Esimerkkejä työmatkaliikkumisen verokohtelusta muissa maissa

Kestäviä työmatkaliikkumisen muotoja tuetaan verotuin laajalti Euroopassa.

Useissa EU -maissa esimerkiksi työmatkapyöräilyn kannustimena on työsuhdepyö-rien veroetuja sekä sähköpyötyösuhdepyö-rien suoria hankintatukia: tällaisia tukia on käytössä esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa, Itävallassa, Saksassa, Yhdistyneessä kunin-gaskunnassa sekä Irlannissa. Myös verottomat joukkoliikenne-edut, verotuetut työ-suhdematkaliput ja verovähennykset joukkoliikenteen matkakuluista ovat laajalti käytössä EU -alueella (Finlex 2020; Valtiovarainministeriö 2020).

33

5.4.1 Alankomaat

Liikenteen työsuhde-etujen verotusjärjestelmä Alankomaissa on muokkautunut vaiheittain suosimaan yhä enemmän henkilöautolle vaihtoehtoisten ja kestävien kulkutapojen hyödyntämistä työmatkaliikkumisessa. Alankomaissa laki ei kuiten-kaan vaadi työnantajaa korvaamaan työntekijän työmatkakuluja – matkakulujen kompensaatio on usein sisällytetty työehto- tai muihin sopimuksiin. Liikenteen (työsuhde-etujen) verokohtelu on pääosin kulkutapaneutraalia, sillä työnantajat voivat tukea yleisesti työntekijöiden työmatkoja verovapaasti kiinteällä kilometripe-rusteisella korvauksella (reiskostenvergoeding) (0,19 e/km) yhtäläisesti ja työ-asiamatkoilta kulkumuodosta riippumatta (Nijland & Dijst 2015; Dutch Umbrella Company 2019; Knijn 2020). Tämän ylittävää osaa kilometrikorvauksesta kohdel-laan verotettavana tulona.

Työntekijän käyttäessä omaa autoaan työmatkalla, työnantaja voi korvata työnteki-jälle 0,19 €/km riippumatta ajetusta matkasta (Potter et al. 2006; Dutch Umbrella Company 2019). Sama pätee työsuhdeautoon; mikäli työsuhdeautoa käytetään yk-sityismatkoihin yli 500 kilometrin edestä vuodessa, autoetua kohdellaan luon-toisetuna, jonka vuotuinen verotusarvo on lähtökohtaisesti 22 prosenttia auton vä-hittäismyyntihinnasta. Työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvoa on kuitenkin alennettu nollapäästöisille autoille siten, että verotusarvo nollapäästöisten työsuh-deautojen luontoisedulle on 8 prosenttia auton vähittäismyyntihinnasta (Potter et al. 2006; Finlex 2020; Valtiovarainministeriö 2020).

Joukkoliikenteen matkakuluja työnantaja voi korvata verottomasti työntekijälle va-lintansa mukaan joko esitellyn kilometrikorvauksen tai todellisten matkakustan-nusten perusteella (Potter et al. 2006; Knijn 2020; Dutch Umbrella Company 2019).

Joukkoliikenteen hyödyntämiseen työmatkaoilla kannustetaan myös siten, että työnantajan kieltäytyessä korvaamasta työntekijän todellisia matkakustannuksia, tarjoaa valtio näille työntekijöille mahdollisuuden verovähennykseen, jolloin vähen-nyksen määrä perustuu työmatkaan ja viikkokohtaisiin työpäivien määrään (Nijland & Dijst 2015). Joukkoliikennematkat ovat verotuksessa työntekijälle 100 % vähennyskelpoisia (Haubold 2014; Dutch Umbrella Company 2019).

Myös työmatkapyöräilyä voidaan tukea verottomasti kilometriperusteisella matka-kulukorvauksella. Työnantajat voivat myös kustantaa työntekijöilleen polkupyörän kerran kolmessa vuodessa (kohdellaan verotettavana tulona), ja pyörän verotusarvo asetetaan kiinteäksi, mikäli polkupyörällä tehdään vähintään puolet työntekijän työmatkoista (Potter et al. 2006; Nijland & Dijst 2015).

Työpaikkapysäköinnin osalta pysäköintikulut on mahdollista Alankomaissa korvata verovapaasti silloin, kun kyse on työsuhdeautosta. Kun työntekijä hyödyntää omaa autoa työmatkoihin, ja työnantaja korvaa matkakuluja 0,19 euroa kilometriltä, py-säköinnin kustannusten katsotaan sisältyvän tähän korvaukseen. Työntekijän il-moittaessa erikseen pysäköintikustannuksista, on pysäköintietu veronalaista tuloa.

Myös korvaus pysäköintikustannuksista työntekijän kodin lähellä on veronalainen etu (Dutch Umbrella Company 2019).

Vaikka Alankomaissa työnantajan kilometriperusteinen korvaus 0,19 e/km on ta-vallinen, työnantajat voivat asettaa verottomiin korvauksiin rajoituksia; esimerkiksi

34

yleensä vain yli 10 km pituisilta matkoilta matkakulut korvataan verottomasti (Pot-ter et al. 2006; Knijn 2020).

5.4.2 Belgia

Belgiassa liikenteen työsuhde-etuuksien verotus perustuu pääosin kiinteään matka-kuluvähennykseen tai todellisten matkakustannusten korvaamiseen. Esimerkiksi autoillen tehdyistä matkoista työnantajan veroton kulukorvaus on melko vaatima-ton (0,15 e/kk), kun taas kimppakyyti- ja joukkoliikennematkat ovat kokonaan ve-rovähennyskelpoisia (Laine & Van Steenbergen 2016). Verottomien työmatkakor-vausten suuruus määräytyy yleensä työehtosopimuksen mukaan kansallisella, ala-kohtaisella tai yksittäisen yrityksen tasolla. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla kor-vaus raideliikenteellä tehdystä matkasta tulee olla vähintään 75 % vakiomallisen ju-nalipun hinnasta, mutta yleisiä ovat käytännöt, jossa valtio korvaa loput lippuhin-nasta, ja näin matka on työntekijälle käytännössä ilmainen (Laine & Van Steenber-gen 2016). Yleisesti työnantaja on velvoitettu korvaamaan verottomasti työnteki-jälle vähintään 75 % joukkoliikenteen matkakuluista työmatkoilla (Haubould 2014).

Vastoin Alankomaiden kulkutapaneutraalia verokohtelua, liikenteen verotuet eroa-vat suuresti toisistaan eri kulkumuotojen kesken Belgiassa, ja jokaiseen kulkumuo-toon pätee erilainen verotuskäytäntö. Joukkoliikennematkat ovat matkakulujen osalta 100 % verovähennyskelpoisia, ja kompensaatio yksin kuljetuista automat-koista on verotonta 380 euroon asti (vuonna 2015) riippumatta siitä, onko matka kuljettu omalla vai työsuhdeautolla. Kimppakyytimatkakustannusten veroton ylä-raja myötäilee vastaavaan matkaan tarvittavan junalipun arvoa. Pyöräilymatkoilta veroton maksimikorvaus on puolestaan 0,22 e/km. Käytössä on myös työnantajan vapaaehtoinen korvaus työsuhdepyörän ja pyörävarusteiden tarjoamisesta, josta ei kuitenkaan synny veroetua työntekijälle (Haubould 2014; Laine & Van Steenbergen 2016).

Belgiassa verotettavan työsuhdeautoedun arvon määrittäminen perustuu auton vä-hittäismyyntihintaan, mutta edun verotusarvoa määrittävä prosenttiosuus myynti-hinnasta ei ole kiinteä, vaan vaihtelee työsuhdeauton CO2 -arvon perusteella – CO2-arvo vaikuttaa siis prosenttiosuuteen nostavasti tai laskevasti, ja siten verotettavan ansiotulon määrään. Lisäksi edun verotusarvoon vaikuttavat auton ikä ja polttoai-netyyppi (Princen 2017).

Liikenteen työsuhde-etujen nykyinen verokohtelu Belgiassa suosii joukkoliiken-nettä, mutta työsuhdeautoetu on edelleen työntekijälle erittäin kannattava luontois-edun verotuksen huomattavan aliarvostuksen vuoksi. Esimerkiksi Zijlstran (2016) mukaan Harding (2014) sekä Zijlstra ym. (2019) esittävät, että vain 40 % työsuhde-autoedun keskimääräisestä vuotuisesta arvosta verotetaan; vertailun vuoksi Valtio-varainministeriön (2020) mukaan Harding (2014) arvioi, että työsuhdeauton vero-tusarvo Suomessa vuonna 2012 vaihteli 70 – 100 % välillä. Belgiassa työsuhdeautoa tarjotaan rekrytoinnissa työntekijälle usein palkkauksen houkuttimena, ja maan progressiivisen verojärjestelmän vuoksi etenkin suurituloiset hyötyvät edusta talou-dellisesti (Princen 2017; Zijlstra & Vanoutrive 2018). Huomattava veroetu ja työn-antajan kattamat polttoainekulut (fuel cards) ovat saaneet aikaan liikennejärjestel-mää ja ympäristöä kuormittavien autoilun negatiivisten ulkoisvaikutusten lisäänty-misen. Lisäksi huomattava osa maassa työsuhdeautolla tehdyistä matkoista on

35

yksityisiä, sillä verottajan ohjeistus Belgiassa ei erottele työ- ja vapaa-ajan matkoja työsuhdeauton osalta (Zijlstra 2016; Princen 2017; Zijlstra & Vanoutrive 2018).

Autoedun verokannustinta voimistaa entisestään se, että autoedun verokohtelu ei huomioi työnantajan kattamia polttoainekuluja; sekä työsuhdeauton tuottama mit-tava veroetu, että työnantajan kustantamat polttoainekulut ovat johtaneet Belgiassa julkisen sektorin verotulojen menetykseen arviolta miltei neljän miljardin euron edestä vuonna 2016 (Princen 2017).

Belgia on vuonna 2019 ottanut myös käyttöön uutena liikenteen työsuhde-etumal-lina liikkumisen budjetin, joka on verotuksellisesti hyvin joustava, tavoitellen näin vaihtoehtoisten liikkumismuotojen kilpailukykyisyyden lisäämistä perinteisesti edullisen, sekä työntekijälle (veroetu) että työnantajalle (pienemmät sosiaaliturva-maksut ja edun tarjoamisen mittakaavaedut) kannattavan, työsuhdeauton rinnalla.

Liikkumisen budjetti esitellään tarkemmin työn seuraavassa osiossa.

5.4.3 Yhdysvallat

Yhdysvalloissa työmatkakulut eivät ole tuloverotuksessa työntekijälle verovähen-nyskelpoisia (Potter et al. 2006). Yhdysvalloissa työnantajat voivat verolainsäädän-nön (engl. Internal Revenue Code) sääntelyn alla kuitenkin tarjota verottomasti lii-kenteen luontoisetuina enintään 270 dollaria kuukaudessa työntekijää kohti jouk-koliikenteen matkakuluihin (joihin lasketaan esimerkiksi kimppakyydit, sukkula-palvelut ja muut yhteiskäyttökulkuneuvot sekä mikä tahansa joukkoliikenteen mat-kalippu) sekä toiset 270 dollaria kuukaudessa soveltuviin pysäköintikuluihin, esi-merkiksi pysäköintiin liityntäasemilla tai työpaikan toimipisteessä. Työntekijä on siis oikeutettu sekä joukkoliikenteen että pysäköinnin verottomiin etuihin. (Potter et al. 2006; National Center for Transit Research 2018; BWC 2021).

Nykyinen Yhdysvaltain veromalli mahdollistaa kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisenä työnantaja voi tarjota työntekijälle suoraa joukkoliikenne- tai pysäköintietua esi-merkiksi matkalippuina tai etuseteleinä, jolloin työnantaja säästää palkanmaksun ennakonpidätyskuluista. Toisena vaihtoehtona työntekijä voi pidättää osan palkas-taan ennen veroja (bruttotulo) – tämän osan (enintään 270 e/kk) työntekijä voi käyttää joukkoliikenteeseen tai pysäköintilukujen kattamiseen, jolloin työntekijä säästää palkassaan veroista ja muista maksuista. Kolmas vaihtoehto mahdollistaa edellisten vaihtoehtojen yhdistämisen, eli työnantaja ja työntekijä jakavat keske-nään tuen kuukausittaisen verottoman kattosumman (Potter et al. 2006; National Center for Transit Research 2018; San Francisco Bay Area Rapid Transit District 2021). Työnantajan polkupyöräetu on sitä vastoin työntekijälle veronalaista tuloa.

5.4.4 Ranska

Ranskassa otettiin vuonna 2008 käyttöön malli, jonka mukaan työnantajan tulee korvata työntekijälle vähintään 50 % kodin ja työpaikan välisille matkoille tarkoite-tun joukkoliikenteen kausilipun kustannuksista (Haubold 2014; Sopra HR 2019).

Vaatimus pätee sekä yksityisen että julkisen sektorin työnantajiin.

36

Ranskan energiasiirtymälain (engl. Energy Transition Law) myötä otettiin käyt-töön myös työmatkapyöräilyn kilometrikorvaus: vuodesta 2016 lähtien polku- ja sähköpyörien käyttäjät ovat olleet oikeutettuja verottomaan 0,25 e/km korvaukseen työehtosopimuksen niin mahdollistaessa. Verovapaan korvauksen maksimi on 200 euroa vuodessa. Pyöräilyn matkakulukorvausta on voinut saada yhdessä työnanta-jan pakollisen joukkoliikenteen matkalippuedun rinnalla, jos pyörää käytetään työ-matkoilla joukkoliikenteen lisänä (bike-and-ride). Tavoitteena on edistää multimo-daalista liikkumista, ja myös työnantajille on tarjottu verotuksellisia kannustimia, sillä 25 % yhteiskäyttöpyörien ylläpitokuluista voidaan vähentää yhteisöverotuk-sessa (Sopra HR 2019). Pyöräilyn kilometrikorvauksen korvasi vuonna 2020 käyt-töönotettu kestävän liikkumisen paketti, joka esitellään edempänä.

Työsuhdeauton verotusarvo on suhteutettu auton hiilidioksidipäästöjen määrään.

Työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvo on lähtökohtaisesti 9 prosenttia auton hankintahinnasta, eli 0,75 prosenttia kuukaudessa. Matalapäästöiset autot on joko kokonaan vapautettu veroista tai niitä tuetaan muutoin matalalla verotusarvolla.

Polttomoottorikäyttöisten työsuhdeautojen kohdalla verotusarvo on korkein van-hoilla polttomoottoriautoilla (Valtiovarainministeriö 2020).

Työntekijät voivat vähentää verotuksessaan matkakuluja kodin ja työpaikan väli-siltä matkoilta, joiden kuluja työnantaja ei lähtökohtaisesti korvaa. Verovähennys voi perustua 10 % kertavähennykseen tai vaihtoehtoisesti ratkaisuun, jossa vähen-nys lasketaan joko todellisten matkakulujen tai kiinteän kilometriperusteisen sum-man mukaan (Haubold 2014; Sopra HR 2019).

5.4.5 Työpaikkapysäköinti etuna muissa maissa

Ilmaista tai halpaa työpaikkapysäköintiä ei monissa tapauksissa, kuten suomalai-sessa luontoisetujen verotusjärjestelmässä, katsota verotettavaksi tuloksi. Muuta-missa maissa työpaikkapysäköintiä kuitenkin verotetaan ainakin osittain. Esimer-kiksi aiemmin mainitussa Ruotsin mallissa työntekijän oman auton pysäköinti työ-paikalla lasketaan veronalaiseksi eduksi – pysäköinti on poikkeuksena osittain tai kokonaan verovapaa niille, jotka tarvitsevat autoa työtehtäviensä hoitamiseen.

Ruotsin mallissa verotettavaa etua ei myöskään synny pysäköidessä työpaikkakiin-teistön lähellä ilmaisille pysäköintipaikoille (Multamäki 2008; Valtiovarainminis-teriö 2020). Ruotsissa työpaikkapysäköinnin verotus perustuu pysäköintipaikan to-delliseen käyttöön, mikä toisaalta lisää työnantajan hallinnollista vastuuta vaati-malla käytön seurantaa ja raportointia viranomaisille. Pysäköintipaikat työpaikoilla arvostetaan vastaavien vertailukelpoisten pysäköintipaikkojen markkinahintaan (Valtiovarainministeriö 2020).

Pysäköinti työpaikalla katsotaan tietyin ehdoin veronalaiseksi luontoiseduksi myös esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa (Multamäki 2008). Luontoisetujen verotuk-sen tai tuloverotukverotuk-sen rinnalla monissa esimerkkimaissa käytetään kunnallista py-säköintipaikkojen lukumäärän tai pinta-alan mukaan määräytyvää veroa (Multa-mäki 2008; Talja & Voltti 2019).

37