• Ei tuloksia

2 Käsitteiden määrittelyt ja teoria

2.1 Ateismin ja uskonnottomuuden ero

Haastatteluissa useaan otteeseen esiin noussut aihe oli ateismin ja uskonnottomuuden ero.

Haastateltavat painottivat sitä, ettei kyseisiä termejä tulee käyttää toistensa synonyymeina vaan ne merkitsevät eri asioita eivätkä aina kulje käsikädessä. Lähestyin ateismin käsiteen

määritelmää Olli-Pekka Vainion ja Aku Visalan artikkelin kautta. Ateismin arkimääritelmä tarkoittaa lyhyesti sanottuna jumalauskon puuttumista. Se perustuu siihen ajatukseen, että ateisti ei seuraa uskonnollisia oppeja ja, että hän kieltää tai epäilee jumalien olemassaoloa.

Lähempää tarkastellessamme ateismin arkimääritelmä on hieman epäjohdon mukainen. Ateisti ei välttämättä kiellä mahdollisuutta jumalten olemassaoloon, vaan todisteiden puute tekee uskomisesta ateistille perusteetonta. Kysymystä olemassaolosta ei silloin pidetä totena eikä epätotena. Ateismi voidaan jakaa niin sanotusti kahteen ryhmään eli heikkoon ja vahvaan ateismiin tai toisin sanoen agnostiseen ja gnostiseen. Vahvassa eli gnostisessa ateismissa todisteiden puuttuminen jumalten olemassaolosta johtaa jumalauskon kieltämiseen ja varmuuteen, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa. Agnostisessa eli heikossa ateismissa

todisteiden puuttuessa päädyttään aiemmin mainittuun päätelmään eli jumalten olemassaolo ei ole epätosi tai tosi. Agnostisessa ateismissa tyydytään siihen, että minkäänlaista varmuutta tai päätöstä tilanteesta ei voida vetää. Uskonnottoman termin määritelmässä henkilö voi olla joko vahva tai heikko ateisti tai samaan aikaan omata teistisiä uskomuksia tai jopa panteistisiä käsityksiä.7 Käsittelen uskonnottoman termin määritelmää myöhemmin tässä luvussa.

Ateismin käsitettä käyttäessä täytyy ottaa huomioon sen syntyperä, sillä ateismin käsite on syntynyt kuvaamaan jumalauskon puutetta ja se onkin syntynyt teologian sekä filosofian tieteenaloilla. Ateismi käsitettä käyttäessä tulee määritellä myös, että mitä asiaa torjutaan.8 Omassa tutkielmassani käytän ateismin ja uskonnottomuuden käsitettä kuvaamaan jumalien

7 Vainio & Visala 2013, 19.

8 Vainio & Visala 2013, 19.

varsinkin kristinuskon Jumalaan liittyvän uskonnollisen uskon puutetta. Johtuen siitä, että kristillinen usko on ollut ja yhä on valtauskonto Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Kuitenkin huomioin sen, että haastateltujen asenne muita valtauskontoja kohtaan ilmeni samanlaisena, monelle kaikki uskonnot ovat samalla viivalla niiden todenperäisyyden suhteen. Vainion ja Visalan artikkelin mukaan tutkimukseni haastateltavien asennetta voitaisiin kuvata globaalisena ateismina. Se tarkoittaa heikkoa tai vahvaa ateismia kaikkia jumalia kohtaan ovatpa ne nykyisiä tai historiaan jääneitä jumalia. Sen vastakohtana taas on lokaali ateismi, mikä kohdistuu vain tiettyä jumalaa tai jumalia kohtaan.9

Ateismi voidaan karkeasti jakaa neljään eri suuntaukseen:

• filosofinen

• tieteisuskoinen

• traaginen

• humanistinen

Suuntaukset jakautuvat sen perusteella, miten ne asennoituvat teismin ja ateismin perusteluihin sekä moraaliin ja uskontoon ilmiönä. Filosofinen ateismi lähestyy jumalten olemassaolon

kysymystä filosofisista näkökulmista nimensä mukaisesti. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että teistiset uskomukset ovat perusteltavissa myös muilla tiedonlähteillä kuin luonnontieteellä.

Filosofisen ateismin edustajat jakaantuvat kahteen ryhmään: naturalisteihin ja ei-naturalisteihin.

Naturalisti etsii vastauksia teismin ja muun yliluonnollisen olemassaolon kysymyksiin

luonnontieteiden tutkimusmenetelmien kautta, kuten fysiikan. Luonnontieteen ei ajatella olevan täydellistä vielä, mutta sen perusteella mitä jo tiedetään, jumalan tai jumalten olemassaolo on naturalistin mielestä epätodennäköistä. Sitä perustellaan sillä, että jumalan tai jumalten olemassaolo tarkoittaisi, että maailmassa olisi jotain sellaista materiaa, mitä luonnontiede ei pysty tutkimaan. Se on epätodennäköistä, koska heidän mukaansa todellisuutemme perustuu todistettaviin asioihin ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä on siis epätodellista.

9 Vainio & Visala 2013, 20.

Ei-naturalistit vetoavat siihen, että olisi ristiriitaista ajatella, että ihmisten nykyinen tiede olisi niin täydellinen, että se pääsisi tutkimaan oikeaa todellisuutta. Luonnontiede pystyisi siis

kehittymään niin, että se voisi hypoteettisesti tutkia materiaa, mikä todistaisi jumalan tai jumalten olemassaolon. Ei-naturalistit kumminkin alleviivaavat, että todisteiden tällä hetkellä puuttuessa on jumalan tai jumalten olemassaolo epätodennäköistä, joten uskominen siihen on turhaa.10

Tieteisuskoisen ateismin keskiössä on ajatus, että luonnontieteet vastaavat kysymyksiin jumalan tai jumalten olemassaolosta eli jos tiede ei pysty todistamaan niiden olemassaoloa, ne eivät ole olemassa. Uskonnosta sekä uskomuksista tulee tarpeettomat myös sillä perusteella, että uskonnot eivät vastaa tieteen tavoin kysymyksiin maailmasta. Uskonnolliset uskomukset nähdään jopa mahdollisena vaarana yhteiskunnalle, sillä niillä perustellaan esimerkiksi terrorismia ja hengellistä väkivaltaa. Tieteelliseen ateismiin kuuluu yhteiskunnallinen

vaikuttaminen uskontojen julkisen näkyvyyden vähentämisen puolesta. Tätä perustellaan sillä, että vain tiede on kehittänyt yhteiskuntaa poliittisesti sekä moraalisesti parempaan suuntaan.11

Traagisen ateismin lähtökohta todellisuuteen sekä kysymykseen jumalan tai jumalten olemassaolosta on täysin päinvastainen verrattuna edeltäviin suuntauksiin. Traagisessa ateismissa kiteytyy radikaali ajatus todellisuudesta, jossa teististen uskomusten lisäksi

tieteisuskoinen ateismi on teismin kaltaista harhaa. Oikea todellisuus on täysin päämäärätöntä eikä ihmisyys edisty millään tavalla, esimerkiksi tieteisuskoisessa ateismissa nähdään, että ihmiset sekä yhteiskunta kehittyisivät kohti parempaa, mikäli yhteiskuntaa ei rajoitettaisiin teistisillä arvoilla sekä uskomuksilla, vaan ihmisten toiminta perustuisi tieteeseen. Traaginen ateismi kumminkin näkee tällaisen ajattelutavan vain harhana, sen mukaan yleistä käsitystä moraalista ei ole, vaan se on ihmisten keksimä asia, mikä on täysin sivuutettavissa, kun ihminen joutuu taistelemaan selviytymisestä. Näin ollen ihmisten nojautuessa tieteeseen perustuvaan

10 Vainio & Visala 2013, 21–23.

11 Vainio & Visala 2013, 24.

moraaliin ei kehittymistä parempaan tapahdu. Traaginen ateismi näkee tieteisuskoisen ateismin periaatteet samanlaisena teistisen uskomuksen harhana ja epätotena.12

Humanistinen ateismi osoittaa kritiikkinsä kahdelle edeltävälle suuntaukselle ja niiden dominoivalle naturalistiselle käsitykselle, mikä vie huomion oikeasta inhimillisyydestä.

Humanistinen ateismi lähtee ajatuksesta, että on olemassa Platonin ajatuksien kaltaisia universaaleja hyveitä, joista ihmiset kokevat epätäydellisiä versioita. Ihmisten kokemissa

yliluonnollisissa kokemuksissa ei siis olisi todellisuudessa mitään yliluonnollista, vaan ne olisivat fysikaalisia ilmiöitä sekä luonnollisia jatkumoita näiden hyveiden kokemiseen. Humanistista ateismia verrataankin parempaan versioon kristinuskossa, josta on riisuttu persoonallinen hyvä eli jumala tai jumalat sekä yliluonnollisuus.13

Uskonnottomuus on yleensä laajempi käsite kuin se arkimääritelmässä pääsee esiin, niin kuin luvun alussa kerroin, uskonnottomuutta käytetään yleensä ateismin synonyymina.

Uskonnottoman määritelmä ei kosketa vain ateisteja tai agnostikkoja vaan uskonnon kohtaan välinpitämättömiä, skeptikkoja, jotka voivat olla uskontokuntiin kuuluvia tai kuulumattomia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tunnistaa uskonnottomat omana monimuotoisena sekä suurena ryhmittymänä. Uskonnottomuuden pohjana on monesti humanistinen maailmankuva, jossa pääajatuksena on, että ihminen pystyy rakentamaan luotettavan käsityksen maailmasta oman järjen ja kriittiseen sekä rationaaliseen ajattelun avulla. Humanismiin kuuluu myös suvaitsevainen ajattelutapa toisia kohtaan. Uskonnottomuutta ajavat järjestöt usein perustuvat juuri humanistiselle maailmankuvalle ja niiden tavoitteena yleensä on uskontoneutraalin yhteiskunnan luominen. Tämä tarkoittaa, esimerkiksi toimia uskonnon ja valtion eron tekoon, verotusoikeuden poistamista, uskonnonopetuksen uudistamista ja vakaumuksen yksityisyyttä suojelevien lakien ajamista.14 Uskonnottomuudesta Suomessa puhun myöhemmin tässä luvussa lisää.

12 Vainio & Visala 2013, 25–26.

13 Vainio & Visala 2013, 27.

14 Ylikoski nd.