• Ei tuloksia

5.3 Aikuisen keinot nuorten verkkovälitteiseen toivon vahvistamiseen

5.3.2 Huolen huomaaminen (ja avun piiriin kannustaminen)

Arvostuksen osoittamisen ohella aikuiset suhtautuivat nuorten ongelmiin vakavuudella ja muistuttivat heitä siitä, että apua on saatavilla. Ennen varsinaista palveluohjausta aikuiset pyrkivät eri tavoin oikeuttamaan nuoren avun hakemista. Kaikkea tätä tuki tiedon tarjoami-nen, mikä antoi nuorelle paremmat valmiudet päättää jatkotoimenpiteistä. Edellä mainitut tekijät yhdistin kuvion 2 mukaisesti yhteen luokkaan, jonka nimesin huolen huomaamiseksi.

KUVIO 2. Huolen huomaaminen

Vakavasti ottaminen. Toivon kannalta on tärkeää, että nuorten huolet huomataan ja niihin puututaan (Tikkanen 2012, 60), mikä toteutui poikkeuksetta kaikissa aikuisten nuorille suun-natuissa vastauksissa. On kuitenkin huomattava, että aikuiset reagoivat keskustelupalstalla nuorten kirjoituksiin ainoastaan tilanteissa, joissa työntekijän vastaus voitiin katsoa erityisen

tarpeelliseksi. Kyseessä olivat ongelmat, jotka luonteensa vuoksi edellyttivät aikuisen vä-liintuloa. Tässä valossa nuorten huolien vakavasti ottaminen vaikuttaa itsestäänselvyydeltä.

Tästä huolimatta aineistosta voitiin erotella 47 aikuisen kirjoittamaa kirjettä, jossa nuoren huolen huomaamiseen oli kiinnitetty erityistä huomiota. Tällöin aikuinen oli selkeästi osoit-tanut, että nuoren ongelmissa oli kyse vakavista asioista.

Tuo väkivalta veljesi taholta on oikeasti vakava juttu ja jos se vieläpä toistuu monta kertaa viikossa.

Sisarusten välistä väkivaltaa pidetään helposti oman perheen sisälle kuuluvana asiana, johon puuttumisesta vanhemmat ottavat tarvittaessa vastuun. Mikäli tällaista väliintuloa ei van-hempien toimesta ole kuitenkaan tapahtunut, voi kynnys avun hakemiseen muualta tuntua kovin suurelta. Väkivalta voi tällöin arkipäiväistyä osaksi normaalia elämää siitä huolimatta, että nuori itse kokee asian ongelmalliseksi. Ulkopuoliselta saatu osoitus siitä, että kyseessä todellakin on vakava ja puuttumisen arvoinen asia, voi havahduttaa nuoren tilanteen todelli-sesta luonteesta. Tässä aikuiset hyödynsivät muun muassa tiedon tarjoamista.

Syömishäiriö vaarantaa sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Jaksaminen on heikom-paa, veren sokeriarvot saattavat heitellä (heikotusta, huimausta), hemoglobiini saattaa laskea hälyttävän alas (anemia). Aivotoiminta ei pelaa samalla tavalla ja keskittymis-kyky on heikkoa. Lapsella ja nuorella kehitys saattaa viivästyä ja jopa pysähtyä, koska elimistö ei saa rakennusaineita. Pitkään sairastaneelle syömishäiriöstä voi aiheutua jopa pysyviä elinvaurioita, esimerkiksi sydänlihakselle. Huono ravitsemus vaikuttaa myös mielialaan.

Realistinen ja kaunistelematon kuvaus ongelmista ja niiden seurauksista voi antaa nuorelle viimeisen sysäyksen muutokseen, johon ei kenties aikaisemmin ole löytynyt riittävää ylly-kettä. Ongelmien vakavuuden osoittamisen ohella aikuiset ilmaisivat monin tavoin huolen nuoria ja heidän kokemiaan ongelmia kohtaan.

Minulla heräsi huoli siitä, miten paljon paino ja laihtuminen viestisi perusteella vai-kuttaa ahdistavan sinua. Niin sen ei pitäisi olla.

Yhdessä vakavasti ottamisen kanssa aikuisen osoittama huoli nuorista voidaan nähdä vas-tauksena nuorten mainitsemaan välinpitämättömyyteen ja ongelmien vähättelyyn, joita he olivat kokeneet joidenkin ihmisten taholta. Päinvastainen kokemus ongelmiin suhtautumi-sesta voi herättää nuoressa toivon siitä, että he voivat tulla auttamissuhteissa kuulluiksi. Ai-kuiset pyrkivätkin aktiivisesti osoittamaan, kuinka apu ja muutokset ovat todella tarpeen.

Kaikista tärkeintä olisi saada sinulle tukea ja hoitoa, jotta voisit käsitellä kipeitä koke-muksia ja tunteita sekä alkaa taas pikku hiljaa voida paremmin ja kokea onnen ja ilon tunteita.

Uhkakuvien luomisen ohella avun hakemisen tärkeyttä korostettiin luomalla häivähdys toi-vosta, joka koski muutoksen mahdollisuutta. Kylmän (1996, 39) mukaan mahdollisuuden kokeminen on olennaista toivossa, mikä näkyy myös sitä koskevissa määritelmissä – toivoa luonnehditaan tietoisuutena ja kokemuksina mahdollisuuksista sekä uskona näihin mahdol-lisuuksiin.

Avun hakemisen oikeuttaminen. Toisinaan nuorten kirjoituksissa esiintyi ilmaisuja, joissa he epäilivät omaa oikeuttaan hakea ja saada apua siitä huolimatta, että ongelma oli selkeästi hankaloittanut heidän normaalia elämäänsä. Kasautuessaan ongelmat voivat Juvakan (2000, 84) mukaan olla toivon kasvua uhkaavia seikkoja, minkä vuoksi aikuisen vahvistus siitä, että apua voi ja kannattaa hakea, voidaan nähdä erityisen merkityksellisenä. Aineiston joukossa oli yhteensä 28 kirjettä, jossa nuoren avun hakemista pyrittiin eri tavoin oikeuttamaan.

sinulla on todellakin oikeus haluta apua, saada sitä ja tuntea, mitä tunnet. Jokaisella on omat kipunsa ja haasteensa elämässä, ei niitä tarvitse verrata keskenään. Toisen kipu tai ongelma ei vähennä sinun pahaa oloasi

Aikuinen oli sanoittanut nuorelle sitä, kuinka jokainen kokee elämässä tapahtuvat vastoin-käymiset omalla tavallaan, eikä omien ongelmien vertaaminen toisen ongelmiin näin ollen määritä kirjoittajan tarvetta ja oikeutta saada itselleen apua. Kyse on henkilökohtaisesta ko-kemuksesta, jolloin pieneltäkin vaikuttavaan ongelmaan voi tarpeen mukaan pyytää apua.

Saman periaatteen mukaisesti aikuiset yrittivät sanoittaa nuorille sitä, ettei avun pyytäminen omiin ongelmiin ole myöskään keneltäkään toiselta pois, kuten seuraava kommentti osoittaa.

Et todellakaan ”vaivaa asioillasi” ketään, vaan koulussa aikuiset, kuten kuraattori ja terkka, ovat juuri sinua ja muita varten auttamassa ja kuuntelemassa.

Nuorten kirjoituksissa tunne taakasta yhdistyi läheissuhteiden lisäksi myös ammattiauttami-sen konteksteihin. Vastauksessaan aikuinen osoittaa, kuinka auttajat ovat olemassa avun tar-vitsijoita varten, eikä heidän ”vaivaamisesta” tarvitse suotta tuntea huonoa omaatuntoa. Tä-män sanoittamista voidaan pitää toivon kannalta tärkeänä, sillä itseen liittyvän taakan

tun-teen on havaittu heikentävän yksilön toivon kokemusta (Miller 1989, Kylmän 1996, 55 mu-kaan). Avun hakemisen oikeuttamisen ohella aikuiset pyrkivät siirtämään nuorten kokemaa vastuuta ongelmistaan takaisin aikuisille.

Sinun tai kenenkään ei tarvitse kantaa kiusaamiskokemusta kuitenkaan yksinään ja ai-kuisten tulisi aina ottaa vastuu kiusaamisen lopettamiseksi ja asian käsittelemiseksi uudelleen ja uudelleen.

Erityisesti kiusaamisen, mutta myös useimpien muiden ongelmien kohdalla velvollisuus puuttua voidaan nähdä aikuisen tehtävänä. Nuoren tietoisuus tästä voi vapauttaa hänet ko-kemasta syyllisyyttä siitä, ettei yrityksistään huolimatta ole itse saanut muutosta tilanteeseen.

Avun saannin mahdollisuuksista muistuttaminen. Ohjaaminen oikeisiin valintoihin on Tikkasen (2012, 61) mukaan nuorten toivon ylläpitämistä ja vahvistamista. Tutkimukses-saan hän havaitsi nuorten kokevan tärkeäksi, että heille kerrotaan käytettävissä olevista eri-laisista avunsaantimahdollisuuksista. Omassa aineistossani tämä toteutui lähes jokaisessa (71 kirjettä) aikuisen nuorelle kirjoittamassa vastauksessa. Määrällisesti eniten nuoria tiedo-tettiin MLL:n eri palveluista (Lasten ja nuorten puhelin sekä verkkopalvelut), mutta nuoria ohjattiin aktiivisesti myös muiden auttamistahojen pariin (omat läheiset, koulun oppilas-huolto, sosiaali- ja terveyspalvelut, auttavat puhelimet, muut aikuiset). Varsinaisen jatko-ohjauksen ohella aikuisten kirjoituksissa keskeistä oli se tieto, jota nuorille tarjottiin avun hakemisesta ja jonka pohjalta heidän on mahdollista tehdä jatkoa koskevia päätöksiä.

Jos koet, että kotonanne on paljon alkoholinkäyttöä ja huonovointisuutta, on sinun mahdollista hakea itsellesi ja perheellesi apua lastensuojelusta. Lastensuojelu ei auto-maattisesti tarkoita sitä, että joutuisi pois kotoa, vaan lastensuojelu arvioi millaista apua lapsi/nuori/perhe voisi tarvita. Voit lukea lastensuojelusta lisää täältä:

http://mll.fi/nuortennetti/mista_apua/lastensuojelu.

Tietämättömyys voi aiheuttaa nuorissa monenlaisia ennakkoluuloja eri palveluita kohtaan, joista osa voi toimia avun hakemisen esteenä. Tällainen voi olla esimerkiksi nuoren uskomus siitä, että apu lastensuojelusta merkitsee automaattisesti joutumista pois kotoa. Aikuisen pyr-kimys täyttää tällaisia tiedon vajeita voi hälventää nuoren kokemaa pelkoa ja mahdollistaa tilanteen, jossa avun hakeminen voikin näyttäytyä varteenotettavalta vaihtoehdolta. Aina ai-kuinen ei kuitenkaan varmuudella voinut osoittaa nuoren avun saantia kohtaan kokemia pel-koja turhiksi.

Jos saisit pitemmän hoitosuhteen jonnekin, en osaa varmaksi sanoa, että sieltä ei edel-lytettäisi yhteistyötä vanhempiesi kanssa. Tiedän kuitenkin, että monella nuorella on hoitokontakti ilman vanhempien osallistumista tai edes tietämystä. Jos kerrot ja perus-telet hoitavalle taholle, miksi et halua vanhempiesi tietävän ja he näkevät, että sinun olisi tärkeää saada apua/hoitoa, niin uskoisin, ettei se olisi este.

Kirjoituksessaan nuori pelkäsi ongelmien paljastumista omille vanhemmille, mikä ajateltiin avun hakemisen välttämättömänä seurauksena. Aikuinen ei yrittänyt kieltää tämän mahdol-lisuutta, vaan pyrki edistämään nuoren omia vaikutusmahdollisuuksia asiassa. Kuitenkin työntekijän viittaus tapauksiin, joissa alaikäisen hoito vanhempien tietämättä on onnistunut, voi luoda toivoa myös kyseiselle nuorelle. Muun muassa Clayton ja kumppanit (2008) pitä-vät toivon ja rehellisyyden tasapainottamista tärkeänä taitona ammattilaisten toiminnassa.

Verhaeghe (2007, 1488) tutkimusryhmineen on sitä mieltä, että tieto, joka on positiivista mutta takaamatonta, voi saada aikaan ainoastaan epäluottamuksen ammattilaisia kohtaan.

Näin ollen aikuisen rehellinen tapa vastata nuoren huolenaiheisiin voi ehkäistä uusia petty-myksiä hoitosuhteissa. Nuorten kirjoituksissa suuri osa avun hakemisen esteistä voitiin li-säksi paikantaa puhumisen vaikeuteen, jolloin erityisesti MLL:n omiin palveluihin ohjaami-nen näyttäytyi merkittävänä.

Itselle vaikeista asioista voi olla hankala jutella ja/tai pukea ajatuksia/tunteita sanoiksi.

Mutta haluan kertoa sinulle, että Lasten ja nuorten puhelimessa saat olla täysin oma itsesi. Voit kertoa, että sinulla on asioita, joista haluaisit jutella, mutta et oikein tiedä miten… Voit alkuun jutella ihan niitä ja näitä ja katsoa, uskaltaisitko luottaa päivystä-jään kertoaksesi mielen päälläsi olevista asioista. Moni lapsi ja nuori soittaa ihan päi-vän kuulumisista, kyselee erilaisista asioista tai ihan vaan tiedustelee, että mikäs tämä puhelin oikein on. Esimerkiksi noillakin aiheilla voisit aloittaa. Sinun numerosi ei näy vastaajalle eikä puhelu maksa sinulle mitään. Saat olla täysin anonyymi ja laittaa luurin kiinni, koska tahansa. Vaikka kesken lauseen, jos haluatkin perääntyä.

Nuoren usko omiin kykyihin sekä mahdollisuuksiin vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin on tärkeää toivon kannalta (mm. Snyder 2002). Työntekijän antama lupa harjoitella vaikeiden asioiden jakamista turvallisesti ensin omissa palveluissaan voi myöhemmin roh-kaista nuorta ottamaan yhteyttä myös virallisempiin auttamistahoihin, joissa aikuisen luotet-tavuuden testaaminen voidaan helpommin tulkita kiusanteoksi. Avun hakemisen kynnystä pyrittiin madaltamaan myös sanoittamalla nuorille valmiiksi puhetta, jonka avulla he voisi-vat tuoda ongelmiaan paremmin julki.

Mitä jos aloittaisit seuraavalla käynnillä sanomalla esim., että ”mulla olisi yksi juttu, josta haluaisin puhua, mutta en uskalla…” Ja jatkaisit jotenkuten niin, että ”se liittyy sellaisiin ajatuksiin, joita mulla on päässä ja jotka tiedän vääräksi.. mua pelottaa ne ja

haluaisin apua..”. Tällöin työntekijäsi osaisi hieman kysellä ja se ehkä helpottaisi koko jutun kertomista.

Erityisesti silloin, kun nuori on epävarma omasta kyvystään ottaa vaikeuksiaan puheeksi sanallisesti, voi aikuisen tarjoama konkreettinen apu rohkaista kokeilemaan. Puheeksi otta-miseen ei vaadita nuorelta koko elämänkertansa sanoittamista yhdellä kertaa, vaan alun jäl-keen aikuinen voi ottaa enemmän vastuuta asian selvittämisestä. Tikkanen (2012) näkee, että asioiden esille ottaminen voi saada nuoren puhumaan vaikeuksistaan. Puhumiseen ei saisi kuitenkaan pakottaa, vaan toinen ihminen voi tarjota apuaan ongelmien ratkaisemisessa (mts. 60). Rohkeuden puuttuessa alkuun on tällöin mahdollista päästä myös kirjoittamalla.

Jos pelkäät, ettet tapaamisessa uskallakaan sanoa asioita siten, kuin ne ovat, niin entäs jos kirjoittaisit asioita varmuudeksi lapulle? Voisit lukkoon mennessä ojentaa sen ku-raattorille. Nimittäin tärkeää olisi, että sinua auttavat aikuiset tietäisivät, miten paha olla sinulla on. Muuten he luulevat, että hätäsi ei ole niin suuri.

Aikuisen vastauksessa korostuu sen tärkeys, että keinoista huolimatta auttajat saisivat tie-toonsa nuoren todellisen tilanteen. Tällöin ei käy niin, että aikuinen kuittaa nuoren huolen pintapuolisella välinpitämättömyydellä. Kannustaessaan nuoria avun piiriin aikuiset vetosi-vat niin omiin toiveisiinsa kuin nuorten kirjeissään ilmaisemaan epätoivoon.

Toivon niin paljon, että soisit itsellesi mahdollisuuden alkaa voida paremmin. Avun hakemisessa ei voi hävitä mitään. Sen sijaan lopullisissa ratkaisuissa, joista viestissäsi puhut, voi hävitä kaiken. Joten miksipä ei kokeilisi ensin muita mahdollisuuksia?

Epätoivoisessa ja lohduttomalta tuntuvassa tilanteessa nuorella ei välttämättä ole enää uskoa avun hakemisen mahdollisuuksiin ongelmiensa lievittämisessä, jolloin tulevaisuus voi näyt-täytyä vaihtoehdottomalta. Vastauksessaan aikuinen pyrkii kuitenkin osoittamaan avun ha-kemisen riskittömyyden silloin, kun toivo elämästä on jo menetetty. Tämä voi saada nuoren tarttumaan vielä viimeiseen oljenkorteen, mikä voi olla muutoksen kannalta ratkaisevin.