Ihanneparisuhde ihannekumppanin kanssa

53 Vaikka kyllä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että ei ole tervettä

suh-tautua parisuhteeseen niin, että kuolen jos tulee ero. Minulla itselläni ei ole sellaista oloa, vaan tavallaan, olen tosi onnellinen suhteessani ja ha-luan että se jatkuu, toivon että se jatkuu, mutta sitten myös näen, että jos ei jatkuisi, niin se ei olisi maailmanloppu. Se olisi vaikeaa, kamalaa, kurjaa, mutta siitä pääsisi yli. (H7)

Parisuhteen muodostamisprosessi -teemassa osallistujat siis kuvaavat parisuhteen muodostu-mista useiden vaiheiden kautta. Kuvauksista muodostuu kaava parisuhteen muodostamisproses-sille, joka alkaa valmiudesta etsiä ja muodostaa parisuhde. Valmius syntyy esimerkiksi yksilöstä lähtevästä halusta löytää itselleen kumppani sekä elämäntilanteen ja ajoituksen sopivuudesta pa-risuhteen muodostamiselle. Parisuhdevalmiuden kokemisen jälkeen alkaa kumppanin etsintä ja potentiaalisen kumppanin kohtaaminen joko kasvokkain tai verkkovälitteisesti. Kumppaniehdok-kaan kohtaamisen jälkeen voidaan aloittaa tapailuvaihe, jossa kumppaniin ja yhteisen elämän mahdollisuuteen tutustutaan tarkemmin. Tapailuvaihe edeltää vakiintuneeseen parisuhteeseen sitoutumista. Viimeinen parisuhteen muodostamisen prosessin vaihe on joko muodostetun pari-suhteen jatkuminen tai sen päättyminen eroon.

54 Saman tyyppinen jollain tasolla kuitenkin, että minä en usko siihen että

vastakohdat täydentävät toisiaan tietyllä tavalla koska minä en sietäisi sitä

*jos toinen on vastakohta*. (H1)

No sekin että olisi tosi hyvä jotenkin haluta sen yhteiselon olevan- Että molemmilla olisi samanlaiset toiveet siitä. Tulee mieleen se että tiedän että joillakin kavereilla on ollut sellainen tilanne että esimerkiksi itse on sellainen kotona viihtyvä rauhaa rakastava ihminen ja sitten kumppani ei viihdy kotona ja sitten tulee aina ison kaverilössin kanssa kotiin ja siitä tu-lee ongelmia. [--] No vaikka olisi, introvertti tutu-lee nyt sanana mietu-leen, että molemmat olisi sellaisia, niin sitten ei tule sitä että joutuu- Että itse haluaisi kotona ihan rauhassa lukea kirjaa ja sitten tulisi se iso kaverilössi kump-panin kavereita sinne yllättäen. (H7)

Kumppaneiden täytyy jakaa jonkinlainen ”yhteinen näkemys”. Osallistujat kuvailevat tätä yhteistä näkemystä esimerkiksi asenteiden, arvojen ja maailmankatsomuksen kaltaisilla käsitteillä. Sosiaa-lipsykologisessa tutkimuksessa onkin todettu esimerkiksi asenteiden samankaltaisuuden johta-van suurempaan viehätykseen kumppaneiden välillä siten, että samankaltaisuuden kasvaessa myös viehätyksen määrä kasvaa (Byrne, 1961). Yhteneväisyyttä kaivataan myös mielenkiinnon kohteiden saralla. Osallistujat toivovat, että heidän kumppaninsa pitäisivät samanlaisista asioista kuin he itse. Erityisesti omiin harrastuksiin kaivataan kiinnostusta myös kumppanilta. Myös yhtei-set harrastukyhtei-set nähdään positiivisena asiana.

Kumppanin kanssa halutaan viettää mukavaa aikaa yhteisen tekemisen parissa. Osallistujat toivo-vatkin romanttisilta kumppaneiltaan korostuneesti ystävyyttä. Kumppaneiden toivotaan ottavan osallistujien elämissä parhaimman ystävän roolin. Kumppanin parhaana ystävänä pitämisen on huomattu lisäävän tyytyväisyyttä suhteeseen (Grover & Helliwell, 2019) ja vahvistavan pitkää, va-kiintunutta parisuhdetta (Kidd, Martin & Martin, 2012).

Kumppaneilla tulisi olla samansuuntaisia elämää koskevia suunnitelmia ja unelmia. Osallistujat pitävät erityisen tärkeänä kumppanin sisällyttämistä omiin suunnitelmiin ja haaveisiin. Myös

55 Campbell, Silva ja Wright (2011) huomasivat naimattomien mutta vakiintuneiden pariskuntien ri-tuaalinomaisiin toimintoihin kuuluvan tulevaisuuden suunnittelun ja tulevaisuudesta haaveilun.

Ollaan yhtä perhettä ja jotenkin sekin että näkee että ollaan sitä jatkossa-kin, tulevaisuudessa, että no että sen toisen on sisällyttänyt niihin suunni-telmiinsa, että just eipäs sitä teinivuosina ajatellut että muutan opiskele-maan tämän ihmisen kanssa johonkin vaan silloin sitä eli vain sitä päivää.

Mutta että nyt se on niin että jos vaikka nyt tulisi se ero niin se muuttaisi omaa tulevaisuutta, tai tuntuu että se muuttaisi ihan merkittävästi että sit-ten se toinen ei olisikaan mukana niissä jutuissa mitä ollaan yhdessä suun-niteltu ja että ne eivät ehkä edes toteutuisi sitten ilman tätä toista. (H7)

Osallistujat haluavat jakaa niin arkeaan kuin omia ongelmiaan kumppaneidensa kanssa. Ihanne-kumppani haluaa kuunnella ja tarjota tukea. Kumppanin toivotaan olevan itselle tärkein kannus-taja, joka on aina kumppaninsa puolella. Osallistujat ovat valmiita myös itse tarjoamaan tukea kumppaneilleen. Tuen antamisen tulee olla vastavuoroista. Kumppanin kanssa halutaan myös olla rennosti ja aidosti oma itsensä ja kumppanin odotetaan hyväksyvän sellaisena kuin itse on. Osal-listujat eivät halua esittää olevansa jotain muuta kuin ovat vain vastatakseen kumppanin odotuk-siin. Ylipäänsä halu tulla kohdatuksi omana itsenään, kokea olevansa kumppanille riittävä ja toive tulla ymmärretyksi nousevat osallistujien puheissa usein esille.

Toiveet liittyen kumppanin ulkonäköön muodostavat poikkeuksen edellä kuvaamaani osallistu-jaan itseensä vertailuun, sillä osallistujat eivät puhu ihannekumppaneidensa ulkonäöstä suh-teessa omaan ulkonäköönsä. Ulkonäköön liittyvien toiveiden kuvaukset jäävät aineistossa melko vähäisiksi. Ulkoisten piirteiden kerrotaan vaikuttavan kumppanin valintaan, mutta sisäisten asioi-den painavan puntarissa enemmän. Yhasioi-den osallistujan mukaan ulkonäkö on luonteen rinnalla eniten kumppanin valintaan vaikuttava asia. Toisen osallistujan kohdalla ulkonäkö pitkälti ratkai-see kumppaninvalinnan osallistujan kuvatessa olevansa ”päälle päin katsova ihminen”. Vaikka ky-seiset osallistujat arvottavat ulkonäön korkealle kumppaninvalinnassaan, eivät hekään puhu pal-joa ulkonäköseikoista, vaan maininnat jäävät yksittäisten lauseiden tasolle. Ihannekumppanin si-säisiä ominaisuuksia kuvataan ulkoisia piirteitä enemmän.

56 Ihannekumppanin ominaisuuksien lisäksi osallistujat kuvaavat itselleen ihanteellisia parisuhteita.

Parisuhteen tulisi johtaa johonkin ja palvella jotain tarkoitusta, jonka he itse ovat suhteelle asetta-neet. Tarkoituksenmukaisuudessa on kyse siitä, että suhteessa ei haluta olla vain olemisen vuoksi.

Vaatimus tarkoituksenmukaisuudelle muistuttaa ensimmäisen teeman sisältämää tarvetta muo-dostaa parisuhde omasta halusta, ei parisuhdenormin noudattamisen vuoksi. Osallistujat eivät halua olla parisuhteessa niin sanotusti huvin vuoksi, vaan koska haluavat suhteen vievän kohti jotakin: lähinnä kohti tyytyväisyyttä tuottavaa, mieluiten loppuelämän kestävää parisuhdetta.

Parisuhteelle asetetuissa odotuksissa korostuu tarkoituksenmukaisuutta voimakkaammin vaati-mus monogaamisuudesta. Lähes kaikkien osallistujien mukaan romanttisia ja seksuaalisia kump-paneita saa olla kerralla vain yksi. Kuten toin esille jo eettisessä pohdinnassa, se, että tutkielmas-sani käytetään käsitettä parisuhde, voi johdattaa osallistujat käsittelemään kahden ihmisen välistä romanttista suhdetta. Haastattelukysymyksissä ei varsinaisesti tehdä suoraa erottelua moni- ja yksisuhteisuuteen liittyen, mutta esimerkiksi kysymyksessä yksitoista käsitellään yksittäisen kumppanin valitsemista. Osallistujat kuitenkin käsittelevät toiveitaan mahdollisten kumppaneiden yhdenaikaisuuteen liittyen jo aiempienkin kysymysten kohdalla, esimerkiksi vastatessaan siihen, minkälaisessa parisuhteessa haluaisivat elää.

Osallistujista vain yksi mainitsee erikseen monisuhteisuuden. Hän kertoo, että voisi mahdollisesti olla tulevaisuudessa kiinnostunut suhteesta, jossa molemmilla tai toisella osapuolella on useam-pia kumppaneita. Monisuhteisuudesta jossain määrin kiinnostunut osallistuja voisi kuvitella ole-vansa mahdollisesti polyamorinen tai haluaole-vansa tulevaisuudessa avoimen suhteen. Avoimet suh-teet, joissa korostuu seksuaalinen toiminta muidenkin kuin oman kumppanin kanssa, nousevat esille myös muiden osallistujien puheessa. Kaikille muille avoimet suhteet mainitseville osallistu-jille parisuhteen monogaamisuus, romanttinen ja seksuaalinen toiminta vain yksittäisen vakitui-sen kumppanin kanssa, on merkittävä reunaehto parisuhteen muodostamiselle.

Osallistujien suhtautumista avoimiin suhteisiin voidaan kuvailla avoimen kielteisenä: ”En ainakaan kannata mitään avoimia suhteita tai mitään tämmöisiä.” (H6). Tiukasti itsensä monogaamisiksi mää-rittelevien nuorten aikuisten onkin todettu suhtautuvan erilaisiin epämonogaamisiin suhteisiin

57 kielteisemmin kuin vähemmän tiukasti monogamiaan suhtautuvien (Stephens & Emmers-Som-mer, 2019, s. 478). Sitoutumisen käsite liitetään tiukasti suhteessa olemiseen kerrallaan vain yh-den romanttisen ja seksuaalisen kumppanin kanssa. Osallistujat esimerkiksi määrittelevät sitou-tumisen suoraan ainoastaan yksittäisen kumppanin valinnaksi yli muiden ja valitun kumppanin kanssa monogaamisessa parisuhteessa elämiseksi samaan tapaan kuin esimerkiksi Konstamin ym. (2019) tutkimuksen nuoret aikuiset.

Ainakin itselle kun ei elä avoimessa suhteessa, onko sen vastakohta sitten suljettu suhde, se sitoutuminen tarkoittaa sitä että sitten on hänen kans-saan. (H4)

Varmaan lähtökohtaisesti sitä, että sitten kun päättää sen toisen ihmisen kanssa pistää hynttyyt yhteen niin kanssa oikeasti sitoutuu siihen toiseen eikä enää hae mitään uusia juttuja. Ei enää tavallaan haikaile toisten ih-misten perään. Oikeasti on sen valitsemansa kumppanin kanssa. (H2)

Osallistujat haluavat kumppaninsa olevan luottamuksen arvoisia. He haluavat olla myös itse oman kumppaninsa luottamuksen arvoisia. Puhuessaan luottamuksesta osallistujat puhuvat samalla myös vaatimuksesta monogamialle. Parisuhteessa katsotaan olevan luottamusta silloin, kun kumppania ei tarvitse erään osallistujan sanoin olla ”heti kyttäämässä mitä se tekee”. Vahva luotta-mus todetaan hyvän parisuhteen kulmakiveksi myös Väestöliiton vuoden 2013 Perhebaromet-rissä (Kontula 2013, s. 108).

Luottamus kulminoituu osallistujien kuvauksissa parisuhteen pelisääntöjen noudattamiseen. Pa-risuhteessa kumppaneiden välillä on jonkinlainen ainakin implisiittisesti ymmärretty sopimus yh-teisistä pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Nuorten aikuisten parisuhteissa on huomattu esiintyvän keskusteluja ja sopimisen hetkiä, joissa parisuhde määritellään esimerkiksi sitoutumi-seen ja seksuaalisitoutumi-seen eksklusiivisuuteen liittyen (Knopp, Rhoades, Stanley & Markman, 2020).

Osallistujat kuvaavat vastaavanlaisia keskusteluja puhuessaan parisuhteen pelisääntöjen luomi-sesta.

58 Pelisäännöillä rajataan erityisesti sitä, mitä kumppanit saavat tai eivät saa tehdä parisuhteensa ulkopuolelle jäävien ihmisten kanssa, eli käytännössä muiden kuin oman kumppaninsa kanssa.

Pelisäännöt määrittelevät kumppaneiden toimintaa muiden ihmisten kanssa, olivat ne sitten im-plisiittisesti tai eksim-plisiittisesti ilmaistuna olemassa. Jos esimerkiksi on sovittu, ettei muille kuin omalle kumppanille saa flirttailla, säännön rikkominen on pelisääntöjen ja näin ollen myös luotta-muksen rikkomista ja sitoutumisen uhkaamista.

Parisuhteelta toivotaan turvallisuuden tunnetta, joka syntyy siitä, että omaan kumppaniin ja hä-nen toimintaansa voidaan luottaa. Turvallisuutta käsitellessään osallistujat mainitsevat fyysisen turvallisuuden. Turvallisuudella kuitenkin viitataan etenkin positiiviseen tunteeseen, jonka aikaan-saa kumppanin luotettavuus. Parhaimmillaan luottamus siihen, että toinen noudattaa parin yhtei-siä pelisääntöjä, on niin suurta, ettei tarvitse erikseen miettiä, noudattaako toinen niitä. Tällöin toisen toimintaa kohtaan ei tarvitse suhtautua epäillen ja osallistujat voivat olla parisuhteissaan rauhallisin mielin.

Kyllä se minulla on se että se on turvallinen kaikilla aspekteilla, että on turvallinen olo sen toisen kanssa, ihan niinku no totta kai fyysinen turval-lisuus mutta että ei tarvi pelätä että se toinen pelailee jotain pelejä tai pet-tää tai että- Molemmat niinku tuntee ne parisuhteen pelisäännöt, niistä on sovittu ja niitä noudatetaan eikä oikeastaan tarvi edes miettiä että nou-dattaako toinen niitä. (H7)

Turvallisuudentunteen kokemisen lisäksi moni osallistujista peräänkuuluttaa itsenäisyyden ja va-pauden kokemuksen merkitystä myös parisuhteessa ollessaan. Heidän mielestään ihannepari-suhteeseen kuuluu kiinteästi itsenäisyys ja tietynlainen vapaus toimia, jota voitaisiin kuvailla jon-kinasteisena itsekkyytenä. Vaikka kumppani halutaankin ottaa huomioon omassa toiminnassa, kumppanista ei haluta olla riippuvaisia ja halutaan elää myös itselle sopivaa elämää omin ehdoin.

Silleen itsenäisyys kuitenkin säilyy ja kumpikaan ei määräile kumpaakaan.

Ja sitten ei roikuta koko ajan mitenkään kiinni sitten käytännössä, että jos

59 haluaa olla kavereiden kanssa niin pääsee menemään ja ei ole silleen-

Tot-takai sitten jos on koko ajan kavereiden kanssa eikä ole sen kumppanin kanssa niin se ei tietysti- [--] Että on tasapainossa sekin homma. (H5)

Sana rakkaus tai jokin sen johdannainen mainitaan haastatteluissa kymmenen kertaa, mutta rak-kaudesta puhuminen jää kaikilla osallistujilla melko lyhyiksi, sivuluonteisiksi maininnoiksi. Molem-minpuolisen rakkauden nähdään johtavan sekä parisuhteen muodostamiseen että siinä pysymi-seen myös tulevaisuudessa. Rakkautta ei juurikaan selitellä, vaan rakkautta kuvataan hyvin yti-mekkäästi: ”Kyllähän se nyt rakkaus ihan varmasti on se tärkein asia.” (H6). Osallistujat siis toivovat parisuhteiltaan rakkautta, mutta samalla vaikuttavat pitävän sitä itsestään selvänä osana parisuh-detta: rakkauden merkitystä ei tarvitse erikseen korostaa, sillä sen katsotaan kuuluvan ikään kuin automaattisesti tyydyttävään parisuhteeseen.

Parisuhteessa on tärkeää kestää myös huonompia hetkiä. Osallistujat tunnistavat tekijöitä, jotka herkästi uhkaavat parisuhteen muodostamista tai sen jatkumista, kuten neljännessä teemassa kuvataan myöhemmin. Kaikki asiat ja tilanteet eivät kuitenkaan osallistujien mukaan vaadi ero-päätöstä, vaan ennemminkin kestävyyttä, sinnikkyyttä ja pidempää harkintaa nopeiden, erityisesti parisuhteen päättymistä kohti vievien ratkaisujen sijasta.

No sitä että on valmis olemaan sen toisen kanssa niinku vaikka tulisi jotain hankaluuksia ja semmoisia. Ja ei tavallaan niinku lähde heti pois kun ei ole ehkä itselle siitä enää hyötyä tai ei sovi itselle se tilanne. Niin- Semmoista että on hyvin sitkeä siinä parisuhteessa ja kestää niitä mahdollisesti huo-nompiakin juttuja ja tällaisia. (H5)

Ja sitten ehkä vielä jossain määrin kestetään myös sitä että hetkeen ei vält-tämättä ole hyvä olla, mutta että molemmat ovat valmiita tekemään töitä sen eteen, että olisi. Toki sitten, se voi silti päättyä se parisuhde, jos ei löydy uudestaan sitä yhteistä säveltä, mutta että ollaan valmiita vähän niinku taistelemaan sen parisuhteen edestä, tavallaan. No joo. Ei silloin, jos on vaikka parisuhdeväkivaltaa, niin siihen taisteluun en halua lähteä.

60 Mutta että välillä koen, nyt kun on pidemmässä parisuhteessa, niin tulee

se satunnainen viikko kun toisen naama syyttä suotta ärsyttää enemmän, niin että siihen ei sitten suhtaudu silleen että tämä oli tässä, en jaksa, vaan että tämä on nyt hetken tätä ja mitä voitaisiin tehdä, että tämä menisi ohi.

(H7)

Osallistujat tuovat esille kommunikaation voimakkaan merkityksen parisuhteelle. Kommunikaa-tion tärkeyden korostamista voidaan pitää tyypillisenä terapeuttisen eetoksen ihmissuhteiden ihanneominaisuutena (Beck & Beck-Gernsheim, 1995; Giddens, 1992; Illouz, 2012; Maksimainen, 2010). Esimerkiksi Maksimainen (2010, s. 202) tunnistaa haastatteluaineistonsa analyysin kautta saman parisuhteelle annetun kommunikaation ihanteen osallistujajoukossa, jotka ovat iältään 24–

37-vuotiaita, eli hyvin saman ikäisiä tähän tutkimukseen osallistuneiden kanssa. Omia toiveita vas-taava kommunikaatio tuodaan esille parisuhteen muodostamisen ja parisuhteessa pysymisen to-dennäköisyyttä lisäävänä ominaisuutena, eli samalla sitoutumista lisäävänä tekijänä. Toimivaa kommunikaatiota pidetään myös keskeisenä keinona parisuhteen konfliktitilanteiden ehkäisemi-sessä ja ratkaisemisessa sekä parisuhteen ylläpitämiehkäisemi-sessä. Osallistujat näkevät kommunikaation kumppaneiden välisenä yhteisenä toimintana. Toimiva kommunikaatio vaatii molemmilta osapuo-lilta panostusta, kommunikaatiotaitojen kehittämistä, avoimuutta ja vastaanottavaisuutta.

Kootusti toisessa teemassa osallistujat kertovat, minkälaisen kumppanin he haluaisivat itselleen ja minkälaisessa parisuhteessa he haluaisivat ihannetilanteessa olla. Kumppanitoiveissaan osallis-tujat korostavat samankaltaisuuden merkitystä ja toivovat kumppaneiltaan ystävyyttä, luotta-musta ja luotettavuutta, yhteistä näkemystä maailmasta, tulevaisuudesta ja unelmista, ymmärtä-väisyyttä ja valmiutta antaa tukea. Parisuhteen halutaan perustuvan monogamiaan niin, että mo-lemmat osapuolet noudattavat parisuhteessa sovittuja pelisääntöjä, luottavat toisiinsa ja ovat tois-tensa luottamuksen arvoisia, mutta samanaikaisesti kaivataan myös itsenäisyyden ja vapauden kokemista. Parisuhteen toivotaan olevan turvallinen ja rakastava ympäristö, jossa saa olla oma itsensä. Tämän kaiken eteen kumppaneiden odotetaan tekevän yhdessä sinnikkäästi työtä esi-merkiksi kehittämällä parisuhteen kommunikaatiota.

61