Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ylläpitää Suomen asunnottomuustilastoja ja julkaisee vuosittain maaliskuun alussa edellistä vuotta koskevat tilastot. ARA määrit-telee asunnottomaksi sellaiset henkilöt, joilla ei ole omaa asuntoa. Asunnolla tarkoite-taan vuokra- tai omistusasuntoa. Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetarkoite-taan henkilöä, jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä sosiaalisten tai terveydellisten ongelmien takia. Pitkittymiseksi katsotaan yli vuoden mittainen jakso tai tilanne, jossa asunnottomuutta esiintyy toistamiseen viimeisen kolmen vuoden aikana. Pitkäaikais-asunnottomuudessa asunnottomuuden tosiasiallinen kesto on kuitenkin toissijainen asia. Olennaisempaa on kiinnittää huomiota tukipalveluiden puuttumiseen ja erilaisten asumisratkaisuiden toimimattomuuteen. Palveluiden sopimattomuus vaikuttaa pitkäai-kaisasunnottomien elämään erityisen paljon, sillä heidän kokonaistilanteeseensa vaikut-tavat myös mielenterveys -ja päihdehäiriöt sekä velkaongelmat. (ARA 2019, 14.) Erityi-sesti Helsingissä on puute tuetun asumisen palveluista ja tilapäisasunnoista. (mt., 4.)
ARA käyttää asunnottomuustilastoinnissa neljää eri kategoriaa. Asunnottomia ovat ARA:n mukaan ulkona ja ensisuojissa yöpyvät, asuntoloissa ja erilaisissa majoitusliik-keissä yöpyvät, erilaisissa laitoksissa kuten sairaaloissa, vankiloissa, huoltokotityyppi-sissä tai kuntouttavissa asumisyksiköissä asuvat ja niistä poislähtevät sekä tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona majailevat. Asunnottomaksi ei lasketa sellaisia henkilöitä, jotka asuvat pysyvästä huoltokotityyppisissä paikoissa hoidon vuoksi, eikä muita asumi-seen liittyviä ratkaisuja ole vireillä. Myöskään vuokrasopimuksen huolto- tai asumispal-veluyksikön kanssa tehneitä ei lasketa asunnottomiksi. (ARA 2019, 14.)
Asunnottomuudella on kuitenkin monenlaisia muotoja ja asunnottomuuden yhdenmu-kainen luokittelu ja tilastointi on koko Euroopan tasolla haastava. Euroopan asunnotto-muustoimijoiden verkosto FEANTSA on kehittänyt ETHOS -luokittelun (European Typo-logy on Homelessness and Housing Exclusion). ETHOS -luokittelu tekee asunnottomuu-den eri muotoja näkyväksi, sillä asunnottomuuasunnottomuu-den määrittely on ollut monessa Euroo-pan maassa kapeaa. (Lehtonen & Salonen 2008, 20–22.) Luokittelussa on 13 erilaista asunnottomuustyyppiä. ETHOS- luokittelussa koti jakautuu eri osa-alueisiin. Näitä ovat tilallinen, sosiaalinen ja laillinen alue. Näissä alueissa esiintyvät puutteet määrittelevät myös asunnottomuuden muodon. Puutteita ovat esimerkiksi mahdollisuus yksityisyy-teen ja asunnon yksinoikeuyksityisyy-teen tai laillisten oikeuksien puuttuminen asumisen suhyksityisyy-teen.
Näiden pohjalta muodostuu neljä osa-aluetta, jotka eroavat hieman ARA:n luokittelusta.
Ne ovat katuasunnottomuus, asunnottomuus, puutteelliset asuinolosuhteet ja turvatto-mat olosuhteet. (ETHOS 2016; Hansen Löfstrand & Quilgars 2016, 47–48.)
Puutteellisista asuinolosuhteista ympäri maailmaa uutisoidaan ajoittain Suomenkin me-diassa. YLE uutisoi (26.12.2018.) asumisen kalliista hinnoista ja ahtaudesta Hongkon-gissa. Neljän hengen perhe saattaa asua kymmenen neliön kokoisessa asunnossa, joka on erotettu isommasta asunnosta. Asuntojen remontointi suuremmasta asunnosta mo-neksi pieniksi on puutteellista, rakennussäännöistä piittaamatonta ja niin yleistä, että vaarantaa koko kerrostalon turvallisuuden. Vielä pienempiä asuntoja kutsutaan ”häkki-kodeiksi” ja ”arkku”häkki-kodeiksi” tilan puutteen ja ahtauden takia. Näihin asuntoihin mahtuu vain sänky. Ahtaasti asuvilla ihmisillä ei ole yksityisyyttä tai omaa rauhaa. Ahtaasti asu-minen on lisääntynyt myös Suomessa etenkin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden
keskuudessa. He majailevat yleensä tuttaviensa luona asunnoissa, joissa majailee sa-maan aikaan paljon aikuisia. (ARA 2019, 4.) ETHOS-luokittelu huomio asunnottomiksi myös edellä mainitulla tavalla ahtaasti ja puutteellisesti asuvat sekä jatkuvan häätöuhan alla asuvat ihmiset (ETHOS 2016).
ARA julkaisi maaliskuun 2019 alussa vuoden 2018 asunnottomuustilastot. Niiden mu-kaan Suomessa oli vuonna 2018 yhteensä 5482 asunnotonta henkilöä. Näistä pitkäai-kaisasunnottomia oli 1162 henkilöä. Asunnottomia perheitä oli 159. Suurin osa asunnot-tomista henkilöistä oleskelee Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla. (ARA 2019, 6.) Helsinki on muuttanut tilastointitapaansa vuoden 2018 aikana, joten vuoden 2018 koskevat luvut eivät ole vertailukelpoisia edellisiin vuosiin. Asunnottomia naisia on ARA:n mukaan Suomessa 1244 henkilöä. Heistä 279 henkilöä on pitkäaikaisasunnotto-mia. (ARA 2019, 4, 6–7.) Naisten asunnottomuus oli jo hetken aikaa nousussa vuoden 2015 jälkeen, mutta viimeisimmän vertailukelpoisien tilaston mukaan se on kuitenkin laskenut (ARA 2018, 6). Asunnottomuus on vähentynyt Suomessa reilusti viimeisen kah-denkymmenen vuoden aikana ja erityisesti vuosina 2012–2017. Suomessa oli yli 18 000 asunnotonta vuonna 1987 ja heistä huomattava osa nukkui yönsä ulkona. (ARA 2019, 4–
8.) Suomi onkin ainut Euroopan maa, jossa asunnottomuus on tasaisesti vähentynyt (Eu-ropa and homelessness 2017, 10–11).
Asunnottomuuden todelliset luvut ovat kuitenkin arvoitus asunnottomuuden tilastoin-tiin liittyvien haasteiden takia. Tilastointilastoin-tiin vaikuttaa se, että asunnottomuutta on vaikea määritellä tarkasti, sillä ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat suuresti. Monet asunnot-tomat majailevat sukulaisten, tuttavien tai ystävien luona. Kaikki asunnotasunnot-tomat eivät myöskään ole sellaisten palveluiden piirissä, joissa heidät tilastoitaisiin asunnottomiksi.
Tästä niin sanotusta piiloasunnottomien ryhmästä ja heidän elämäntilanteestansa on edelleen vähän tilasto- ja tutkimustietoa. (ARA 2018, 7.)
Ranskan pääkaupungissa Pariisissa lasketaan joka vuosi vapaaehtoisten toimesta asun-nottomat, jotka nukkuvat yönsä kadulla. (Hansen Löfstrand & Quilgards 2016, 46–47.) Myös Uudessa-Seelannissa oli tämän kaltainen laskenta syksyllä 2018 (Nzherald 2018).
Tällaisessa laskennassa näkyväksi tulevat vain ne ihmiset, jotka ovat katuasunnottomina
vailla akuuttia suojaa. Tilastojen ulkopuolelle jäävät kokonaan sellaiset piiloasunnotto-mat henkilöt, joilla ei ole pysyvää kotia ja henkilöt, jotka asuvat ahtaasti ja puutteellisissa olosuhteissa. (Hansen Löfstrand & Quilgards 2016, 47–48.) Erityisesti naisten kohdalla näkymättömäksi jäävät parisuhdeväkivallan seuraukset eli kodin menetys tai koditto-muus omassa kodissa. Tämä ongelma on nähtävillä naisten asunnottomuuden parissa Euroopassa. FEANTSA:n kehittämän ETHOS -määrittelyn kautta yritetään tehdä näky-väksi myös ne naiset, jotka asuvat väkivaltaisissa parisuhteissa. (Hansen Löfstrand &
Quilgars 2016, 47–48.)
Asunnottomuuden tilastoinnissa on ongelmallista myös se, että asunnottomiksi kirjaa-misen käytännöt ovat eri kunnissa kirjavia. Sosiaalihuollon asumispalveluiden rajat ovat häilyvät, joten asunnottomat saattavat asua päihteidenkäyttäjille, vammaisille, vanhuk-sille tai mielenterveyskuntoutujille tarkoitetuissa yksiköissä. Useaa eri palvelua samaan aikaan käyttävä henkilö voi puolestaan tilastoitua moneen kertaan asunnottomaksi.
Myös palveluiden saatavuus vaikuttaa niiden henkilöiden määrään, jotka palveluita tvitsevat. Tämän hetkinen niin sanottujen paperittomien henkilöiden määrä on myös ar-voitus. Asunnottomia saattaa Suomessa olla jopa yli 35 000–40 000 laskutavasta riip-puen. (Saari 2015, 154–158.) Tilastointia pyritäänkin jatkossa kehittämään siihen suun-taan, että asunnottomuustilastointia yhdistetään muihin väestötietoihin, jolloin ilmiötä saataisiin tutkittua paremmin ja palveluita kohdennettua tarkemmin. Mahdollinen sote -ja maakuntauudistus tulee myös vaikuttamaan tähän. (ARA 2019, 13.)
Paperittomuus on uusi asunnottomuuden aiheuttaja Suomessa ja muualla Euroopassa.
Paperittomiksi henkilöiksi määritellään henkilöt, joilla ei ole laillista oikeutta oleskella Suomessa tai joiden oleskelu ei ole viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Heidän määräk-seen Suomessa on vuoden 2017 lopulla arvioitu jopa 4000 henkilöä. Tähän ryhmään las-ketaan myös niin sanotut uuspaperittomat eli turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen ja jääneet sen jälkeen Suomeen. (Jauhiainen ym. 2018, 23–24.) Heillä on oikeus vain välttämättömään sosiaaliturvaan, joka tarkoittaa monen kohdalla vain ruokarahaa Kelan maksamana ja akuuttia terveydenhoitoa terveyskeskuksen päi-vystyksessä (mt., 40–41). Heidän joukossaan on myös naisia, jotka ovat samalla tavalla haavoittuvassa asemassa kuin muutkin asunnottomana elävät naiset. Maahanmuutta-jataustainen nainen on monesti sukupuolensa takia heikommassa asemassa omassa
kulttuurissaan ja sen takia usein riippuvainen miehestään. Heidän tilannettaan vaikeut-tavat sodan aiheuttamat traumat, väkivallan kokemukset, turvattomuus, pelko kiinni-jäämisestä ja siihen liittyvät rangaistukset, vieras kieli sekä palveluiden ulkopuolella ole-minen. Monesti sosiaalietuudet jäävät anomatta, sillä heillä ei ole tietoa oikeuksistaan.
(Mostowska & Sheridan 2016, 249–252.) Paperittomien henkilöiden elämäntilanteesta, asuinolosuhteista tai sen puutteista Suomessa ei ole tällä hetkellä kattavaa kokonaisku-vaa (ARA 2017, 8).