• Ei tuloksia

Autoetnografia tutkimusmenetelmänä

Esimerkki 3 – Intertekstuaalisuus televisiosarjassa

3.1 Autoetnografia tutkimusmenetelmänä

Autoetnografisessa tutkimuksessa keskeisenä tutkimuskohteena on tutkijan henkilökohtaiset kokemukset. Tutkimus näyttäytyy eri muodoissa ja voi esiintyä lyhyenä kertomuksena, runo-na, fiktioruno-na, novelliruno-na, valokuvista muodostettuna esseenä, päiväkirjana sekä monessa muussa tekstimuodossa. (Ellis & Bocher 2000; Chang 2008; Uotinen 2014.) Heewon Chang (2008, 46) lähestyy autoetnografian käsitettä kulttuurianalyysin, tulkitsemisen ja narratiivisten yksi-tyiskohtien kautta. Lähestymistapa seuraa antropologisen ja sosiaalisen tutkimuksen mene-telmiä mutta ei tue kuvailevaa ja suorittavaa tarinankerrontaa. Autoetnografinen tutkimus noudattaa kolmea aspektia, jotka erottelevat mutta myös yhtenäistävät autoetnografiaa verrat-tuna muihin etnografioihin. Ensimmäiseksi kuten etnografit, myös autoetnografit seuraavat tiettyä etnografista prosessia keräten ja analysoiden tietoa systemaattisesti sekä tuottaen ra-portteja. Näin ajateltuna termi ”autoetnografia” viittaa tutkimusprosessiin ja lopputuotteeseen, aivan kuten termi ”etnografia” tekee. Toiseksi etnografien tavoin autoetnografit pyrkivät saa-vuttamaan kulttuurillisen ymmärryksen analyysin ja tulkinnan kautta. Eli autoetnografia ei ole pelkästään itseen keskittyvää vaan muun yhteisön sekä kulttuurin ymmärtämistä itseyden kautta. Itseys on linssi, jonka läpi katsotaan ja kerätään ymmärrystä sosiaalisesta kulttuurista.

Kolmas aspekti erottaa autoetnografian muista etnografisista tavoista: Autoetnografit käyttä-vät henkilökohtaisia kokemuksiaan ensisijaisena tiedon lähteenä. Autobiografisten narratii-vien monipuolisuus ja autobiografian kautta syntyvät oivallukset ovat arvostettu ja integroitu osa tutkimusprosessia. (Chang 2008, 48–49.)

Tässä tutkimuksessa etnografinen prosessi muodostuu tarinan käsikirjoittamisesta, jonka ai-kana kerätään tietoa ja muodostetaan erilaisia dokumentteja, kuten pohdintaan ja keskustelui-hin viittaavia muistiinpanoja, käsikirjoitusversioita, sekä video- ja valokuvareferenssejä. Nä-mä dokumentit muodostavat tutkimuksen analyyttisen ja tulkinnallisen pohjan, joiden pohjalta valmistuva käsikirjoitus tai sovellettava malli on henkilökohtaisen pohdinnan sekä prosessin aikana saavutetun oivalluksen tulos.

Autoetnografisen tutkimuskohteen löytäminen on haasteellista. Kuten etnografisessa tutki-muksessa, alkuperäinen tutkimuskohde hioutuu ja kapenee sekä joissain tapauksissa

suuntau-tuu uudelleen tutkimuksen aikana. Autoetnografiassa mikä tahansa elämän asia voi käytän-nössä muuttua tutkimuskohteeksi. Aiheet voivat vaihdella yleisestä ilmiöstä johonkin yksittäi-seen ja tarkennettuun tai jopa hyvinkin henkilökohtaiyksittäi-seen tutkimuksen kohteeyksittäi-seen. Autoetno-grafit tekevät tutkimusta tutussa ympäristössä, eli itsessään. (Chang 2008, 49–50.) Käsikirjoi-tuksen tekeminen on henkilökohtainen prosessi, jossa lopputulema muodostuu kirjoittajan maailmankäsityksen ja havaintojen sekä oivallusten pohjalta. Prosessi elää koko matkan ajalta ja voi vaihtaa suuntaa ennen kuin hioutuu lopulliseksi ns. valmiiksi tarinaksi. Tästä syystä prosessin vaiheiden tutkiminen autoetnografian avulla on erityisen mielenkiintoista, koska tutkimusmatka ei ole missään määrin suoraviivainen tai etukäteen kuvattavissa.

Kun tutkimusaihe on valittu, tulee päättää, miten sitä viedään eteenpäin. Autoetnografiaa tut-kivan tulee kaivautua syvemmälle muistoihinsa, kerätä runsaasti tietoa ja asettaa lajiteltu tieto oikeaan sosiokulttuuriseen kontekstiinsa. Oikea etenemistapa käy kulttuurianalyysin ja tul-kinnan kautta. Autoetnografian vahvuudet asettuvat kolmelle alueelle. Ensinnäkin se on tutki-ja- sekä lukijaystävällinen tutkimusmetodi. Tutkijanäkökulmasta lähdetietoon on helppoa päästä kiinni, koska tieto on tutkijassa itsessään. Lukijan perspektiivistä autoetnografisen tut-kimuksen henkilökohtainen kirjoitustyyli on miellyttävämpää luettavaa verrattuna perintei-sempään tutkimusraportointiin. Toisena vahvuutena autoetnografinen tutkimus edistää kult-tuurillista ymmärrystä itsen ja muiden välillä. Omien ajatusten peilaaminen sekä tutkiminen auttavat ymmärtämään itseyttä. Tätä kautta voidaan tulkita omia ennakkoluuloja ja tuntemuk-sia esimerkiksi muiden ihmisten yhtäläisyyksien, eriäväisyyksien sekä vastapuolten osalta.

Autoetnografiassa on potentiaalia kehittää itseä sekä muita kohti monikulttuurisen yhteistyön rakentumista. Kolmantena vahvuutena autoetnografiaa tekemällä, jakamalla ja lukemalla voi-daan saavuttaa muutos tutkijoissa tai lukijoissa vaikkei tämä olisi tutkimuksen tiedostettu it-seisarvo. (Chang 2008, 51–53).

Chang (2008, 54–55) listaa viisi mahdollista sudenkuoppaa, joita autoetnografisen tutkimuk-sen teossa tulee vältellä: Liiallinen fokusoituminen itseen eristyksissä muista. Tarinan kerron-nallisuuden korostaminen unohtaen analyysin sekä kulttuurillisen tulkinnan. Liiallinen luot-taminen omaan muistiin ja muistamiseen tiedonlähteenä. Huolimattomuus eettisten standar-dien noudattamisessa läheisten ihmisten osalta tutkijan itseyteen liittyvissä tarinoissa sekä sopimaton ”autoetnografia” -nimikkeen käyttäminen. Ensimmäinen sudenkuoppa viittaa tär-keimpään käsitykseen kulttuurista. Antropologiassa kulttuuri ja ihmiset toimivat symbioosissa keskenään. Tämän myötä kulttuuria käsitellessä altistaa se muiden ihmisten läsnäolon, vaikka

tutkimuksessa keskityttäisiin yksilön kulttuuriin. Autoetnografian tulisi reflektoida yhteyttä itsen ja muiden välillä. Autoetnografista tutkimusta tehdessä on varottava liian suopeaa itseen keskittynyttä tarkkailua. Tällainen tuottaa lähinnä itseyden paljastavan tarinan mutta ei au-toetnografiaa. Toinen sudenkuoppa huomioi, että tutkijan tulee keskittyä tutkimuksen tarkoi-tukseen. Mikäli keskittyminen painottuu yksityiskohtaiseen tarinan kerrontaan voi lopputu-loksena olla alikehittynyt kulttuurinen analyysi ja tulkinta. Kolmantena sudenkuoppana on liiallinen luottaminen tutkijan omaan muistiin. Kun tutkittava materiaali kerätään yhdellä työ-kalulla, joka on tutkija itse, on tuotetun tiedon validiteetti kyseenalaista. Tutkijan hallitsema-ton subjektiivisuus voi olla haasteellista. Autoetnografin tulee tukea argumenttejaan laaja-alaisella ulkoisella tiedon keruulla, joka tukee tutkijan sisäistä muistiin perustuvaa tietoa. Täl-laista ulkoisesti tuotettua tietoa voivat olla haastattelut, dokumentit ja artefaktit. Useasta läh-teestä tuotettu data antaa pohjan triangulaatiolle, joka auttaa määrittämään autoetnografisesti tuotetun sisällön tarkkuutta ja validiutta. (Chang 2008, 55; Anderson ja Glass-Coffin, 68–69, 2013.)

Neljäs sudenkuoppa on tutkijoiden väärä käsitys, että luottamuksellisuus muiden ihmisten tarinoiden osalta ei liity tutkijan itseydestä kertoviin narratiiveihin, koska autobiografisia tari-noita käytetään tutkimuksena. Todellisuudessa tutkijan käyttämät tarinat ovat usein sidoksissa muiden ihmisten kertomuksiin. Näiden ihmisten luottamuksellisuuden säilyttäminen tutkijan kirjoituksissa on yhtä lailla tärkeää autoetnografiassa. Ongelman muodostavat tutkimuksen päähenkilöt, jotka paljastavat identiteettinsä autoetnografisessa tutkimuksessa. Näin ollen on erittäin vaikeaa täysin säilyttää näiden päähenkilöiden ja lähipiiriin kuuluvien ihmisten luot-tamuksellisuus. Autoetnografit ovat muiden ihmistutkijoiden mukaisesti velvoitettuja noudat-tamaan luottamuksellisuuden eettisiä toimintaperiaatteita. Tämä vaatii tutkijoilta luovien stra-tegisten kykyjen omaksumista kyseisiä toimintaperiaatteita noudattaakseen. Viides ja viimei-nen sudenkuoppa on itse termin autoetnografia käytöstä aiheutuvat sekaannukset. Kyseistä termiä on käytetty viittaamaan erilaisiin narratiivisiin tutkimuksiin, jotka ovat syntyneet eri-laisista akateemisista käytänteistä. Tämä on aiheuttanut hämmennystä niin tutkijoissa kuin lukijoissa. Tutkijat ovat velvollisia olemaan tietoisia termin autoetnografia monista käyttötar-koituksista ja samalla määritellä omat valintansa selkeästi sekaannuksien välttämiseksi. Erot-tamalla autoetnografia muista itseyteen keskittyvistä narratiiveista saadaan lukijat ymmärtä-mään autoetnografian eroavaisuus verrattuna esimerkiksi elämänkertaan tai muistelmiin.

(Chang 2008, 55–56; Tullis 2013, 250–257.)

Autoetnografia on hyvä tutkimustyökalu, kun tutkimusaihe on huolella asetettu sosiokulturaa-liseen kontekstiinsa. Tällöin autoetnografia voi auttaa lukijoitaan ymmärtämään autoetnogra-fin sekä hänen ympärillä olevien ihmisten maailmaa. Autoetnografian lukeminen ja kirjoitta-minen mahdollistavat itsen tutkimisen eri perspektiivistä. Tästä syntyvä ymmärrys voi saada aikaan muutoksen tutkijassa itsessään. Metodologisesti katsottuna autoetnografialla on suora yhteys autobiografiseen tietoon, joka mahdollistaa nopean ja kokonaisvaltaisen syväluotauk-sen kulttuurilliseen itseyteen. Huolimattomasti toteutettuna autoetnografialla on vaara muut-tua vähävaikutteiseksi tutkimusmetodiksi, mikäli viittä aiemmin mainitmuut-tua sudenkuoppaa ei vältellä. (Chang 2008, 56–57.)

Chang (2008, 60–61) myös listaa neljä autoetnografisen tutkimuksen alustavaa kysymystä, joiden avulla voi määrittää oman tutkimuksen alustavaa suuntausta: Miksi ylipäätänsä haluaa tehdä autoetnografista tutkimusta, kuinka löytää tutkimuskohde, mitä vaiheita tutkimukseen tulee sisällyttää ja kuinka tutkimuseettisiin asioihin tulee suhtautua. Jatkossa tutkimusta teh-dessä on pohdittava, kuinka oma autobiografinen tieto tulee kerätä. Kysymykset miksi, mitä ja miten määrittävät pitkälti tarkoitusta, aihetta sekä keinoja, joilla tutkimus löytää suuntansa.

Pro gradu -tutkimuksessani autoetnografia tarjoaa mahdollisuuden tulkita itseä ja muita osana Jalaka Dual -tuotteen käyttäjäkuntaa sekä syventyä intertekstuaalisen mainoksen käsikirjoi-tusprosessiin. Tämän prosessin tutkiminen auttaa löytämään toimivimmat intertekstuaaliset elementit Jalaka Dual -tuotteen markkinointiin. Samalla tämä pohdinta ja ulkoa tulevat näke-mykset tuottavat tietoa, että mikä intertekstuaalinen elementti toimii osana markkinointia ja mikä ei. Käsikirjoitusprosessi altistuu vahvasti sosiokulttuurisille tekijöille Jalaka Oyn, mui-den ulkoisten tahojen sekä eri mainosreferenssien kautta ja on mielenkiintoista nähdä kuinka nämä kaikki tekijät vaikuttavat lopullisen käsikirjoitustuotteen syntyyn. Muilta ulkoisilta ta-hoilta kerään tietoa ja palautetta antaen käsikirjoituksen sekä siihen liittyvän ideoinnin heidän tulkittavakseen. Tämä tarkoittaa myös käsikirjoituksen ja sen teemojen ympärille rakentuvaa analyyttistä keskustelua muistiinpanoineen. Keskusteluista saadun tiedon pohjalta tehdyt huomiot arvioidaan ja hyödynnetään mahdollisina sisällöllisinä muutoksina käsikirjoitukseen.

Autoetnografia antaa tarpeeksi vapaan ympäristön käsikirjoituksen ideoinnille oman ja mui-den ajatusmaailman välillä. Samalla vältetään Changin mainitsema sumui-denkuoppa liiallisesta itseen keskittyvästä pohdinnasta. Vapaamuotoisen keskustelun kautta kerättävä tieto verraten haastatteluun tai ryhmähaastatteluun antaa tutkimuksen toiminnalliselle osuudelle mielestäni luovan prosessin vaatiman vapauden poistaen formaaliset kaavakkeet, jotka koen tätä

proses-sia tässä yhteydessä hajottaviksi tekijöiksi. Jokaisesta keskustelusta tehdään muistiinpanot pohdinnallisen prosessin tueksi.

Tutkimusaineisto muodostuu aiemmista sekä tutkimuksen aikana tuotetuista käsikirjoitusma-teriaalista, valokuvista, videoista ja sähköpostikeskusteluista sekä keskustelumuistiinpanoista.

Lisäksi olen listannut artikkeli-, sekä videolinkkejä, joita hyödynnän käsikirjoitusprosessin tukena. Käsikirjoitusprosessi käy lävitse paljon erilaisia videoita ja artikkeleita, jotka on pää-asiallisesti kerätty Internetistä johtuen tarjolla olevan tiedon helposta sekä monipuolisesta saavutettavuudesta mutta myös aihesisältöjen tuoreudesta. Tutkimuksen analyysityö toteute-taan laadullisen sisällön analyysin menetelmin. Käsikirjoitusprosessia varten olen aikataulul-lisesti arvioinut yhden kuukauden. Tässä ajassa pitäisi syntyä kaksi valmista käsikirjoitusta ja autoetnografista pohdintaa varten kerätty aineisto.

Tutkimuksessa käytän neljää tapaa autoetnografisen tiedon keräämiseen: valokuvat, artefaktit, metaforat ja taival. Yhdessä nämä tiedon keruun tavat tukevat toisiansa muodostaen muistija-nan. Valokuvat ovat pysäytettyjä hetkiä. Kuva jostain on samalla symbolinen representaatio kyseisestä hetkestä. Artefaktit täyttävät kuvien jättämiä aukkoja ja tuovat lisätodistusaineistoa autoetnografisen tutkimuksen tueksi. Metaforat toimivat kokemuksia selittävänä tekijänä ja yhdistävät henkilökohtaiset sekä akateemiset kokemukset toisiinsa. Taival koostuu itsetutkis-kelun eri tasoista erotellen sielun ja ruumiin. Merkityksiä haetaan elämän taipaleen varrelta saaduista kokemuksista. Kyse on syntymisestä ja uudelleen syntymisestä, konflikteista ja lop-putulemista sekä vaihtoehtoisten selitysten ja näkökulmien havaitsemisesta maailmassa.

(Muncey 2005, 2–10.)

Valokuvat toimivat käsikirjoitusprosessin draamallisen sisällön visualisoinnissa sekä alusta-vina ideareferensseinä erilaisista intertekstuaalisista sisällöistä. Kuvat voivat sisältää ihmisiä, paikkoja, tavaroita tai pelkästään tunnelmaa kuvaavia abstrakteja elementtejä. Kuten aiemmin mainitsin, voin tuottaa kuvia tutkimuksen avuksi myös videoista ottamalla ruudun kaappauk-sen haluamastani kohdasta videolla. Kuvat kertovat paremmin käsikirjoitukseen sijoitettavista hahmoista, paikoista, vaatetuksesta sekä muusta tarinaan liittyvästä sisällöstä. Kuvien avulla on myös helppoa tarkentaa ja valikoida käsikirjoitusta varten ajateltuja intertekstuaalisia viit-teitä. Käytän kuvia referensseinä myös tuotannon ideointivaiheessa. Munceyn menetelmän tavoin aineistonkeruun aikana kerääntyneet valokuvat voidaan laittaa käsikirjoitusprosessin

aikajanalle ja analysoida prosessin kehittymistä ideointivaiheesta valmiiseen käsikirjoitukseen saakka.

Artefaktit muodostuvat valokuvien ympärille kerätyistä videoista, muistiinpanoista ja käsikir-joitusversioista, joiden tehtävänä on auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa käsikirjoitusta varten. Artefaktit ovat tutkimukseni tiedon keruun tärkein ydin mutta toimivat symbioosissa muiden keruutapojen kanssa. Metaforilla on tärkeä merkitys audiovisuaalisessa kerronnassa, koska tarinankerronnan ja käsikirjoittamisen merkityksiä luodaan metaforien kautta. Erityi-sesti mainokset pursuavat erilaisia metaforia. Esimerkiksi Esso-polttoainemainoksen slogan

”laitamme tiikerin tankkiisi” luo metaforan, jossa tiikeri viittaa voimaan ja vahvuuteen. Tällä pyritään luomaan mainostettavasta tuotteesta asiakkaille suotuinen mielikuva. Eli metafora on vertaus ilman ”kuin” sanaa. Oikein käytettynä metaforat rikastuttavat tarinan kerrontaa ja vie-vät halutun viestin lukijan/katsojan mieleen. (Vestergaard & Schrøder 1985, 38; Bacon 2000, 160–162; Muncey 2005, 7–8.)

Tutkimuksen käsikirjoitusprosessia määrittää jatkuva omista kokemuksista ja havainnoista muodostuva itsetutkiskelu ja tämä matka muodostaa taipaleen. Tutkimuksen näkökulmasta taipaleessa on kyse tarinoiden syntymästä ja uudelleen syntymästä, oman elämän ja prosessin välisistä konflikteista ja johtopäätöksistä. Näiden ympäriltä kumpuavat näkemykset ja ha-vainnot, jotka vaikuttavat kokonaisprosessiin. Kyse ei ole pelkästään kokemuksista vaan tai-pale edustaa oivallusten ja muutoksen polkua, jotka ovat seurausta kokemuksista, eli niin sa-nottu kokemusten summa. (Muncey 2005, 10.) Tällä on suora vaikutus käsikirjoitusprosessin lopullisiin valintoihin.

Nämä neljä tiedonkeruun menetelmää muodostuvat käsikirjoitusprosessin ympärille tallentaen elämän henkilökohtaisia kokemukset sekä niiden vaikutukset itse käsikirjoitusprosessiin.

Henkilökohtaiset kokemukset muodostuvat ihmisen jokapäiväisten tilanteiden tuottamista ajatuksista ja tarkoituksista. Ne ovat osa jokapäiväistä elämää ja voivat olla rutiininomaisia tai hankalia. Kirjoitettuna ja keskustelujen kautta nämä kokemukset muodostuvat tarinaksi. Hen-kilön eletty ja kuvaama kokemus ei ole suoraan opittavissa, koska kieli, puhe ja ilmaisutavat määrittävät jokaista selitettävää kokemusta. Tästä syystä opittavana ovat kokemuksiin pohjau-tuvat representaatiot, eivät kokemukset itsessään. Eli tutkimuksessa tarkastellaan kokemuksis-ta dokumentoinnin kautkokemuksis-ta muodostuvia kokemuksis-tarinoikokemuksis-ta, jotka ovat henkilökohkokemuksis-taisiin kokemuksiin perustuvia ja itseydestä kertovia tulkintoja. (Denzin ja Lincoln 2005, 645.) Kokonaisuutena

käsikirjoitusprosessi pohjaa henkilökohtaiseen näkemykseen ja tulkintaan, jota muovaa ulko-puolelta kerätyt referenssit sekä muiden ihmisten näkemykset. Tämä kokonaisuus muodostaa autoetnografisen tutkimusprosessin. Lopputuote on kokonaisvision pohjalta syntynyt käsikir-joitus, jota voidaan tarkastella tämän henkilökohtaisen matkan päätepisteenä.