• Ei tuloksia

2 Käsitteiden määrittelyt ja teoria

2.2 Euroopan uskonnollinen kenttä

Lähestyessäni Yhdysvaltojen ja Euroopan uskonnollista kenttää selittääkseni syitä ateismin ja uskonnottomuuden ennakkoluuloille, käännyin Bergerin ja kumppaneiden teoksen puoleen.

Teoksessa tarkastellaan niin Yhdysvaltojen kuin Länsi-Euroopan uskonnon historiaa ja niiden uskonnollisen kentän erovaisuuksia. Mantereiden uskonnon historian tapahtumat sekä uskonnollisen kentän kehityskaaret kertovat ateismia ja uskonnottomuutta kohtaan

kehittyneiden asenteiden syistä. Molemmilla mantereilla ateismi ja uskonnottomuus nähdään yleisesti katsottuna epäsuosittuna, mutta eri syistä. Euroopan voidaan sanoa suhtautuvan Yhdysvaltoja suopeammin kyseisiin ilmiöihin, mistä päästäänkin Bergerin teoksen ytimeen.

Teoksen toisessa luvussa Berger ottaa kantaa yleiseen käsitykseen siitä, että Eurooppa on Pohjois-Amerikkaa (Yhdysvallat ja Kanada) paljon sekulaarisempi. Berger selittää, että vaikkakin kyseinen klisee peilaa totuutta jollain tapaa, ovat käsityksen synnyn juuret monimutkaiset.15 Avaankin tässä sekä seuraavissa alaluvuissa Euroopan ja Yhdysvaltojen uskonnollisen kentän kehityskaarta ja uskontohistorian vaiheita ja sitä, miten ne selittävät ateismia ja

uskonnottomuutta kohtaan syntyneitä käsityksiä ja asenteita. Euroopan lisäksi käsittelen erikseen uskonnottomuuden ja ateismin ilmenemistä Suomessa.

Euroopan uskonnollisuutta kuvaillessaan Berger käyttää termiä eurosekulaarisuus. Se ilmenee pääasiassa Länsi-Euroopan maissa, jossa valtauskontona on katolilaisuus tai protestanttisuus.

Eurosekulaarisuuden Berger määrittelee ilmiönä, jossa kirkon merkitys yksilön elämässä on vähenemään päin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että uskonnolliset tapahtumat ja rituaalit menettävät merkitystään ja se näkyy myös kirkkojen jäsenmäärien vähenemisenä.16 Uskonnonvapaus antaa ihmisille vapauden valita vakaumuksensa, mutta Euroopassa se

nähdään enemmänkin vapautena uskosta kuin vapautena uskoa. Se on myös muuttanut kirkon merkityksen yksilön elämässä itsestään selvyydestä yksilön omaksi valinnaksi.17 Toisin on

Yhdysvalloissa, jossa uskonnonvapaus nähdään vapautena uskoon ja on uskonnollisuutta

15 Berger et al. 2016 [2008], 9.

16 Berger et al. 2016 [2008], 13.

17 Berger et al. 2016 [2008], 13.

ruokkiva asia.18 Eurooppa on maallistumassa kovaa vauhtia ja siihen vaikuttaa moni tekijä uskonnonvapauden lisäksi, niitä ovat esimerkiksi individualismin kasvu sekä globalisaatio. Nämä kaksi ilmiötä ovat tuoneet mukanaan pluralismin. Pluralismi haastaa Euroopan uskonnollista kenttää sekä sen maiden pyrkimyksiä uskontoneutraaliuteen. Maahanmuuton ja pluralismin myötä kirkkojen ympärille on tullut uusia kilpailevia uskonyhteisöjä. Uudet uskonyhteisöt kantavat erilaisia arvokäsityksiä ja näkemyksiä, jotka haastavat länsieurooppalaista liberaalia arvomaailmaa. Yhteiskunnallisiin keskusteluihin nousevat aiheet ovat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liitot sekä uskontojen sananvapaus.19

Ymmärtääksemme tämän päivän Euroopan uskonnollisen kentän tapahtumia, tulee meidän tarkastella Euroopan historian vaiheita. Uskonnollisen kentän nykyinen malli on uusi versio vanhasta ja vahvasti kristillisestä Euroopasta eli historian tapahtumat vaikuttavat

nykypäivänäkin.20 Eurooppaa on pitkään hallinnut kristinusko ja sen eri kirkot: katolinen, ortodoksinen sekä protestanttiset. Kirkot ovat olleet vahvasti sidoksissa niin valtioon sekä ihmisten arkiseen elämään. Yksi esimerkki valtion ja kirkon vahvasta suhteesta on nykypäivään asti kantautunut käsitys valtionkirkosta. Suomessa valtio ja kirkko erotettiin vuonna 1870,21 mutta käsitettä valtionkirkko käytetään yhä nykypäivänä. Toisena esimerkkinä on mielikuvien hidas muuttuminen: kirkko mielletään yhä yhteiskunnan yhdeksi instituutioksi ja siihen kuuluminen on monelle vielä itsestään selvyys. Jäseneksi liittämisen jälkeen ihminen pysyy jäsenenä kuolemaansa asti, vaikka ei olisi ollut kirkon aktiivinen jäsen.22 Kirkot näyttelevät suurta osaa myös maiden kulttuurissa sekä nationalismissa, esimerkiksi kaupungit sekä kylät ovat monesti rakennettu niin, että niiden keskipisteenä on kirkko. Nationalismiin kirkot kietoutuvat erilaisten kansallistenjuhlien kautta, joiden juhlallisuuksiin liitettiin kirkkojen rituaaleja.23

18 Berger et al. 2016 [2008], 28.

19 Berger et al. 2016 [2008], 104–105.

20 Berger et al. 2016 [2008], 26.

21 Valtionkirkko ja kansankirkko.

22 Berger et al. 2016 [2008], 24.

23 Berger et al. 2016 [2008], 24.

Muutokset kirkon ja valtion pitkälliselle yhteiselolle alkoivat valistumisen aikakaudesta sekä reformaatioista. Ihmisten arkielämässä tämä muutos alkoi näkyä vasta 1960-luvulle tultaessa, jossa maailmansotien jälkeinen individualismin aate sekä kaupunkien teollistuminen saivat aikaa suuren muuttoliikkeen kaupunkeihin ympäri Eurooppaa. Sitä ennen vielä 1900-luvun alussa kirkkojen elinvoimaisuuden lähteenä toimivat maalaisseurakunnat. Suurimman osan väestössä asuessa maaseuduilla pystyi kirkko vaikuttamaan ihmisten opetukseen sekä mielipiteisiin seurakuntien kautta. Kirkot eivät kumminkaan osanneet reagoida nopeasti tapahtuneeseen muuttoliikkeeseen kaupunkeihin, jossa maalaisseurakuntiin verrattavissa olevia seurakuntia ei ollut olemassa. Näin kirkot menettivät valtaansa ihmisten elämään ja sen takaisin saaminen oli vaikeaa.24

Palataksemme Euroopan valistuksen aikakauteen sekä reformaatioihin, voimme tarkastella tapahtumia kolmesta eri näkökulmasta Ranskan, Britannian ja Saksan. Ranskan valistuksen aikakausi sekä vallankumous nousevat ensimmäiseksi näkökulmaksi, jolle on ominaista kriittinen suhtautuminen valtion ja kirkon yhteyteen. Ranskan valtion ja katolisen kirkon tiivis suhde joutui valistuksen aikana kansalaisten arvostelun kohteeksi. Valistuksen aikakauden tapahtumat

kiteytyvät katolisen kirkon vallan kitkemiseen valtiosta sekä kristinuskon rankkaan arvosteluun.

Sen aikainen kritiikki kristinuskoa kohtaan oli melkein antikristillistä. Ranskan valistuksen aikakauden vaikutuksia voi huomata nykypäivänä esimerkiksi maan tekemistä linjauksista uskonnollisten symboleiden näkymisestä julkisella paikalla.

Britanniassa valistuksen aikakausi meni toisin, vaikka se koki myös raa’an vallankumouksen.

Kirkon ja valtion suhteen uudelleen muodostuminen pohjautui protestantismiin, jossa valtion sekä kirkon eroa pidettiin hyvänä asiana. Maltillisempaan suhtautumiseen kristinuskoa kohtaan vaikutti myös se, että Britannia ja siihen kuuluvat maat olivat Ranskaa paljon pluralistisempia yhteiskuntia, jotka hyväksyivät myös muut uskontokunnat osaksi yhteiskuntaa.25 Saksassa

24 Berger et al. 2016 [2008], 28.

25 Berger et al. 2016 [2008], 48–49.

tilanne oli samanlainen. Kirkon ja valtion ero nousi protestanttisen reformaation myötä, joka ei vastustanut valtion sekä kirkon eroa.26

Uskonnonvapaus Euroopassa ei kumminkaan tarkoita, että uskonnot olisivat tasa-arvoisia valtion silmissä, vaan kristillisille kirkoille on myönnetty laissa erikoisoikeuksia. Suomessa yksi kirkon erikoisoikeuksista on veronkeräysoikeus, josta Suomen evankelisluterilainen sekä ortodoksinen kirkko nauttivat. Veronkeräysoikeus on nimetty yhdeksi kirkosta eroamisen perusteiksi, mutta se ei ole kumminkaan kovin yleinen syy sille. Kirkon veronkeruutta eivät esimerkiksi kaikki ei-aktiiviset jäsenet pidä huonona asiana ja haluavatkin rahoittaa kirkon toimintaa varsinkin sen hyväntekeväisyyttä. Kirkkojen jäsenmäärien väheneminen tarkoittaa myös kirkon varojen pienenemistä, mikä vaikeuttaa esimerkiksi hautausmaan ja ruoka-avun ylläpitoa.27 Kirkkoon kuuluminen sen toiminnan ylläpidon vuoksi liittyy Euroopan

uskonnollisuudelle tyypilliseen ilmiöön, joka on sijaisuskonnollisuus. Sijaisuskonnollisuus

kiteytyy ajatuksesta: ”kuulun, mutta en usko”. Kyseessä on siis, ihmisten halu kuulua kirkkoon ja näin ylläpitää sen toimintaan niitä varten, jotka sitä tarvitsevat.

Eurooppa vaikuttaa uskonnolliselta kentältään hyvin sekulaariselta verrattuna esimerkiksi

Yhdysvaltoihin, johon pääsemme seuraavassa alaluvussa. Sekularisoitumista selittävinä syinä on teoksessa esitelty valtion ja kirkon tiivistä suhdetta, joka valistuksen aikakautena koki

muutoksen. Tämän lisäksi uskonnonvapautta ja pluralismia, jotka ovat tuoneet ihmisille vapautta sekä valintoja. Kirkko on kumminkin yhä läsnä ihmisten elämässä maan kulttuurin sekä

perinteen muodossa. Sekularisaation nähdään monesti johtuvan myös modernisaatiosta, mutta eurooppalaiset tutkijat kuten Bryan Wilson ja Steve Bruce näkevät, että sekularisoituminen ja modernisaatio toimivat enemmänkin toisiaan voimistavina ilmiöinä kuin toisistaan johtuvina.28 Tutkija José Casanova jatkaa tätä ajatusta kertomalla, että uskonnon poistuminen julkisesta tilasta ei tarkoita suoraan uskonnollisuuden häviävän yksilöiden elämästä.29 Hän myös alleviivaa,

26 Berger et al. 2016 [2008], 51.

27 Berger et al. 2016 [2008], 15.

28 Berger et al. 2016 [2008], 31–32.

29 Berger et al. 2016 [2008], 32–33.

että moderneja yhteiskuntia on monenlaisia, ja Eurooppa on vain yksi esimerkki. Moderni yhteiskunta ei automaattisesti tarkoita sekulaarista yhteiskuntaa.30

Globalisaatio ja pluralismi eivät ole tehneet Euroopasta Yhdysvaltojen kaltaista elinvoimaista uskonnollisten yhteisöjen kehtoa. Päinvastoin monikulttuurisuuden myötä entistä enemmän uskontojen näkymistä neutralisoidaan lainsäädännöllä, vaikka pluralismin tuomat haasteet eivät sitä vaadi. Usean Euroopan maan tavoitteena on pyrkiä kaikille tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jossa esimerkiksi vähemmistöuskontojen oikeuksia ei poljettaisi.31 Toimet uskontojen

näkyvyyden neutralisoimiseen sekä uskonnon erossa pitäminen valtiovallasta voi luoda Länsi-Euroopasta sekulaarisemman kuvan kuin mitä se on. Suurin osa Euroopan väestöstä eli noin 72

% kumminkin kuuluu kristillisiin uskontokuntiin, kun taas 20 % väestöstä luokittelevat itsensä uskontokuntaan kuulumattomia.32

Yhdysvaltalaiset tutkijat Rodney Stark ja William S. Bainbridge, lähestyvät Euroopan sekularisoitumisen syitä vertaamalla sitä Yhdysvaltoihin. Starkin ja Bainbridgen mukaan Euroopassa uskonnon elinvoimaisuuden hiipuminen johtuu kirkon vetovoiman ja

houkuttelevuuden puutteesta. Euroopassa kirkkoa kohdellaan yhteiskunnallisena instituutiona, jonka auktoriteetti sekä vastahakoisuus vastata yhteiskunnan muutoksiin eivät houkuttele nykyihmistä. Euroopan uskonnolliselta kentältä puuttuvat vaihtoehdot kirkoista ja kirkon työntekijöiltä aitoa palvelemisen iloa. Yhdysvalloissa tilanne on erilainen, koska uskonnolliselta kentältä löytyy paljon valinnan varaa ja uskonyhteisöt palvelevat jäseniään paremmin

vastaamalla jäsentensä tarpeisiin sekä haluihin.33

30 Berger et al. 2016 [2008], 44.

31 Berger et al. 2016 [2008], 63.

32 Religious Affiliation Europe 2020.

33 Berger et al. 2016 [2008], 45.