Esimies ja alainen väittelevät tehtävänannon tarkoituksesta

Seuraavassa esimerkissä 7.26.B (Toimeksiantoahan voidaan muuttaa) osallis-tujat käyttävät -hAn-lausumia väittelysekvenssissä kannanoton perustelemi-seen ja koko väittelysekvenssin päättämiperustelemi-seen yhdessä. Esimerkki on kohdasta, jossa esimiehen ja tämän alaisen välille tulee keskustelun etenemisen kannalta kriittinen näkemysero: alainen kyseenalaistaa esimiehen kannanoton mutta myöntyy saman tien esimiehen näkemykseen. Keskustelu muuttuu tämän jäl-keen hienovaraiseksi väittelyksi, jossa esimies alkaa vähitellen antaa periksi alaiselle. Esimerkki esiintyy arvokeskustelun puolivälissä kohdassa, jossa

osal-listujat ovat miettineet tavoitteiden ja arvojen välistä yhteyttä. Ennen alla ole-vaa esimerkkiä PJ, joka on kokouksen osallistujien esimies, tarjoaa keskuste-luun ratkaisuehdotuksen, jonka mukaan kokouksen osallistujien edustaman yksikön tehtävänä olisi tukeakonsernin tavotteita ja määriteltyjä arvoja toi-mimalla meidän työyhteisön arvojen mukaisesti. PJ:n ratkaisuehdotus perus-tuu kompromissiin, jonka mukaan konsernin päämäärät tulevat esiin oman työyhteisön arvojen mukaisesti toimimalla, mutta samalla työyhteisön jäsenet saavat sisäisen rauhan (josta on edellä keskusteltu) toimimalla laadukkaasti (.) ja niin päin pois (-) me tässä asiassa (.). PJ perustelee ratkaisuehdotustaan sillä, että konsernin arvot eivät määritä edellä mainittua toimintaa: ja sen takia se jää niinkun meidän omalle kontolle tää (.) sisäsen rauhan rakentaminen täällä(r. 3–5).

Esimerkki 7.26.B Toimeksiantoahan voidaan muuttaa

01 PJ: (.) nää on juttuja kuitenki

02 joita pankin arvot ei määritä (.) 03 ja sen takia se jää niinkun meidän 04 omalle kontolle tää (.) sisäsen

05 rauhan rakentaminen täällä

06 Sami: Joo kyllä mut niinku (.) viimeks 07 tais täs toimeksannos olla tää idea 08 et nää on niinkun- nää on niinkun

09 meidän arvoja jotka on niinku

10 välivaihe kohti pankin yhteisiä

11 arvoja (.) emmä t-tiedä

12 [ajatteletko näin

13 PJ: [mä en (.) usko henk koht siihen

14 olkoon toimeksianto nyt ollu mikä tahansa 15 Sami: [ja (.) joo joo

16 PJ: => [koska toimeksiantoahan voidaan mu[uttaa 17 Sami: [>voidaan=

18 =voidaan ja se on ihan ookoo

19 [< e- ajattelin vaan=

20 PJ: [mm

21 Sami =et tota: jos meil on hyvin 22 erilaiset (h)arvot kun pankin arvot 23 niin .hh(.) tai joku suhde niil pitäis 24 olla ku pankille syntyy joku et 25 jot- jotenkin (.) me voidaan tukee niitä 26 mut luultavasti meilt edellytetään et

27 me oltas saman (.) näkösiä (.)

28 [tai saman suuntasia]

29 PJ: [jjjjoo (.)]

30 tämä: tää on hyvä debatti

31 joka kannattaa käydä

32 ja mä yritin rakentaa sitä siltaa 33 justiinsa tohon mutta:: en usko siihen 34 että siitä tulis identiteetti vaan siit 35 tulee musta jatkumo (.) joka on 36 eri tasoilla ilmenee [eri tavoilla 37 Sami: [

!

joo

!

näin se

38 luultavasti on mut mut tota

39 kuitenki se- sii voi tulla

40 joku: (.) ongelma niinku suhteuttaa

41 et ymmär[tää=

42 PJ: [se voi olla totta [kyllä ] 43 Sami: [=et pankin (.)]

44 et me tehään tämmöset tämmöset ja

45 pankil on tommoset ja onko ne

46 samanlaisia tai erilaisia ja:

47 me ollaan kuitenki keskeinen

48 yksikkö niinku (.) viemässä

49 pankin arvoja eteenpäin

50 PJ: => ja sitähän me joudutaan

51 te[kemään

52 Sami: [ja me te[hdään

53 PJ: [päästään tekemään

54 ilman muuta ja tehdään

55 Sami: njoo

56 PJ: nou kvestsön

57 Sami:

!

njoo

!

Sekvenssin alussa esimies (PJ) esittää kannanoton, jonka mukaan yksilöi-den on noudatettava konsernin arvoja ja itse määriteltävä, miten löytävät rau-han yksilön ja yhteisön arvojen välillä. Alainen eli Sami esittää eriävän kan-nanoton, jonka mukaan toimeksiantona olisi nimenomaan ollut yksilön arvo-jen määrittäminen välivaiheena kohti konsernin yhteisiä arvoja. Tähän PJ puo-lustautuu vetoamalla omaan henkilökohtaiseen uskomukseen ja väittämällä yleisenä tosiasiana, että toimeksiantoa voidaan muuttaa, mihin Sami lopulta myöntyy.

PJ:n esitettyä ratkaisuehdotuksensa ja perustelunsa sille Sami ilmaisee eriävän mielipiteensä. Sami aloittaa vuoronsa tunnustamalla, että PJ:n ratkai-suehdotus voisi olla hyväksyttävissä (joo kyllä, r. 6) mutta kohdistaa fokuksen sitten vastakkaiseen näkemykseen adversatiivisella konjunktiolla mut(r. 6) ja viittaa sitten aikaisempaan tehtävänantoon: niinku (.) viimeks tais täs toimek-sannos olla tää idea et nää on niinkun- nää on niinkun meidän arvoja jotka on niinku välivaihe kohti pankin yhteisiä arvoja (6–11). Sami ei suoraan vastusta PJ:n esittämää ratkaisuehdotusta vaan muistuttaa tätä toimeksiannon

luonteesta. Sami muotoilee lausumansa eriäväksi kannanotoksi varovaisesti muun muassa käyttämällä konditionaalimuotoista modaaliverbiä tais. Lisäksi Sami tiedustelee vuoronsa lopussa PJ:ltä, jakaako tämä Samin esittämän mie-lipiteen: (.) emmä t-tiedä ajatteletko näin (r. 11–12). Varauksia sisältävän muotoilun johdosta Samin vuoro on tulkittavissa ongelmalliseksi, mikä voi joh-tua siitä, että Sami muistuttaa esimiestään toimeksiannosta ja tällä tavalla tuo implisiittisesti esiin, ettei esimies ole sisäistänyt toimeksiantoa.

PJ vastaa Samin tiedusteluun vetoamalla omaan subjektiiviseen mielipitee-seensä: mä en (.) usko henk koht siihen(r. 13). Vuoro on mielenkiintoinen, sillä henkilökohtaisen uskomuksen mainitseminen muuttaa väittelyn dynamiikkaa – muut keskustelijat eivät voi pureutua toisen syviin henkilökohtaisiin mielipi-teisiin eikä toisen uskoa voi mitenkään kiistää: jälkijäsen vierusparissa

”Uskon” ~ ”Etpäs usko” on ilmeisen preferenssinvastainen. PJ määrittelee tilanteen parenteettisena lisäyksenä olkoon toimeksianto nyt ollu mikä tahan-sa (r. 14). Sami ottaa vuoron vastaan ilmeisen hyväksyvänä: ja (.) joo joo (r. 15). Tämän jälkeen PJ perustelee koska+ -hAn-lausumalla, miksi hän uskoo näin: koska toimeksiantoahan voidaan muuttaa (r. 16). Lausuman subjekti toimeksiantoahan, johon -hAn-liitepartikkeli on kiinnittynyt, viittaa anafori-sesti edelliseen lausumaan (olkoon toimeksianto nyt ollu mikä tahansa). Liite-partikkelin -hAn avulla PJ:n esittämä lausuma tekee sen sisältämän proposi-tion yleisesti tunnetuksi, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että toimeksianto on tullut konsernin johdolta, eikä yksittäinen yksikkö voine lähteä muuttamaan ylhäältä annetun toimeksiannon sisältöä. PJ siis esittää totuusarvoltaan päte-mättömän proposition pätevänä tekemällä sen yleisesti tunnetuksi ja yhteisesti jaetuksi. Sami ottaa kuitenkin PJ:n lausuman vastaan totuusarvoltaan pätevä-nä: voidaan voidaan ja se on ihan ookoo (r. 17–18).

PJ ottaa edellä kuvatun Samin myöntymisen vastaan neutraalilla dialogi-partikkelilla mm (r. 20). Samanaikaisesti Sami ryhtyy esittämään omaa myön-tymisen jälkeistä eriävää kannanottoaan (r. 19, 21–28). Sami merkitsee rivillä 19 vuoronsa preferenssinvastaiseksi nimeämällä sen henkilökohtaiseksi ajatuk-seksi (ajattelin) ja vähättelemällä perusteluaan sävypartikkelilla vaan. Tämän jälkeen hän perustelee eriävän kannanottonsa jos–niin-ehtorakenteeseen rakennetun vuoron muodossa ilmaisemalla, että jos kyseisen yksikön arvot poikkeavat koko konsernin arvoista, niin arvojen on kuitenkin oltava jossakin suhteessa toisiinsa.

PJ ei ota kantaa oman tai Samin vuorojen oikeellisuuteen vaan ryhtyy kommentoimaan keskustelua (tämä: tää on hyvä debatti joka kannattaa

käy-dä; r. 29–31). Tällainen metakommunikaatio on yksi keino normalisoida kes-kusteluun syntynyt häiriötila ja perustella omaa toimintaa (ks. Nuolijärvi &

Tiittula 2000). PJ ryhtyykin perustelemaan sitä, miksi hän otti asian puheeksi:

ja mä yritin rakentaa sitä siltaa justiinsa tohon(r. 32–33) ja tuo sen jälkeen edelleen vahvasti oman henkilökohtaisen mielipiteensä esiin käyttämällä mie-lipiteen merkitsiminä ilmaisuja en usko(r. 33) ja musta (r. 35). Jälleen kerran Sami ensin myöntyy mutta esittää sitten eriävän kannanottonsa: !joo!näin se luultavasti on mut mut tota kuitenki se- sii voi tulla joku: (.) ongelma ---(r. 37–41).

Rivillä 42 väittelyssä tapahtuu käänne: PJ myöntyy Samin kannanottoon:

se voi olla totta kyllä. Riveillä 43–49 Sami muistuttaa, mikä on yksikön insti-tutionaalinen rooli (konsernin yhteisten arvojen eteenpäin vieminen) ja PJ vahvistaa, että tätä he juuri ovat tekemässä: ja sitähän me joudutaan teke-mään(r. 50–51). Tämä -hAn-lausuman sisältävä vuoro on tulkittavissa konflik-tin päättäväksi vuoroksi: PJ hyväksyy Samin argumentoinnin nostamalla partikkelin avulla lausuman topiikiksi pronominin se, joka anaforisesti viittaa Samin edellisessä vuorossa esittämään muistutukseen arvojen eteenpäin viemisestä. Tämän jälkeen molemmat väittelijät purkavat yhdessä ongelmalli-seksi muodostuneen keskustelutilanteen tuomalla esiin oman institutionaali-sen roolinsa toteamalla, että näin heidän on toimittava ja että näin he myös haluavat toimia (52–57). Keskustelu jatkuu esimerkin jälkeen siten, että puheenjohtajana toimiva Salla aloittaa uuden sekvenssin, jossa hän pyytää tarkastelemaan arvoja sidosryhmien näkökulmasta.

Tarkastelun kohteena olevaa sekvenssiä kuvaavassa kaaviossa käy ilmi, miten A eli PJ-esimies esittää kannanoton, mutta lopulta myöntyy B:n eli hänen alaisensa eriävään näkemykseen. Sekvenssin alussa A (PJ-esimies) esit-tää kannanoton, johon B (alainen) vastaa eriävällä kannanotolla. Kun A alkaa perustella kannanottoaan muun muassa -hAn-lausuman avulla, B osoittaa myöntymistä. Vasta tämän jälkeen B ryhtyy perustelemaan omaa kannanotto-aan. A reagoi ensin arvioimalla keskustelua ja perustelemalla tämän jälkeen kannanottoaan, mihin B suhtautuu myönteisesti. Kun B vielä esittää eriävän kannanottonsa, A lopulta myöntyy B:n kannanottoon. Lopuksi A ja B rakenta-vat yhdessä yhteisen ymmärryksen siitä, mitä he orakenta-vat tekemässä. Tässä sekvenssissä A ja B neuvottelevat implisiittisesti keskinäisestä episteemisestä auktoriteettisuhteestaan. Vaikka B antaakin A:lle ensisijaisen tietäjän roolin myöntymällä A:n kannanottoon, hän kuitenkin esittää oman eriävän kannanot-tonsa varovaisesti muotoiltuna ja lopulta saa A:n hyväksymään hänen

kannan-ottonsa. B osoittaa, että A:lla on ensisijainen oikeus arvioida puheena olevaa asiaa, mutta että B:llä itsellään on asiasta oikeaa tietoa.

Esimies ja alainen väittelevät tehtävänannon tarkoituksesta

r. 1–5 A (PJ-esimies) esittää kannanoton

r. 6–12 B (alainen) esittää eriävän kannanoton

r. 13–14 A (PJ-esimies) aloittaa vuoron, jolla puolustaa kantaansa r. 15 B (alainen) osoittaa myöntymistä esimiehen kantaan r. 16

A (PJ-esimies) päättää vuoron, jolla puolustaa kantaansa

r. 17–18 B (alainen) osoittaa myöntymistä esimiehen kantaan r. 19–28 B (alainen) aloittaa eriävän kantansa perustelemisen

r. 29–36 A (PJ-esimies) arvioi keskustelua ja perustelee kantaansa r. 37–41 B (alainen) myöntyy ja esittää eriävän kantansa

r. 42 A (PJ-esimies) myöntyy alaisen eriävään

kan-taan

r. 43–49 B (alainen) muistuttaa yksikön institutionaalisesta roolista r. 52–57

A (PJ-esimies) ja B (alainen) lopettavat väittelyn yhdessä

vetoamalla institutionaalisiin rooleihinsa

Kaavio 26. Esimies ja alainen väittelevät tehtävänannon tarkoituksesta (Lähde: Esimerkki 7.26.B. -hAn-lausuman sisältävä vuoro korostettu)

In document Episteemisen auktoriteetin ja yhteisen ymmärryksen konstruointi kokouskeskustelussa : fokuksessa -hAn-lausumat (sivua 173-178)