• Ei tuloksia

”Laadullisen aineiston analyysin tarkoitus on luoda aineistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysillä pyritään aineisto tiivistämään kadottamatta silti sen sisältämää informaatiota. Päinvastoin pyritään informaatioarvon kasvattamiseen luomalla hajanaisesta aineistosta selkeää ja mielekästä.” (Eskola &

Suoranta 1996: 104)

Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa laadullisen aineiston analyysitapaa, vaan kvalitatiivista aineistoa voidaan analysoida monin eri tavoin (esim. Alasuutari 1999; Eskola &

Suoranta 1996). Lisäksi laadullisen tutkimuksen eri vaiheet, aineiston keruu, analyysi, tulkinta ja raportointi, kietoutuvat usein yhteen. Kvalitatiivisen tutkimuksen luonteeseen kuuluukin, että aineiston keruu ja analysointi kulkevat samanaikaisesti toisiaan täydentäen.

Tämän tutkimuksen aineisto koostuu paitsi keräämästäni kirjallisesta aineistosta, sanomalehtiartikkeleista ja tekemistäni haastatteluista myös minun reilun kymmenen vuoden työkokemuksesta kalatalouden neuvonta- ja viranomaistehtävien parissa.

Elämän- ja työkokemuksen merkitystä tämän työn aineistovalintoihin ja niiden käsittelyyn ei voi vähätellä. Kuitenkin tämän kokemuksen pukeminen tyhjentävästi analyysin kaapuun on mahdotonta, enkä sitä tässä yhteydessä edes pyri tekemään.

Käsittelen siis seuraavassa lähinnä haastatteluaineistojen analyysiä, vaikka senkin prosessin tarkka kuvaaminen on hankalaa. Luotettava aineistoanalyysin kuvaus antaa kuitenkin uskottavuutta tutkijan ja tutkimuksen objektiivisuudelle ja on näin ollen keskeinen osa tutkimusta.

Haastatteluteemojen luominen ja luokittelu ennen haastatteluja oli tärkeä vaihe haastatteluaineiston analyysin osalta. Teemat olivat osaltaan luomassa haastattelujen sisältöä, vaikka niiden avulla ei haastattelujen kulkuun voimakkaasti vaikutettukaan.

Analysointivaiheessa tämä etukäteen tehty teemoitus kuitenkin osoitti osuneensa melko hyvin kohdalleen. Tosin analyysivaiheessa nousi esiin myös täysin uusia teemoja, eli sellaisia aihekokonaisuuksia, jotka olivat yhteisiä usealle haastateltavalle. Aina teemojen luokittelu ei ole yksinkertaista, sillä on epätodennäköistä, että kaksi haastateltavaa ilmaisee asian täysin samoin sanoin (vrt. Hirsijärvi & Hurme 2000: 173).

Kirjoitin kustakin haastattelusta tekemäni muistiinpanot puhtaaksi. Tämän jälkeen ryhmittelin eri haastateltavien vastaukset teemoittain yhteen. Analysoitavana minulla oli siis kaksi eri tavoin koottua aineistoa. Yhtäältä haastattelujen pohjalta kirjoitetut muistiinpanot kunkin haastateltavan osalta erikseen ja toisaalta kaikkien haastattelujen yhdistelmä teemoittain järjestettynä. Näiden avulla pääsin hyvin käsiksi haastateltavien näkemysten ja kokemusten eroihin ja yhtäläisyyksiin. Minua kiinnosti myös Aurajoen kalataloudellisen kehittämisen koko prosessi ja eri toimijatahojen vaikutus siinä, ja myös siihen analyysi antoi vastauksia.

Käytän eräitä haastattelulainauksia jatkossa tekstissäni. On hyvä huomata, että ne perustuvat muistiinpanoihini, eivät siis nauhoituksiin. Kaikkea en voinut kirjoittaa muistiin sanasta sanaan, mutta ajatus on kuitenkin tallentunut oikein. Kaikki haastattelulainaukset on otettu selkeistä ja ”varmoista” muistiinpanoista.

Epävarmuuksia tai epäselvyyksiä sisältävät muistiinpanojen kohdat olen jättänyt huomioimatta. Haastateltujen pieni määrä (9 kpl) ja aineistosta eräiden teemojen osalta ilmenevät selkeät vastakkainasettelut hankaloittavat anonyymiä asian esittämistä, vaikka en missään vaiheessa esitä haastateltujen henkilöllisyyttä. Aihepiiriä vähänkin tarkemmin tunteva henkilö voi tehdä omia johtopäätöksiään siitä, kuka mitäkin on sanonut tai mitä mieltä ollut. En kuitenkaan pidä sitä ongelmana, sillä käsiteltävä aihepiiri ei sisällä mitään erityisen henkilökohtaista tai myöskään taloudellisesti merkittävää aineistoa.

Tekstien tulkintaan ja käsittelyyn on olemassa monia menetelmiä. Aina 1970-luvun alkuun oli vallalla ”sisällön erittely” -nimellä kulkenut suuntaus, jossa tavoitteena on systemaattisen, objektiivisen ja kvantitatiivisen analyysin avulla selvittää, mitä teksti esittää tai miten se kuvaa maailmaa. Yksinkertaisemmillaan sisällön erittelyn avulla

voidaan esimerkiksi laskea tekstin sisältämiä aiheita, asenteita tai mielipiteitä ja tehdä päätelmiä näiden määrällisten tulosten mukaan. Yksi menetelmän vahvuuksia on suurtenkin aineistojen nopea käsittely ja yksiselitteisten tulosten saaminen niistä. (esim.

Väliverronen 1998: 15-17; Berger 1991: 25-36) Enin kritiikki sisällön erittelyyn liittyen on tullut siitä luonnontieteen ideaalista, että analysoitavaa kohdetta voisi lähestyä aina objektiivisesti ja eksaktisti mitaten. Voidaankin kysyä, onko tekstin mittaaminen ylipäätään mahdollista? Ainakin on varmaa, että mitattavaksi käyvät vain tietyt asiat tai seikat tekstin sisällöstä, mikä seikka jo sinällään vaikuttaa tutkimukseen ja sen tulokseen. Sisällön erittelyn suosio on siis 1970-luvulta lähtien pienentynyt, samalla kun määrällisistä menetelmistä on siirrytty laadullisiin ja tekstien kuvailusta niiden tulkintaan. Yksittäisten tekstien sijasta on alettu tutkia tekstejä suhteessa kontekstiin.

Uudet menetelmät eivät ole kuitenkaan kokonaan syrjäyttäneet sisällön erittelyä ja koska laadullisten ja määrällisten tutkimusotteiden vastakkainasettelu on viime vuosina vähentynyt, voidaan sisällön erittelyä käyttää rinnakkain semioottisten ja diskursiivisten tutkimustapojen kanssa. (Väliverronen 1998: 15-16)

Käytin tässä työssä sisällön erittelyä sanomalehtiaineiston analyysissä, mutta laajensin aineiston luokittelua ja tulkintaa laadulliseen suuntaan seuraavasti: Luin läpi keräämäni sanomalehtiaineiston, siis 152 artikkelia vuosilta 1985-1996. Aluksi alleviivasin tutkimusaiheeni kannalta kiinnostavat kohdat. Samalla tein muistiinpanoja artikkeleiden sisällöstä ja erityisistä huomioista joita lukiessani tein. Luokittelin aineiston useammalla tavalla. Kronologinen luokittelu auttoi ensinnäkin analysoimaan muutoksia, jotka tapahtuivat Aurajoella lehtikirjoitusten valossa vuosien kuluessa. Toiseksi kirjoitusten sisällön mukainen teemakohtainen luokittelu helpotti tietyn teema tarkastelua.

Teemakohtainen luokittelu ei ollut yksiselitteistä, sillä monissa kirjoituksissa oli yhtäaikaisesti esillä useita teemoja ja näkökulmia. Kolmanneksi luokittelin aineiston sen perusteella, kuka kulloisessakin kirjoituksessa oli ”äänessä”. Luokittelin ”äänet”

toimittajiin, Aurajoen kehittäjiin, ulkopuolisiin asiantuntijoihin sekä yleisönosastokirjoitusten esiin tuomaan ”ääneen”. Myöskään tämä luokittelu ei ollut yksiselitteinen, sillä useimmissa kirjoituksissa äänessä olivat useammat tahot.

Yleisimpänä yhdistelmänä esiintyi toimittaja ja Aurajoen kehittäjä, jolloin kirjoituksen oli tehnyt toimittaja, mutta sisältö muodostui Aurajoen kehittäjien antamista tiedoista ja informaatiosta. Neljänneksi luokittelin kirjoitukset vielä niiden sävyn perusteella:

käsiteltiinkö Aurajoen kehittämistä kielteisesti, myönteisesti vai neutraalisti. Yhdessä

analysoitujen haastattelujen kanssa lehtiartikkeleiden analyysi antoi selkeän kuvan tapahtumien kulusta ja myös eri tahojen toiveista, tavoitteista, toimintatavoista ja uskosta Aurajoen mahdollisuuksiin kalojen elinympäristönä ja kalastuskohteena.