Ahtela - lappilainen modernisti

H. Ahtela eli Einar Reuter (1881-1968) oli ammatiltaan metsänhoitaja ja kuului lappilaisten kulttuurihenkilöiden joukkoon. Hän oli itseoppinut taidemaalari, kirjailija, kriitikko ja taiteenkerääjä. Lapin luonnon moninaisuuteen hän tutustui jo nuoruudessaan. Hänen isänsä oli postinhoitaja ja Pohjois-Suomen postin.tar­

kastaja, mikä tiesi matkustamista ympäri Lappia. Kasvia keräävä 15-vuotias nuorukainen seurasi isäänsä 1890-luvulla tämän työmatkoilla. Ahtelan mukaan erityisiä elämyksiä olivat venematkat Enontekiöltä Kittilään ja Sodankylästä Kemijärvelle sekä joen lasku tukkilautalla Muoniosta Pelloon. Tärkeä paikka hänelle oli Aavasaksa, jossa vietettiin juhannusaatto. Juhannuspäiväksi ko­

koonnuttiin Ruotsin puolelle Luppiovaaralle. Näillä matkoilla hän tutustui kir­

jailija Väinö Katajaan.²³³ Ahtela asui miltei koko ikänsä Pohjois-Suomessa, vii­

meiset vuotensa Kajaanissa. Hän suoritti koulunsa Oulussa, sillä 1800-luvun lopulla Torniossa oli vain neliluokkainen alkeiskoulu. Lokakuussa 1904 hän valmistui Evon metsäopistosta metsänhoitajaksi, minkä jälkeen hän toimi 1910-luvulle saakka Perä-Pohjolan Maanviljelysseuran metsätalousneuvojana.²³⁴ Hän tunsi Lapin maisemat perusteellisesti, eikä hakeutunut koskaan pittoreskeihin

"turistiaiheisiin" vaan perehtyi luonnon arkisiin puoliin.²³⁵

Kasvien keruumatkoilla ja myöhemmin työmatkoilla Ahtelalla oli mukana värit:

230 231 232 233 23-1 235

Pöykkö 1984, 10.

Hautala-Hirvioja 1993b, 113.

Lehtola 1997a, 26.

Ahtela 1970, 8-9.

Ahtela 1970, 11-16.

Wennervirta 1945, 9.

"Nuorena piirnstelin pnljon, missä liik1ti11kin, kotipuolessa jn lnnjoilln mntkoilln, joskus kiiy­

tin vesiväriti, nnlftn snntunni ensimmäiset ölj11väri11i 1901 n/koi vnrsinninen

mnnlnusknute-• 11 231, "

111.

Vuonna 1906 valmistunut Viime jäät (teos 49 ja kuva 20) kuuluu taiteilijan varhaistuotantoon. Se esittää joko Tornio- tai Kaakamojoen alajuoksua. Aa­

vasaksan ohella Ahtelalle tärkeäksi maisemaksi muodostui Peräpohjolan avara maisema, johon hän sai kosketuksen perheen ostettua kesäpaikan noin 10 km Torniosta etelään meren rannalta Kaakamosta. Meri ja sen rannikon avaruus tulivat tärkeiksi purjehdusta jo nuoruusvuosina harrastaneelle taiteilijalle.²³⁷ Viime jäät kuvaakin pohjoisen merenrannan niukkakasvuista avaruutta. Kevään kuvaaminen oli harvinaista Lappi-aiheisissa teoksissa. Ahtela tunsi Torniossa syntyneenä ja paljon pohjoisessa liikkuneena kaikki vuodenajat. Monista Lapin kävijöistä poiketen hän kaihtoi kesän kuvaamista, sillä kesän vihreää hän piti liian täyteläisenä ja korkeintaan kevään vienovihertävä kelpasi hänelle.238 Täs­

säkin maalauksessa hallitsevina väreinä ovat keltaokran ja sinisen eri vivahteet.

Tyylillisesti Viime jäät edustaa pintoja pelkistävää syntetismiä, mutta si­

vellintyöskentely on pointillista. Maalaustapa muistuttaa hyvin paljon ruotsa­

laisen vuosina 1893-1896 toimineen Varbergin koulukunnan taiteilijoiden, eri­

tyisesti Karl Nordströmin ja ryhmän läheisyydessä toimineen prinssi Eugenin tyyliä. Ahtelan kotikieli oli ruotsi²³⁹ ja tornionjokilaaksolaisilla oli kiinteät suh­

teet Ruotsin puolelle. Kiiruna oli 1900-luvun alun kulttuurikeskus ja kaivoksen isännän Lundbohmin luona vierailivat monet ruotsalaiset taiteilijat. Myöhem­

min Ruotsin Lappia kuvanneesta Leander Engströmistä tuli Ahtelalle tärkeä tuttavuus. Ahtela vieraili maaliskuussa 1919 Engströmin näyttelyssä Helsingis­

sä. Hän ihastui teoksiin ja kirjoitti erittäin myönteisen arvostelun. Se julkaistiin Ruotsissa ja siitä alkoi ystävyys, joka kesti Engströmin kuolemaan vuoteen 1927

t.²⁴⁰ as 1.

Viime jäiden herkkä murrettuihin ja taitettuihin väreihin perustuva vä­

risummittelu on sukua Helene Schjerfbeckin 1900-luvun alkupuolen maalaus­

ten väreille. Ahtela ja Schjerfbeck tutustuivat henkilökohtaisesti vuonna 1915 ja Ahtela julkaisi muutaman vuoden kuluttua taiteilijattaren elämänkerran.²⁴¹ Taiteesta kiinnostunut ja paljon lukeva Ahtela on varmasti tuntenut sekä Suo­

men että Ruotsin vuosisadan vaihteen taiteen hyvin. Viime jäät -maalauksen tiivis tunnelma: syntyy vaaleansiniseslä laivaasta, jolla pilvet näyttävät ajelehti­

vnn kuin jäälautat joenpinnalla. Laaja ja alava joenrantaniitty tehostaa avaruu­

den tunnetta. Teoksen Ahtela maalasi Eetu Iston valmistamalle pohjalle:

"'

237 238 239 240 241 242

"Eetu Iston perikunnnn huutoknupnstn Vojnkknlnstn snin sitten kaksi valmiiksi prepnroitua kangasta, molemmat toista metriä leveitä. Niistä ei tarvinnut monta penniä maksaa, kun ei ollut \i(pailijoita. Näille suurille kankaille maalasin valmiiden luonnosten pohjalta maise­

mat."_,_

Ahtela 1970, 20.

Ahtela 1970, 8.

Taidetta nollarajan takana. Taiteilija-taiteen rakastaja Taide 4/1970, 20.

Ahtela 1970, 10.

Ahtela 1970, 147.

Ahtela 1970, 18.

Ahtela 1970, 20.

Vuonna 1919 H. Ahtela, Helena Schjerfbeck ja Bernhard Häkli muodostivat tai­

teilijaryhmän Vapaat, mutta vuosiksi 1924-1941 Ahtela lopetti maalaamisen ko­

konaan.m

Lapin-kuvaus 1910-luvulla ennen itsenäistymistä

Taiteilijoiden vierailut Lapissa olivat satunnaisia 1910-luvulla. Maailmanpoliit­

tisen tilanteen epävakaisuus, Suomen sisäpoliittiset vaikeudet, Venäjän vallan­

kumous, Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut kansalaissota vähensivät matkustushalukkuutta. Lisäksi maisemamaalaus sai hieman väistyä. 1800-luku oli ollut tämän lajin dynaamisinta vaihetta, jolloin Suomi oli jo hahmotettu sekä maantieteellisesti että kuvataiteellisestikin.^2" Myös uudet taidetyylit alkoivat vaikuttaa Suomen taiteessa 1910-luvun myötä. Ne vaativat runsaasti kokeiluja, ja niinpä taiteen uudistajat suosivatkin asetelmamaalausta.²⁴³

Lapin-aiheet olivat Juho Kyyhkysen, Gabriel Engbergin ja ruotsalaisen Johan Tirenin tuotannon kautta tulleet tutuiksi ja kiinnostaviksi. Kiiruna tai­

teellisine pyrkimyksineen oli esittäytynyt Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Lisäksi luonnon ja ihmisen yhteyttä korostava uusromantiikka nousi kir­

jallisuudessa keskeiseksi. Vasta teollistumisen ja kaupungistumisen myötä he­

räsi kaipuun takaisin luontoon ja karu luonto alkoi kiinnostaa. Lapin raikkaan ja terveellisen ilmaston katsottiin virkistävän kaupunkien asukkaita.²⁴⁶ Lapissa käymättömätkin taiteilijat saattoivat kiinnostua pohjoisista aiheista ja kuvata Lappia.

Pekka Halonen (1865-1933) ei koskaan vieraillut Lapissa.²⁴⁷ Myöskään hä­

nen serkkunsa Eemil Halonen ei käynyt Lapissa tehdessään Lappalainen ja poro­

reliefin vuonna 1899. Se on voinut Engbergin ja Kyyhkysen teosten ohella saada Pekka Halosen maalaamaan teoksen Lappalainen karhunpesällä (teos 50) vuonna 1912. Maalaus on tiettävästi ainut Halosen Lappia kuvaava maalaus. Aune Lindströmin teosluettelo vuodelta 1957 ei tunne muita pohjoiseen liittyviä Ha­

losen maalauksia kuin tämän. Lähtökohtana Halosella todennäköisesti oli joko Lapissa käyneen taiteilijan teos tai kansatieteellinen valokuva. Teoksen etualalla seisoo katsojaan selin peskiin pukeutunut saamelaismies. Maisema on Haloselle tyypillistä, selkeää ja pelkistävää talven kuvausta. Se on kuulunut kirjailija­

papin Arvi Järventauksen vaimolle Jennylle vielä 1950-luvulla. Järventaus tuli Tuusulan kappalaiseksi toukokuussa 1923. Tuolloin siellä asuivat Pekka Halo­

sen lisäksi Eero Järnefelt, Jean Sibelius, Juhani Aho, Venny Soldan-Brofelt, J. H.

Erkko, Eino Leino, F. E. Sillanpää, Juhani Silja ja Eino Kaila.²⁴⁸ Myös tulevan taiteilijan Aale Hakavan (1909-1995) perhe asui Tuusulassa noihin aikoihin ja hänen isänsä Juho Hagberg julkaisi vuonna 1924 Lapin tukkilaiselämään

ku-243 244 245 246 247

248

Taidetta nollarajan takana. Taiteilija-taiteen rakastaja Taide 4/1970, 20.

Reitala 1991, 18.

Vihanta 1993, 16.

Veikkolin 1989, 66-67. OYYHL.

Olli Vilenin tiedonanto 18.4.1995. Kesällä 1995 Lapinlahden taidemuseolla oli laaja Pekka Halosen teoksia esittelevä näyttely, eikä teoksia näyttelyyn etsittäessä tullut esille Lapin­

aiheisia maalauksia.

Nuorteva 1981, 80-87. HYTTK.

vaavan kirjan Jätkän kiruus.²⁴⁹ Lapi11 kirjailijal eiväl vaikuttaneet Lappalainen kar­

lnmpesällä teoksen syntyyn, sillä se oli maalattu paljon ennen Halosen ja kirjai­

lijoiden tuttavuutta.

Anna Snellmanin (1884-1962) maalaus Pyhätunturilta (teos 51 ja kuva 21) oli näyttelyssä Oulussa syksyllä 1913. Mukana olivat toinen Pyhätunturi­

aiheinen teos ja Kemijärven kylätie-niminen maalaus.²⁵⁰ Snellmanin ensimmäinen puoliso oli metsänhoitaja Torsten Alfred Nysten. Hän itse toimi piirustuksen­

opettajana Oulussa vuosina 1911-1913.²⁵¹ Metsänhoitajan puolisona ulkoilma­

elämä oli Anna Snellman-N ystenille lullua ja hän oli vieraillut Lapissa jo vuon­

na 1911 tai 1912, minkä tuloksena häneltä oli Suomen taiteilijain 22. näyttelyssä mukana teos Yllästunturi.²⁵² Kaikkiaan Oulun seurahuoneen lämpiössä oli vuonna 1913 esillä yli 50 teosta, joista öljyjä oli nelisenkymmentä ja loput akva­

relleja ja etsauksia. Maalausten aiheet olivat taiteilijattaren opiskelumatkalta Pariisista ja Kemijärven seudulta, jossa hän oli viettänyt kesän 1913.²⁵³ Pyhätun­

turilta esittää alueen syvintä rotkoa Isokurua, joka on vaikuttava repeämä Kul­

takeron ja Ukonhatun välissä. Laakso on Suomen jylhimpiä nähtävyyksiä, sei­

nät nousevat jyrkkinä ja kivikkoisina korkeuksiin.²⁵⁴

Maalauksen sommittelu on hyvin tiivis ja yksinkertainen perustuen kah­

teen jyrkkään rinteeseen ja etualan suuriin kivenlohkareisiin. Teoksesta löytyy syntetismille tyypillistä ääriviivaa ja tasaisia väripintoja kivien kuvauksessa.

Rinteen sammalikko on kuvattu miltei jugendmaisen koristeellisesti. Toinen rinne ja taivas 011 maalallu impressionislisesti. Kuitenkaan valot ja varjot eivät ole oleellisia, vaan vallitsevana on tasainen varjoton valo. Kivien raskaus ja tai­

vaan keveys muodostavat latautuneen jännitteen. Anna Snellmanin tiedetään maalanneen kesät aina ulkoilmassa ja maisemamaalaus oli hänelle "todellista sielunkylpyä". Taiteilijattarelle suhde luontoon oli tärkeä ja hänen mielestään

"läheinen kosketus luontoon kesäisin uudistaa ihmisen" .²⁵⁵

Tallinnassa syntynyt Akseli Gallen-Kallelan veljenpoika Arthur Harald­

Gallen (1880-1931) vieraili vuonna 1912 ensimmäisen kerran Lapissa, minkä tuloksena syntyivät maalaukset Lammikko ja Lapin maisema.²⁵⁶ Harald-Gallen oli vuonna 1913 metsäpäällikkö Arthur Grönlundin luona Savukoskella Kuisjoen uittoa seuraamassa.²⁵⁷ Samana syksynä hän esitteli ulkomaan matkojen aikana maalattuja ja Lapissa tekemiään töitä. Talven Harald-Gallen asui Helsingissä, mutta lähti huhtikuun lopulla 1915 maalausmatkalle T ,appiin.^25R Samalla mat­

kalla hän vieraili Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, jossa hän vietti osan kesää.²⁵⁹

249 250 251 252 253

255 256 257 258 239

Metsänheimo 1975, 22.

Anna Snellman-Nystenin taidenäyttely. Kaleva. 23.9.1913.

Kuvataiteilijat 1991, 356.

Finska konstnärernas 22:dra utställning 1912 i Ateneum. 1912, 20. Ylläsjärvi-maalaus luettelossa numerolla 129.

Anna Snellman-Nystenin taidenäyttely. KT. 22.9.1913.; Taidenäyttely maascudulln.

Naisten ääni. 15.11.1913.

Salminen 1983, 123.

Ilmari 1954, 10-11.

Harald Gallen -näyttelyluettelo 17.-28.1.1976, Galerie Hörhammer, 6.

Itkonen 1985, 297.

Artisten Harald-Gallen afreste ... Hbl. 28.4.1915.

Artisten Harald-Gallen har i dagarna återvändt ... Hbl. 30.9.1915.

Maalauksiaan hän esitteli vuoden 1915 lopulla Tampereella²⁶⁰ ja Helsingissä vuonna 1916.²⁶¹ Näyttelyluettelon mukaan Harald-Gallen oli kierrellyt Koillis­

Lappia vieraillen Sodankylässä, Pelkosenniemen Pyhätunturilla, Kemijärvellä ja Sallassa.²⁶² Näyttelyssä mukana olivat öljymaalaus Tunturi (teos 51 ja kuva 22 ) ja etsaus Lapin honka (teos 52), joiden aiheet ovat Sallan seudulta. Molemmissa teoksissa taiteilija tarkastelee kuvattavaansa läheltä. Tunturi -teos esittää Salla­

tunturin lumipeitteistä huippua. Lapin honka on tykkylumen kokoon painama puu, joka kuvaa pohjoisen ilmaston ankaruutta, mutta myös Lapin luonnon sitkeyttä.

Vuosisadan vaihteen maisemamaalauksen konventiot ja kirjallinen tausta Salme Sarajas-Korte määrittelee neljä erilaista vuosisadan vaihteen maisema­

tyyppiä, joista yksi on pohjoinen maisema. Sitä ei ole määritelty tarkemmin vaan pohjoinen maisema-aihe ymmärrettiin riittävän erottelevana tekijänä.

Vuosisadan vaihteen Lapin maisema on hyvin moninainen niin kuin kuvaus­

kohteen luontokin on. Yleensä pohjoiset maisemat kuvataan avarampina ja luonto karumpana kuin muut Suomen osat. Lisäksi autiutta, pitkiä etäisyyksiä ja ilman kuulautta korostetaan pohjoisissa maisemissa.

Suomalainen maalaismaisema ja talonpoikainen elämänmuoto saivat toi­

mia protestina 1890-luvun poliittisesti epävarmassa ja sensuurin leimaamassa tilanteessa.²⁶³ Yleensä Suomen maisemat oli kuvattu 1800-luvun kuvateoksissa klassismin aikakauden ihanteiden valossa viljeltynä kulttuurimaisemana.^26� Kulttuurimaisema oli suosittu erityisesti varhaisessa Lapin-kuvauksessa, mutta 1890-luvulla luonnonmaisema ja kulttuurimaisema olivat yhtä suosittuja. 1900-luvulla ennen Suomen itsenäistymistä luonnonmais�ma on tutkimusmateriaa­

lissani selvästi suositumpi kuin kulttuurimaisema. Erämaan tai luonnonmaise­

man suosio pohjautui kirjallisuuteen. Aleksis Kivi (1834-1872) uudisti kirjalli­

suudessa luonnonkuvauksen. Hänen Seitsemässä veljeksessään luonto ei ole enää sentimentaalisen ihailun kohde, vaan se toimii veljesten liittolaisena ja suojeli­

jana yhteiskuntaa vastaan. Lisäksi hän kuvasi hyvin aidosti ja todentuntuisesti suomalaista erämaata ottaen huomioon maiseman keskeiset elementit ja luoden niistä selkeän kokonaisuuden.²⁶⁵ Kansallinen uusromantikko Juhani Aho (1861-1921) kirjoitti vuosina 1891-1921 kahdeksan kokoelmaa Lastuja, joiden keskei­

nen tekijä on luonto ja joita on pidetty rakkaudentunnustuksena suomalaiselle luonnolle.²⁶⁶ Hän oli honkien, kuusien, synkän korven kuvaaja ja erämaiden ylistäjä. ²⁶⁷

260 261

262 263 264 265 266 267

Harald-Gallens ustställning TN. 19.11.1915.

Harald-Gallen -näyttelyluettelo 1916. Etukansi Harald Gallen-näyttely Helsingissä.

E.Esplanadink.8. 1916.

Harald-Gallen -näyttelyluettelo 1916, 1-5 .

"Maa ja kansa elää" -näyttelyluettelo 1992, 1-2.

Saarela 1985, 121.

Tiitta 1982, 20-21.

Laitinen 1981, 231-241.

Sihvo 1984, 19.

Runoilija Eino Leino oli puhdasverinen kansallinen uusromantikko, jonka varhaisrunoudcn aineksia olivat rakkaus j.1 luonto.268 Hö.n kirjoitti kaikkiaan kolme helkavirttä Lapista. Vuonna 1896 aloitti kirjallisen uransa Ilmari Kianto, joka tuli aluksi tunnetuksi romanttisena ja kaihomielisenä lyyrikkona. Myö­

hemmin hän siirtyi realistisempaan luonnon ja kansankuvaukseen. Kainuun maisemat ja luonto nousevat tärkeiksi Kiannon tuotannossa.

Kuvataiteilijoista Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre olivat 1880- ja 1890-luvulla kiinnostuneita koskemattomasta luonnosta ja erämaasta. He tekivät maalausn1atkan ensin Keski-Suomen korpiin²⁶⁹ ja myöhemmin pohjoiseen Ka­

jaanin ja Kuusamon erämaihin. 1890-luvulla yhtenä pyrkimyksenä oli löytää koskematon, alkuperäinen, vapaa ja turmeltumaton luonto ja kansa.

Suomalaisen kirjallisuuden uusromantiikka ja kuvataiteilijoiden karelia­

nismi vaikutti Lapin maisemien suosion nousuun 1890-luvulla. Uusromantiikka muutti 1890-luvulla maisema-ihannetta, suomalaiskansalliset pyrkimykset nos­

tivat erämaamaiseman esille ja talven koristeelliset kauneusarvot hyväksyt­

tiin.²70 Juho Kyyhkynen hakeutui etsimään alkuperäistä ja koskematonta luon­

toa kotiseutunsa Kemijärven lähiseudun erämaihin. Kalastusta ja metsästystä harrastavaa taiteilijaa koskematon luonnonmaisema ei pelottanut. 1900-luvun alussa Lapin erämaat alkoivat kiinnostaa muitakin taiteilijoita. 1900-luvun alus­

sa kaunokirjallisuus alkoi kuvata Lappia. Suuren yleisön suosioon päässyt teos oli vuonna 1914 ilmestynyt Väinö Katajan Koskenlaskijan morsian.²⁷¹ Vuonna 1915 ilmestyi saamelaiskirjailijan Pedar Jalvin Lapin luontoa kuvaavat runot ja kcr·

tomukset, joissa koskematon, pohjoinen luonto kuvataan kaipuun ja mielen­

rauhan kohteena. Hänen tekstinsä eivät tavoittaneet suurta yleisöä ja hän jäi suomalaisen julkisuuden ulkopuolelle.²⁷²

Vuosisadan vaihteen Lapin maiseman päähuomio tutkimusmateriaalissa­

ni on usein laaja ja avara maisema, jossa kaukana tunturien välissä on niitty latoineen, laakso jokineen, järvi tai lampi. Tämäntyyppisiä maisemia esiintyi tasaisesti 1890-luvulta aina itsenäistymiseen asti. 1890-luvulla keskeisenä ele­

menttinä saattoi olla jokin talousrakennus tai suo. Aivan vuosisadan vaihteessa porot tulevat osaksi tunturimaisemaa. Tutkimusmateriaalini taiteilijoista Juho Kyyhkynen 1900-luvun alussa, Harald-Gallen ja Anna Snellman 1910-luvulla ovat keskellä tunturiylänköä tai metsässä ja kuvaavat maiseman jotakin yksi­

tyiskohtaa. Vuodenajoista suosituin 1890-luvulla on kesä ja 1900-luvun alussa talvi. Talvimaisemat ovat miltei kaikki Juho Kyyhkysen maalaamia. Syksyisiä ja keväisiä aiheila suosittiin vain 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.

Panoraamamaisema oli hieman silmäntasolta kuvattua suositumpi 1890-luvulla. 1900-luvulle tultaessa silmäntaso kuvakulmana ohitti lintuperspektii­

vistä kuvatun maiseman ja siitä tuli selkeästi suosituin maiseman tarkastelu­

kulma. Yli puolet tutkimusmateriaalini Lapin maisemista on kuvattu käyttäen silmäntasoa. Silmäntaso on luonteva, toteava, ehkä todenmukaisin ja todistus­

voimaisin kuvakulma. Sitä suosi jo Schefferus 1600-luvulla Lapponia -kirjan

ku-268 269 270 271 272

Valkama 1983, 325-326.

Simpanen 1994, s. 17.

Reitala 1983a, 348 Lehtola 1997a, 54-55.

Lehtola 1997a, 25.

vituksissa. Sen sijaan elämysmatkailijat Skjöldebrand, Acerbi ja vielä 1890-luvulla valokuvaaja Inha suosivat panoraamaa. Realismin ja impressionismin yleistyessä silmäntasosta tuli suosittu, vastasihan se katsojan normaalia näkö­

kulmaa.

Lapin maisemissa horisontti on suurimmassa osassa teoksista ylhäällä.

1890-luvulle asti käytettiin mielellään keskelle sijoitettua horisonttia, mutta Al­

bert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan vaikutuksesta ylhäälle sijoitettu ho­

risontti yleistyi. Horisontin ylös sijoittaminen oli heijastusta 1800-luvun lopun yleisestä kiinnostuksesta japanilaiseen puupiirrokseen. Osassa maisemista ho­

risontti oli sijoitettu keskelle ja kuva-ala jakautui selkeästi kahteen osaan. Suu­

rin osa Lapin maisemista jakautuu sommitelmallisesti kolmeen osaan: etualaan, keskiosaan ja taustaan. Usein tällainen kuvatilan jako yhdistyi ylhäällä sijaitse­

vaan horisonttiin ja ylhäältä tai silmäntasolta kuvattuun maisemaan.

Pohjoinen valo ei poikkea Etelä-Suomen valosta määränsä puolesta vaan vaihtelevuutensa takia. Suurin osa teoksista on kuvattu keskikesän normaalissa päivän valossa. 1890-luvulla Juho Kyyhkynen ja Gabriel Engberg "löysivät" ns.

varjottoman valon. Se on tasaisen pilvisen päivän valoa tai kesäyön valoa, jol­

loin aurinko on sen verran alhaalla, että se luo tasaista yleisvaloa. Tasaisen va­

lon käyttöönotto liittyi osaltaan syntetismin kaksiulotteisuuteen. 1900-luvun alussa Juho Kyyhkynen alkoi kuvata myös revontulia, usvaista valoa, ilta- ja aamuruskoja sekä talven värikästä kaamostaivasta. Hän oli asettunut asumaan Kemijärvelle, joten hänen oli mahdollista tarkkailla mitä erilaisempia valaistus­

olosuhteita. Kiinnostusta varmasti lisäsi Kyyhkysen Pariisin matka vuonna 1899-1900, jolloin hän tutustui impressionismiin, symbolismiin ja syntetismiin.

Myös Gabriel Engberg kiinnitti erityistä huomiota Lapin vaihtelevaan valoon.

Miljööteorian vaikutus vuosisadan vaihteen lappilaisen ihmisen kuvaukseen

Lukuun ottamatta matkakertomuksiin, kansatieteelliseen aineistoon liittyviä piirroksia, Alexander Laureuksen fiktiivistä maalausta Lappalaisia nuotiolla ja Anders Ekmanin kahta saamelaiskuvaa ei pohjoisen kansaa ollut kuvattu Suo­

men taiteessa ennen Juho Kyyhkystä. Lappilaisuuden rakentumista pohtiessaan Veli-Pekka Lehtola korostaa muuttunutta käsitystä identiteetistä. Perinteisesti se on ymmärretty valmiiksi ja pysyväksi traditioksi. "Aidon" identiteetin ole­

tettiin säilyvän kätkettynä henkilön tietoisuudessa kuten "aidon" suomalaisuu­

den ja vaativan kaiken vieraan ja ulkopuolisen poistamista kuten "vieraan"

ruotsalaisuuden tai saamelaisuuden. Uuden näkemyksen mukaan identiteetti on jatkuva prosessi. Taide ei kuvaa olemassa olevaa identiteettiä, vaan se kai­

ken aikaa rakentaa ja tuottaa sitä. Kirjailijoilla ei ollut valmista identiteettiä, vaan heillä se oli kertomuksina, tarinoina ja historioina, mutta he myös loivat teoksissaan uutta lappilaista identiteettiä. Se oli monisuuntaista keskustelua olevan ja liikkuvan todellisuuden välillä.²⁷³ Samalla tavoin myös Juho Kyyhky­

nen joutui rakentamaan Lapin ihmiskuvauksen erilaisista lähtökohdista, joita historian lisäksi olivat 1890-luvulla vallalla olleet ihmiskuvauksen eri tavat

ku-2i3 Lehtola 1997a, 22-23.

ten karealianistinen kansanelämän kuvaus, Hippolyte Tainen miljööteoreetti­

nen näkemys ja ulkuilmarnaalaw-;.

1800-luvun lopulla ranskalaisvaikutteinen realismi tuli suosituksi myös suomalaisten taiteilijoiden keskuudessa. Yksi realismin taustalla vaikuttanut oppirakennelma oli Hippolyte Tainen miljööteoria, jonka hän esitteli vuonna 1866. Se tuli suomalaisille taiteilijoille tutuksi jo vuonna 1875 Eliel Aspelinin esitellessä Tainen ajatuksia. Kirjoittaessaan vuonna 1884 ranskalaisesta kirjalli­

suudesta Helena Westermarck määritteli realistisen taidekysymyksen, jonka keskeisiä käsitteitä oli luova tahto. Sen tavoitteina olivat tyyli, karakteri ja Lyyp­

pi. Käsitepari tyyppi ja karakteri esiintyivät useita kertoja 1800-luvun lopun taidekirjoittelussa. Vuonna 1887 Arvid Järnefelt kirjoitti realistisesta ihmisku­

vauksesta venäläisen kirjallisuuden valossa. Hänen mukaansa hallitsevinta ja syvintä oli karakteri, joka antoi asioille ja tapahtumille muodon. Taiteilijan oli löydettävä karakteristinen tyyppi, jonka avulla hän saavuttaisi katsojan tai lu­

kijan kiinnostuksen ja joka tarjoaisi hänelle samastumiskohteen.²⁷⁴

Taine muodosti teoriansa luonnontieteissä vallinneen darwinismin poh­

jalta. Miljööteorian mukaan ihminen oli lähinnä ympäristönsä ja aikakautensa tuote. Kuvattavan suhde ympäristöön oli otettava huomioon. Taiteilijan tuli löytää kunkin aikakauden ja tilanteen hallitsevat ja karakteriset luonteenpiirteet sekä niitä vastaavat tyypit.²⁷⁵ Samaiseen miljööteoriaan pohjautui realismin muotokuvatyyppi, ns. miljöömuotokuva. Malli oli kuvattava sellaiseen ympä­

ristöön, joka antoi hänen karakterilleen suurirmna11 mahJollisen lodenmukai­

suuden. Taiteilijan oli tehtävä hänestä tosi sekä yksilönä että tyyppinä.²⁷⁶ Miljööteorian mukaan luotu taide edusti "perusrealismia". Mutta 1800-luvun lopulla vaikulli myös ulkoilmamaalaus. Se oli maalauksellisempi kuin Tainen teoriasta kehittynyt realismi. Lisäksi impressionismin individualistinen todellisuuskuvaus eli rinnan realismin objektiivisuutta korostavan kuvaustavan kanssa.277 Kansanelämän kuvaukseen mukaan tulivat työ- ja arkielämä. Kan­

sanpuvut kansanomaisuuden ilmentäjinä väistyivät itse toiminnan tullessa kes­

keiseksi. Ympäristön lisäksi taiteilijat etsivät aitoa kansanomaisuutta kuvattavi­

ensa ilmeistä ja eleistä.²⁷⁸ Suomalaisen kansantyypin ja kansankulttuurin juurien etsintä vei joukon taiteilijoita Karjalan laulumaiUe. Tämä vuoden 1890 tienoilla herännyt karelianismi oli realistisen kansanelämän kuvauksen romantisoitu jalke. Realismi, fennornania ja alkava symbolismi yhtyivät nimenomaan kare­

lianismissa. Sen huippukausi ohitettiin jo vuoden 1896 vaiheilla, vaikka se kesti vuosisadan vaihteen yli.²⁷⁹

Realistisen miljöömuotokuvan rinnalle nousi 1890-luvun myötä symbolis­

tinen ihmiskuvaus, jolle oli tyypillistä sielullinen intensiteetti. Tämä voimakas sielullisuus pakotti katsojan syventymään kuvattavan sisäiseen maailmaan. Nyt taiteilijan oli löydettävä mallinsa sisäinen persoonallisuus ja korostettava hänen

274 275 276 277 278 279

Sarajas-Korte 1989a, 205-206.

Sama.

Sarajas-Korte 1989b, 242.

Konttinen 1991, 77-84.

Lönnqvist 1989, 107.

Sarajas-Korte 1989b, 250.

henkisyyttään. Suomalaisen kansanelämänkuvauksen oli helppo laajentua symbolismin suuntaan.²⁸⁰

Juho Kyyhkynen kuvasi lukuisissa maalauksissaan Lapin ihmisiä vuosi­

sadan vaihteessa. Opiskeluaikana hän tutustui karelianismiin ja piirsi jopa ru­

nonlaulajan Larin Parasken muotokuvan. Karelianismi tuntui hänestä kuitenkin liian vieraalta, ja niinpä Kyyhkynen valitsi aiheekseen saamelaiset. Uusroman­

tiikan erämaan ihailu ja aidon, viattoman ihmisen etsintä vaikuttivat hänen ai­

hevalintaansa. Hänen oma identiteettinsä liittyi lappilaiseen talonpoikaiseen uudisraivaajakulttuuriin, jota hän kuvasi muutamissa maalauksissa. Kalastusta ja metsästystä harrastavana hän liikkui paljon luonnossa, joten hän ymmärsi saamelaiskulttuuria ja sen suhdetta luontoon. Saamelaiset edustivat hänelle sitä alkuperäisväestöä, aitoa kansaa, jota muut etsivät suomalaisesta talonpojasta tai karjalaisuudesta.²⁸¹ Ensimmäisen matkansa Inariin hän teki vuonna 1897 lope­

tettuaan taideopinnot. Hän oli kiinnostunut saamelaisista ja hän jopa opiskeli vuoden 1902 tienoilla saamen kieltä.²⁸²

Tutkimusmateriaalissani Lapin-aiheisissa maalauksissa muotokuvat ja toiminnalliset henkilökuvat olivat aiheensa puolesta suosituimpia 1900-luvun ensimmäisinä vuosina kuin muina jaksoina, mikä johtuu Juho Kyyhkysen kiin­

nostuksesta aiheeseen. Vuosina 1900-1909 maalattiin ihmistä esittäviä teoksia yhteensä kymmenen, joista kahdeksan oli Kyyhkysen maalaamia, kaksi Gabriel Engbergin ja yksi Eetu Iston. Selkeitä muotokuvia oli kolme, Juho Kyyhkysen Lappalaistyttö ja Saamelaisnainen ja lapsi sekä Gabriel Engbergin Madonna Lap­

ponica. Saamelaisia suomalaisista erottelevina piirteinä pidettiin 1900-luvun al­

kupuolella leveää ja litteää nenää, ulkonevia poskipäitä, pieniä tummanruskeita silmiä ja mustaa tukkaa. Lisäksi heidän kasvonsa olivat leveämmät ja litteäm­

mät kuin suomalaisilla. Sekä Kyyhkynen että Engberg halusivat ilmeisesti ku­

vata saamelaista kansantyyppiä, sillä heidän malleillaan on pyöreät kasvot ja korkeat poskipäät. Silmät on kuvattu pieniksi ja ruskeiksi. Sen sijaan saame­

laisten luonteeseen liitettyä juroutta, raskautta ja mongolipiirteiden aiheutta­

maa rumuutta ei muotokuvissa ole. Molemmat taiteilijat tapasivat saamelaisia, minkä vuoksi stereotypiat katosivat antaen tilaa yksilöllisille piirteille. Juho Kyyhkysen Lappalaistyttöä esittävä maalaus on onnistunut kuvaus pienen tytön herkistä ja pehmeistä piirteistä.

Kyyhkysen toiminnallisissa henkilöku vissa kuten maalauksissa Pororaito, Lappalainen ja poro ja Porolla-ajoa, on jäänteitä 1800-luvun alun runebergilais­

topeliaanisesta ihanteellisuudesta ja vuosisadan lopun uusromantiikan vaiku­

topeliaanisesta ihanteellisuudesta ja vuosisadan lopun uusromantiikan vaiku­

In document Lappi-kuvan muotoutuminen suomalaisessa kuvataiteessa ennen toista maailmansotaa (sivua 105-118)