Alueellisuuteen liittyvät palveluhaasteet

Eräässä Eloxin palvelukunnassa asiakas asui erillään, korpiseudulla, puolen tunnin ajomatkan päässä lähimmästä asutuskeskittymästä. Kyseinen asiakas ei halunnut muuttaa asunnoltaan lähemmäksi palveluja, ja tällöin palvelut pyrittiin kuljettamaan asiakkaan luo. Reitti asiakkaan luo oli varsin hankala: kapeita teitä, ja talvella hiekoittamattomia ja jopa auraamattomia tienpätkiä. Reitti mukaili rannikkoa pitkän matkaa, ja talven liukkailla aterioiden kuljettaja joutui usein ponnistelemaan tilausten toimittamiseksi. Asiakkaalle toimitettiin sekä ateria- että kauppapalvelua. Keskimäärin asiakkaalla käytiin kaksi kertaa viikossa. Ilman kotiin kuljetettavia palveluja asiakkaan olisi ollut mahdotonta vanheta tutussa kotiympäristössään. Yksittäinen asiakashavainto ja Eloxin toimistohenkilöstön puheet kustannustehokkaista ajoreiteistä kohdistivat huomioni alueellisuuden vaikutuksiin ateriapalvelun järjestämisessä.

(Kuva: Asiakkaan koti maaseudulla)

Markkinaperusteisen hoivan tarjoamiseen liittyy ongelmia. Liian harvaan asutuilla alueilla Eloxin yritystoiminta ei ollut kannattavaa, koska ajokilometrejä kertyi yhtä asiakasta kohden liikaa.

’’Metsälänportilla asiakasmäärät ovat nyt sellaisella tasolla, että onko enää kannattavaa ajella sinne. ’’ (Palveluvastaava)

Kun hoivamaisemassa pyritään tehokkaisiin ja kevyisiin hoivaratkaisuihin, asiakkaat, joiden hoivan tuottaminen tulee taloudellisesti raskaammaksi esimerkiksi heidän asuinympäristönsä sijainnin takia, joutuvat uudenlaiseen tilanteeseen.

69

Vaikka teknologian kehitys on mahdollistanut nopean tiedonkulun, välimatkojen suhteellisen lyhenemisen ja hoivaverkoston moninaistumisen, kuuluu ikäihmisten palvelutarpeiden ratkaisuun silti fyysistä liikkumista paikasta toiseen, mikä kokonaisuutena ei ole ratkaistavissa tietoteknisin laittein.

(Kuvat: Vaikeakulkunen ajoreitti maaseudulla)

Törmäsin alueellisuuteen liittyviin kysymyksiin jo aiemmin vuonna 2014, kun haastattelin kouluprojektini yhteydessä Joensuun kunnan ateriapalveluohjaajaa haja-asutusseudun palveluihin liittyvistä ongelmista. Palveluohjaaja toi esille, että Joensuun seudulla ateriakuljetukset oli vielä mahdollista järjestää laajalle kunnan alueelle, mutta korosti, että tulevaisuudessa tultaisiin törmäämään erilaisiin kuljetusongelmiin, jotka liittyvät resursseihin, asiakkaiden välisiin välimatkoihin ja kuljetusresurssien epäsuhtaan. Hän lisäsi, että ikäihmisten toivotaan asuvan kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta kotipalvelun järjestäminen syrjäseuduille on valtava haaste monille kunnille.

Joensuun kunnan alueella oli jo kohdattu tilanteita, joissa asiakkaat vähenivät syrjäisemmillä kuljetusalueilla, ja tämän vuoksi myös ateriakuljetuspäiviä oli jouduttu vähentämään.

Palveluohjaajan mukaan ateriat pystyttiin vielä toimittamaan kunnan asiakkaille, mutta tulevaisuudessa paine saada asiakkaat asumaan lähemmäksi palveluja kasvaisi. Oli ollut jo nähtävillä, että kunnan tekemässä politiikassa heijastui halu saada ihmiset muuttamaan taajamien ulkopuolelta lähemmäksi palveluita. Etenkin reuna-alueilla asuminen on koettu ongelmalliseksi hoivan ja hoivapalveluiden järjestämisen kannalta (Tedre & Pulkkinen 2010).

Eloxissa aterioita ja kauppaostoksia kuljetettiin kaupunkimiljöisiin, taajama-alueille, taajamien ulkopuolelle ja maaseudulle. Tämä oli haaste markkinaperusteiselle Elox-yritykselle, jonka

70

tuloksen maksimoinnin kannalta olisi ollut kätevintä, jos asiakkaat olisivat asuneet keskittymissä, mieluiten mahdollisimman lähellä toisiaan. Siirtymiset asiakkaalta toiselle veivät pahimmillaan puolituntia. Eloxissa välimatkoihin suhtauduttiin pääasiassa neutraalisti, mutta myös harmitellen.

’’Palvelusopimus on voimassa vielä Killinkankaan kanssa… eli se on melkeinpä pakko viedä aterioita joka päivä vielä tämä kausi. Sen jälkeen neuvotellaan uudelleen jatkosta. Pyritään siirtymään vähempiin kuljetuksiin.’’ (Toimistotyöntekijä)

’’Kaipa sinne on jonkun pakko ajella, kun eihän me voida sanoa sille asiakkaalle että se asuu liian kaukana että muuttais kaupunkiin.’’ (Kuljettaja)

Oli selvää, että yritys pyrki vähentämään kuljetuspäiviä ja neuvottelemaan sopimuksia kuntien kanssa uudelleen siirtymävaiheissa. Kuljetusten vähentäminen vähensi niin henkilöstö- kuin autokulujakin. Osa yrityksen kuljetusalueista sijaitsi sellaisten kuntien alueilla, joiden asukastiheys ei ollut yhtä suuri kuin isommissa keskittymissä. Tämän vuoksi yrityksessä jouduttiin pohtimaan samoja kysymyksiä, joita Joensuun seudulla haastattelemani palveluohjaaja pohti. Tämä kertoo osaltaan siitä, että nykyisessä hoivanjärjestämisessä haja-asutukseen liittyviä haasteita joudutaan punnitsemaan niin kunnissa kuin yksityisissä hoivapalveluyrityksissäkin.

Eloxissa kuljetusalueita jouduttiin muokkaamaan säännöllisin väliajoin tehokkuuden säilyttämiseksi. Muita keinoja oli esimerkiksi yhdistää pienempiä kuljetusalueita yhdeksi suureksi tai suunnitella päiväkohtaisten reittien aikataulut uudelleen tehokkuuden varmistamiseksi. Kuten aiemmin jo tuli esille, vähenevät kuljetuspäivät tarkoittivat käytännössä enemmän ruokaa asiakkaiden jääkaappeihin kuljetuspäivinä.

Eloxin palvelualueet erosivat kovastikin toisistaan. Kaupunkiolot olivat luonnollisesti yritykselle parhaimpia keinoja lisätä yrityksen tuottavuutta. Kaupunkioloissa asiakkaat saattoivat asua samalla tiheään asutulla alueella, jolloin kuljettajan oli näppärä ajella lyhyitä pyrähdyksiä kortteleiden välillä ja kiikuttaa ateriat asiakkaille aina pysähdyttyään. Tiiviisti asutut alueet ovat luonnollisesti hoivapalvelujen tuottamisen kannalta parhaita markkina-alueita. Toisaalta taas asutustiivistymissä palveluja saattaa olla enemmän tarjolla ja yritykset joutuvat ponnistelemaan vakaan markkina-aseman varmistamiseksi. Olikin erikoinen tunne käydä asiakkaalla viemässä kauppaostoksia ja törmätä ovella kilpailevan yrityksen kuljettajaan, joka toi samaiselle asiakkaalle ateriapalvelun yksittäispakattuja aterioita. Joillakin alueilla kilpailua oli siis enemmän, ja asiakkaat saattoivat tilata ravitsemuspalveluja useasta eri yrityksestä.

Alueellisesti erilaisiin reitteihin liittyi erilaisia haasteita. Etenkin niillä alueilla, joilla asiakkaat asuivat lähellä toisiaan, kuljettajan ylimääräinen aika oli kortilla. Tämä johtui monesti suurista

71

asiakasmääristä. Oli selvää, että selvitäkseen vaativimmista kuljetusreiteistä, kuljettajan tuli omata hyvä fyysinen kunto.

(Kuvat: Kaupunkimiljöötä)

’’Kyllä tässä liikettä tulee, illalla ei tartte välttämättä lenkille lähteä.’’ (Kuljettaja)

’’Ai mikä ruokatunti? Pitää pysyä liikkeessä, ei kerkeä pitämään.’’ (Kuljettaja)

’’On tää homma oikeesti välillä aika rankkaa.’’ (Kuljettaja)

Huomasin, että joillain alueilla oli vähemmän asiakkaita ja työpäivät olivat helpompia. Tällöin kuljettaja pystyi suunnittelemaan joustavammin yksittäisten asiakkaiden aikatauluja ja käyttämään enemmän aikaa asiakaskohtaamisissa. Alueellisesti väljemmin asutut kuljetusalueet eivät kuitenkaan automaattisesti olleet sen helpompia kuljettajille pitkien siirtymien takia.

Jos keli oli hyvä, kuljettajat pitivät ajelusta maaseudulla, mutta usein aikataulut olivat niin tiukat, että pitkät siirtymiset saattoivat tuntua kuljettajista turhauttavilta.

’’Möntihaaran jälkeen ajetaan vielä parikyt kilsaa Kurjelaan, ja sitten takaisin päin ja vielä muutama paikka Murjalassa. Etenkin siinä yhden aikaan alkaa tuntuu, ettei se päivä lopu ikinä.’’ (Kuljettaja)

Palvelusuunnittelussa pyrittiin etsimään ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat palvelun sujumisen ja riittävyyden erilaisilla alueilla.

72 (Kuva: Pitkä siirtymä)

Tämä vaati joustamista niin työntekijöiltä kuin asiakkailtakin.

’’Pelkästään Korpiselälle ei kannattanut enää ajella, yhdistivät sen Reijolan alueeseen ja siinä samalla viedään muutama hoivakoti. Nyt tulee tunteja hyvin, mutta pitkiä päiviä.’’ (Kuljettaja) Eloxin alueellisesti haastavimmat palvelualueet sijaitsivat syrjäseuduilla. Tulevaisuudessa hoivapalveluiden tarve tulee kasvamaan myös syrjäseuduilla, jolloin pelkistyvän hoivamaiseman seuraukset tulevat näkyvämmin esille erilaisina epämääräisinä tilanteina ja lisääntyvinä palveluaukkoina. Kotona asumista on tuettu erilaisin keinoin, ja kotia pidetään yleisesti parhaana paikkana ikäihmiselle. Väliinputoajia näyttävät olevan ne vanhat ihmiset, jotka asuvat kaukana palveluista. Tutkijat Silva Tedre ja Anneli Pulkkinen sivusivat tutkimuksessaan Vanhuksen paikka maaseudulla (2010) tärkeitä alueellisia hoivantuottamiseen liittyviä kysymyksiä.

Perinteisinä mielletyt toimintamallit eivät haja-asutusseuduilla enää toimi, ja uusien toimintamallien kehittely tarvitsee ideoita ja avarakatseisuutta. Mutta ovatko luonteeltaan markkinaperusteiset hoivapalvelut sitten ratkaisu ongelmaan?

Hoivaa pyritään viemään yksityiskoteihin, mutta nykyinen kehitys haastaa kotiin toimitettavien palveluiden tasapuolisuuden. Markkinaperusteisten hoiva-alan yritysten yrityslogiikkaan kuuluu voiton tavoittelu ja toiminnan kulujen kattaminen. Yhtälö voi olla ristiriidassa asiakkaiden käytännön tarpeiden ja järkevien arkipalveluratkaisujen kanssa (Koskiaho 2008). Alueellisuus vaikutti paljon Eloxin palvelujen suunnitteluun. Taajamissa asiakkaiden tilanne oli luonnollisesti helpompi, vaikkakin yrityksessä vähennettiin kuljetuspäiviä kaikilla alueilla tutkimusvuosina 2014–2017.

73

Käytännössä Eloxin ateriapalvelua ei esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla pystytty takaamaan asiakkaan jatkuvaksi palveluksi. Maisemassa nämä näkökohdat kielivät siitä, että palvelujärjestelmä, joka varaa vahvasti yksityisten ja markkinaperusteisten hoivapalvelujen varaan, ei ole joka suhteessa ehyt. Alueelliset erot hoivantuottamisen välillä voivat olla suuret, ja yksityiset markkinalogiikan mukaan toimivat palveluyritykset eivät varsinaisesti vähennä alueiden välisiä eroja. Hoivamaiseman pelkistyessä alueellisuuteen liittyvät kysymykset jopa korostuvat.

Julkunen (2006b, 162) päätteli, että kuntien erot tulevat esille myös siinä, että toisissa kunnissa asiakkaat ovat enemmän oman apunsa varassa kuin toisissa. Eloxin yrityslogiikkaa ei voinut profiloida täysin vastaamaan kunkin kunnan yksilöllisiä tarpeita. Palveluratkaisut vaativat siis luovuutta ja joustoja, mutta onko luonteeltaan voittoa tavoittelevan yrityksen mahdollista huomioida alueellisuuteen liittyviä kysymyksiä kovinkaan laajasti? Nähdäkseni alueellisuuteen liittyvät haasteet eivät ole helposti ratkaistavissa, eikä maisemassa myöskään ole selkeitä palveluratkaisuja.

74