kurki-Suonio, K. (1999) Äidin hoivasta yhteishuoltoon - lapsen edun muuttuvat oikeu-delliset tulkinnat. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja, No 222.
Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki.
Laitinen, H. (1998) Tapaustutkimuksen perusteet. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yh-teiskuntatieteet 55. Kuopio.
Lampela-Kivistö, L. (2000) Yrittäjä konkurssin pyörteissä. Uskonnollisuus roolisiirtymäs-sä. Helsingin yliopisto. Käytännöllisen teologian laitoksen julkaisuja 99.
Lasch, C. (1985) The Minimal Self. Picador. London.
Laurinkari, J. & Niemelä, P. (1999) Väestötutkimuksen teoreettinen viitekehys syrjäyty-misilmiön tarkastelemiseksi julkaisussa Laurinkari, J. & Niemelä. P. (1999) Elä-mänhallinta ja syrjäytyminen Suomussalmella. Tutkimus ennaltaehkäisevän sosi-aalipolitiikan toimintaohjelman toteuttamiseksi. STM:n julkaisuja 1999:28. Hel-sinki.
Laurinkari, J. (toim.) (2004) Peruskoulun lisäopetus ja jatko-ohjaustyö. Täyttymättömiä toiveita vai avautuvia mahdollisuuksia. Opetushallitus. Moniste 17/2004. Helsinki.
Lehtonen, H.- Heinonen, J.- Rissanen, P. (1986) Syrjäytymiskäsitteen käytön ongelmia.
Sosiaalihallituksen toimeentuloprojekti. Sosiaalihallitus. Julkaisuja 12. Helsinki Lennéer- Axelson, B. (1980) Rakkaus. Juva: WSOY
Levitas, R. (1996) The Concept of Social Exclusion and the New Durkheimian Hegemony.
Critical Social Policy 1 (16), 5–19
Linnavuori, H. (2007) Lasten kokemuksia vuoroasumisesta. Jyväskylä studies in Educa-tion, Psychology and Social Research 313. Jyväskylän yliopisto.
Litmala, M. (2002) Lakiopas Avioeroon. WSOY: Helsinki.
Macionis, J.J. (2005) Social Problems. Prentice Hall. New Jersey.
148
Mahkonen, S. (1980) Avioero. Tutkimus avioliittolain erosäännösten taustasta ja tarkoi-tuksesta. Vammalan kirjapaino Oy: Vammala.
Malmi, P. (2006) Miehiin kohdistuva syrjintä. Lisensiaatin tutkielma. Lapin yliopisto.
Malmi, P. (2009) Discrimination Against Men - Appearance and Causes in the Context of a Modern Welfare State. Acta Universität Lapponiensis. Lapin yliopisto.
McPherson, M. – Smith-Lovin, L. – Brashears, M.E. (2006) Social Isolation in America:
Changes in Core Discussion Networks over Two Decades. American Sociological Review, vol. 71 (June 353-375).
Meeuwisse, A. & Swärd, H. (red.) (2002) Perspektiv på sociala problem. Stockholm:
Natur och Kultur.
Metsämuuronen, J. (2002) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Sri Lanka.
International Methelp KY.
Miles, M.B. & Huberman, M. (1994) Qualitative Data Analysis: An Expanded Source-book (2nd Edition). Sage Publications.
Millar, J., (2003) Social security: means and ends. In: Millar, J., ed. Understanding Social Security. Bristol: The Policy Press, pp. 1-11.
Moisio, Pasi (2004) Köyhyyden pitkittäinen rakenne. Tilapäis-, toistuvais- ja pitkäaikais-köyhyys Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 69:4.
Mooney, L.A. – Knox, D. – Schacht, C. (2010) Understanding Social Problems.
Wadsworth Publishing. Belmont.
Niemelä, P. (toim.) (1991) Turvattomuus, sen syyt ja hallintakeinot eri ikävaiheissa. Kuo-pion yliopiston julkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Alkuperäistutkimukset 3/1991.
Kuopio.
Nieminen, A. 1951. Taistelu sukupuolimoraalista. Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, Turku.
Nieminen, Armas 1993. Suomalaisen aviorakkauden ja seksuaalisuuden historia. Avio-liitto- ja seksuaalikysymyksiä suomalaisen hengenelämän ja yhteiskunnan mur-roksessa sääty-yhteiskunnan ajoilta nykypäivään. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
Nieminen, A. (1993) Suomalaisen aviorakkauden ja seksuaalisuuden historia. Avioliitto- ja seksuaalikysymyksiä suomalaisen hengenelämän ja yhteiskunnan murroksessa sääty-yhteiskunnan ajoilta nykypäivään. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
Nordic Statistical Yearbook 2011, Volyme 49. Statistics Denmark, Nord 2011:001. Nordic Council of Ministers, Copenhagen 2011.
Pierson, J. (2001) Tackling Social Exclusion. Routledge.
Pitkänen, K. 1981. Avioitumiskäyttäytymisen muutokset teollistuvassa Suomessa. Teok-sessa Kun yhteiskunta muuttuu. Toim. Kaukiainen Yrjö, Schybergson Per, Soik-kanen Hannu ja Mauranen Tapani. Helsingin yliopiston monistuspalvelu, Hel-sinki.
Poutanen, V-M. (2000) Elämänhallintaa ilman työtä. Tutkimus pitkäaikaistyöttömyyden seurauksista ja niiden hallinnasta Suomussalmella. Coping without Employment.
A Study on the Effects of Long-Term Unemployment and How People Manage Them in Suomussalmi. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet Poutanen, V-M. (2010) Sosiaaliturvapolitiikka. Teoksessa Pauli Niemelä (toim.)
Hyvin-vointipolitiikka. WSOYpro: Helsinki, 177-198.
Raitasalo, R. (1995) Elämänhallinta sosiaalipolitiikan tavoitteena. Sosiaali- ja terveystur-van tutkimuksia / Kansaneläkelaitos, 1/1995. Helsinki.
149
Rauhala, P-L. – Simpura, J. – Uusitalo, H. (2000) Hyvinvoinnin tutkimusperinteet ja 1990-luvun uudet avaukset. Yhteiskuntapolitiikka 65 : 3, 191-207.
Ritzer, G. & Goodman, D.J. (2004) Modern sociological theory. McGraw-Hill: New York.
Robinson, M. (1993) Family Transformation During Divorce and Remarriage: A Systemic Approach. Routledge.
Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämänkerroista.
Suomalaisen kirjallisuuden seura. Porvoo: WSOY.
Roos, J.P. (1994) Miehen elämää: Kirjoituksia miesten omaelämäkerroista. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Porvoo: WSOY.
Rubin, H.J. & Rubin, I.S. (2004) Qualitative Interviewing: The Art of Hearing Data. Sage Publications.
Rubington, E. & Weinberg, M.S. (2003) eds.: The Study of Social Problems. Oxford Uni-versity Press: Oxford, New York.
Ruotsalainen, S. (2005): Syrjäytyminen – syrjäyttäminen. Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy.
Helsinki.
Rönkä, A. (1999) Sosiaalinen selviytyminen lapsuudesta aikuisuuteen. Psykologia 3, 181-185.
Saari, J. (toim.) (2005) Hyvinvointivaltio. Suomen mallia analysoimassa. Helsinki: Yli-opistopaino.
Saari, J. (toim.) (2011) Hyvinvointi – Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Gaudeamus:
Helsinki.
Salmi, M. & Lammi---Taskula, J. (toim.) 2004: Puhelin, mummo vai joustava työaika?
Työn ja perheen yhdistämisen arkea. Stakes: Helsinki.
Sihvo, J. (1976): Avioliitto Ja Avioero: Tutkimus eräistä avioliittoa ja avioeroa koskevista käsityksistä ja käyttäytymismuodoista 1940-luvun lopusta lähtien Suomessa.
Silver, H. (1995) Reconceptualizing Social Disadvantage. Three paradigms of Social Exclusion. Teoksessa Gerry Rogers & Charles Gore & Jose B Figuereido (Toim.) Social Exclusion: Rhetoric and Responses. Geneva: ILO Publications.
Spector, M. & Kitsuse, J.I. (2001) Constructing social problems. With a new introduction by John I. Kitsuse. Transaction Publishers. New Brunswick.
Suikkanen, A. & Linnakangas, R. (1998) Uusi työmarkkinajärjestys? Helsinki: Sitra.
Sund, R. (2005) Ero! Selviytymisopas miehelle. Kirjastudio. Helsinki.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu] 02.08.2012.
Siviilisäädyn muutoksia ja avioliiton solmineiden keski-ikä 2001-2010. Helsinki:
Tilastokeskus.
Tammelin, M. (2009) Working Time and Family Time: Experiences of Work and Family Interface among Dual-Earning Couples in Finland. Jyväskylä Studies in Educa-tion, Psychology and Social Research 355.
Tesch, R. (1990) Qualitative Research: Analysis Types and Software Tools. 1. Social sciences Research Qualitative Methods. Routledge. Bedford.
Timonen, V. (2003) Uudet sosiaaliset riskit suomalaisessa ja ruotsalaisessa hyvinvointi-valtiossa, Teoksessa Veli-Matti Ritakallio ja toimituskunta (toim.) Riskit, instituu-tiot ja tuotokset. Juhlakirja Olli Kankaan täyttäessä 50 vuotta. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimus N:ro 59: Helsinki: Pallosalama oy, 19–42.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2006) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Vantaan seurakuntien kotisivut: http://www.vantaanseurakunnat.fi (Luettu. 10.4.2005)
150
Vuori, J. (2001) Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantunti-joiden kirjoituksissa. Tampere University Press. Tampere.
Waite, L.J. (2000) Case for Marriage. Why Married People Are Happier, Helthier and Better off Financially. Westminster: Broadway Books.
Wallerstein, J. - Levis, J. - Blakeslee, S. (2007). Avioeron perintö. Eron lapset aikuisena.
Gummerrus Kirjapaino Oy, Vaajakoski.
Yin, R.K.(2012) Applications of case study research. Applied Social Research Methods Series Volume 34. Sage Publications. United States of America.
Zhai, J.E. – Ellison, C.G. – Glenn, N.D. – Marquardt, E. (2007) Parental Divorce and Religious Involvement among Young Adults. Sociology of Religion. A quaterly review. vol. 68. N:o 2, 125–144.
151
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
isbn 978-952-61-0905-3 issn 1798-5749
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Tutkimuksessa avioeroa tarkastellaan sosiaalisena ongelmana miesten tasa-arvon kannalta. Tutkimus rakentuu moniaineksisesti sekä sosiaalisia ongelmia että riskejä, syrjäytymistä ja avioerojen merkitystä koskevan kansainvälisen tutkimuksen varaan. Niiden avulla on rakennettu teoreettinen malli
Tutkimuksessa avioeroa tarkastellaan sosiaalisena ongelmana miesten tasa-arvon kannalta. Tutkimus rakentuu moniaineksisesti sekä sosiaalisia ongelmia että riskejä, syrjäytymistä ja avioerojen merkitystä koskevan kansainvälisen tutkimuksen varaan. Niiden avulla on rakennettu teoreettinen malli