2.3 Avioero syrjäytymisriskinä
2.3.3 Avioero syrjäyttävänä prosessina
Seuraavassa tarkastellaan aiemman tutkimuksen valossa avioeroa prosessina eli sitä, millaisia vaiheita, ongelmia ja haasteita siihen katsotaan kuuluvan. Ensin tarkastellaan avioeroa yleisesti prosessina, vaiheittain etenevänä tapahtumasar-jana.
42
Prosessin käynnistyminen ja vaiheet
Avioeroprosessin tarkastelussa korostuu erityisesti miesten näkökulma. Tällä halutaan luoda perustaa myöhemmälle, haastatteluaineistoon perustuvalle, miesten eroprosessin tarkastelulle. Siinä prosessia tarkastellaan miesten hyvin-voinnin, syrjäytymisen ja elämänhallinnan (ulkoisen ja sisäisen) kysymyksenä.
Viime mainittu näkökulma linkittää tutkimuksen erityisesti aiempaan suoma-laiseen sosiaalipoliittiseen "miestutkimukseen" (esimerkkinä JP Roosin tutki-mukset suomalaisten miesten elämänkaaresta; Roos 1987, 1994).
Tutkimusten mukaan avioeroihin päätyvän tapahtumakulun taustalla ovat nykyisin useimmiten työelämän kiristyneet vaatimukset ja siihen liittyen per-heen ja työn yhteensovittamisen ongelmat. Perper-heen ja työn yhteen sovittamises-ta onkin viime vuosina muodostunut keskeinen sosiaalipoliittinen kysymys niin yhteiskuntatutkimuksen kuin politiikan areenoilla. Se on noussut myös keskeiseksi Euroopan sosiaalinen mallin osa-alueeksi, jota unionissa on tarkas-teltu milloin väestöpoliittisena, milloin tasa-arvokysymyksenä (yleensä tällöin nimenomaan naisten tasa-arvon kannalta). (Työn ja perheen yhteensovittamisen tematiikasta esim. Salmi 2004).
Myös ns. normaalityösuhteen rapautuminen, jota Suikkanen ja Linnakan-gas (1998) pitävät keskeisenä uuden työmarkkinajärjestyksen ilmentymänä.
Monissa työtehtävissä lisääntynyt työn vaativuus voi helposti johtaa siihen, että parisuhde joutuu laiminlyödyksi ja avioliitto haasteineen jää työuran kehittä-misen varjoon.
Työelämän paineiden lisäksi yleinen syy eroon on onnen ja rakkauden ta-voitteleminen. Avioliitossa ei ole pakko pysyä, jos siinä on ylivoimaisia vaike-uksia. Oman onnen tavoittelu saattaa astua kodin arjen ja lasten edelle. Parisuh-teeseen kuuluvat myös lapset. Alle neljävuotiaat sekä murrosikäiset lapset kär-sivät erosta eniten. Norjassa on säädetty pakollinen sovittelu kaikille eroa suunnitteleville lapsiperheille. Entinen pakollinen avioerosovittelu Suomessa ei ollut pelkästään huono asia, ainakaan lapsiperheiden kannalta. (keskustelu verkossa, esim. Vantaan seurakunnat 7.4.2005.)
Avioliittojen kestävyys näyttää selvästi myös kulttuurisesti (väestön ylei-siin arvotukylei-siin ja käyttäytymisnormeihin liittyvänä asiana) olevan muutokses-sa. Aiemmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että avioero voidaan nykyisin nähdä yllättävänkin helpoksi vaihtoehdoksi perhe-/parisuhde-elämän vaikeuk-sien selvittämiselle.
43
HYVINVOINTIA JA INTEGRAATIOTA EDISTÄVÄT TEKIJÄT
SYRJÄYTYMISTÄ EDISTÄVÄT TAI ILMENTÄVÄT TEKIJÄT VÄESTÖLLISET TEKIJÄT JA KOTITALOUDEN RAKENNE
– ikä, sukupuoli ja siviilisääty – huoltajuus ja huolettavat – kansalaisuus ja uskonto jne.
TERVEYS
– työ ja toimintakykyisyys - sairaus, vammaisuus ja
työkyvyttömyys – hoito ja kuntoutus - hoidosta syrjäytyminen
ELÄMÄNKAARI JA -KULKU
- myönteiset elämäntapahtumat - kielteiset elämäntapahtumat elä- elämän eri vaiheissa män eri vaiheissa
KOULUTUS JA YHTEISKUNNALLINEN ASEMA - hyvä perus- ja ammattikoulutus - heikko koulutustaso
- hyvä ammatti ja arvoasema - ei ammattia tai heikko ammatti- ja arvoasema SOSIAALISET SUHTEET
- koti ja perhe
- ystävyys- ja naapuriverkosto - sosiaalinen tukiverkosto
- kodittomuus, irrallisuus - yksinäisyys
- laitoshoitoon joutuminen ASUMINEN JA ALUEELLISUUS
- keskusalueet - laadukas asuminen
- syrjäinen asuminen tai "slummi"
- asunnon pienuus ja heikko laatu - asunnottomuus
TALOUS JA TYÖELÄMÄ SEKÄ SOSIAALITURVA - työpaikka
- riittävät tulot - riittävä sosiaaliturva
- työttömyys tai vajaatyöllisyys - vajeet tuloissa, ylivelkaantuneisuus - heikko sosiaaliturva
POLITIIKKA (VALTAELÄMÄ) - osallistuminen
- edunvalvonta (järjestöt)
- osallistumattomuus
- ei edunvalvontaa, ei järjestöjä KULTTUURI JA HARRASTUKSET (VAPAA-AIKA)
- arvojen ja normien sisäistys - sopeutuneisuus
- myönteiset, kehittävät harrastukset
- arvojen ja normien sisäistämättömyys - sopeutumattomuus, vankilaan joutuminen
- harrastusten puute, vieraantuneisuus
(Lähteet: Laurinkari & Niemelä 1999, 4; Laurinkari 2004, 12)
Suomalaisissa perheissä ehkä eniten ristiriitoja aiheutuu lasten kasvatuksesta, kotitöistä ja rahan käytöstä. Nämä riidat kuitenkin harvemmin johtavat avio-44
eroon. Useimmiten eron syynä on, että puoliso tai puolisot kärsivät rakkauden ja läheisyyden puutteesta, ja että heillä on vaikeuksia selvittää erimielisyyksi-ään eikä parisuhteen hoitamiselle ja keskusteluille tahdo löytyä yhteistä aikaa.
Yleisin yksittäinen avioeron syy on sekä naisten että miesten uskottomuus, johon liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Tämänkaltainen käyttäytyminen johtaa helposti rakkauden loppumiseen. Myös puolisoiden erilaiset elämänar-vot voivat myös aiheuttaa ristiriitoja. Sukupuolielämän ongelmat, toisin kuin on oletettu, eivät ole eroon johtavista syistä keskeisimpiä. Suurempi merkitys on mm. sillä, että puolisoilla on ollut epärealistisia odotuksia toisen suhteen, jol-loin liitto voi päättyä lyhyeen. Epärealistisia odotuksia voi liittyä myös talou-teen. Ongelmat olisivat vältettävissä, jos avioliittoon aikovat tutustuisivat toi-siinsa paremmin.
Viime aikoina (Kiiski 2011) on esitetty empiiriseen tutkimukseen liittyen näkemyksiä, joiden mukaan avioliittoon ei sitouduta yhtä vahvasti kuin ennen, ja että avioeron perusteet olisivat aiempaa kevyempiä. Eroa ei enää myöskään koettaisi hävettävänä asiana. Tosin Kiisken empiirinen tutkimus on poikkileik-kaustutkimus, jonka tulokset saattavat erota seurantatutkimuksen vastaavista.
Avioeron yksittäisten syiden tarkastelu prosessimallin näkökulmasta yk-sinkertaistaisi liiaksi kuvaa tapahtumakulusta. Avioero tapahtuu harvoin het-kessä, vaan eroon johtava prosessi on usein pitkä. Suurin osa pareista hakeekin viimeiseen asti muuta tapaa ratkaista ongelmansa.
Eroprosessia toimijatasolla tarkastelleet Juntumaat (1984) ovat analysoineet kyselyaineiston avulla eroprosesseihin liittyviä psykoterapiakeskusteluja, joi-den perusteella aviosuhteijoi-den kriisien syyt johtuvat joko läheisyyjoi-den pelosta tai rooliristiriitojen aiheuttamista ongelmista. Läheisyyden pelkoa heidän mu-kaansa ilmentävät puolisoiden seksuaaliset vaikeudet ja uskottomuus sekä aiheeton mustasukkaisuus, mutta myös liiallinen alkoholin käyttäminen. Tois-tuva riiteleminen on keino säädellä läheisyyttä; puoliso halutaan pitää lähellä, mutta silti kaukana. Monesti vanhemmilla on taipumus käyttää myös lasta riitojen välikappaleena. Rooliristiriidat taas ilmenevät erimielisyytenä työn ja perheasioiden yhteensovittamisesta ja yleensä vastuunjaosta perheessä.
Joskus eroamisen syy voi olla oman tilan hakeminen. Tämä kuten monet muutkin avioerojen syyt voivat olla tekijöitä, jotka kuuluvat jokaisen parisuh-teen luontaiseen kulkuun, mutta muodostuvat liittoa hajottaviksi, mikäli niitä ei osata käsitellä, jolloin parisuhteeseen ei jää riittävästi tilaa molempien yksilölli-syydelle, puolisoiden omille tarpeille ja toiveille.
Myös Lennéer-Axelson (1980) on etsinyt syitä rakkauden kuihtumiseen.
Monet tapaavat kumppaninsa jo hyvin nuorina, jopa murrosiässä, jolloin rakas-tuminen tapahtuu usein pintapuolisten ominaisuuksien perustella. Siinä vai-heessa vielä nuoren luonteen kehittyminenkin on vielä kesken. Ihminen muut-tuu lisäksi vielä aikuisenakin.
Erilaisten muutoksien aiheuttaman pelon ja epävarmuuden lisäksi näkee Lennéer-Axelson (1980) ongelmien taustalla heikon itsetunnon. Suhteessa, jossa
45
toinen on epävarma ja riippuvainen, hänestä tulee helposti taakka toiselle.
Huonolla itseluottamuksella varustettu ihminen haluaa toistuvasti kuulla ole-vansa rakastettu. Tämä voi koetella suhdetta.
Lennéer-Axelson (1980) syyttää mediaa siitä, että se romantisoi ja luo ihmi-sille harhakuvia rakkaudesta ja toisesta välittämisestä. Harhakuvitelmat haih-tuvat ja suhde kuihtuu heti, kun huomataan, että perheen arki ei sujukaan ku-ten elokuvissa. Fromiin viitaku-ten Lennéer-Axelson toteaa, että rakkauden on-gelma piilee siinä, että sen kuvitellaan hoituvan itsestään. Rakkauden säilymi-nen ei ole itsestään selvyys. Rakastamisäilymi-nen vaatii taitoa ja aviosuhde hoitamista.
Juntumaat (1984) ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että avioliiton en-simmäinen kriisivaihe ajoittuu ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin (n. pari vuotta liiton solmimisesta), vaikka parit eivät sitä aina tiedostakaan. Lapsen syntymä usein aiheuttaa ongelmia läheisyyden alueella, mutta se voi aiheuttaa myös rooliristiriitoja. Vauva vaatii hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa, ja ellei tätä vastuuta kyetä tasapuolisesti jakamaan, on toinen varassa palaa loppuun. Vau-van vaatima huomio aiheuttaa myös sen, että omasta kahdenkeskisestä pa-risuhteesta joudutaan luopumaan pitkäksi aikaa.
Lennéer-Axelson (1980) puolestaan ajoittaa kriisit avioliiton myöhäisem-piin vaiheisiin. Hänen mukaansa ensimmäinen kriisi tulee tavallisesti noin seit-semännen, ja toinen 12 - 15 avioliittovuoden vaiheilla. 15-vuotiskriisiä vauhdit-tavat usein perheen lasten murrosiän ongelmat ja oman elintilan vaatiminen sekä vanhempiaan kohtaan esittämä arvostelu. Samanaikaisesti puolisot ovat saavuttamassa keski-iän, jolloin usein pohditaan elämänkulkua – toteutuneita ja toteutumattomia toiveita ja saavutuksia.
Avioero on kriisi niin miehen kuin naisenkin elämässä. Yleinen erojen taustalla oleva syy on naisten kokemus siitä, etteivät he saa puolisoiltaan riittä-västi tukea, ja joutuvat liiaksi kantamaan vastuuta kotitöistä. Edellä esitettyjen esimerkkien perusteella voidaan sanoa, että miesten avioero-ongelmat ehkäis-tään, kun mies tukee puolisoaan yhteisen elämän haasteellisissa tilanteissa.
Tällaisia ovat esimerkiksi lasten syntymä, työ- ja perhe-elämän yhteensovitta-minen ja elämänkaareen liittyvät muutokset.
Aiemman tutkimuskirjallisuuden ja aiheesta käytyjen keskustelun perus-teella voidaan todeta, että avioerojen syyt vaihtelevat yksilöittäin ja aikakausit-tain. On empiirisen tutkimuksen asia selvittää, mitkä näistä tekijät avioerojen taustalla kulloinkin aktualisoituvat.
Avioeroa ja sen hyvinvointivaikutuksia tarkastellaan tässä tutkimuksessa vaiheittain etenevänä prosessina. Tutkimuksen lähtökohtaisena avioeroproses-sin ideaalityyppisenä mallina tutkimuksessa käytetään Korvuon ja Tenhunen-Kejosen vuonna 2000 julkaisemaa kuvausta avioeroprosessin kulusta. Malli sisältää tiivistettyä tietoa avioeroja koskevasta empiirisestä tutkimuksesta.
Tämän tutkimuksen tekijä ei kuitenkaan sitoudu em. tekijöiden malliin ehdottoman yleispätevänä miesten avioeroprosessin kuvauksena, vaan jättää empiirisen aineiston kautta arvioitavaksi, missä määrin mallia voidaan käyttää 46
tämän tutkimuksen erokokemusten tulkinnassa. Korvuo ja Tenhunen-Kejonen (taulukko 6) jakavat avioeroprosessin viiteen toisistaan eroavaan vaiheeseen (2000, 23).
Avioeron vaiheet Eroprosessin osa-alueet
Kriisin vaiheet 1. Erouhan toteaminen
2. Keskusteluvaihe Emotionaalinen ero alkaa
(Shokkivaihe)
3. Toimintavaihe AVIOEROHAKEMUS
Taloudellinen ero Vanhemmuuden ero Juridinen ero
Shokkivaihe Reaktiovaihe
4. Eropäätöksen jälkeinen aika
Sosiaalinen ero Psyykkinen ero
Työstämis- ja käsittelyvaihe
5. Uudelleensuuntautuminen eron jälkeen
Uudelleensuuntautumisen vaihe
Lähde: Korvuo - Tenhunen-Kejonen 2000, 23
Avioeroprosessi käynnistyy erouhan toteamisvaiheella. Tällöin jompikumpi puolisoista on ilmaissut ongelmien olevan niin vakavia, että on alkanut harkita eroa. Tässä tutkimuksessa vaiheistusta käytetään empiirisen tutkimuksen poh-jana ja tarkastellaan vaiheiden toteutumista miesten elämässä sekä prosessin vaiheeseen liittyviä syrjäyttäviä tekijöitä.