• Ei tuloksia

Hydrosolidaarisuus kaupungin ja maaseudun rajapinnalla

7. Mihin Aurajoella on tultu?

7.4. Hydrosolidaarisuus kaupungin ja maaseudun rajapinnalla

7.4. Hydrosolidaarisuus kaupungin ja maaseudun rajapinnalla

Edellä esittelemäni hanketoiminnan alkaminen ja monipuolistuminen – kalataloudellisen kehittämisen ja aktivoitumisen vanavedessä – on keskeinen tekijä koko Aurajoen valumaaluetta koskevan laajemman ympäristötietoisuuden ja -aktivoitumisen taustalla.

Rannikon (1995: 78) mukaan suomalaisessa ympäristökeskustelussa on ollut varsin näkyvästi esillä maaseudun ja kaupungin välinen vastakkainasettelu. Muun muassa ympäristökamppailut kuvataan tiedotusvälineissä usein kaupunkilaisten suojelijoiden ja suojeltavan kohteen lähellä asuvien maalaisten välisinä kiistoina. Useinkaan asia ei ole näin yksiselitteinen, vaan polarisoituminen on keinotekoista ja ulkoapäin luotua.

Kuitenkin esimerkiksi Natura 2000 suojelualueverkoston luomiseen liittyvää ympäristökonfliktia tutkinut Annukka Oksanen (2003: 149-151) on korostanut, että maatalouden ja kaupungin ero elää vahvasti hänen haastattelemiensa ihmisten kertomuksissa ja että maaseudun ja kaupunkilaisten erilaiset elämismaailmat ja luontokäsitykset vaikuttavat Natura-kiistan taustalla. Tiina Silvasti (2001:239) on puolestaan todennut, että koska suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa ja taajamissa, määritetään maaseutua ja luontoa pääasiassa maaseudun ulkopuolella ja maanviljelijät jäävät ulos tästä määrittelyprosessista. Urbaani tulkinta maaseudusta ja maaseudun resurssien hallinnasta saattaa peittää alleen paikallisen tulkinnan sekä tiedon, toteaa Silvasti.

Onko kaupungin vaikutuspiirissä oleva maaseutu ja sen asukkaat kuitenkin nykyisin eri asemassa kuin Oksasen ja Silvastin edellä kuvaama? Voidaanko raja kaupunkilaisten ja maalaisten välillä piirtää noin teräväksi? Otan esimerkiksi Auran kunnan, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Turusta ja jonka läpi Aurajoki virtaa. Auran kunnan asukasluku on ollut huimassa nousussa, vuodesta 1975 vuoteen 1995 kunnan asukasluku on kasvanut 44 %. Vuoden 2007 alussa kunnassa oli 3750 asukasta. Vaikka kunnalle on tyypillistä laajat peltoaukeat sekä elinvoimainen maatalous Aurajoen viljavalla valuma-alueella, saa kunnan työllisistä enää 4,6 % toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Jalostuksen parissa työskentelee 38 % ja palveluiden parissa 56 %.

Auran kunnan työllisistä käy 32 % töissä Turussa. (Auran kunta 2007.) Tässä yhteydessä haluan painottaa, että käsittelen siis kaupungin läheistä maaseutua.

Toisenlaista kehityskulkua, muun muassa asukaslukujen valossa, on keskuksista nähden perifeerisillä harvaan asutuilla alueilla esimerkiksi Itä-Suomessa (esim. Oksa 1998).

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on vuosiin 2005-2008 luotaavassa maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassaan puhunut maaseutujen moninaisuudesta.

Sen mukaan maaseudun suurin yksittäinen väestöryhmä on taajamassa työssä käyvät.

Yhtenäisten ja erityisesti maaseutuun tai erityisesti kaupunkiin liittyvien elämäntapojen, kulttuuri-ilmiöiden ja ammattien aika on ohi. Ihmisiä yhdistävät ja erottavat kulttuuriset, elämäntapaan ja ammattiin liittyvät piirteet määrittyvät nykyään koulutuksen, tulotason ja sukupolvi-identiteettiin liittyvien tekijöiden kautta, eikä esimerkiksi asuinpaikan mukaan kuten ennen. Toki maaseutu ja kaupunki voidaan edelleen erottaa toisistaan, muun muassa asutusmuotojen ja fyysisen ympäristön perusteella. Rajapinnoilla on kuitenkin vaikea määritellä mihin kaupunki päättyy ja mistä maaseutu alkaa.

(Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2004: 25-26.)

Perinteisen maatalouden rooli Aurajoen rantamilla ja sen kunnissa on edelleen keskeinen, muttei siis kuitenkaan yhtä merkittävä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Maatilojen määrä ja maataloudesta toimeentulonsa saavien määrä on pienentynyt.

Samalla asutus on erityisesti Turun vaikutusalueen kunnissa levinnyt uusille alueille Aurajoen varsilla. Aurajoen rantamailla ei enää asukkaan pääasiassa maanviljelijöitä, vaan yhä enenevissä määrin Turussa ja muissa taajamissa elantonsa ansaitsevia. Heidän kauttaan Aurajoen virkistyskäyttöön liittyvät painotukset ovat saaneet uusia merkityksiä, eikä maatalouden negatiivisia vaikutuksia Aurajoen vedenlaatuun automaattisesti kielletä, edes maaseudulla. Asutuksessa tapahtuneet muutokset vaikuttavat siihen, että Aurajokeen kohdistuvat odotukset ja näkemykset eivät enää polarisoidu ylä- ja alajuoksun asukkaiden, kaupunkilaisten ja maalaisten, erilaisiin katsantokantoihin. Voidaankin sanoa, että erilaisia luontokäsityksiä toki on edelleen, mutta paikallisesti ja alueellisesti ne eivät kohdennu kuten aiemmin – maaseudun asukkaita ja kaupunkilaisia ei voida enää lokeroida kuten ennen. Kaupungin ja maaseudun rajapinnalla myös ihmisten luontosuhteet ja -käsitykset pirstaloituvat yhä moninaisempiin, pienempiin ja vaikeasti hahmotettaviin kokonaisuuksiin.

Tämä edellä kuvattu muutos yhdessä aiemmin esitetyn kalataloudellisen ja ympäristötiedollisen heräämisen, sekä erityisesti Aurajokisäätiön hanketoiminnan kanssa on myös vaikuttanut Aurajokivarren hydrosolidaarisuuden myönteiseen kehittymiseen. Ylä- ja alajuoksun asukkaiden erilaiset toiveet ja odotukset Aurajoen kehittämisen suhteen ovat lähentyneet toisiaan. Jokeen liittyvässä kehittämistyössä on toki edelleen erilaisia painotuksia, eikä ainoita totuuksia kehittämissuunnasta ole olemassakaan. Kuitenkin yksiselitteiset yleistykset ja polarisoinnit esimerkiksi maalaisten ja kaupunkilaisten välillä ovat ainakin kaupungin lähialueen maaseudulla

hävinneet tai häviämässä. Rohkenen kuvailla Aurajoen valuma-aluetta ja sen asukkaita hydrosolidaarisiksi.

8. Lopuksi

Savisamea Aurajoki syö itseään yhä syvemmälle varsinaissuomalaiseen savikkoon ja kuljettaa mukanaan savipartikkeleita, jotka Turun sataman harmiksi sedimentoituvat jokisuulle. Joka syksy Aurajokeen nousee merivaellukselta palaavia taimenia ja lohia, vesitilanteen mukaan enemmän tai vähemmän. Ne eivät kuitenkaan palaa synnyinseudulleen, sillä Aurajoki ei tuota itse taimenen- ja lohenpoikasia, vaan nousukalat ovat aktiivisen ja pitkäjänteisen istutustoiminnan tulosta. Poikasten tuottamisessa tarvittavat emokalat pyydetään Halisiin rakennetussa kalatiessä. Halisissa, ja kalatien ansiosta myös Halisten yläpuolisella joella, aina Liedon Nautelankoskella saakka, voivat kalastajat tavoitella saaliikseen taimenia ja lohia. Tietoisuus muun muassa Aurajoesta ja sen luonnontilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joen virkistyskäyttömahdollisuuksista, vesien omistuksellisista oloista, Aurajokilaakson asutus- ja ympäristöhistoriasta sekä kulttuurimaisemasta on kohentunut aktiivisen toiminnan ja erityisesti lukuisten Aurajokisäätiön hallinnoimien hankkeiden myötävaikutuksella.

Tiedotusvälineissä ja eräiden kalastajienkin mielissä Aurajoki on siis nostettu lohijoeksi. Savisamea joki ei kuitenkaan ole muuttunut lohijoeksi itsestään. Muutoksen takana on ollut tietoista ja ehkä tiedostamatontakin pitkäjänteistä työtä. Joen kalataloudellisen kehittämisen mahdollisti osaltaan 1980-luvun alun kalastuslain uudistuksen mukanaan tuomat uudet organisaatiot kalatalouden kentällä sekä ympäristönäkökulman yleistä esiin nousemista. Tarvittiin uusia toimijoita ja uusia yhteistyökuvioita kun kalataloutta kehitettiin uusista lähtökohdista, tai kuten voitaisiin sanoa: tehtiin uudenlaista kalatalouspolitiikkaa. Muutos Aurajoen kalataloudessa on selkeä ja kuten edellä totean, se on vaikuttanut myönteisesti myös laajemmin Aurajoen valuma-alueella.

Aurajoen kalataloudessa tapahtunut muutos on siis merkittävä, mutta miten pysyvä ja kestävä se on? Olen edellä todennut, että kalastajien määrä Aurajoella on vähentynyt.

Mielenkiinto savisameaan artefaktiseen lohijokeen näyttäisi olevan hiipumassa. Lohen asemaa Aurajoen muutosten moottorina ei voida kyseenalaistaa, mutta keinotekoisesti luotu ja ylläpidettävä lohijoki ei ehkä kuitenkaan ole kestävällä pohjalla. Joen kalatalouden kehittäminen vain lohen ja taimenen ympärille on riskialtista, aika näyttää kauanko se kantaa. Tilanne Aurajoella on joka tapauksessa se, että jos lohi- ja taimenistutukset lopetetaan, loppuu myös kalastus ja sitä kautta suuren yleisön mielenkiinto. Kyseenalaistaa voidaan myös kalataloudellinen ja muu kehittäminen uhanalaisten kalalajien avulla. Onko oikein käyttää lohta ja taimenta hyväksi inhimillisten tavoitteiden saavuttamiseksi, varsinkin kun molemmat lajit ovat ihmisten toimien takia uhanalaisia? En tässä työssä ole pohtinut aihepiirini eettisiä ulottuvuuksia ja merkityksiä. On kuitenkin selvää, että asiaan pitää tarttua tavalla tai toisella, jos ja kun Aurajoen kalatalouden kehittämissuuntia jatkossa pohditaan.

Huolimatta joen kalataloudellisesta haavoittuvuudesta ja autenttisuuden heikkoudesta on kalataloudellisella heräämisellä siis saatu paljon hyvää aikaiseksi. Fyysisesti vaatimaton Aurajoki on keskeinen osa kulttuuri- ja kansallismaisemaa ja monenlaiset virkistyskäyttöaktiviteetit ovat yleistyneet sen rannoilla. Muutos on tapahtunut nopeasti, eikä se olisi ollut mahdollista ilman loheen liittyviä kulttuurisesti sidottuja arvoja ja arvostuksia. Lohen avulla käynnistetty hanke- ja kehittämistoiminta on antanut Aurajoelle uuden merkityksen niin kaupungissa kuin maaseudullakin.

KIRJALLISUUS

Aarnio, J. 1999. Kaskiviljelystä metsätöihin. Tutkimus Pielisjärven kruununmetsistä ja kruununmetsätorppareista vuoteen 1910. Joensuun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja 4.

Alasuutari, P. 1999. Laadullinen tutkimus. Kolmas uudistettu painos. Vastapaino, Tampere.

Arajärvi, A.-M. 1999. Luonnonsuojelun kehitys Suomessa, esimerkkikuntana Nokia.

Turun yliopiston maantieteenlaitoksen monisteita 19.

Aurajokisäätiö 2006a. Projektit. ”http://www.aurajoki.net/Aurajokisaatio/projektit.htm”

(26.8.2006)

Aurajokisäätiö 2006b. Julkaisut. ”http://www.aurajoki.net/julkaisut.htm” (26.12.2006) Aurajokisäätiö 2002. Aurajoen kehittämisohjelma 2001-2006. Aurajokisäätiö, Turku.

Auran kunta 2007. ”http://www.aura.fi/yleista.html#kehitys” (6.11.2007)

Berger, A. A. 1991. Media, Recearch, Techniques. Sage Publications, Newbury Park.

Condit, S. 1995. Luontomatkailun käsite ja normatiiviset tavoitteet. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja, sarja A n:o 9.

Gegerman, E, P. Nyberg, I. Näslund & D. Jonasson 1998. Ekologisk Fiskevård.

Sveriges Sportfiske och Fiskevårdsförbund, Jönköping.

Donner, J. 1977. Suomen kvartäärigeologia. Toinen painos. Helsingin yliopisto, Geologian laitos, Geologian ja paleontologian osasto.

Eklund, E. 1994. Kustfiskare och kustfiske I Finland under den indutriella epoken.

Universitetstrycket, Helsingfors.

Emel, J. 1998. Are you man enough, big and bad enough? Wolf eradication in the US.

Teoksessa Wolch, J. &J. Emel (toim.). Animal geographies: Place, politics and identity in the nature-culture borderlands, 91-116. Verso, London.

Emel, J. & J. Wolch 1998. Animal geographies: Place, politics and identity in the nature-culture borderlands. Verso, London.

Envisions 1999. Hydrosolidaritet – ett nytt begrepp. Nr 2, 15/9.

Eskola, J. & J. Suoranta 1996. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja C 13. Lapin yliopistopaino, Rovaniemi.

Falkenmark, M. 2005. Towards hydrosolidarity: Ample opportunities for human ingenuity. Fifteen-Year Message from the Stockholm Water Symposia. Stockholm International Water Institute, SIWI.

Falkenmark, M. & J. Lundqvist 1999. Towards upstream/downstream hydrosolidarity.

Introduction. Teoksessa: Towards upstream/downstream hydrosolidarity. A SIWI/IWRA seminar Stockholm August 1999, 88-96. Arkpressen, Stockholm.

Fennell, D. 1999. Ecotourism: an introduction. Routledge, London.

Granö, O. 1978. Mitä aluemaantieteelle on tapahtunut? Terra 90: 3, 165-168.

Haila, Y. 1995. Kestävän kehityksen luontoperusta. Mitä päättäjien tulee tietää ekologiasta? Suomen kuntaliitto, Helsinki.

Haila, Y. 2004. Retkeilyn rikkaus. Luonto ympäristöhuolen aikakaudelle. Kustannus Oy Taide, Helsinki.

Halme, E. & A. Artimo 1949. Kalastusta harjoittavan väestön lukumäärä ja levinneisyys Suomessa 1945. Kalataloussäätiön julkaisuja 1.

Haraway, D. 1989. Primate vision: Gender, race, and nature in the world of modern science. Routledge, New York.

Hartshorne, R. 1977. The nature of geography. Greenwood, Westport.

Heikkilä, T. & R. Timonen 2003. Suomalainen kansallismaisema. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Hentilä, S., C. Krötzl & P. Pulma 2002. Pohjoismaiden historia. Edita, Helsinki.

Hillman, M. 2006. Situated justice in environmental decision-making: Lessons from river managemant in Southeastern Australia. Geoforum 37: 5, 695-707.

Hirsijärvi, S. & H. Hurme 2000. Teemahaastattelu. Yliopistopaino, Helsinki.

Howitt, R. 2001. Rethinking resource management: Justice, sustainability and indigenous peoples. Routledge, London.

Hurme, S. 1967. Lounais-Suomen lohi- ja taimenjoet. Suomen Kalatalous 29, 1-17.

Huusko, A., P. Kreivi, A. Mäki-Petäys, M. Nykänen & T. Vanhanen 2003.

Virtavesikalojen elinympäristövaatimukset. Perustietoa elinympäristömallisovelluksiin.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja 284.

Hyytinen, L. 1995. Johdanto - kalastuksesta ja kalavesiltä lähtevät muutospaineet.

Teoksessa Hyytinen, L & H. Kupiainen (toim.). Kalaveteen piirretty viiva. Kalastus ja kalastaja yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä, 9-24. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli.

Häkli, J. 2002. Mapping the historical sense of Finland. Fennia 180: 1-2, 75-81.

Häyrynen, M. 2005. Kuvitettu maa. Suomen kansallisen maisemakuvaston rakentuminen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Jaakko Pöyry Infra 2002. Yleissuunnitelman yhteenveto, Turun seudun tekopohjavesihanke. Turun Seudun Vesi Oy.

Joentakanen, I. 1995. Saaristomerelle vuosina 1983 – 1990 suoritettujen

meritaimenistutusten tulokset Carlin-merkintöjen perusteella. Erikoistumistyö, Valtion kalatalousoppilaitos.

Johnston, R. J. 1991. Geography and geographers. 4. painos. Arnold, Lontoo.

Jokinen, A. 2002. Metsänomistaja metsänsä hoitajana. Rutiinit, ”tarjokkeet” ja vastavuoroisuus. Yhteiskuntapolitiikka 67: 2, 134-147.

Järvinen, A. 2000. Ihmiset ja eläimet. “Humanistinen eläinkirja”. WSOY, Helsinki.

Kaijomaa, V.-M., P. Munne, J. Piironen, M. Pursiainen & T. Turunen 2003.

Järvilohistrategia. Saimaan järvilohikannan säilyttämisen ja kestävän käytön turvaaminen. Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66.

Karlström, Ö. 1977. Habitat selection of population densities of salmon (Salmo salar L.) and trout (S. trutta) parr in Swedish rivers with some reference to human activities. Acta Universitatis Upsaliensis 404.

Kasvio, A. 1994. Työelämän muutos ja toimintatutkimus. Sosiologia 31: 1, 24-34.

Kekäläinen, J. 2005. Haukien (Esox lucius L.) saalistuksen vaikutus istutettujen lohien (Salmo salar L.) vaelluspoikasten kuolleisuuteen Pyhäjoella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kalatutkimuksia 194.

Komulainen, M. 2001. Turun Halistenkosken virkistyskäytön kehittäminen.

Yleissuunnitelma. Aurajokisäätiö, Turku.

Kortelainen, J. 1993. Ympäristöristiriidan poliittiset jännitteet – esimerkkinä Uimaharjun selluloosatehtaan jätevesikamppailu. Alue ja Ympäristö 22: 2 48-61.

Kortelainen, J. 1999. River as an actor-network: Forest industry utilization of the Finnish lake and river systems. Geoforum 30: 3 235-247.

Kortelainen, J. 2003. Hybridinen maailma topologisissa tiloissa: toimijaverkkoajattelun maantiedettä. Alue ja Ympäristö 32: 2, 2-11.

Kortelainen, J. 2005. Epäpuhtaat liittoumat. Luonto ja tila maantieteellisessä toimijaverkkoajattelussa. Teoksessa Lehtinen, A. (toim.). Maantiede, tila,

luontopolitiikka. Johdatus yhteiskunnalliseen ympäristötutkimukseen, 35-54. Joensuu University Press, Joensuu.

Kunnallinen Viikkolehti 1987. Ilmari Kianto Varsinais-Suomesta 1926: Suomen kolkoimmassa kolkassa. Kunnallinen Viikkolehti no 49, 23.6.1987.

Kuula, A. 1999. Toimintatutkimus: kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Vastapaino, Tampere.

Käkönen, J. 1992. Ympäristökonfliktit: ympäristömuutokset poliittisena ongelmana.

Alue ja Ympäristö 21: 1, 4-13.

Laitinen, H. 1998. Tapaustutkimuksen perusteet. Kuopion yliopiston julkaisuja E, yhteiskuntatieteet 55.

Laitinen, J., A. Honkanen, J. Kettunen, J. Koskela & T. Meristö 2004. Kalatalouden tulevaisuus. ”Keitä me olemme ja mitä meille kuuluu”. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja 331.

Laitinen, J., J. Setälä & K. Saarni 2006. Suomen kalamarkkinoiden analyysi yhteisintegraatiomenetelmällä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja 374.

Lapin Liitto 2003. Lappi elämänvoimaa. Matkailustrategia 2003-2006. Lapin Liitto, Rovaniemi.

Lappalainen, A. 1998. Kalastuskulttuuri muuttuvassa yhteiskunnassa.

Kalastusmuseoyhdistyksen julkaisuja 13. Vammalan Kirjapaino.

Latour, B. 1988. Mixing humans and nonhumans together: the sociology of a door-closer. Social Problems 35: 3, 298-310.

Latour, B. 1993. We have Never been Modern. Harvester Wheatsheaf, New York.

Lehtinen, A. A. 1991. Northern natures. A study of the forest question emerging within the timber-line conflict in Finland. Fennia 169: 1, 57-169.

Lehtinen, A. A. 1994. Ympäristökamppailut tutkimushaasteena. Teoksessa Lehtinen, A.

& P. Rannikko (toim.). Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto, 273-285. Gaudeamus, Helsinki.

Lehtinen, A. A. 2003. Johdanto: ympäristö, yhteisö ja oikeudenmukaisuus. Teoksessa Lehtinen, A. & P. Rannikko (toim.). Oikeudenmukaisuus ja ympäristö, 9-31.

Gaudeamus, Helsinki.

Lehtinen, A. A. (toim.) 2005. Maantiede, tila, luontopolitiikka. Johdatus

yhteiskunnalliseen ympäristötutkimukseen. Joensuu University Press, Joensuu.

Lehtinen, A. A. 2006. Postcolonialism, Multitude, and the Politics of Nature. On the Changing Geographies of the European North. University Press of America, Maryland.

Lehtinen, A. & T. Rytteri 1998. Backwoods´ provincialism: the case of Kuusamo Forest Common. Nordia Geographical Publications, Yearbook 1998, 27-37.

Lehtola, A. 1994. Kansalaisena Metsä-Suomessa – Miten ympäristöstä tuli kysymys Pohjois-Karjalassa. Teoksessa Lehtinen, A. & P. Rannikko (toim.): Pasilasta

Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto, 212-237. Gaudeamus, Helsinki.

Leighly, J. 1963. Land and life. A selection from the writings of Carl Ortwin Sauer.

University of California Press, Berkley.

Livingstone, D. N. 1992. The geographical tradition. Blackwell, Oxford.

Lounais-Suomen kalastusalue 2006. Hankkeet.

”http://www.lskalastusalue.net/hankkeet.php” (26.8.2006)

Lounais-Suomen ympäristökeskus 2004. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella.

Opassarja, opas nro 3.

Luukko, A. 1954. Pohjanmaan ja Lapin keskiaika sekä 1500-luku. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, Oulu.

Maa- ja metsätalousministeriö 2001. Maa- ja metsätalousministeriön

luonnonvarastrategia. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö. MMM:n julkaisuja 8:

2001.

Maa- ja metsätalousministeriö 2002. Lohen rannikkokalastuksen kehittämistyöryhmä.

Työryhmämuistio MMM 2002:20.

Maa- ja metsätalousministeriö 2004. Kalaistutusten kehittämistyöryhmä.

Työryhmämuistio MMM 2004:6.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2004. Elinvoimainen maaseutu – yhteinen vastuumme. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2005-2008. Maaseutupolitiikan yhteistyötyhmän julkaisuja n:o 10.

Mikkola, J. & R. Yrjölä 2001. Vapaa-ajankalastuksen teematutkimus. Teoksessa Sievänen, T. (toim.). Luonnon virkistyskäyttö 2000, 90-99. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802.

Mitchell, B. 1991. Geography and resource analysis. Logman, Essex.

Murdoch, J. 1997. Towards a geography of heterogeneous associations. Progress in Human Geography 21: 3, 321-337.

Myllylä, M. & R. Kostiainen 1991. Kalatalouden Keskusliitto, 100 vuotta kalatalousneuvontaa. Hajanaisia havaintoja järjestön 100-vuotistaipaleelta.

Kalatalouden Keskusliitto n:o 100. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala.

Mäntynen, J. & A. Saura 2002. Saaristomeren meritaimenen kalastus 1990-luvulla Carlin-merkintöjen perusteella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 258.

Niemelä, E., M. Länsman, J. Erkinaro, M. Kylmäaho & B. Sturla 2003. Lohikantojen tila Teno- ja Näätämöjoen vesistöissä vuosina 1998-2000. Poikastiheydet ja kalastus.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 292.

Niittykangas, H., R. Lääperi, H. Salo, P. Sundell & T. Laukkanen 1993. Sisävesialueen ammattikalastuksen rakenne ja kehityksen edellytykset. Jyväskylän yliopisto. Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus. Julkaisuja 126. Jyväskylä.

Notzke, C. 1995. A new perspective in aboriginal natural resource management: Co-management. Geoforum 26: 2, 187-209.

Oinonen, T. & A. Saura 2002. Vantaanjokisuuhun istutettujen meritaimenten kalastus 1990-luvulla Carlin-merkintöjen perusteella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 259.

Oksa, J. 1998. Syrjäkylä muutoksessa. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, n:n 30.

Oksanen, A. 2003. Paikallisuuden ja kansainvälisyyden kohtaaminen

luonnonsuojelussa. Tapaustutkimuksena Natura 2000 -ympäristökonflikti Lounais-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja , sarja C osa 192.

Olaus Magnus Gothus 1973. Pohjoisten kansojen historia. Suomea koskevat kuvaukset.

Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Palviainen, S. 1996. Maanviljelijä ja ympäristödiskurssi. Tutkimus maasuhteen vaikutuksesta ympäristötietoisuuden muodostumiseen. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 113.

Palviainen, S. 2004. Uusi sopimuksellisuus ympäristöpolitiikan välineenä:

toimintatutkimus ympäristöhallinnon ja maaseudun kohtaamisesta. Joensuun yliopisto, yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 70.

Pelkonen, J. 1985. Meritaimenistutusten kannattavuus Saaristomeren alueella vuosina 1975-80 suoritettujen merkintöjen perusteella. Erikoistyö Valtion kalatalousoppilaitos.

Varsinais-Suomen Kalastajaliitto, julkaisu 14.

Pelkonen, J. 2005. Merellisen kalastusalueen toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset 1983-2005. Kalahaavi 1/05.

Pelkonen, J., E. Jutila & A. Tuikkala 1984. Selvitys Aurajoen soveltuvuudesta meritaimenjoeksi. Moniste. Varsinais-Suomen Kalastajaliitto ry, Turku.

Philo, C. & J. Wolch 1998. Guest editors’ introduction. Through the geographical looking glass: Space, place, and society-animal relations. Society & Animals 6: 2, 102-118.

Philo, C. & C. Wilbert 2000 (toim.). Animal spaces, beastly places: New geographies of human-animal relations. Routledge, London.

Pigram, J. J. 1999. Towards upstream-downstream hydrosolidarity: Australia’s Murray-Darling River Basin. Teoksessa: Towards upstream/downstream hydrosolidarity. A SIWI/IWRA seminar Stockholm August 1999, 88-96. Arkpressen, Stockholm.

Pielisen järvilohi Lieksanjokeen 2006. Järvilohihanke. ”http://www.jarvilohi.fi”

(21.8.2006)

Pietarinen, J. 1997. Ympäristöfilosofia ja etiikka. Teoksessa Pietarinen, J., P. Jokinen, T. Järvikoski, J. Hoffren & J. Gustafsson (toim.). Ympäristönsuojelu ja yhteiskunta, 7-44. 2.painos. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 59.

Pitkänen, M. 1998. Ympäristökysymysten julkisuus teollisuuspaikkakunnalla –

Warkauden Lehti paikallisten ympäristökysymysten ja elämäntapojen ympäristösuhteen ilmentäjänä ja määrittäjänä 1970-luvulta nykypäivään. Alue ja Ympäristö 27:1, 65-78.

Proctor, J. D. 1995. Whose nature? The contested moral terrain of ancient forest.

Teoksessa Cronon, W. (toim.). Uncommon ground. Toward reinventing nature, 269-297. W. W. Norton & Company, New York.

Puhakka, R. 2007. Kansallispuistot murroksessa. Tutkimus luonnonsuojelun ja matkailun tavoitteiden kohtaamisesta. Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, Joensuun yliopisto, yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, n:o 81.

Puhakka, R. & V. Salonen 2005. Luontosuhteen muutos ja kalastusmatkailun kehitys Suomessa. Maaseudun uusi aika 13: 3, 5-20.

Raivo, P. J. 2002. The Finnish landscape and its meanings. Fennia 180: 1-2, 89-98.

Raitaniemi, J., K. Manninen & J. Stigzlius 2004. Kalavarat 2004. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. SVT; maa-, metsä- ja kalatalous 2004:60.

Rannikko, P. 1994. Ympäristökamppailujen aallot. Teoksessa Lehtinen, A. & P.

Rannikko (toim.). Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto, 11-28.

Gaudeamus, Helsinki.

Rannikko, P. 1995. Ympäristötietoisuus ja ympäristöristiriidat. Teoksessa Jokinen, P., T. Järvikoski & P. Rannikko (toim.). Näkökulmia ympäristösosiologiaan, 65-91. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 33.

Rassi, P., A. Alanen, T. Kanerva & I. Mannerkoski 2000. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Suomen ympäristöministeriö.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2004. Itämeren lohikantojen tila ja lohenkalastuksen kehittämismahdollisuudet. Lehdistötiedote 24.3.2004.

”http://www.rktl.fi/tiedotteet/itameren_lohikantojen_tila.html”

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2006a. Tilastot. ”http://www.rktl.fi/tilastot/”

(23.8.2006)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2006b. Tenonjoen lohisaalis edellisvuotta parempi. Lehdistötiedote 8.5.2006.

”http://www.rktl.fi/tiedotteet/tenojoen_lohisaalis_edellisvuotta.html”

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2006c. Kala- ja rapuistutukset 2004. Riista- ja kalantalouden tutkimuslaitos. SVT; maa-, metsä- ja kalatalous.

Rytteri, T. 2002. Metsäteollisuusyrityksen luonto. Tutkimus Enso-Gutzeitin ympäristö- ja yhteiskuntavastuun muotoutumisesta. Joensuun yliopiston maantieteenlaitoksen julkaisuja 10.

Saarinen, J. 2002. Erämaan muuttuvat merkitykset: pohjoisen luonnon traditionaalinen käyttö, moderni suojelu ja turistinen tulevaisuus. Alue ja ympäristö 31: 2, 25-36.

Saaristo, H. 2005. Maisemanhoitosuunnitelma. Aurajokilaakson kulttuurimaisema.

Turun ammattikorkeakoulun raportteja 37.

Salminen, M., E. Jutila, E. Jokikokko, P. Kummu, A. Leskelä, P. Pasanen & J. Piironen 2001. Valtion varoin tehtävät kalaistutukset vuosina 2001-2005. Työryhmämuistio.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 234.

Salminen, M., P. Kummu, P. Pasanen & E. Ikonen 2004. Arvokalojen

sopimuskasvatustoiminta 2004-2010. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 311.

Salonen, V. 2000. Saimaan järvilohi ihmisen armoilla – tutkimus ihmisen vaikutuksesta ja asenteista järvilohikantaan. Julkaisematon pro gradu –tutkielma. Joensuun yliopiston maantieteen laitos.

Salonen, V. 2004. Eläinmaantiede – näkökulmia ihmisen ja eläimen vuorovaikutussuhteeseen. Terra 116: 4, 227-240.

Sanomia Turusta 1858. nro 20 18.5.1858, s. 79.

Sauer, C. O. 1963. Land and Life. A selection from the writings of Carl Ortwin Sauer (toim. John Leighly). University of California Press, Berkeley.

Scarce, R. 1999. Who – Or What – Is In Control here? Understanding the Social Context of Salmon Biology. Society & Natural Resources 12, 763-776.

Setälä, J. 2005. Suomukalojen tuotanto ja markkinointi Suomessa, Ahvenenmaalla, Ruotsissa ja Virossa. Teoksessa Setälä, J., K. Saarni, A. Honkanen & J. Virtanen (toim.). Suomukalojen kauppa ja markkinat seminaari, 3-4. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja 343.

Setälä, J., K. Saarni, A. Honkanen & J. Virtanen 2003. SALMAR. Tuloksia

eurooppalaisesta lohitutkimuksesta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja 273.

Sievänen, T. (toim.) 2001. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802.

Silvasti, T. 2001. Talonpojan elämä. Tutkimus elämäntapaa jäsentävistä kulttuurisista malleista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Sorsa, R. 2005. Paluu luontoon? Erämaapuistot matkakohteina ja luontosuhteen muokkaajina. Teoksessa Lehtinen, A. (toim.). Maantiede, tila, luontopolitiikka.

Johdatus yhteiskunnalliseen ympäristötutkimukseen, 109-133. Joensuu University Press, Joensuu.

Stenroos, M. 1999. Puhtaan veden valtiaat. Juomavesikysymys Turussa. Teoksessa Laakkonen, S., S. Laurila & M. Rahikainen (toim.). Harmaat aallot.

Ympäristönsuojelun tulo Suomeen, 143-157. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.

Stringer, E. T. 1999. Action Recearch. Second edition. Sage Publications, Thousand Oaks.

Susiluoma, H. 2001. Maaseudun kehittäminen osallistuvan toimintatutkimuksen näkökulmasta. Jyväskylän yliopisto, Chydenius-Instituutin tutkimuksia 4.

Tanskanen, M. 2000. Näkyvän takana. Tutkimus metsäojitetun suomaiseman kulttuurisuudesta. Joensuun yliopiston maantieteenlaitoksen julkaisuja 8.

Tiitinen, J. 1995. Kalastuksen päätöksentekojärjestelmän kehittyminen. Teoksessa Hyytinen, L & H. Kupiainen (toim.). Kalaveteen piirretty viiva. Kalastus ja kalastaja yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä, 88-150. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli.

Tiitta, A. 1982. Suomalaisen maiseman hahmottuminen kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Terra 94: 1, 13-26.

Toivonen, A.-L., J. Mikkola, P. Salmi & J. Salmi 2003. Vapaa-ajankalastuksen monet merkitykset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kalatutkimuksia 187.

Turun kaupunki 2000. Ympäristövuosi 1999 Turussa. Turun kaupunki, ympäristövirasto.

Turun kaupunki 2001. Turun kaupunki. Ympäristön tila 2000. Ympäristönsuojelu-toimisto.

Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto 1986. Turun kalavedet sekä kalavesien

Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto 1986. Turun kalavedet sekä kalavesien